Lapseni ovat hiirulaisia ja minä en kestä sitä

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:23"]etsi nyt niitä hyviä puolia, tuo arvostelu vetää kyllä lapset lukkoon

[/quote]

Kyllä minä etsinkin enkä todellakaan lasten kuullen heitä arvostele. Eilen vain keitti yli. Silti tämä tuntuu raskaalta, olen neuvoton. Yritän kyllä saada lapsille onnistumisen kokemuksia ja annan positiivista palautetta aina kun siihen on aihetta. Mutta kun on vuosia hokenut, että tutuille täytyy sanoa moi kun kaupungilla nähdään, eikä sillä ole mitään vaikutusta, niin turhauttaahan se.

Ap

Hyvin monet yläkouluikäiset ujot haluavat mukavaa kaveripiiriä ja teinien menoja, mutta he eivät itse kykene ujouden takia pitämään tai hankkimaan ystävyyssuhteita. Tästä syntyvät ne ongelmat. Ei siitä, ettei teini saisi olla rauhassa ujo.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:25"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:03"]Ootko liian pitkään jatkanut tuota "moikkaapa nyt"-juttua, että nykyään lapsesi olettavat että kyllä se äiti kertoo mitä tehdä. Tai vaihtoehtoisesti torut jos mennyt väärin. Etteivät siis enää uskalla/osaa reagoida itse, kun joko äiti sen hoitaa tai sitten tulee huonoa palautetta jos meneekin väärin.

[/quote]

No mikä sitten on vaihtoehto? Annan 10-vuotiaan lähteä sanomatta moi? Sen hän aivan varmasti tekee, on hiljaa kun on mahdollisuus.

[/quote]

Eli jos kaveri tai se hammaslääkäri sanoo ensin moi, vastaako lapsesi? 

[/quote]

Kaverille vastaa. Hammaslääkärissä asiakas moikkaa yleensä ensin.

Minusta myös jotenkin tuntuu että lapsesi pelkäävät sinua ja miettivät että miten pitäisi toimia ettei äiti kimpaannu, ja siksi ovat epäröiviä ja jäävät haahuilemaan. Ei lapsia voi kasvattaa rohkeiksi komentamalla ja arvostelemalla. Ne nitistyvät.

Sinuna hakisin ihan ensimmäisenä apua vanhimmalle, koulukuraattorin kautta. Hän jututtaa lastasi ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin. Voitte myös yhdessä koulukuraattorin kanssa miettiä keinoja, joilla saatte lapsen itsetuntoa ja itseluottamusta kasvatettua niin, että hän kykenee ilmaisemaan itseään.

Jotkut ovat ujoja, deal with it. Yhteiskunnassa tarvitaan pomoja ja sitten niitä, joiden päälle tallotaan. Olet tehnyt tärkeää työtä tasoittaessasi tietä esim. minun pojalleni, joka ei toisia kumartele.

Vaikka olen itse ujo niin silti olen sitä mieltä että ujoudesta pitää yrittää eroon. Oppia rohkeammaksi. Elämässä tulee kuitenkin paljon erilaisia sosiaalisia tilanteita joissa pitää osata toimia, eikä aina voi odottaa että äiti tulee ja pelastaa. On pakko oppia pärjäämään.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:23"]"Kohota lapsen itsetuntoa." Ihan hyvä neuvo, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Konkreettisia neuvoja?

Ap

[/quote]

No vaikka just niin että sanot että ei se haittaa vaikket muistanu moikata, seuraavalla kerralla sitten.

Tai harjoitelkaa kotona niitä tilanteita niin rttä näytät että sinäkin uskallat nauraa itsellesi. Leikitte niin että sinä olet kaupan täti ja sitten lapset tulevat 'kauppaan' ja sitten vaihdatte osia ja sinä menet 'kauppaan' ja mokaat jotain(sulta tippuu vaikka hame päältä) ja näytät että selviät tilanteesta huumorilla tms.

Tai jätskikioskitilanteesaa olisit voinu sanoa lapsellesi että menee nyt ainakin katsomaan ja mitä jätskejä on tarjolla ja tulee sitten takaisin niin menette yhdessä ostamaan jossei halua yksin.

