Lapseni ovat hiirulaisia ja minä en kestä sitä

Taidat olla niitä äitejä, jotka rähjäävät lapselleen luonnollisesta ujoudesta ja uusien tilanteiden jännityksestä syyllistävään sävyyn niin, että lopulta lukkiutuvat ja muuttuvat entistä sulkeutuneemmiksi ja hiljaisemmiksi pelätessään vastapuolen reaktiota. Oma äitini oli samanlainen ollessani ujo pienenä, ja itselleni kävi juuri samoin. Kannustaminen on eri asia kuin tyrkyttäminen ja syyllistäminen. Kyllä lapset tajuavat, että vanhempi häpeää heitä ja se peilautuu näiden käytöksessä juuri tuolla tavoin.  

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]

Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.

[/quote]

Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.

[/quote]

Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan

Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.

[/quote]

Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa. 

[/quote]

Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.

Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella. 

[/quote]

Mä olen it-alalla, ja meillä monet koodareista täällä on tosi eksentrisiä ja ujoja. Tällä alalla saa olla sellailnen ihan vapaasti, eikä kukaan ihmettele. Samoin aspergerit menevät täällä aivan mainiosti. Eli tervetuloa vaan it-alalle kaikki joita ahdistaa se että tarvisi väkisin olla sosiaalinen jne. Täällä ei tarvitse. Jos olet osaaja, se riittää, ja persoonallisuutesi saa olla sellainen kuin on :)

[/quote]

No minä olen myös IT-alalla ja sieltä kokemukset, että käytöstavat pitää olla. Harva koodarikaan voi tehdä jotain sovelluksen nurkkaa yksin, vaan kyllä useimmat IT-projektit vaativat yhteistyötä ja sosiaalisia valmiuksia. Nämä ujot ja epäsosiaaliset kuormittavat muita tiimissä. Perehdyttäminen jää aina samojen tyyppien varaan, tieto ei kulje organisaatiossa, ihmiset tekevät hukkatyötä, koska tieto ei kulje... Ja nykyään IT-alallakin tulee _oikeita osaajia_ ikkunoista ja ovista, joten niistä voidaan valita ne, joiden käyttöliittymä on ihmisystävällinen...

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:10"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]

Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.

[/quote]

Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.

[/quote]

Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan

Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.

[/quote]

Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa. 

[/quote]

Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.

Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella. 

[/quote]

Mä olen it-alalla, ja meillä monet koodareista täällä on tosi eksentrisiä ja ujoja. Tällä alalla saa olla sellailnen ihan vapaasti, eikä kukaan ihmettele. Samoin aspergerit menevät täällä aivan mainiosti. Eli tervetuloa vaan it-alalle kaikki joita ahdistaa se että tarvisi väkisin olla sosiaalinen jne. Täällä ei tarvitse. Jos olet osaaja, se riittää, ja persoonallisuutesi saa olla sellainen kuin on :)

[/quote]tämä petsoonallisuustyyppi pnkin tosi mukava juu. Tunnen näitä ihmisiä, eivät moikkaa, eivät vadtaa kysyttäessä tai jos vastaavat niin sarkartisesti. En haluaisi tehdä töitä tällaisten ihmisten kandsa kun aina tapa saada vastaus mihin tahansa on kysyä sitä jobkun ircin kautta. Heille varmasti mukavaa mutta muille hyvin kuluttavaa ja voimia vievää.

[/quote]

Keskitypä siihen omaan oikeinkirjoitukseen. On raskasta lukea tuollaista tekstiä, ei ainoastaan sen bullshit-faktorin takia, vaan myös noitten lukuisten lyöntivirheiden. Kannattasiko mennä vähän jäähylle ennen kuin pää räjähtää, kun kaikki ei olekaan suullisia ja sosiaalisia lörppöjä (ja kaikesta päätellen ah, niin empaattisia!) kuin teikä? Meepä vaikka torille huutamaan.

