Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ovat hiirulaisia ja minä en kestä sitä
07.08.2014 |
Minulla on kolme ujoa lasta. Tiedän olevani huono äiti, mutta ujous on alkanut ärsyttää aina vain enemmän. Eilen olimme lastentapahtumassa, jossa lasten piti jonottaa kilpailukuponkeja. Samaan tapaan kuin toiset äidit huutelivat 3-vuotiailleen "pysy jonossa", minä huutelin 6-, 9- ja 10-vuotiailleni. He eivät osaa ollenkaan pitää puoliaan, vaan väistävät heti kun joku vilkaiseekin heihin päin. Jos joku puhuu heille, vastaavat nyökkäämällä, paitsi jos minä olen läsnä, jolloin odottavat minun vastaavan heidän puolestaan. Kukaan ei oma-aloitteisesti moikkaa kaveria, vaan moikkaavat vain takaisin. Vanhin lapsistani ei uskaltanut yksin käydä uimarannan kioskista ostamassa jäätelöä.
Olen yrittänyt vuosien saatossa tukea heitä ja sopivissa tilanteissa tuuppia eteenpäin. Mutta tämä tuntuu olevan loppumaton suo, jossa olen kaulaani myöten. Tunnen jopa häpeää kun lapseni eivät uskalla mitään! Sanoa 10-vuotiaalleni "sano moi" kun lähdemme hammaslääkäristä, esimerkiksi. Mistä saan uskoa siihen, että lapseni joskus vielä pärjäävät elämässä?
Kommentit (190)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
En ole ko. henkilö, mutta onhan tuo nyt selvää! Älä vedä huomiota toisen ujouteen, päivittele sitä, pakota sosiaalisiin tilanteisiin jne
[/quote]
Ja sitenkö se hyvä itseluottamus rakentuu? Että annetaan vain olla. Kun hyvän itseluottamuksen kasvattaminen ns. normilapsellekin vaatii töitä, niin ujonko kohdalla se tulee ihan vain niin, että ruokkii ja vaatettaa ja antaa lapsen muuten olla omissa oloissaan?
[/quote]
Ujot lapset oppivat kyllä jo koulussa, että heistä ei pidetä ja heissä on "vikaa." Ei se ole maailmanloppu jos lapsi ujostelee ja ei moikkaa, kyllä se oppii moikkaamaan itse, siitä on turha murehtia. Ihan turha tehdä jatkuvasti numeroa ujoudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin aikuisen näkökulmasta katsottuna ujot lapset ovat miljoona kertaa ihanampia lapsia, kuin ne "riehujat" jotka eivät osaa pysyä hetkeäkään paikallaan ja hiljaa sekä huutavat ja riehuvat vain koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Vai olisko sut pitänyt laittaa terapiaan jo lapsena? Ehkä et ole koskaan osannut tulkita myönteisesti ihmisten aikeita, vaan sinulla on ollut joku negatiivinen linssi ja sinua olisi pitänyt kohdella jonain ERITYISEN HERKKÄNÄ ihmisenä, silkkihansikkain. Ehkä veljesi olisi ajatellut, että sinulla voisi olla edes yksi kaveri, jota tapaat. Sen sijaan olet heti tulkinnut asian niin, että "pitäisi olla suuna päänä yltiösosiaalinen". Onko sulla muitakin tämmöisiä jyrkkiä ajatuksia, joiden takia kontakti ympäristön kanssa on ihan mahdoton? Kun kaikki vaan kiusaa, nyyh ja toivoo pahinta. Se vaan on niin vaikeaa, jos joku on niin "herkkä", että menee linttaan puolestakin sanasta tai katseesta - jopa omista ajatuksistakin.
