Onko toisen lapsen vauva-aikana tullut kaduttua toisen lapsen tekemistä?
Oletko koskaan miettinyt, että toisen lapsen tekeminen oli sittenkin virhe?
Kommentit (13)
Kyllä! Teimme toisen lapsen vain sisarukseksi, ja koska "motivaatio" homman uudelleen aloittamiseksi puuttui täysin, oli kahta kauheampaa:( Nyt lapset jo onneksi vanhempia ja pahin takana, mutta sinne meni 4 vuotta... Ei ollut kovin mukavat 4 vuotta
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 00:42"]Joo, tosin toinen lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Hirvittää jo nyt kuinka rankkaa tulee olemaan. Onneksi on hyvä tukiverkko, joten saan lapset hoitoon kun liiaksi kaatuu seinät päälle. Lapsille tulee ikäeroa alle kaksi vuotta. Silti oli ihan tietoinen päätös hankkia pian toinen. Parin vuoden päästä on helpompaa ja lapsilla kivaa kun on leikkikaveri. Ja voihan olla että käy hyvä tuuri ja toinen lapsi onkin tosi helppo vauva.
[/quote]
Meillä ajateltiin suurinpiirtein näin myös. Jälkikäteen ajateltuna yksilapsisuus olisi ollut parempi ratkaisu, vaikka molempia lapsia rakastammekin. Meillä oli lähes pakkomielteinen ajatus koko ajan kaksilapsisesta perheestä
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 00:42"]Joo, tosin toinen lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Hirvittää jo nyt kuinka rankkaa tulee olemaan. Onneksi on hyvä tukiverkko, joten saan lapset hoitoon kun liiaksi kaatuu seinät päälle. Lapsille tulee ikäeroa alle kaksi vuotta. Silti oli ihan tietoinen päätös hankkia pian toinen. Parin vuoden päästä on helpompaa ja lapsilla kivaa kun on leikkikaveri. Ja voihan olla että käy hyvä tuuri ja toinen lapsi onkin tosi helppo vauva.
[/quote]
Meillä ajateltiin suurinpiirtein näin myös. Jälkikäteen ajateltuna yksilapsisuus olisi ollut parempi ratkaisu, vaikka molempia lapsia rakastammekin. Meillä oli lähes pakkomielteinen ajatus koko ajan kaksilapsisesta perheestä
Meillä 3v ja 2kk vauva. Mies päivisin töissä. Raskaampaa ku yhden kanssa, mut en mä silti kovin raskaaksi tätä sanoisi. Pienemmällä ikäerolla ehkä vois ollakkin. Vauva on vielä sellainen että syli ois ainut paikka missä viihtyis, nukkuis jne.... Mut koko ajanhan tuo kasvaa :) paljon touhutaan, kyläillään jne. Ei seinät kaadu päälle.
joo kyllä yhdessä on tarpeeksi. luulin tämän ajatuksen katoavan kun lapsi kasvaa, mutta... lapsi nyt 9v eikä ole mieli muuttunut. hän jäänee ainoaksi. en voisi kuvitellakaan tekeväni jotain hemmetin synnytyssuunnitelmaa ikäeroineen, jne...
Odotusaikana hirvitti mihin sitä on ryhtynyt, riittääkö aika ja rakkaus kahdelle, kaduttikin. Mutta vaikka pikkulapsiaika oli joskus raskasta (meillä lapset eivät koskaan ole nukkuneet öitä läpi ja korvakierteet ym vaivannut) niin emme ole katuneet kahta lasta. Arki ja elämä useamman lapsen perheenä on ollut juuri sitä mitä elämältä toivoin.
Meillä sama. Meillä nyt 6v eskarilainen ja kun katson tutun elämää uhmaikäisen ja vauvan kanssa, niin kyllä ne olemattomat halut saada toinen lapsi pienenee aika olemattomiin.
En halua itseäni samanlaiseen rumbaan. Näin on hyvä. ;-)
Meillä on 1v8kk lapsi ja kauhulla katson, kun jotkut ovat saaneet toisen ihan perään. Olisi todella raskasta, ainakin minulle. En halua laittaa itseäni sellaiseen tilanteeseen. Mieluummin elän suhteellisen hyvin nukkuvana ja omaakin aikaa viettävänä, joko yhden lapsen kanssa tai myöhemmin kahden suurella ikäerolla. Ja joo, tiedän että kahdestakin selviää, mutta ei ole minua varten. :)
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 01:11"]Meillä sama. Meillä nyt 6v eskarilainen ja kun katson tutun elämää uhmaikäisen ja vauvan kanssa, niin kyllä ne olemattomat halut saada toinen lapsi pienenee aika olemattomiin.
En halua itseäni samanlaiseen rumbaan. Näin on hyvä. ;-)
[/quote]
Siis sama kuin viestin nro 7 kirjoittajalla.
En. Se on ollut hyvä päätös. Pieni ikäero.
Meidän ei ole onneksi tarvinnut katua mitään, sillä emme ole edes harkinneet toisen lapsen tekoa.
Yksi lapsi on juuri passeli lisäys meidän perheeseemme. :-)
Kyllä sitä välillä katuu kun miettii miten paljon helpommalla yhden kanssa pääsisi. Kuopuksen vauva-aikakin menee vähän siinä sivussa eikä kerkeä köllimään vauvan kanssa päikkäreitä kuten esikoisen kanssa. Tein lapsen heti perään, en olisi varmana tehnyt esim. Kolmen vuoden ikäerolla enää toista lasta, mielummin lusin samaan syssyyn.
Välillä tulee hirveä haikeus kun on viimeinen vauva menossa ja paremmin ja kiduttomammin on arki mennyt kun ei ole enää sitä äidiksi kasvamisen kriisiä. Sitten taas hommaa on tuplasti ja huonot tukiverkot, niin meinaa olla raskasta kun koko ajan joku haluaa palasen
Joo, tosin toinen lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Hirvittää jo nyt kuinka rankkaa tulee olemaan. Onneksi on hyvä tukiverkko, joten saan lapset hoitoon kun liiaksi kaatuu seinät päälle. Lapsille tulee ikäeroa alle kaksi vuotta. Silti oli ihan tietoinen päätös hankkia pian toinen. Parin vuoden päästä on helpompaa ja lapsilla kivaa kun on leikkikaveri. Ja voihan olla että käy hyvä tuuri ja toinen lapsi onkin tosi helppo vauva.