Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni ovat hiirulaisia ja minä en kestä sitä
07.08.2014 |
Minulla on kolme ujoa lasta. Tiedän olevani huono äiti, mutta ujous on alkanut ärsyttää aina vain enemmän. Eilen olimme lastentapahtumassa, jossa lasten piti jonottaa kilpailukuponkeja. Samaan tapaan kuin toiset äidit huutelivat 3-vuotiailleen "pysy jonossa", minä huutelin 6-, 9- ja 10-vuotiailleni. He eivät osaa ollenkaan pitää puoliaan, vaan väistävät heti kun joku vilkaiseekin heihin päin. Jos joku puhuu heille, vastaavat nyökkäämällä, paitsi jos minä olen läsnä, jolloin odottavat minun vastaavan heidän puolestaan. Kukaan ei oma-aloitteisesti moikkaa kaveria, vaan moikkaavat vain takaisin. Vanhin lapsistani ei uskaltanut yksin käydä uimarannan kioskista ostamassa jäätelöä.
Olen yrittänyt vuosien saatossa tukea heitä ja sopivissa tilanteissa tuuppia eteenpäin. Mutta tämä tuntuu olevan loppumaton suo, jossa olen kaulaani myöten. Tunnen jopa häpeää kun lapseni eivät uskalla mitään! Sanoa 10-vuotiaalleni "sano moi" kun lähdemme hammaslääkäristä, esimerkiksi. Mistä saan uskoa siihen, että lapseni joskus vielä pärjäävät elämässä?
Kommentit (190)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:32"]
Vaikka olen itse ujo niin silti olen sitä mieltä että ujoudesta pitää yrittää eroon. Oppia rohkeammaksi. Elämässä tulee kuitenkin paljon erilaisia sosiaalisia tilanteita joissa pitää osata toimia, eikä aina voi odottaa että äiti tulee ja pelastaa. On pakko oppia pärjäämään.
[/quote]
Samaa mieltä! Viimeistään siinä vaiheessa on pystyttävä toimimaan, jos saa omia lapsia ja heitä pitäisi pystyä puolustamaan, heidän asioita hoitamaan jne. Pakko siitä ei ole nauttia, mutta kyllä liiallinen ujous rajoittaa liikaa ja on vahingoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin vanhemmat yrittävät saada lapsestaan sen täydellisen tuotteen, kuten merkkikäsilaukun. Lapsi on oma itsensä, ei sinun jatkeesi. Anna nyt jumalauta sen tervehtimisen olla.
Kokeile kaksi viikkoa ettet moiti lapsia mistään. Et sano negatiivisia kommentteja, et ajattele negatiivisia ajatuksia, et mulkoile, et kyttää. Anna niitten olla rauhassa sellaisia kuin ovat. Jos lapsi sanoo tai ehdottaa jotain, älä heti tyrmää. Sano lapsille, että lauantaina on heidän päivänsä, ja he saavat päättää mitä tehdään, mitä syödään yms. Esim. jos mennään leffaan, lapset saa valita elokuvan.
t. introvertti ope
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:17"]
Minä olin lapsena en nyt kovin ujo, mutta hyvin introvertti. Älykäs äitini sanoi päiväkodissa, ettei minun tarvitse osallistua niihin leikkeihin jos en halua. Koin, että aina tarhassa ja koulussa patistettiin sosiaalisuuteen ja sellaiseen "jos sull lysti on, niin kädet yhteen lyö!" -meininkiin, jota yhä inhoan (en ikinä osallistu työpaikan ei-pakollisiin rientoihin, juhliin yms). Koin kuitenkin, että minut hyväksyttiin kotona sellaisena kuin olen.
Meidän suvussa on aina ollut erikoisia ihmisiä, lääkäreitä, opettajia, pappeja. Osa hyvinkin epäsosiaalisia. Olen oppinut nauttimaan introversiostani. Joskus harvoin tapaan ihmisen, josta todella pidän, ja heitä arvostan. Muuten maailma saa mennä menojaan.