Olen itse ujo ja sellainen pakottaminen sosiaaliseksi ei todellakaan toimi. Omat vanhempani välillä hermostuivat ujouteeni ja pakottivat minut selviytymään yksin sosiaalisista tilanteista. Toivoivat, että reipastuisin. Toisinaan sitten osasivat kannustaa oikealla tavalla. Menin isän kanssa ostamaan omaa kameraa ja sehän jännitti kovasti. Isä jonkun verran neuvoi, mitä olisi hyvä sanoa ja meni sitten kauemmaksi hyllyjen väliin muka tutkailemaan tuotteita, jotta saisin rauhassa hoitaa tilanteen itsekseni. Välillä kurkisti hyllyjen välistä ja näytti peukkua.
Itselleni toimii siis sellainen, ettei minuun kiinnitetä liikaa huomiota. Isommassa ja oudommassa porukassa en oikein aluksi saa suutani auki, koska ahdistun minuun kohdistuvasta huomiosta. Lisäksi tarvitsen sen oman aikani, jotta saan "kerättyä rohkeutta", eikä hoputtaminen siinä tilanteessa auta. Hoputtaessa tunnen itseni huonoksi ja että minun pitäisi olla toisenlainen eli reippaampi.
Kyllä se vanhemapana jollain tasolla helpottaa, kun pakostakin "joutuu" erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, niin niissä "oppii käyttäytymään" itselleen luontevalla tavalla.
Rohkeus ei ole sitä, ettei pelota. Rohkeus on sitä, että oppii voittamaan pelon.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Vai olisko sut pitänyt laittaa terapiaan jo lapsena? Ehkä et ole koskaan osannut tulkita myönteisesti ihmisten aikeita, vaan sinulla on ollut joku negatiivinen linssi ja sinua olisi pitänyt kohdella jonain ERITYISEN HERKKÄNÄ ihmisenä, silkkihansikkain. Ehkä veljesi olisi ajatellut, että sinulla voisi olla edes yksi kaveri, jota tapaat. Sen sijaan olet heti tulkinnut asian niin, että "pitäisi olla suuna päänä yltiösosiaalinen". Onko sulla muitakin tämmöisiä jyrkkiä ajatuksia, joiden takia kontakti ympäristön kanssa on ihan mahdoton? Kun kaikki vaan kiusaa, nyyh ja toivoo pahinta. Se vaan on niin vaikeaa, jos joku on niin "herkkä", että menee linttaan puolestakin sanasta tai katseesta - jopa omista ajatuksistakin.
[/quote]
Mikä vittu sua vaivaa? Kyllä mä tiedän miten mulle on puhuttu, erotan kyllä ystävällisen sävyn ja mollaavan, negatiivisen vittuilun. Älä oleta asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Vai olisko sut pitänyt laittaa terapiaan jo lapsena? Ehkä et ole koskaan osannut tulkita myönteisesti ihmisten aikeita, vaan sinulla on ollut joku negatiivinen linssi ja sinua olisi pitänyt kohdella jonain ERITYISEN HERKKÄNÄ ihmisenä, silkkihansikkain. Ehkä veljesi olisi ajatellut, että sinulla voisi olla edes yksi kaveri, jota tapaat. Sen sijaan olet heti tulkinnut asian niin, että "pitäisi olla suuna päänä yltiösosiaalinen". Onko sulla muitakin tämmöisiä jyrkkiä ajatuksia, joiden takia kontakti ympäristön kanssa on ihan mahdoton? Kun kaikki vaan kiusaa, nyyh ja toivoo pahinta. Se vaan on niin vaikeaa, jos joku on niin "herkkä", että menee linttaan puolestakin sanasta tai katseesta - jopa omista ajatuksistakin.
[/quote]
Mikä vittu sua vaivaa? Kyllä mä tiedän miten mulle on puhuttu, erotan kyllä ystävällisen sävyn ja mollaavan, negatiivisen vittuilun. Älä oleta asioita.