[/quote] kokeilepa itse kirjoittaa kännykän pienellä näppäimistöllä ilman virhelyöntejä idiootti. Ja ei, en tarkoita lörpöttelyä vaan aivan normaalia kommunikointia. Tällaisien ihmisren kanssa vaikkapa palaverin alkamisajan sopiminen on tuskaa kun katsetta ei nosteta ruudusta eikä vadtata tai ei vastata normaalisti. Näinkin normaalit asiat on pakko heidän kanssaan vekslata esim. Sähköpostitse tai jonkun työkalun kautta. Ja mene sinä itse capslockailemaan rockpapershotguniin ennen kuin pääsi hajoaa.

Ei se, jos lapsi ei tervehdi lapsena tarkoita sitä, että hän ei osaisi aikuisena käyttäytyä.

Anna niille juustoa. Siitä hiiret tykkää.

Luin tämän sinne tänne rönsyilleen keskustelun puolihuolimattomasti läpi, joten sorry jos en ole ihan ajan tasalla.

Ap, kun kerran lapsesi ovat jo noin isoja, niin mikset vain ihan yksinkertaisesti ole ja anna heidän itse kärsiä ujoutensa seurauksista?

Jonotus kestää ja kestää, jäävät ehkä ilman lippua - ehkä oppivat jotain. Jos 10-vuotias ei mene ostamaan jäätelöä, niin sehän on hänen ongelmansa, jää sitten ilman.

Nuo käytöstavat on sitten kyllä mielestäni jonkuntasoinen ongelma. itse tervehdin iloisesti pihapiirimme lapsia, ja jos joku ei moikkaa takaisin, kysyn jotain, ikäänkuin vaadin ottamaan sen kontaktin. Useimmiten onnistun.

Ujous sinänsä on ihan ok, mutta kun tässä maailmassa pitäisi jotenkin pärjätä eteenpäin, sen verran pitää rohkaistua.

Ihmiset sekoittavat täällä nyt introvertiuden ja ujouden. Vai mistä ihmeestä kumpuvat ne yksinäisyyttään itsevät ujot teinit, joilla ei ole yhtään kaveria. Tai tällä palstalla viikoittain yksinäitsyyttä ja masennusta valittavat kotiinsa eristäytyneet aikuiset.

Tunnen isohkon joukon ujoja teinejä. Yksikään heistä ei todellisuudessa halua olla yksin. Kaverien puute on heille suurin suru.

Todella harmillista kyllä, millä keinoin sukulaiset ja vanhemmat yrittävät "kannustaa" ujoja lapsia "reippaammiksi". Juurikin tuo "Meidän Niina on niin ujo ja hiljainen"-päivittely lapsen kuullen ja patistaminen tilanteisiin, joissa on pakostakin huomion keskipisteenä ja toisten arvosteltavana on enemmänkin nolaamista kuin kannustamista. Tilanteiden pitäisi olla luonnollisia eikä järjestettyä tyrkyttämistä. Jos lapsi ei todellakaan tahdo mennä istumaan Joulupukin syliin koska ujostuttaa, mikä saa aikuisen nalkuttamaan asiasta ja tekemään siitä numeron?

Hirvittävää lukea, miten vanhemmat häpeävät ujoja lapsiaan ja kysyvät "miksi juuri minä". Toivon todella, että kyseessä on vain mauttomia trolleja eikä oikeita jälkikasvun saaneita ihmisiä.  

Tuli mieleen, että oletko AP itsekään oikeasti kovin luonteva sosiaalisissa tilanteissa, jos olet perusluonteeltasi ujo. Kenties lapset vaistoavat hieman teennäisen tapasi noissa tilanteissa. Itse en tajunnut, että vaikutan aika tylyltä esim. asioidessani kaupankassalla ennen kuin entinen poikaystäväni sanoi siitä (aika rumasti tosin). Olin myös ihmetellyt miksi sain usein nihkeää palvelua, vaikka mielestäni hymyilin, olin ystävällinen ja kohtelias. Riitti kun kerran tietoisesti seurasin oman äitini käyttäytymistä kassalla ja huomasin mistä olin tiedostamatta oppinut tapani. Äitini yrittää myös olla kaikkea tuota mainitsemaani, mutta vaikuttaa oikeasti todella teennäiseltä ja väkinäiseltä. Aloin tuon jälkeen hymyilemään levämmin ja kappas, palvelu muuttui kuin taikaiskusta.