Yksi asia: moni näyttelijä kertoo kärsineensä ujoudesta. Minuakin kehotettiin hakemaan teatterikorkeaan, mutta en hakenut. Muistapa sitä ujoa poikaa Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Harvassa on sellaisia opettajia kuin Mr Keating, mutta ehkä lapsellasi on vielä onnea. Sinun tehtäväsi on tukea lasta (toisin kuin muutamat niistä vanhemmista tässä elokuvassa). Kenties joku koulun näytelmäkerho voisi auttaa.
Moikkaaminen ei ole niin tärkeää. Voi katsoa kohti ja hymyillä.
Mutta nyt seis se arvostelu ja varsinkin häpeä lapsistasi. Lapsi vaistoaa sen.
[/quote]
Sitten kannattaa myös huomioida se, että ujous ja introvertteys ovat toisistaan erilliset luonteenpiirteet. Itse olen ujo, mutta en introvertti (enemmänkin extrovertti, mutta se ujous ajaa yli).
Tätä voi helposti kuvata eräässä toisessa ketjussa esiintulleella esimerkillä:
Itse (ujo, en introvertti) kirjoitin, että minua ahdistaa puhelimella soittaminen, tutullekin ihmiselle. Ilahdun silti, jos minulle soitetaan ja haluaisin itsekin "uskaltaa" soitella muille.
Introvertti (ei ujo) kirjoitti, että häntä ei ahdista puhelimella soittaminen, ei tutulle eikä vieraalle. Soittaa jos on tarvetta. Häntä ahdistaa, jos hänelle soitellaan ja "vaaditaan" häntä olemaan sosiaalinen.
[/quote]
Kyllä, tiedostan tämän, ja olen itse introvertti, en ujo. (Olen siis tuon tekstin kirjoittaja) Susan Cain kuitenkin sanoi kirjassaan Quiet, että monesti introverttejä luullaan ujoiksi. Ja osa voi tosiaan olla molempia. Ap:n lapsista en tiedä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:17"]Olen oppinut nauttimaan introversiostani. Joskus harvoin tapaan ihmisen, josta todella pidän, ja heitä arvostan. Muuten maailma saa mennä menojaan.
[/quote]
Kunpa pääsisin samaan... Poden morkkista siitä, että pitäisi nähdä ihmisiä useammin, pitäisi järjestää illallisia jne., mitä normaalit ihmiset tekevät. Turha edes ostaa servettejä kaappiin, kun eihän meillä käy ketään, vaikka "pitäisi". Kunpa vain osaisin rauhassa olla introvertti, potematta tunnontuskia.
Lapsena menin puun taakse piiloon, kun minut vietiin leikkipuistoon. Nykyisin olen luennoinut kymmenille ihmisille, ja pidän siitä. Sosiaalisissa tilanteissa onnistun vaikuttamaan iloiselta ekstrovertiltä.
Ei lastesi tulevaisuus ole lukkoonlyöty sillä, että eivät uskalla jätskiä ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[/quote]
Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:02"]Miksi kaikkien pitäisi olla aina suuna päänä ja sosiaalisina? Osa on ujoja, osa jopa ujoja introverttejä. Siinä ei ole mitään pahaa. Valitettavasti tästäkin maasta (ja etenkin työelämästä) on tullut reippaitten ja sosiaalisten ekstroverttien leikkikenttä, ja monen kansalaisen idoli on alati virnistelevä selfie-pääministeri, mutta kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Miksi lastesi pitäisi muuttua, a? Anna heidän olla omanlaisiaan ja arvosta heidän ominaislaatuaan. Jos lapsesi etuilisivat jonossa ja riehuisivat, tönien ujommat syrjään, olisiko se hyvä?
t. ujo nainen
[/quote]
Onhan se vähän hankalaa 10-vuotiaalle itselleen, jos ei uskalla käydä edes jäätelöä ostamassa. Matka uskalluksesta tämän asian kanssa on pitkä taival toisten tönimiseen. Eikä ujous edes sulje pois tönimistä: lasteni serkku on ujo ja juro, kommunikoi lähinnä nyrkein ja piipittäen kerrotuin törkeyksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:17"]Olen oppinut nauttimaan introversiostani. Joskus harvoin tapaan ihmisen, josta todella pidän, ja heitä arvostan. Muuten maailma saa mennä menojaan.
