Kenellä on oikeasti mahdollista jäädä kotiin vanhempainvapaan jälkeen?
Eikä taloudellinen puoli nyt ole ainakaan vähäisin kysymysmerkki. Se yhtälö vaikuttaa vai kaikin puolin mahdottomalta. Ainoa selitys mitä keksisin, olisi todella hyvätuloinen mies, jonka tulot elättäisi koko perheen. Toisaalta, mitä sellainen kotiäitielämä sisältää?
Itse olin kotona 6kk, äitiysloman ja vanhempainvapaasta puolet(isä toisen puolen). Suoraan sanoen kaipasin jo jotain muuta. Keskeen jääneet opiskelut oli enemmäin kuin kiva alkaa suorittaa loppuun, ja vähitelle palailla työelämään.
Kommentit (19)
Helppo nakki. Eikä kumpikaan olla huippu tuloisia :)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:25"]Helppo nakki. Eikä kumpikaan olla huippu tuloisia :)
[/quote]
Millä lailla helppoa? Kerro niksisi. Minäkin haluisisin jäädä kotiin
Me oltiin molemmat osittaisella hoitovapaalla, niin että lapsi oli siis kokonaan kotihoidossa. Rahallisesti ei tuntunut niin paljoa ja kumpikin sai vastapainoksi sitä aikuiselämääkin. Meillä minä, nainen, tienaan enemmän, joten hoitovapaissakin painotettiin niin, että minä olin enemmän töissä. Toisaalta mies on vuorotöissä ja pitemmät hänen vapaansa auttoivat eli tulovähennyksiä ei niistä päivistä tullut. Ei meillä minun kotona olo olisi onnistunutkaan rahallisesti, koska tienaan tuplat miehen palkkaan verrattuna eikä kyllä olis oma pääkäN kestäny pelkkää kotona oloa... Toi osittainen oli oikein hyvä ratkaisu meille!
Olen hyvätuloinen ja mulla on vakiduuni, joten pystyin helposti säästämään rahat pitkää hoitovapaata varten.
Minä ainakin pystyin jäämään kotiin ja halusin ehdottomasti olla kotiäiti.
Miehelle tämä sopi mainiosti koska hänen äitinsä oli kotiäitinä kunnes nuorin lapsi meni kouluun.
Toki olisin voinut mennä töihin tai opiskellakin.
Mies oli/on perus-inssi joten ei oltu siihen aikaa vielä varakkaita ja oli opinto-ja asuntolainaa. Asuimme kolmiossa johon teimme itse remonttia ja auto oli vanha. Lomailimme vain suomessa ja itselle ei ostettu mitään turhaa. Hyvin pärjättiin.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:25"]Helppo nakki. Eikä kumpikaan olla huippu tuloisia :)
[/quote]
Millä lailla helppoa? Kerro niksisi. Minäkin haluisisin jäädä kotiin
[/quote]
Kulutus minimiin. Lapsissa ei säästetty mutta muuten kyllä.
Minä olen pienituloinen, eikä mieskään ole edes keskituloinen. Meillä on omakotitalo ja siitä lainaa. Ei silti ollut taloudellisesti mitenkään mahdotonta jäädä hoitovapaalle. Ei ne ole suuret tulot, vaan pienet menot. Jokainen voi itse miettiä, voiko kulutuksestaan nipistää vai ei. Hyvä olis taloudessa aina olla joustovaraa, voihan sitä vaikka sairastua ja jäädä sairauspäivärahoille pitkäksikin aikaa.
Jos olisinkin mennyt töihin, mulle olisi jäänyt käteen n. 200 euroa kuussa kotihoidintukea enemmän, kun lasketaan yhtälöön lapsen hoitomaksut ja uuden auton laina (olisi pakko ostaa toinen auto, täällä ei kulje julkisia). Se parisataa ei ole mahdoton säästettävä. Eikä ole kiire töihin, kun kannustin työntekoon on noinkin "suuri". Virikkeitä ja omaa aikaa yms. aivotuuletusta saa kyllä riittämiin hoitovapaallakin, en ole jalastani kahlehdittu kotiin.
mmmmm... tää on katsos meidän pienituloisten etuus... Aikoinaan sain äityiyspäiväraaa muistaaksen n 1200MARKKAA kuukaudessa, sitten kun "loma" loppui ja allkoi kh-tuki niin se oli n. 1500 MARKKAA/KK. Eli tulot nousivat :D Mitä lie nykyään, en jaksa selvittää :)
Sitten oli niitä kavereita, jotka nosti 8000 markan ä-pvrahaa ja 1500mk kh-tuki ois kuulemma vienyt talon alta ja leivän suusta. Ja naapureina asuttiin samassa taloyhtiössä...
Minä olin hoitovapaan jälkeen kolme vuotta kotona. Irtisanouduin vakituisesta virastani. Meillä oli asuntolainat ym. maksettu ja toki miehellä hyvä palkka. Rakennettiin ok-taloa joten miestä ei juuri kotona näkynyt. Minä suunnittelin sisustusratkaisuja netin avulla. Kerrankin oli aikaa etsiä mieluisia laattoja ja maaleja ym. Opiskelin myös avoimessa yliopistossa ihan omaksi ilokseni, en siitä ole mitenkään hyötynyt myöhemmin. Voisin olla kotirouvana loppuelämäni, rakastan kodin laittoa ja siivoustakin. Jatkuvasti saisi vaan olla selittelemässä muille ihmisille miksen tee töitä ja elän mieheni siivellä.