Eli mieti millaista mallia oikeasti näytät lapsillesi. Lapset peilaavat omaa käyttäytymistäsi hyvin tarkkaan (ns. peilisolut, joista on tieteellistä tutkimusta, mutta en ehdi sitä nyt tänne avaamaan enempää). Lapsesi ovat varmasti myös hämmeityneitä, kun täysin syyttä huudat ja rähjäät heille. Tsemppiä joka tapauksessa!

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 12:33"]

Todella harmillista kyllä, millä keinoin sukulaiset ja vanhemmat yrittävät "kannustaa" ujoja lapsia "reippaammiksi". Juurikin tuo "Meidän Niina on niin ujo ja hiljainen"-päivittely lapsen kuullen ja patistaminen tilanteisiin, joissa on pakostakin huomion keskipisteenä ja toisten arvosteltavana on enemmänkin nolaamista kuin kannustamista. Tilanteiden pitäisi olla luonnollisia eikä järjestettyä tyrkyttämistä. Jos lapsi ei todellakaan tahdo mennä istumaan Joulupukin syliin koska ujostuttaa, mikä saa aikuisen nalkuttamaan asiasta ja tekemään siitä numeron?

Hirvittävää lukea, miten vanhemmat häpeävät ujoja lapsiaan ja kysyvät "miksi juuri minä". Toivon todella, että kyseessä on vain mauttomia trolleja eikä oikeita jälkikasvun saaneita ihmisiä.  

[/quote]

Hyvin sanottu! Todella masentavaa lukea joidenkin "aikuisten" mielipiteitä täällä. 

Onpahan rönsyilevä keskustelu :D

Mä en ihan kanssa ymmärrä ap:n rähjäämistä lapsilleen. Uskon myös, että lapset saattavat jo vähän pelätä äitiään :( Ujous on ok, mutta huonoja käytöstapoja ei sillä selitetä. Mun mielestä se huonosti käyttäytyvä tässä tarinassa on äiti.

Mun lapsi on vähän rasavilli poika, joka ottaa kontaktia lapsiin ja aikuisiin ja höpöttelee vähän kaikille... MUTTA ei todellakaan tervehdi hammaslääkäriä oma-aloitteisesti. Tasan istuu odotushuoneessa jäykkänä kuin seipään niellyt ja kutsuttaessa laahustaa huoneeseen. Kättelee kyllä, mutta siis lääkäri ojentaa käden ja tervehtii ensin. Ei siinä ole mitään pahaa. Mun mielestä se lääkäri nimenomaan tervehtii ensin.

Toinen juttu on jonottaminen. Olen saanut opetettua oman poikani siihen, että jonossa ollaan nätisti ja odotetaan omaa vuoroaan. Aina sieltä joku rynnii ohi, piittaamatta säännöistä. Että se on rasittavaa! Poikani antaa tämän tapahtua, mutta jos useampi hänet ohittaa, niin sitten palaa pinna kyllä.

ap:lle... Anna lapsiesi olla rauhassa sellaisia kuin ovat. Älä rähjää! Äläkä todellakaan tee jostain tervehtimisestä maailmanloppua, johan tuo on ihan sairasta. Kuten joku sanoikin, lapsesi ovat jo sen ikäisiä, että he ymmärtävät itsekin ujoutensa seurauksia. Jos 10v ei mene ostamaan jäätelöä, niin sitten on ilman jäätelöä. Se siitä. Asiasta ei tarvitse torua tai rähjätä kotona. Asiasta ei tarvitse puhua. Ehkä 10v seuraavalla kerralla jo ostaa sen jäätelön (uskaltaa mennä ainakin yrittämään, kun tietää, että äiti ei hauku kotona.).

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:50"]

Juuri siitä, että eivät ole ensimmäisinä lähtemässä vetämään viinaa, kokeilemaan huumeita, kokeilemaan benji-hyppyä hyppynarulla, kokeilemassa seksiä jne.

[/quote]

Tai sitten kotoa opiskelemaan lähdettyään riehaantuvat aivan täysin.