[/quote]
Ko. henkilö on selvästi itse sellainen, joka on yrittänyt pakkososiaalistaa ujoja ja syrjäänvetäytyviä lapsia eikä ole kyennyt / kykene hyväksymään heidän ominaislaatuaan. Sitä se tässä kipuilee.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Vai olisko sut pitänyt laittaa terapiaan jo lapsena? Ehkä et ole koskaan osannut tulkita myönteisesti ihmisten aikeita, vaan sinulla on ollut joku negatiivinen linssi ja sinua olisi pitänyt kohdella jonain ERITYISEN HERKKÄNÄ ihmisenä, silkkihansikkain. Ehkä veljesi olisi ajatellut, että sinulla voisi olla edes yksi kaveri, jota tapaat. Sen sijaan olet heti tulkinnut asian niin, että "pitäisi olla suuna päänä yltiösosiaalinen". Onko sulla muitakin tämmöisiä jyrkkiä ajatuksia, joiden takia kontakti ympäristön kanssa on ihan mahdoton? Kun kaikki vaan kiusaa, nyyh ja toivoo pahinta. Se vaan on niin vaikeaa, jos joku on niin "herkkä", että menee linttaan puolestakin sanasta tai katseesta - jopa omista ajatuksistakin.
[/quote]
Mikä vittu sua vaivaa? Kyllä mä tiedän miten mulle on puhuttu, erotan kyllä ystävällisen sävyn ja mollaavan, negatiivisen vittuilun. Älä oleta asioita.
[/quote]
Ko. henkilö on selvästi itse sellainen, joka on yrittänyt pakkososiaalistaa ujoja ja syrjäänvetäytyviä lapsia eikä ole kyennyt / kykene hyväksymään heidän ominaislaatuaan. Sitä se tässä kipuilee.
[/quote]
Tuskin, olen vain kyllästynyt näihin nettimimittäjiin, jotka jokaisessa tilaisuudessa kertoo pari yksittäistä asiaa lapsuudestaan, jossa "joku on sanonut jotain ja se oli ihan kamalaa". Sitten koko elämä oli paskana, koska "minua ei ymmärretty" ja koko loppuelämä on p*skaa hautaan saakka. Koska oli ne pari kohtaamista ja kaikki meni mynkään, no itse asiassa koko maailma on paha ja niin niin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Vai olisko sut pitänyt laittaa terapiaan jo lapsena? Ehkä et ole koskaan osannut tulkita myönteisesti ihmisten aikeita, vaan sinulla on ollut joku negatiivinen linssi ja sinua olisi pitänyt kohdella jonain ERITYISEN HERKKÄNÄ ihmisenä, silkkihansikkain. Ehkä veljesi olisi ajatellut, että sinulla voisi olla edes yksi kaveri, jota tapaat. Sen sijaan olet heti tulkinnut asian niin, että "pitäisi olla suuna päänä yltiösosiaalinen". Onko sulla muitakin tämmöisiä jyrkkiä ajatuksia, joiden takia kontakti ympäristön kanssa on ihan mahdoton? Kun kaikki vaan kiusaa, nyyh ja toivoo pahinta. Se vaan on niin vaikeaa, jos joku on niin "herkkä", että menee linttaan puolestakin sanasta tai katseesta - jopa omista ajatuksistakin.
[/quote]
Mikä vittu sua vaivaa? Kyllä mä tiedän miten mulle on puhuttu, erotan kyllä ystävällisen sävyn ja mollaavan, negatiivisen vittuilun. Älä oleta asioita.
[/quote]
Ko. henkilö on selvästi itse sellainen, joka on yrittänyt pakkososiaalistaa ujoja ja syrjäänvetäytyviä lapsia eikä ole kyennyt / kykene hyväksymään heidän ominaislaatuaan. Sitä se tässä kipuilee.
[/quote]
Tuskin, olen vain kyllästynyt näihin nettimimittäjiin, jotka jokaisessa tilaisuudessa kertoo pari yksittäistä asiaa lapsuudestaan, jossa "joku on sanonut jotain ja se oli ihan kamalaa". Sitten koko elämä oli paskana, koska "minua ei ymmärretty" ja koko loppuelämä on p*skaa hautaan saakka. Koska oli ne pari kohtaamista ja kaikki meni mynkään, no itse asiassa koko maailma on paha ja niin niin niin.