Me säästimme 15 000€ ja olin sen turvin kotona jonkin aikaa. Tein muuten opintoja koko kotonaolon ajan. Mistään ei oikeastaan tarvinnut tinkiä. Seuraavan lapsen kanssa toimimme samoin.
Olen edelleen kotona, vaikka nuorin lapsi on jo 9-vuotias.
Mies ei ole miljonääri, mutta tienaa ihan hyvin. Kun lapset syntyivät, olin opiskelija. Ei ollut työtä, mihin palata. Koko talous on siis aina ollut riippuvainen miehen tuloista. Tähän on totuttu, on sopeuduttu elämään yhdellä palkalla.
Viimeiset kaksi vuotta olen päivittänyt opintojani ja hakenut töitä. Niitä ei ole. Olen siis kotona, kunnes pääsen töihin. Työttömänä en ole, olen ehkä siis kaikkien listojen ulkopuolella. Ei työelämässä, ei perhevapailla, ei työtön. Ei-kukaan.
Et ole "ei kukaan". Olet miehesi elätti. Maksat varmaan seksillä ylläpitosi?...
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:33"]
Olen edelleen kotona, vaikka nuorin lapsi on jo 9-vuotias.
Mies ei ole miljonääri, mutta tienaa ihan hyvin. Kun lapset syntyivät, olin opiskelija. Ei ollut työtä, mihin palata. Koko talous on siis aina ollut riippuvainen miehen tuloista. Tähän on totuttu, on sopeuduttu elämään yhdellä palkalla.
Viimeiset kaksi vuotta olen päivittänyt opintojani ja hakenut töitä. Niitä ei ole. Olen siis kotona, kunnes pääsen töihin. Työttömänä en ole, olen ehkä siis kaikkien listojen ulkopuolella. Ei työelämässä, ei perhevapailla, ei työtön. Ei-kukaan.
[/quote]
Meillä oli lapsi kotihoidossa 3.5 vuotiaaksi :) Vanhempi aina hoiti.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:42"]
Et ole "ei kukaan". Olet miehesi elätti. Maksat varmaan seksillä ylläpitosi?...
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:33"]
Olen edelleen kotona, vaikka nuorin lapsi on jo 9-vuotias.
Mies ei ole miljonääri, mutta tienaa ihan hyvin. Kun lapset syntyivät, olin opiskelija. Ei ollut työtä, mihin palata. Koko talous on siis aina ollut riippuvainen miehen tuloista. Tähän on totuttu, on sopeuduttu elämään yhdellä palkalla.
Viimeiset kaksi vuotta olen päivittänyt opintojani ja hakenut töitä. Niitä ei ole. Olen siis kotona, kunnes pääsen töihin. Työttömänä en ole, olen ehkä siis kaikkien listojen ulkopuolella. Ei työelämässä, ei perhevapailla, ei työtön. Ei-kukaan.
[/quote]
[/quote]
Aivan typerää porukkaa täällä kyllä. Alhainen kommentti, häpeä.
ohis
Meillä olin kotona kunnes lapsi meni eskariin.
Olin säästänyt tarpeeksi jotta kykenin jäämään kotihoidon jälkeen kotiin. Välissä mies perusti yrityksen, joten rahaa nyt ei hirveästi mistään tullut mutta säästöillä pärjättiin tosi kivasti eikä tarvinnut mistään tärkeästä säästää.
Tämä oli yhteinen päätös, että olen kotona eskariin asti ja sitten palailen tekemään freekkuhommia pikkuhiljaa hommia kasvattaen.
Mukavaa myös oli, kullan arvoista aikaa. :)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:42"]
Et ole "ei kukaan". Olet miehesi elätti. Maksat varmaan seksillä ylläpitosi?...
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:33"]
Olen edelleen kotona, vaikka nuorin lapsi on jo 9-vuotias.
Mies ei ole miljonääri, mutta tienaa ihan hyvin. Kun lapset syntyivät, olin opiskelija. Ei ollut työtä, mihin palata. Koko talous on siis aina ollut riippuvainen miehen tuloista. Tähän on totuttu, on sopeuduttu elämään yhdellä palkalla.
Viimeiset kaksi vuotta olen päivittänyt opintojani ja hakenut töitä. Niitä ei ole. Olen siis kotona, kunnes pääsen töihin. Työttömänä en ole, olen ehkä siis kaikkien listojen ulkopuolella. Ei työelämässä, ei perhevapailla, ei työtön. Ei-kukaan.
[/quote]
[/quote]
Kylläpä nyt jotain ärsyttää. Uliuli. Usein parisuhteessa päätetään asioista yhdessä, eikä toisen tarvitse maksaa toiselle asioista. Valitettavaa jos itse joudut maksamaan miehellesi luonnossa mikäli miehesi tekee sinun ja perheesi vuoksi jotain.
Meillä lapsi kotihoidossa, eli minä olen lapsen kanssa päivisin kun mies töissä ja iltaisin teen osa-aikatyötä.
Juuri tällaista kateutta olen saanut kuulla kotona olostani. Usein vaan ne puolisot jotka ansaitsevat hyvin, joutuvat myös tekemään pitkiä työpäiviä, joten kotitöiden jakaminen ei onnistu. Teen mielelläni työkseni kaikki kotityöt, jotta puolisollani on töiden jälkeen aikaa minulle ja lapsille. En koe eläväni kenenkään siivellä enkä tietenkään jäisi kotiin jos se ei taloudellisesti olisi mahdollista, aina ei ole ollut. Minulla on kuitenkin ammatti ja voin halutessani hakeutua takaisin työelämään. Itse viihdyn kotona, mutta moni tuttuni ei jäisi kotiin vaikka siitä maksettaisi.
Minulla. Ketuttaako?