Voit myös ottaa perheneuvolaan yhteyttä josko ottaisivat

Tässä on hyvä video. Kertoo introverttiydestä mutta myös ujoudesta.

http://www.ted.com/talks/susan_cain_the_power_of_introverts

Suosittelen, että luet Susan Cainin kirjan Quiet. 

http://www.nytimes.com/2012/02/12/books/review/susan-cains-quiet-argues-for-the-power-of-introverts.html?pagewanted=all&_r=0

"Cain, who left a career in corporate law and consulting for a quieter life of writing at home with her family, is at her best on the subject of children. Her accounts of introverted kids misunderstood and mishandled by their parents should give pause, for she rightly notes that introversion in children (often incorrectly viewed as shyness) is in some ways threatening to the adults around them. Indeed, in an age when kids are increasingly herded into classroom “pods” for group work, Cain’s insights into the stresses of nonstop socializing for some children are welcome; her advice that parents should choose to view their introverted offspring’s social style with understanding rather than fear is well worth hearing."

nro 19

Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:25"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:03"]Ootko liian pitkään jatkanut tuota "moikkaapa nyt"-juttua, että nykyään lapsesi olettavat että kyllä se äiti kertoo mitä tehdä. Tai vaihtoehtoisesti torut jos mennyt väärin. Etteivät siis enää uskalla/osaa reagoida itse, kun joko äiti sen hoitaa tai sitten tulee huonoa palautetta jos meneekin väärin.

[/quote]

No mikä sitten on vaihtoehto? Annan 10-vuotiaan lähteä sanomatta moi? Sen hän aivan varmasti tekee, on hiljaa kun on mahdollisuus.

[/quote]

Eli jos kaveri tai se hammaslääkäri sanoo ensin moi, vastaako lapsesi? 

[/quote]

Kaverille vastaa. Hammaslääkärissä asiakas moikkaa yleensä ensin.

[/quote]

Hammaslääkäri on aikuinen. Kyllä hän osaa moikata ensin. Nämä ovat lapsia! Itsekin pelkään hammaslääkäriä. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:03"]Ootko liian pitkään jatkanut tuota "moikkaapa nyt"-juttua, että nykyään lapsesi olettavat että kyllä se äiti kertoo mitä tehdä. Tai vaihtoehtoisesti torut jos mennyt väärin. Etteivät siis enää uskalla/osaa reagoida itse, kun joko äiti sen hoitaa tai sitten tulee huonoa palautetta jos meneekin väärin.

[/quote]

No mikä sitten on vaihtoehto? Annan 10-vuotiaan lähteä sanomatta moi? Sen hän aivan varmasti tekee, on hiljaa kun on mahdollisuus.

[/quote]

Kuulostaa nyt vähän siltä että sulle on ihan liian tärkeää nuo moikkaamiset ja muut. Aika monetkin teinit lähtee mitään sanomatta tuommoisita tilanteista. Ja ihan totta sun pitää antaa sen kymmenvuotiaan miettiä itse miten pitää käyttäytyä eikä sun tarvi nälviä ja kälättää koko ajan. Siinä se itsetunto just hajoaa.

[/quote]

Et todellakaan siis ymmärrä millaista on, kun lapsi on tyytyväisin kun hän saa olla hiljaa. Hän ei mieti käytöstään, kun on tyytyväinen siihen että pääsi luikahtamaan pois tilanteesta. Minusta peruskohteliaisuusasiat pitää kotona oppia, etteivät muut pidä aivan moukkana. Taitoja elämää varten. Ja hyvä lapsen huomata että maailma ei romahtanutkaan kun sanoi se moin.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:34"]

Ujous on jees, mutta epäsosiaalisuus ei. Ja käytöstavat pitää ujollakin olla. Vain suomessa käytöstapojen puutetta puolustellaan persoonallisuuspiirteellä. Jokaisella meillä on taipumuksensa, mutta niitä pitää hioa. Ei tempperamentikaskaan saa alkaa raivota joka paikassa, koska "on se persoonallisuuspiirre". Tai jos ihminen on luonnostaan ahne, niin saako se syödä toisen lautaselta ruuat? Vaaditaanhan puheliaitakin olemaan hiljempaa ja antamaan toisille suuvuoro.