[/quote]
Kunpa pääsisin samaan... Poden morkkista siitä, että pitäisi nähdä ihmisiä useammin, pitäisi järjestää illallisia jne., mitä normaalit ihmiset tekevät. Turha edes ostaa servettejä kaappiin, kun eihän meillä käy ketään, vaikka "pitäisi". Kunpa vain osaisin rauhassa olla introvertti, potematta tunnontuskia.
Lapsena menin puun taakse piiloon, kun minut vietiin leikkipuistoon. Nykyisin olen luennoinut kymmenille ihmisille, ja pidän siitä. Sosiaalisissa tilanteissa onnistun vaikuttamaan iloiselta ekstrovertiltä.
Ei lastesi tulevaisuus ole lukkoonlyöty sillä, että eivät uskalla jätskiä ostaa.
[/quote]
Pidän omasta seurastani. Olen myös kokenut julkinen puhuja, ei se minua hermostuta. Mutta oma seura, paras seura, ja sitten ne muutamat, joista pidän. En viitsi välittää mistään porvarillisista konventioista.
“I've never been lonely. I've been in a room -- I've felt suicidal. I've been depressed. I've felt awful -- awful beyond all -- but I never felt that one other person could enter that room and cure what was bothering me...or that any number of people could enter that room. In other words, loneliness is something I've never been bothered with because I've always had this terrible itch for solitude. It's being at a party, or at a stadium full of people cheering for something, that I might feel loneliness. I'll quote Ibsen, "The strongest men are the most alone." I've never thought, "Well, some beautiful blonde will come in here and give me a fuck-job, rub my balls, and I'll feel good." No, that won't help. You know the typical crowd, "Wow, it's Friday night, what are you going to do? Just sit there?" Well, yeah. Because there's nothing out there. It's stupidity. Stupid people mingling with stupid people. Let them stupidify themselves. I've never been bothered with the need to rush out into the night. I hid in bars, because I didn't want to hide in factories. That's all. Sorry for all the millions, but I've never been lonely. I like myself. I'm the best form of entertainment I have. Let's drink more wine!” ~ Charles Bukowski
“there are worse things
than being alone
but it often takes
decades to realize this
and most often when you do
it's too late
and there's nothing worse
than too late” ~ CB
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
En ole ko. henkilö, mutta onhan tuo nyt selvää! Älä vedä huomiota toisen ujouteen, päivittele sitä, pakota sosiaalisiin tilanteisiin jne
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Antaa olla ja tehdä rauhassa omalla tavallaan. Voi kysyä että haluatko laulaa joulupukille, ja jos ravistaa päätä tai sanoo että en, ei pidä alkaa tyrkkiä ja kiinnittää huomiota, voi sanoa että okei, ehkä sitten ensi kerralla. Ja jos selvästi näkee että lapsi tykkää mieluumin piirrellä itsekseen kuin leikkiä meluisassa lapsijoukossa, eikö hänen voi antaa piirtää? Kysyä voi toki, että haluaisiko lapsi mennä ulos muiden kanssa, mutta jos se sanoo että ei halua, ei siitäkään tarvitse tehdä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:23"]
Pitääkö lapsen siis antaa eristäytyä, masentua ja tehdä itsemurha?
Ujoudesta lähtee helposti itseään ruokkiva kehä, joka vie ihmistä vaan syvemmälle ja syvemmälle. Tälläinen lapsi tarvitsee apua ajoissa, eikä vasta sitten kun viiltely tms on alkanut.
Lapsen mielenterveyttä tulee hoitaa.
[/quote]
Mun todella ujo lapseni ei tehnyt itsemurhaa vaan pärjää ihan hienosti nuorena aikuisena. On töissä ja asuu itsenäisesti.
Ja oli lapsella todella todella ujo.
Se, että on ujo ei todellakaan tarkoita, että on itsemurhaa miettimässä. Mikä sua vaivaa...???
