kuinka yleistä 50-luvulla oli mennä naimisiin vain hetkeä ennen lapsen syntymää?
löysin mummini ja ukkini vihkitodistuksen ja hääpäivä oli muutama viikko ennen äitini isoveljen syntymää, vuonna 1952. olen aina olettanut, että mummi ja ukki olisivat olleet kauemmin naimisissa ennen esikoisen syntymää. tosin en tiedä, ovatko mummi ja ukki heilastelleet pidempään ennen naimisiin menoa/raskautta. en ole koskaan kuullut miten, missä tai koska isovanhempani ovat tavanneet.
ukkini siis kuoli nuorena, isovanhempani olivat vain 7 vuotta naimisissa ennen ukkini kuolemaa. en tiedä ukista juuri mitään (tiedän että hän oli ammatiltaan (liikunnan)opettaja, hyvin tiukka ja ankara sekä kotona että koulussa. lisäksi tiedän että alkoholi maistui koulun loma-aikoina liiankin hyvin) eikä perhepiirissämme puhuta hänestä kovin usein. minulla alkoi mielikuvitus laukata villisti kaiken tämän vaitonaisuuden ja pikaisen avioitumisen takia. päässä on pyörinyt vaikka minkälaisia ajatuksia aina pakkoavioliitosta alkaen...
eli nyt kiiinnostaisi vain tietää, kuinka yleisiä tälläiset muutamaa viikkoa ennen lapsen syntymää solmitut avioliitot oli 1950-luvun alussa.
Kommentit (12)
Olen omasta suvustani löytänyt monta esimerkkiä jo 1900-luvun alusta siitä että on menty naimisiin muutama kuukausi ennen esikoisen syntymää.
Ehkei nyt pakkoavioliitto enää 50-luvulla eli siis sellanen, että vanhemmat päättävät kenen kanssa tytär/poika menee naimisiin.
Toisaalta lasten odotettiin vielä silloinkin syntyvään avioliittoon. Jos nainen on pamahtanut raskaaksi heilastelun aikana, miehen on pitänyt "olla mies" ja kantaa vastuunsa eli naida nainen. Varsinkin pienemmissä kylissä on voinut olla tuo yhteisön paine vielä pidempään. (Eikä silloin myöskään erottu tuosta vain.)
No mitä sitten vaikka kyseessä olisikin ns.pakkonaiminen? Tuohon aikaan avoliittoa karsastettiin
Muutamaan tapaukseen olen törmännyt omassa suvussa ja tuttavissa. 1940 ja 1950-luvulla sattuneita tapauksia.
Mummi ja pappa menivät naimisiin v.1954 kuukausi ennen isäni syntymää. Eikä hääkuvassa ihmeemmin mahan pömpötystä edes huomaa :)
Omilla isovanhemmilla myös näin. Mummoni tuli 50-luvulla raskaaksi ja sitten piti tietysti mennä vihille, raskaus oli jo aika pitkällä. Näkyy selvästi vihkikuvista.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:47"]
No mitä sitten vaikka kyseessä olisikin ns.pakkonaiminen? Tuohon aikaan avoliittoa karsastettiin
[/quote]
AP:n tilanne kuulostaa siltä, että hänellä on tarinassa aukkoja -> pakkoavioliitto saattaisi selittää mm. tuon puhumattomuuden
No veikkaisin että aika yleistä, kuten oli 70-luvullakin. Omatkin vanhempani ovat menneet "pakkonaimisiin" paria kuukautta ennen syntymääni, vaikka äitini olisi kuulemma halunnut abortin, 17-vuotta ehti täyttää juuri ennen syntymääni. Isovanhemmat, nähtävästi isän, pakottivat kuulemma naimisiin. Löysin kuvankin jonka päivämäärän mukaan oli heilastellut toista toisessa maassa vuotta ennen syntymääni, jolloin pieni epäilys kävi mielessäni, että entäs jos kuitenkin.
Mutta ilmeisesti tanssien jälkeen oli pantu, ja siinäpä se sitten, vuosikausien helvetti oli valmis, ja monta elämää piloilla.
Äidinisä ja äidinäiti menivät naimisiin puoli vuotta ennen enoni syntymää. Tosin tämä oli vuonna 1933.
Äidin veli meni naimisiin vajaa puoli vuotta ennen heidän ensimmäisen lapsensa syntymää syyskuussa 1959. Sittemmin lapsi syntyi etuajassa siihen nähden, mitä vaimo oli ilmoittanut ja pian enoni tajusikin, ettei lapsi voinut olla hänen. Piti kuitenkin omanaan ja saivat 3 lasta lisää. Erosivat vuonna 1977.
Yksissä satuhäissä oli vihkivalojen uusiminen ja siinä morsian oli raskaana naimisiin mennessään v.1972. Kuulemma neuvolassa oli ynseää suhtautumista kun oli neiti. Suhtautuminen muuttui kun hänestä tuli ruova.
Muistan että 70-luvulla paheksuttiin enoani, joka asui avoliitossa vaikkei heillä ollut lapsia. Morsian oli paljon vanhempi ja hänellä oli aikuiset lapset edesmenneen miehensä kanssa.
No 50-luvulla ei ole ollut varsinaista aviopakkoa, mutta lapsen syntyminen avioliiton ulkopuolella on ollut naiselle melkoinen ongelma. Sosiaalista hyväksyntää ei ollut, yksinhuoltajia syrjittiin avoimesti ja sitä kautta myös lapsen elättäminen vaikeutui eikä nykymuotoista sosiaaliturvaa ollut. Laillista aborttia ei saanut ellei kyse ollut hengenvaarasta, ja laiton abortti oli sekin potentiaalisesti hengenvaarallinen. Joten jos ei ollut valmis antamaan lasta pois, avioituminen oli ainoa järkevä vaihtoehto - vaikkei se sulhanen mikään unelmien täyttymys olisikaan ollut.
Ja kun ihmisen libido tuskin on hirveästi muuttunut 60 vuodessa, niin kyllä, alttarille astelu maha pystyssä on ollut hyvin tavanomaista. Kenties jopa yleisempää kuin nykyinen tapa avioitua monen vuoden avoliiton ja kenties lastensaannin jälkeen (ei sillä että siinä olisi jotain pahaa, päinvastoin parempi suuntahan tuo on).
Maakohtainen kysymys, jossainpäin 50-luvulla oltiin jo hyvin vapaamielisiä.