[/quote]
Mitkä pari kohtaamista? Se oli jatkuvaa kritisointia lapsesta isoksi asti. Olet yksinkertainen.
Onpas kamala ketju!
Siis kymmenvuotias, joka on ujo, on tuomittu itsensä viiltelyyn, onnettomana elämiseen sekä auttamatta syrjäytyväksi luuseriksi, koska ei reippaasti tervehdi hammaslääkäriä, ennen kuin lääkäri käskee.
Äiti tivaa täällä omaan jaksamiseensa neuvoja, mutta kun niitä yritetään antaa, ohittaa neuvot ja palaa takaisin kertomaan, että kyllä hän näiden lasten parhaaksi tapahtuman jälkeen räjähtää heille kotona, kun sitä suuta ei taaskaan saatu auki.
Voin vaan kuvitella lasten fiilikset, kun sinne kotiinpäin on menty kihisevän ja puhisevan äidin kanssa, ja koko matka mietitty, että kohta saadaan taas ja tietysti saa miettiä, mistä nyt tulee, oliko se se lääkärikäynti vai oliko kaupassa jotain, mitä taas tein väärin. Kivoja ne reissut, missä käytiin vaan yhdessä paikassa, tiedän jo etukäteen, missä mokasin.
Itse olen äärimmäinen extrovertti enkä tippaakaan ujo, mutta pidän ujoja ihmisiä, etenkin miehiä, todella viehättävinä. Heissä on jonkinlaista herkkyyttä, joka meissä extroissakin varmaan on, mutta kun meissä se harvoin pääsee pinnalle muun hössäyksen alta. Kuten ujon kaikki piirteet eivät pääse esiin heti ujouden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:10"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[/quote]
Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa.
[/quote]
Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.
Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella.
[/quote]
Mä olen it-alalla, ja meillä monet koodareista täällä on tosi eksentrisiä ja ujoja. Tällä alalla saa olla sellailnen ihan vapaasti, eikä kukaan ihmettele. Samoin aspergerit menevät täällä aivan mainiosti. Eli tervetuloa vaan it-alalle kaikki joita ahdistaa se että tarvisi väkisin olla sosiaalinen jne. Täällä ei tarvitse. Jos olet osaaja, se riittää, ja persoonallisuutesi saa olla sellainen kuin on :)
[/quote]tämä petsoonallisuustyyppi pnkin tosi mukava juu. Tunnen näitä ihmisiä, eivät moikkaa, eivät vadtaa kysyttäessä tai jos vastaavat niin sarkartisesti. En haluaisi tehdä töitä tällaisten ihmisten kandsa kun aina tapa saada vastaus mihin tahansa on kysyä sitä jobkun ircin kautta. Heille varmasti mukavaa mutta muille hyvin kuluttavaa ja voimia vievää.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Vai olisko sut pitänyt laittaa terapiaan jo lapsena? Ehkä et ole koskaan osannut tulkita myönteisesti ihmisten aikeita, vaan sinulla on ollut joku negatiivinen linssi ja sinua olisi pitänyt kohdella jonain ERITYISEN HERKKÄNÄ ihmisenä, silkkihansikkain. Ehkä veljesi olisi ajatellut, että sinulla voisi olla edes yksi kaveri, jota tapaat. Sen sijaan olet heti tulkinnut asian niin, että "pitäisi olla suuna päänä yltiösosiaalinen". Onko sulla muitakin tämmöisiä jyrkkiä ajatuksia, joiden takia kontakti ympäristön kanssa on ihan mahdoton? Kun kaikki vaan kiusaa, nyyh ja toivoo pahinta. Se vaan on niin vaikeaa, jos joku on niin "herkkä", että menee linttaan puolestakin sanasta tai katseesta - jopa omista ajatuksistakin.