[/quote]

Tai sitten eivät. Hassua, että jokainen osaa sanoa jonkun entisen harmaahiirulaisen, joka riehaantui täysin opiskeluaikoina. Minun tuttavapiiristäni valtaosa on kaikenlaisia ujoja hiirulaisia ja nörttejä, joista kukaan ei ole riehaantunut missään vaiheessa. Kaikki tuntemani "riehaantuneet" löytyvät siitä samasta porukasta, joka riehui jo yläasteella...

Minä olin lapsena ja  nuorena aikuisena ujo, en introvertti. Nautin kyllä yksinolosta mutta myös kavereiden seurasta ja sain ujoudestani huolimatta solmittua muutaman hyvän kaverisuhteen. En uskaltanut puhua opettajille enkä muille aikuisille ja tämä oli esim. ekaluokan opettajalleni ongelma. Onneksi sen jälkeen sain nuoria opettajia, jotka kannustivat esiintymään (mutta eivät kiinnittäneet mitään huomiota siihen, jos en pystynyt) ja tarjosivat jatkuvasti tilaisuuksia siihen. Aika usein jätin välistä mutta saimme myös kaveriporukassa väsätä näytelmiä, tehdä kuunnelmia jne. ja siitä se lähti.  

Vanhempani vaativat aina hyviä käytöstapoja mutta eivät nolanneet julkisesti. Jälkeenpäin saatettiin asiaa puida, aika usein ei, koska minulta hyväksyttiin hymy, nyökkäys ja käden ojennus (jos piti kätellä). Minun ei koskaan tarvinnut olla aloitteentekijä, aikuinen oli se aina.

Nykyään ujous ei näy minusta. Olen se kahvihuoneen läpättäjä, jos olen tutussa seurassa. Ujouteni saatan peittää jopa tyhjänpäiväiseen lörpötykseen paitsi jos siis olen tuntemattomien keskellä. Introvertit ovat minulle kauhistus. He valitsevat hiljaisuuden, joka tuntuu arvostelulta ja saa minut tuntemaan riittämättömyyttä. Monesti he osoittavat ilmein ja tuhahteluin, miten minun ei heistä pitäisi toimia. Hermostun enemmän kuin niiden lörpöttelijöiden kanssa, koska hiljaisuudessa joutuu itse esille, lörpöttelijä pitää taas huolen, ettei minun tarvitse tehdä sosiaalisia ratkaisuja. Aika moni introvertti ei myöskään hyväksy sitä, etten pysty saamaan suutani auki kaikissa tilanteissa. Yleensä he kun olettavat, että se olen minä, joka hoitaa esittelyt, keskustelut ja palautteenannot ja he itse keskittyvät hymyilemään ivallisesti, kun änkytän ja sekoitan asioita ja olen kertakaikkisen nolo. Ujouteni takia en kykene sanomaan heille vastaan enkä kykene vaatimaan, että heidän pitäisi hoitaa nämä sosiaaliset velvoitteet, ja he taas kokevat, että oman luonteenpiirteensä takia he voivat aina olla vapaamatkustajia, vaikka kykenisivät kyllä nuo asiat hoitamaan änkyttämättä ja punastumatta. He eivät vain tahdo.

Ujous ei ihmisestä häviä mutta ne ilmenemistavat voivat muuttua. Kykenen helposti tervehtimään tuttuja ja nyökkäämään puolitutuille. Kykenen hoitamaan asioita kaupassa enkä edes jännitä tilanteita niin kuin nuorena aikuisena (pelkäsin kuollakseni käydä kaupassa, jos joutui tilaamaan jotain liha- tai leipätiskiltä). Ihan samalla tavalla ujoa voi kannustaa normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kuin sitä riehakasta läpättäjää kohteliaaseen hiljaisuuteen ja vuoron antamiseen toisellekin. Se, että on puhelias, ei tarkoita, että pitäisi aukoa päätään koko ajan. Ja se, että on ujo, ei tarkoita, ettei voi ihmisiä tervehtiä.

