Selittäkää miten on mahdollista jäädä kotiin 3-vuodeksi kodinhoidotuella?
Siis sehän on tyyliin 300€ ja lapsilisä päälle niin 400€. Ja jos mies on vaan keskituloinen? Miten maksetaan asuntolaina, ostetaan terveellistä ja monipuolista ruokaa, tehdään yhdessä asioita esim. matkustellaan jne. En vaan tajua. Mä menin töihin kun lapsi oli tasan 2v. Kyllä siinä yli 10 000€ oli käytetty säästöjä. Miten ne pärjää, joilla säästöjä ei ole? Mun mielestä elämästä nauttiminen on sitä, että ei tarvitse köyhäillä, saa asua ihanassa omakotitalossa perheen kanssa, reissata, syödä luomuruokaa jne. Ja on kiva palata töihin.
Kommentit (90)
Jokainen tyylillään, eikö? Jotkut ovat valmiita luopumaan muutamaksi vuodeksi niistä ulkomaanmatkoista yms.ja muutenkin tinkimään tietyistä asioista. Vähän vähemmälläkin elää, se on nähty ja todistettu omalla kohdallani ja mielestäni olemme silti eläneet oikein mukavaa elämää.
En osaa vastata. Meillä hoidettiin lapset niin, että kumpikin teki osa-aikatyötä ja päälle otettiin kotihoidontuki. Lapset hoidettiin eskari-ikäisiksi kotona. Lasten mentyä kouluun tehtiin edelleen osa-aikatyötä ja oltiin osittaisella hoitovapaalla useita vuosia putkeen. Ihan matalapalkkaisia duunareita ollaan molemmat, mutta perhearvot ovat tärkeitä. Nyt kun lapset ovat teinejä niin huomaa, että kannatti kyllä.
Hyvätuloinen mies on monilla ratkaisu. Meidän tuloilla ja vähillä säästöillä ei ollut mahdollista. Jouduin menemään töihin, kun lapsi oli 1v 4kk.
Elämä on valintoja. Me valittiin jättää matkustelu vuosiksi, harrasteet vaihtui halvemmiksi, perusvaatekaapilla pärjättiin pitkälle, syödään halvempaa kotiruokaa jne.
Sitä jokainen voi valita onko mielummin pidempään kotona vai esim. käykö siellä ulkomailla ja ostaa luomuruokaa (jota btw saa myös edullisesti ja voi kasvattaa itsekin).
Mulla oli huonopalkkainen mies ja niinpä sain hoitolisän täysimääräisenä+ kuntalisän. Tosin en malttanut olla täyttä aikaa vaan oman jaksamiseni vuoksi lähdin töihin.
Meillä se on sitä, että kulutus laitetaan minimiin. Me kyllä ollaan muutenkin ns. "huonoja kuluttajia", eli ei ostella jatkuvasti kamaa. Nyt lisäksi: lopetettiin lehtien tilaus (mitään maksukanavia tai nettipalveluja ei ollutkaan), ei matkustella ulko- tai kotimaassa, ei osteta uusia vaatteita jos ei ole ihan pakko (sama koskee asusteita, silmälaseja jne.), ei uutta elektroniikkaa ellei vanha hajoa, ei sisustella, ei harrasteta maksullisia harrastuksia... Mitä näitä nyt on. Mies ei ole edes keskituloinen, me asutaan maalla omakotitalossa ja maksetaan asuntolainaa. Rahat riittää luomuruokaan (kasvatetaan kyllä osa itse), ravintoloihinkin jos on juhlapäivä. Ja tehdään paljon asioita yhdessä :D Varsinkin pienten lasten kanssa on hyvin helppo keksiä mukavaa yhteistä tekemistä, joka ei maksa mitään tai hyvin vähän.
Töihin ei oo ikävä, nautin tästä ajasta vaikka rahaa ei olekaan "mihinkään". Ehtii myöhemminkin kuluttaa.