[/quote]
Mikä vittu sua vaivaa? Kyllä mä tiedän miten mulle on puhuttu, erotan kyllä ystävällisen sävyn ja mollaavan, negatiivisen vittuilun. Älä oleta asioita.
[/quote]
Ko. henkilö on selvästi itse sellainen, joka on yrittänyt pakkososiaalistaa ujoja ja syrjäänvetäytyviä lapsia eikä ole kyennyt / kykene hyväksymään heidän ominaislaatuaan. Sitä se tässä kipuilee.
[/quote]
Tuskin, olen vain kyllästynyt näihin nettimimittäjiin, jotka jokaisessa tilaisuudessa kertoo pari yksittäistä asiaa lapsuudestaan, jossa "joku on sanonut jotain ja se oli ihan kamalaa". Sitten koko elämä oli paskana, koska "minua ei ymmärretty" ja koko loppuelämä on p*skaa hautaan saakka. Koska oli ne pari kohtaamista ja kaikki meni mynkään, no itse asiassa koko maailma on paha ja niin niin niin.
[/quote]
Älähän väheksy toisten kokemuksia ja tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[/quote]
Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa.
[/quote]
Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.
Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella.
[/quote]
Huonoa käytöstä vai? Vielä paljon tuota huonompaa käytöstä on itsensä ja omien mielipiteidensä väkisin tunkeminen ja tyrkyttäminen toisten ihmisen sekaan, jotka eivät ole millään tavalla sitä "tilanneet". Jos joku haluaa olla omissa oloissa, niin miksi ette anna olla? Yksi kaikkein ärsyttävin asia ihmisissä on nämä itsensä tyrkyttäjät, jotka jatkuvasti tyrkyttävät itseään ja sitä "sosiaalisuuttaan" toisten sekaan ja väkisellä änkevät toisten sekaan vähät välittämättä, miltä niistä toisista ihmisistä tuntuu ja vaikka niitä toisia ei kiinnostaisi ollenkaan. Miksi ihmsen ei anneta olla rauhassa ja omissa oloissaan, jos sitä haluaa?
Älä tyrkytä itseäsi, mene mukaan silloin, kun sinua pyydetään/kutsutaan mukaan!
Oman kokemukseni mukaan kaikista kuluttavimpia ihmisiä työpaikoilla ovat moukat turvanlouskuttajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[/quote]
Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa.
[/quote]
Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.
Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella.
[/quote]
Meidän työpaikalla on monta tuollaista tyyppiä, jotka ei tervehdi takaisin vaikka miten iloisesti moikkaisi!
Niin ja olen introvertti sekä ujo, mutta hallitsen käytöstavat ja small talkinkin.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:10"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[/quote]
Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa.
[/quote]
Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.
Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella.
[/quote]
Mä olen it-alalla, ja meillä monet koodareista täällä on tosi eksentrisiä ja ujoja. Tällä alalla saa olla sellailnen ihan vapaasti, eikä kukaan ihmettele. Samoin aspergerit menevät täällä aivan mainiosti. Eli tervetuloa vaan it-alalle kaikki joita ahdistaa se että tarvisi väkisin olla sosiaalinen jne. Täällä ei tarvitse. Jos olet osaaja, se riittää, ja persoonallisuutesi saa olla sellainen kuin on :)
[/quote]tämä petsoonallisuustyyppi pnkin tosi mukava juu. Tunnen näitä ihmisiä, eivät moikkaa, eivät vadtaa kysyttäessä tai jos vastaavat niin sarkartisesti. En haluaisi tehdä töitä tällaisten ihmisten kandsa kun aina tapa saada vastaus mihin tahansa on kysyä sitä jobkun ircin kautta. Heille varmasti mukavaa mutta muille hyvin kuluttavaa ja voimia vievää.