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:17"]
Minä olin lapsena en nyt kovin ujo, mutta hyvin introvertti. Älykäs äitini sanoi päiväkodissa, ettei minun tarvitse osallistua niihin leikkeihin jos en halua. Koin, että aina tarhassa ja koulussa patistettiin sosiaalisuuteen ja sellaiseen "jos sull lysti on, niin kädet yhteen lyö!" -meininkiin, jota yhä inhoan (en ikinä osallistu työpaikan ei-pakollisiin rientoihin, juhliin yms). Koin kuitenkin, että minut hyväksyttiin kotona sellaisena kuin olen.
Meidän suvussa on aina ollut erikoisia ihmisiä, lääkäreitä, opettajia, pappeja. Osa hyvinkin epäsosiaalisia. Olen oppinut nauttimaan introversiostani. Joskus harvoin tapaan ihmisen, josta todella pidän, ja heitä arvostan. Muuten maailma saa mennä menojaan.
Yksi asia: moni näyttelijä kertoo kärsineensä ujoudesta. Minuakin kehotettiin hakemaan teatterikorkeaan, mutta en hakenut. Muistapa sitä ujoa poikaa Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Harvassa on sellaisia opettajia kuin Mr Keating, mutta ehkä lapsellasi on vielä onnea. Sinun tehtäväsi on tukea lasta (toisin kuin muutamat niistä vanhemmista tässä elokuvassa). Kenties joku koulun näytelmäkerho voisi auttaa.
Moikkaaminen ei ole niin tärkeää. Voi katsoa kohti ja hymyillä.
Mutta nyt seis se arvostelu ja varsinkin häpeä lapsistasi. Lapsi vaistoaa sen.
[/quote]
Sitten kannattaa myös huomioida se, että ujous ja introvertteys ovat toisistaan erilliset luonteenpiirteet. Itse olen ujo, mutta en introvertti (enemmänkin extrovertti, mutta se ujous ajaa yli).
Tätä voi helposti kuvata eräässä toisessa ketjussa esiintulleella esimerkillä:
Itse (ujo, en introvertti) kirjoitin, että minua ahdistaa puhelimella soittaminen, tutullekin ihmiselle. Ilahdun silti, jos minulle soitetaan ja haluaisin itsekin "uskaltaa" soitella muille.
Introvertti (ei ujo) kirjoitti, että häntä ei ahdista puhelimella soittaminen, ei tutulle eikä vieraalle. Soittaa jos on tarvetta. Häntä ahdistaa, jos hänelle soitellaan ja "vaaditaan" häntä olemaan sosiaalinen.
[/quote]
Kyllä, tiedostan tämän, ja olen itse introvertti, en ujo. (Olen siis tuon tekstin kirjoittaja) Susan Cain kuitenkin sanoi kirjassaan Quiet, että monesti introverttejä luullaan ujoiksi. Ja osa voi tosiaan olla molempia. Ap:n lapsista en tiedä.
[/quote]
Tuo kommentti oli enemmänkin muille lukijoille. Sekä ujot että introvertit kyllä tietävät olevansa ujoja tai introverttejä mutta eivät välttämättä molempia mutta usein nuo valitettavasti rinnastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
Tuossa joku jo vastasikin hyvin, että ei pitäisi aina painottaa sitä ujoutta. Pakotus ja tuputus vain pahensi sitä huonommuuden tunnetta, koska tajusin että pitäisi olla erilainen, mutta en millään pystynyt olemaan. Mielestäni ap:n lapset ovat vielä sen ikäisiä, että ei heidän kohdallaan voi vielä tehdä johtopäätöksiä tulevasta sen takia, että ovat nyt noin ujoja. Kyllä minäkin ihan itse opin kiittämään ja moikkaamaan murrosikään mennessä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[/quote]
Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa.
[/quote]
Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.
Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:08"]
Olin lapsena aivan älyttömän ujo. Eräs sukulainen toitotti aikuiseksi asti aina muiden edessä miten ujo olen, yritti vänisin laittaa laulamaan joulupukille ja nolasi minut sukujuhlissa päivittelemällä miten kamalaa se on, kun olen niin ujo. Siitä täytyisi päästä eroon vaikka väkisin. Kuvitteli siis kannustavansa minua. Myös koulussa tuli selväksi, että ujo ei saa olla. Minulla oli vähän ystäviä teini-ikäisenä ja paljon vanhempi veljeni aina kritisoi minja siitä, miten en saisi lomalla viettää aikaa yksin vaan pitäisi jatkuvasti yrittää olla yltiösosiaalinen. Tuntuu etten koskaan saanut olla rauhassa.