Koulussa ujous on etu, vaikka moni ottaa tässä yhteydessä  esille ryhmätyöt. Näitä on kuitenkin suhteellisen harvoin ja opettaja usein laittaa ujon tekemään töitä kaverin kanssa, jolloin se ujo saattaa olla loistava puurtaja, koko ryhmätyön sielu. Oppitunneilla on osattava olla hiljaa ja kaverille on osattava antaa puheenvuoro. Ujolta tämä sujuu ihan luonnostaan. Ujot voivat olla huomaavaisia ja kohteliaita, ahkeria ja tunnollisia. Lapselle kannattaa jo pienestä pitäen opettaa vaihtoehtoja. Ujo ei halua esiintyä eikä jakaa ryhmätyössä työtehtäviä, mutta hän voi tehtä työtä ahkerasti ja korvata sillä nämä puutteensa. Jos ujo ei uskalla esittää työtä, hän voi seistä vieressä. Sekin on jo iso askel. Seuraavalla kerralla ehkä uskaltaa esittää työn jo opettajalle? Vanhemman tehtävä on kannustaa näihin vaihtoehtoihin. Ei niin, että kun olet ujo, et voi tehdä ryhmätöitä vaan niin, että etsitään ne ujon vahvuudet, mitä siinä ryhmässä voi tehdä. Liikaa sitä ujoutta ei kannata korostaa, koska se on vain yksi ominaisuus lapsessa eikä sen tarvitse olla määrävä joka asiassa.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:48"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:10"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]

Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.

[/quote]

Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.

[/quote]

Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan

Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.

[/quote]

Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa. 

[/quote]

Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.

Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella. 

[/quote]

Mä olen it-alalla, ja meillä monet koodareista täällä on tosi eksentrisiä ja ujoja. Tällä alalla saa olla sellailnen ihan vapaasti, eikä kukaan ihmettele. Samoin aspergerit menevät täällä aivan mainiosti. Eli tervetuloa vaan it-alalle kaikki joita ahdistaa se että tarvisi väkisin olla sosiaalinen jne. Täällä ei tarvitse. Jos olet osaaja, se riittää, ja persoonallisuutesi saa olla sellainen kuin on :)

[/quote]tämä petsoonallisuustyyppi pnkin tosi mukava juu. Tunnen näitä ihmisiä, eivät moikkaa, eivät vadtaa kysyttäessä tai jos vastaavat niin sarkartisesti. En haluaisi tehdä töitä tällaisten ihmisten kandsa kun aina tapa saada vastaus mihin tahansa on kysyä sitä jobkun ircin kautta. Heille varmasti mukavaa mutta muille hyvin kuluttavaa ja voimia vievää.

[/quote]

Keskitypä siihen omaan oikeinkirjoitukseen. On raskasta lukea tuollaista tekstiä, ei ainoastaan sen bullshit-faktorin takia, vaan myös noitten lukuisten lyöntivirheiden. Kannattasiko mennä vähän jäähylle ennen kuin pää räjähtää, kun kaikki ei olekaan suullisia ja sosiaalisia lörppöjä (ja kaikesta päätellen ah, niin empaattisia!) kuin teikä? Meepä vaikka torille huutamaan.

[/quote] kokeilepa itse kirjoittaa kännykän pienellä näppäimistöllä ilman virhelyöntejä idiootti. Ja ei, en tarkoita lörpöttelyä vaan aivan normaalia kommunikointia. Tällaisien ihmisren kanssa vaikkapa palaverin alkamisajan sopiminen on tuskaa kun katsetta ei nosteta ruudusta eikä vadtata tai ei vastata normaalisti. Näinkin normaalit asiat on pakko heidän kanssaan vekslata esim. Sähköpostitse tai jonkun työkalun kautta. Ja mene sinä itse capslockailemaan rockpapershotguniin ennen kuin pääsi hajoaa.

[/quote]

josset kerta osaa kirjottaa kännyllä, kirjota tietokoneella tai läppärillä tai tabletilla tai vaikka perseelläsi.

Ap on itse kasvattanut lapsensa hissukoiksi.

Mun esikoinen on ujo. Hän on nyt 20-vuotias ja asuu omassa kodissaan. Pääsi just yliopistoon opiskelemaan. Hän pärjää hienosti. Hän nyt vaan on ujo, eikä siitä muuksi muutu. Hän on aina saanut olla sellainen kuin on.