[/quote]
Keskitypä siihen omaan oikeinkirjoitukseen. On raskasta lukea tuollaista tekstiä, ei ainoastaan sen bullshit-faktorin takia, vaan myös noitten lukuisten lyöntivirheiden. Kannattasiko mennä vähän jäähylle ennen kuin pää räjähtää, kun kaikki ei olekaan suullisia ja sosiaalisia lörppöjä (ja kaikesta päätellen ah, niin empaattisia!) kuin teikä? Meepä vaikka torille huutamaan.
"Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa."
Mulla on työuraa yli 45-vuotta ja joista suurin osa asiantuntija tehtävissä ja menestynyt urallani mielestäni hyvin, ainakin palkan ja muiden etujen suhteen. Ja työtarjouksia on tullut useita, vaikka olen ujo ja työskentelen mieluimmin yksikseni, enkä halua olla kaiken päällä päsmärinä, eikä se koskaan ole näyttänyt häiritsevät työyhteisöä, eikä menestystäni työelämässä.
Puhumattakaan yt-neuvottelusta, joka ei koskaan ole eteen sattunut, koska en ole ollut päiväkään työttömänä. Ujous ei suinkaan ole haitta, vaan jopa elämää rikastuttava tekijä.
Ap:lle sanoisin, anna lapsesi olla juuri sellaisia kun ovat, kunhan huomioivat toiset ihmiset. Ihmisen ei tarvitse aina olla kaikessa päällä päsmärinä, sosiaalinen tai olla aina oikeassa ja yhtä hyvin ujokin ja itsekseen viihtyvä tyyppi voi elää hyvinkin onnellista ja tasapainoista elämää ja vieläpä menestyä työelämässä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 11:47"]
Oman kokemukseni mukaan kaikista kuluttavimpia ihmisiä työpaikoilla ovat moukat turvanlouskuttajat.
[/quote]
Kyllä. Varsinkin kun ko. tyypit juoruavat lakkaamatta, kertovat non-stop omista lapsistaan ja matkoistaan jne, ja yleensä vaan puhuvat paskaa selän takana. Voi että kaipaisin työpaikkaa, jossa olisi introverttejä ja ujoja, eikä tällaista kahvihuoneen kakofoniaa, jossa 95% ihmisistä rakastaa omaa ääntään yli kaiken.
t. introvertti ope
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 08:54"]
Kasvatatko lapsia yksin? Onko lapsilla isää?
Tilanne on kyllä jo päässyt aika pitkälle, kun lapset ovat noin vanhoja. Miten sujuu koulussa? Entä harrastuksissa? Minkälainen olet itse (ja muu lähipiiri) sosiaalisissa tilanteissa? Osa toiminnasta on varmasti luonteesta johtuvaa, mutta osa on varmasti kyllä mallioppimistakin.
Suosittelisin lapsillesi jotain harrastusta, jossa on myös esillä oloa ja vastuun ottamista. Joku teatteriharrastus voi olla ihan kiva, mutta myös vähemmän esiintyvä, esim. partio, voisi olla hyväksi. Tärkeää olisi löytää luottamus ohjaajan kanssa, jotta lapsi saisi itsetuntoa kohdalleen. Isoimman malli vaikuttaa pienempiin, joten jotain erillistä toimintaa kannattaisin.
[/quote]
"Onko lapsilla isää?" Kysymys on ärsyttävin. Aivan kun kaikki isät olisivat jotakin super heroja jotka vievät lapsia seikkailusita toiseen. Tähän kysymykseen liittyy myös rasisinen oletus, että naiset ovat jotenkin pelkureita.
Minun lapsellani ei ole isää, mutta on keskivertoa, eli ei ole pelokas, mutta ei ole mikään riehuja.
Minusta kyse on tempperamentista jolle ei voi mitään.
Minusta lapsi voi myös kapinoida vanhemman "reippaus" vaatimuksia vastaan.
kaikki ujot ei oo töykeitä eikä kaikki töykeet oo ujoja.
mä oon tavannut enimmäkseen hyvätapasia ujoja, koska ne ajattelee mitä muut niistä ajattelee.