Olen oikeastaan aina tuntenut itseni arvottomaksi ja vääränlakseksi ihmiseksi, yhä vieläkin. Joskus nuorena ujous kehittyi pahaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi josta kärsin yhä. Masennuskausia on ollut ja lääkkeitä syöty. Yhä aikuisena pelkään ihmisten vihaavan minua vääränlaisuuteni takia. En kehittänyt normaalia itsetuntoa kaiken sen jatkuvan kritisoinnin ja vittuilun takia.
[/quote]
No, sä tässä kerroitkin kaiken, mitä ei pidä tehdä. Tästä nyt ei ole apua kenellekään.
Miten sinun kanssasi olisi pitänyt toimia, jotta olisit kasvanut ehjäksi ihmiseksi? Anna nyt niitä vinkkejä!
[/quote]
En ole ko. henkilö, mutta onhan tuo nyt selvää! Älä vedä huomiota toisen ujouteen, päivittele sitä, pakota sosiaalisiin tilanteisiin jne
[/quote]
Ja sitenkö se hyvä itseluottamus rakentuu? Että annetaan vain olla. Kun hyvän itseluottamuksen kasvattaminen ns. normilapsellekin vaatii töitä, niin ujonko kohdalla se tulee ihan vain niin, että ruokkii ja vaatettaa ja antaa lapsen muuten olla omissa oloissaan?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:23"]
Pitääkö lapsen siis antaa eristäytyä, masentua ja tehdä itsemurha?
Ujoudesta lähtee helposti itseään ruokkiva kehä, joka vie ihmistä vaan syvemmälle ja syvemmälle. Tälläinen lapsi tarvitsee apua ajoissa, eikä vasta sitten kun viiltely tms on alkanut.
Lapsen mielenterveyttä tulee hoitaa.
[/quote]
Mun todella ujo lapseni ei tehnyt itsemurhaa vaan pärjää ihan hienosti nuorena aikuisena. On töissä ja asuu itsenäisesti.
Ja oli lapsella todella todella ujo.
Se, että on ujo ei todellakaan tarkoita, että on itsemurhaa miettimässä. Mikä sua vaivaa...???
[/quote]
Minun järjettömän ujon äiti eikä isä ei tiedä, miten järjettömän huonosti minulla menee, vaikka asun yksin ja leikin käyväni töissä. Ujokin osaa esittää, että kaikki on hyvin.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:23"]
Pitääkö lapsen siis antaa eristäytyä, masentua ja tehdä itsemurha?
Ujoudesta lähtee helposti itseään ruokkiva kehä, joka vie ihmistä vaan syvemmälle ja syvemmälle. Tälläinen lapsi tarvitsee apua ajoissa, eikä vasta sitten kun viiltely tms on alkanut.
Lapsen mielenterveyttä tulee hoitaa.
[/quote]
Höpö höpö. Useimmat ujot introvertit elävät onnellista elämää sellaisenaan. Ja paljon onnellisempaa, jos heidät on jo lapsena hyväksytty omina itsenään eikä koko ajan yritetty muuttaa erilaiseksi ja annettu ymmärtää, että he ovat ujoina jotenkin vääränlaisia ja murhe vanhemmilleen.
Itsekin olen aina ollut ujo ja introvertti, eikä asiasta ole koskaan ollut muuta ongelmaa kuin se että aikanaan äitini yritti tehdä minusta erilaista. Se ei onnistunut, enkä olisi halunnutkaan. Minä en ole itse koskaan kärsinyt ujoudestani enkä halunnut päästä siitä eroon. Olen menestynyt elämässäni kaikin puolin hyvin kuitenkin, ja niin on useimmat muutkin tuntemani ujot.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]
Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.
[/quote]
Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.
[/quote]
Esimerkkejä:
- ei tervehdi ja hyvästele
- ei kiitä
- ei vastaa kysymykseen
- ei osallistu ryhmätyössä
- olettaa, että muut tekevät jutut hänen puolestaan
Todellako sinulla et näitä itse keksi? Vertailu ei välttämättä auta, mutta kyllä ujo helposti jää huonojen käytöstapojen takia ihan ulkopuoliseksi.