Kaksi muuta lastani ovat toisenlaisia. En silti ole ikinä ajatellut, että lapsi ei temperamenttinsa vuoksi elämässä pärjäisi.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 12:51"]

Minä olin lapsena ja  nuorena aikuisena ujo, en introvertti. Nautin kyllä yksinolosta mutta myös kavereiden seurasta ja sain ujoudestani huolimatta solmittua muutaman hyvän kaverisuhteen. En uskaltanut puhua opettajille enkä muille aikuisille ja tämä oli esim. ekaluokan opettajalleni ongelma. Onneksi sen jälkeen sain nuoria opettajia, jotka kannustivat esiintymään (mutta eivät kiinnittäneet mitään huomiota siihen, jos en pystynyt) ja tarjosivat jatkuvasti tilaisuuksia siihen. Aika usein jätin välistä mutta saimme myös kaveriporukassa väsätä näytelmiä, tehdä kuunnelmia jne. ja siitä se lähti.  

Vanhempani vaativat aina hyviä käytöstapoja mutta eivät nolanneet julkisesti. Jälkeenpäin saatettiin asiaa puida, aika usein ei, koska minulta hyväksyttiin hymy, nyökkäys ja käden ojennus (jos piti kätellä). Minun ei koskaan tarvinnut olla aloitteentekijä, aikuinen oli se aina.

Nykyään ujous ei näy minusta. Olen se kahvihuoneen läpättäjä, jos olen tutussa seurassa. Ujouteni saatan peittää jopa tyhjänpäiväiseen lörpötykseen paitsi jos siis olen tuntemattomien keskellä. Introvertit ovat minulle kauhistus. He valitsevat hiljaisuuden, joka tuntuu arvostelulta ja saa minut tuntemaan riittämättömyyttä. Monesti he osoittavat ilmein ja tuhahteluin, miten minun ei heistä pitäisi toimia. Hermostun enemmän kuin niiden lörpöttelijöiden kanssa, koska hiljaisuudessa joutuu itse esille, lörpöttelijä pitää taas huolen, ettei minun tarvitse tehdä sosiaalisia ratkaisuja. Aika moni introvertti ei myöskään hyväksy sitä, etten pysty saamaan suutani auki kaikissa tilanteissa. Yleensä he kun olettavat, että se olen minä, joka hoitaa esittelyt, keskustelut ja palautteenannot ja he itse keskittyvät hymyilemään ivallisesti, kun änkytän ja sekoitan asioita ja olen kertakaikkisen nolo. Ujouteni takia en kykene sanomaan heille vastaan enkä kykene vaatimaan, että heidän pitäisi hoitaa nämä sosiaaliset velvoitteet, ja he taas kokevat, että oman luonteenpiirteensä takia he voivat aina olla vapaamatkustajia, vaikka kykenisivät kyllä nuo asiat hoitamaan änkyttämättä ja punastumatta. He eivät vain tahdo.

Ujous ei ihmisestä häviä mutta ne ilmenemistavat voivat muuttua. Kykenen helposti tervehtimään tuttuja ja nyökkäämään puolitutuille. Kykenen hoitamaan asioita kaupassa enkä edes jännitä tilanteita niin kuin nuorena aikuisena (pelkäsin kuollakseni käydä kaupassa, jos joutui tilaamaan jotain liha- tai leipätiskiltä). Ihan samalla tavalla ujoa voi kannustaa normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kuin sitä riehakasta läpättäjää kohteliaaseen hiljaisuuteen ja vuoron antamiseen toisellekin. Se, että on puhelias, ei tarkoita, että pitäisi aukoa päätään koko ajan. Ja se, että on ujo, ei tarkoita, ettei voi ihmisiä tervehtiä.