Ööö. No siksi, että minä olin koko aikuisikäni säästänyt, mm. sitä varten että kun tulee lapsia, niin voidaan tehdä ratkaisuja muiden kuin rahallisten syiden perusteella. Joku kateellinen taisikin tokaista minulle, että "toiset ne pystyy", mutta kysehän on siis valinnoista, ennakoinnista ja suunnittelusta, mutta eihän se auta tyhmälle selittää, joka luulee että meidän ovelle on kannettu setelisäkki.
t. keskituloinen
Ensinnäkin asutaan vuokralla, syödään ensisijaisesti edullisesti (terveys on toissijaista), eikä matkustella.
Ois pitänyt varmaan ap:n säästää kymppitonni lisää etukäteen.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:46"]
En osaa vastata. Meillä hoidettiin lapset niin, että kumpikin teki osa-aikatyötä ja päälle otettiin kotihoidontuki. Lapset hoidettiin eskari-ikäisiksi kotona. Lasten mentyä kouluun tehtiin edelleen osa-aikatyötä ja oltiin osittaisella hoitovapaalla useita vuosia putkeen. Ihan matalapalkkaisia duunareita ollaan molemmat, mutta perhearvot ovat tärkeitä. Nyt kun lapset ovat teinejä niin huomaa, että kannatti kyllä.
[/quote] Mistä sen huomaa että kannatti? Koska mulla on maailman ihanimmat lapset, osa teinejä ja ovat menneet hoitoon 10 kk:n iässä.
Mä olen yh ja kodinhoito tuella,rahaa ei oo paljon mutta siihenkin tottuu.mulle tärkeämpää että lasta ei tarvitse vielä hoitoon laittaa.
Jos on kaksi matalapalkkaista vanhempaa niin ei mitenkään ja ensimmäinen lapsi niin ei mitenkään mahdollista saada perus elämiskuluja ( asunto menot, ruoka, bensat työmatkaan) hoitumaan :( .
Nyt kun usempi lapsi ja parempituloisempi mies niin on mahdollista...
Hyvätuloinen nainen. Mies jäi kotiin kolmeksi vuodeksi. Tai siis olisi ollut muutenkin kotona.
Meillä mies oli ihan normikeskituloinen (nykyisin parempi palkka kun on tehnyt uraa) ja hyvin pärjättiin. Kun on vauvan kanssa kotona ei tarvitse työvaatteita, ei meikkejä ym eikä pieni vauva juuri mitään kuluta. Hyvin pärjättiin. (olin kotona lasten kanssa 14 vuotta)
Hyvätuloinen mies. Se meillä toimi, olen neljättä vuotta kotona ja aion olla vielä vuoden, jos ei ihmeempiä tapahdu.
Olisin jäänyt kotiin kyllä jokatapauksessa, omakotitalon voisi myydä jos ei ole varaa maksaa lainoja. Minusta lasten kanssa oleminen, silloin kun he ovat aivan pieniä on tärkeintä. Siis minulle on. Jotkut kokevat mielekkäämmäksi mennä töihin, vaikka olisi varaa olla kotonakin ja hyvä, että tekevät niinkuin omalla kohtaa parhaaksi näkevät.
Paljonko sun keskituloinen mies tienaa? Ei meillä ollut mitään ongelmia, vaikka olin kotona yhteensä 6 vuotta kotihoidontuella.
Ei ole vara ei. Esikoinen meni 1-vuoden ikäisenä hoitoon ja pikkusisko aloittaa hoidon 10kk:n ikäisenä :(
(Ei harrasteta matkustelua eikä harrasteta shoppailua.)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:51"]Mä olen yh ja kodinhoito tuella,rahaa ei oo paljon mutta siihenkin tottuu.mulle tärkeämpää että lasta ei tarvitse vielä hoitoon laittaa.
[/quote] voi voi. Elarit kilahtaa tilille joka kuukausi, samoin saat asumistuen
En tiedä. Minulla ei ollut varaa... Hyvätuloinen mies kai olis ratkaisu?