[/quote]
Toivottavasti et ole opettaja. Mitä jos lukisit erilaisista persoonallisuustyypeistä? Ujous tai introverttiys EI OLE huonoa käytöstä. Sinun pitäisi rohkaista, ei motkottaa.
[/quote]
Eli jos työpaikalla on yksi tyyppi, joka ei tervehdi, ei vastaa, on vain omissa oloissaan, pitäisi vaan ymmärtää, että hänen persoonallisuus nyt vaan on semmoinen! Huh ja hei. Kyllä se on huonoa käytöstä! Ja varmasti löytää jossain vaiheessa tiensä ulos yt-neuvotteluissa, koska harva homma on täysin semmoista, ettei muita tarvitse huomioida. Harvan lahjakkuuskaan on niin poikkeavaa, että tuollaiseen olisi varaa.
Vain Suomessa huono käytös selitetään persoonallisuudella.
[/quote]
Mä olen it-alalla, ja meillä monet koodareista täällä on tosi eksentrisiä ja ujoja. Tällä alalla saa olla sellailnen ihan vapaasti, eikä kukaan ihmettele. Samoin aspergerit menevät täällä aivan mainiosti. Eli tervetuloa vaan it-alalle kaikki joita ahdistaa se että tarvisi väkisin olla sosiaalinen jne. Täällä ei tarvitse. Jos olet osaaja, se riittää, ja persoonallisuutesi saa olla sellainen kuin on :)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 10:17"]
Minä olin lapsena en nyt kovin ujo, mutta hyvin introvertti. Älykäs äitini sanoi päiväkodissa, ettei minun tarvitse osallistua niihin leikkeihin jos en halua. Koin, että aina tarhassa ja koulussa patistettiin sosiaalisuuteen ja sellaiseen "jos sull lysti on, niin kädet yhteen lyö!" -meininkiin, jota yhä inhoan (en ikinä osallistu työpaikan ei-pakollisiin rientoihin, juhliin yms). Koin kuitenkin, että minut hyväksyttiin kotona sellaisena kuin olen.
Meidän suvussa on aina ollut erikoisia ihmisiä, lääkäreitä, opettajia, pappeja. Osa hyvinkin epäsosiaalisia. Olen oppinut nauttimaan introversiostani. Joskus harvoin tapaan ihmisen, josta todella pidän, ja heitä arvostan. Muuten maailma saa mennä menojaan.
Yksi asia: moni näyttelijä kertoo kärsineensä ujoudesta. Minuakin kehotettiin hakemaan teatterikorkeaan, mutta en hakenut. Muistapa sitä ujoa poikaa Kuolleiden runoilijoiden seurassa. Harvassa on sellaisia opettajia kuin Mr Keating, mutta ehkä lapsellasi on vielä onnea. Sinun tehtäväsi on tukea lasta (toisin kuin muutamat niistä vanhemmista tässä elokuvassa). Kenties joku koulun näytelmäkerho voisi auttaa.
Moikkaaminen ei ole niin tärkeää. Voi katsoa kohti ja hymyillä.
Mutta nyt seis se arvostelu ja varsinkin häpeä lapsistasi. Lapsi vaistoaa sen.
[/quote]
Sitten kannattaa myös huomioida se, että ujous ja introvertteys ovat toisistaan erilliset luonteenpiirteet. Itse olen ujo, mutta en introvertti (enemmänkin extrovertti, mutta se ujous ajaa yli).
Tätä voi helposti kuvata eräässä toisessa ketjussa esiintulleella esimerkillä:
Itse (ujo, en introvertti) kirjoitin, että minua ahdistaa puhelimella soittaminen, tutullekin ihmiselle. Ilahdun silti, jos minulle soitetaan ja haluaisin itsekin "uskaltaa" soitella muille.
Introvertti (ei ujo) kirjoitti, että häntä ei ahdista puhelimella soittaminen, ei tutulle eikä vieraalle. Soittaa jos on tarvetta. Häntä ahdistaa, jos hänelle soitellaan ja "vaaditaan" häntä olemaan sosiaalinen.