Koulussa ujous on etu, vaikka moni ottaa tässä yhteydessä  esille ryhmätyöt. Näitä on kuitenkin suhteellisen harvoin ja opettaja usein laittaa ujon tekemään töitä kaverin kanssa, jolloin se ujo saattaa olla loistava puurtaja, koko ryhmätyön sielu. Oppitunneilla on osattava olla hiljaa ja kaverille on osattava antaa puheenvuoro. Ujolta tämä sujuu ihan luonnostaan. Ujot voivat olla huomaavaisia ja kohteliaita, ahkeria ja tunnollisia. Lapselle kannattaa jo pienestä pitäen opettaa vaihtoehtoja. Ujo ei halua esiintyä eikä jakaa ryhmätyössä työtehtäviä, mutta hän voi tehtä työtä ahkerasti ja korvata sillä nämä puutteensa. Jos ujo ei uskalla esittää työtä, hän voi seistä vieressä. Sekin on jo iso askel. Seuraavalla kerralla ehkä uskaltaa esittää työn jo opettajalle? Vanhemman tehtävä on kannustaa näihin vaihtoehtoihin. Ei niin, että kun olet ujo, et voi tehdä ryhmätöitä vaan niin, että etsitään ne ujon vahvuudet, mitä siinä ryhmässä voi tehdä. Liikaa sitä ujoutta ei kannata korostaa, koska se on vain yksi ominaisuus lapsessa eikä sen tarvitse olla määrävä joka asiassa.

[/quote]

Onpa sinulla erikoinen käsitys introverteista. Taidat peilata jotain omaa traumaasi heihin? Tutkimustenkin mukaan introvertit ovat niitä ihmisistä empaattisimpia, koska he eivät keskity omaan itseen. 

t. introvertti

Aloittaja todellakin on nitistämässä lastensa viimeisiäkin itsetunnon rippeitä. Et voi muuttaa lastesi temperamenttia, joten mitä jos vain hyväksyisit heidät sellaisina kuin he ovat. Lapsesi tuntevat taatusti jatkuvan tukahduttavan tunteen, että äiti toivoisi heidän olevan toisenlaisia. Ujoudessa ja introverttiydessä ei ole mitään häpeällistä tai kauheaa. Sosiaaliset säännöt voi oppia, ehkäpä juuri jonkinlaisten leikkien kautta kuten täällä on jo ehdotettukin. 

Introverteillä ja ujoilla on usein vain muutama, ehkä vain yksi, syvempi kaverisuhde, eikä sen enempää kaipaakaan. Meillä introverteilla on usein hyvä mielikuvitus, viihdymme esim. piirtäen, kirjoittaen, lukien. Syvä sisäinen maailma on tyydyttävämpi kuin se hälisevä kaveriporukka. Kai annat ap lapsillesi aikaa ja tilaa olla yksin ja nauttia hiljaisuudesta?

Introvertin sosiaaliset tarpeet voivat olla todella vähäisiä, jos ap jatkuvasti työntää, tyrkyttää ja pakottaa käyttäytymään sosiaalisemmin kuin mikä oma tarve seuralle ja sosiaalisuudelle on, ei introvertin akku ikinä pääse latautumaan ja tuo pakotettu sosiaalisuus ahdistaa entistä enemmän.

Olen itsekin siis introvertti. Opin sosiaalisemmaksi vasta opiskeluaikana, kun muutin omilleni. Nyt kolmekymppisenä vedän työkseni mm. workshoppeja kymmenienkin osallistujien joukoille ja jopa nautin siitä, kun olen esillä. Palkkakin on erinomainen ja yt-kierroksilla ei koskaan ole ollut pesti uhattuna.

Ap, kaikkein tärkeintä mitä voit nyt tehdä on hyväksyä lapsesi introverttiys ja ujous. Anna heille tilaa vetäytyä (myös sinun seurastasi!) ja auta heitä löytämään muita (ehkä myös vähän ujompia) ystäviä ja anna lastesi päättää milloin he kaipaavat seuraa.

Kyllä mua ujous haittasi koulussa ihan paljon. Esitelmät, ryhmätyöt, kokeet, syöminen, vessassa käyminen, viittaaminen, paljon huonoja muistoja. Arvosanatkin pyöristettiin aina alespäin kun en viitannut.

Tyttöjä ei ujous haittaa, mutta pojista tulee lassukoita. Kumpia ovat?