[/quote]

Millä tavalla ujolta tai introvertilta mielestäsi puuttuu käytöstapoja? Annapa muutama esimerkki. Oma kokemukseni on, että ne suulaat ekstrovertit ovat huomattavasti loukkaavampia ja moukempia.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:32"]

Vaikka olen itse ujo niin silti olen sitä mieltä että ujoudesta pitää yrittää eroon. Oppia rohkeammaksi. Elämässä tulee kuitenkin paljon erilaisia sosiaalisia tilanteita joissa pitää osata toimia, eikä aina voi odottaa että äiti tulee ja pelastaa. On pakko oppia pärjäämään.

[/quote]

Useimmiten se ujo kyllä pärjääkin silloin kun on pakko. Mutta annetaan sen pärjätä omalla tavallaan, eikä sohita ja hermoilla ja usuteta sitä käyttäytymään itselleen vierailla tavoilla. Se hermostuttaa ja jännittää enemmän jos tietää että vahditaan silmä kovana vieressä. Jättäkää ujot rauhaan, kyllä ne pärjää kun saavat omassa tahdissaan opetella rohkeutta. Tuollainen ap:n harrastama touhu on kuin tökkisi kepillä kipeään kohtaan, ei se siitä nopeammin parane jos sitä sörkitään koko ajan. "Tök tök, tämä kohta on kipeä, tämän pitäisi parantua että olisit parempi, tök tök, mikset paranna tätä nyt heti!"

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:29"]

Minusta myös jotenkin tuntuu että lapsesi pelkäävät sinua ja miettivät että miten pitäisi toimia ettei äiti kimpaannu, ja siksi ovat epäröiviä ja jäävät haahuilemaan. Ei lapsia voi kasvattaa rohkeiksi komentamalla ja arvostelemalla. Ne nitistyvät.

[/quote]

Nimenomaan. Mitä enemmän ja mitä raivokkaammin yrität lapsia muuttaa, sitä enemmän lukkoon he menevät. Älä tee siitä ongelmaa. 

Mua ärsyttää omissani (tosin ovat nuorempia) sama juttu, eivät edes kavereitaan kaupassa uskalla moikata :(

Ainoa lohtu on se, että mieluummin niin kuin hirveitä riehujia ja huutelijoita.

Ja toisaalta, olin kuulemma itsekin ujo lapsena ja nykyisin kaikkea muuta kuin ujo. Palkkanikin on naisten keskiarvoa parempi eli en ole jäänyt maailman tossun alle :)

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:35"]

Hammaslääkäri on aikuinen. Kyllä hän osaa moikata ensin. Nämä ovat lapsia! Itsekin pelkään hammaslääkäriä. 

[/quote]

Jaa, itse olen joka kerta huikannut "kiitos moin" ensin. Ja taas, peruskohteliaisuutta ihan itse osata sanoi moi kun poistutaan. Ettei toimita vain silloin, kun toinen tekee aloitteen.

Itse olen varautunut, kriittinen ja negatiivinen. Johtunee siitä, että kasvoin kodissa jossa piti olla "varuillaan" koko ajan ja en mielestäni saanut kovasti tukea, kehuja tai hyväksyntää.

Voi jee taas! Ei ujous tarkoita sitä, että lapsi heti aikuistuttuaan lähtee ryyppäämään ja rellestämään. Ihme ennakkoluuloja teillä. 

Minulla on kokemusta ap siitä miltä tuo tuntuu, ja myönnän että olen turhautunut muutaman kerran ja että se on todella väärin :( Mutta muu ei auta kuin jatkaa ja kehua ja kannustaa niin sopivasti kuin vain osaa. Helppoa se ei ole. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 09:35"]

Hammaslääkäri on aikuinen. Kyllä hän osaa moikata ensin. Nämä ovat lapsia! Itsekin pelkään hammaslääkäriä. 

[/quote]

Jaa, itse olen joka kerta huikannut "kiitos moin" ensin. Ja taas, peruskohteliaisuutta ihan itse osata sanoi moi kun poistutaan. Ettei toimita vain silloin, kun toinen tekee aloitteen.

[/quote]

Eipä tämä nyt ollutkaan tässä se pointti. Vaan se, että ap tekee turhaan ongelman siitä, tervehtiikö lapsi ensin hammaslekuria, jos kuitenkin vastaa tämän tervehdykseen. Mitä väliä? Lisäksin luulen, että äidin vahtiva ja kriittinen haukansilmä hermostuttaa entisestään. Ehkä lapsi moikkaisi, jos tulisi yksin.