Nostalgiaa vai regressiota
Olemme kolmekymppinen pariskunta, pari lasta (3 ja 6 v). Oltiin menossa mökille ja käytiin automarketissa.
Kaikki alkoi siitä, kun päästiin limppariosastolle. Lasten älämölön ymmärrän aina välillä, kun niiden pitää saada jotain ja vaativat sitä sitten kurkku suorana. Mutta että oma mies alkaa hehkuttaa kovaan ääneen löytäessään Dr. Pepperin puolentoista litran jotain kirsikkakolaa tmv. Ei kuulemma ole nähnyt / saanut tätä sitten lapsuuden! No, totta kai into tarttui lapsiin ja nyt meillä on sitä sitten yhdeksän litraa.
Ennen kassoja poikettiin vielä lehtihyllylle hakemaan jotain luettavaa (ukolle paskahuusiin, lapsille puuhat), kun bongasivat (kyllä, kaikki kolme) pokemon-pokkarin ja alkoivat sitten riehumaan sen lastensarjan musiikin tahtiin. Mieheni suuressa älykkäisyydessään päätti myös laittaa biisin soimaan älypuhelimestaan, joten kassojen vieressä räijättiin oikein kunnolla. Ja taas alkoi sama levy pyöriä, kuinka nostalginen tämä sarja on ja olisipa tämä sarjakuva tullut silloin aikoinaan jne. Iso mies sitten tulee minun luokseni ja pyytää, että saanhan minä tämän, saanhan?! Silloin meinasi mennä kuppi nurin - hänen äidikseenkö tässä pitää ruveta?! T: anoppiviha kytee syvällä ja miehen regressiokohtaukset johtuvat ainoastaan hänen äitisuhteestaan.
Kommentit (4)
Loistava mies sulla XD Myös minä innostuin lapsuuteeni ja nuoruuteni liittyvistä asioista. Kavereiden kanssa saatetaan puhjeta laulamaan vaikka Taotaon tai Nalle Luppakorvan tunnusmusiikkia.
Pitäisköhän pitää jotku pokemon-synttärit, joissa juodaan vain dr pepperiä? Muistelen, että joku on tällä palstalla suunnitellut aiheeseen liittyvää synttärijuhlaa lapsille. Voitaisiin katsoa pokemon-animea, ostaa vielä pari peliä, hommata kaikille paidat, joissa on se keltainen hiiri. Tässä on vain se riski, että intoutuvat vielä enemmän, kun luulevat minun hyväksyvän asian.
Kuten dr phil sanoo, että addiktio korvataan toisella. Eli Spidermanista ja prinsessoista tulee nyt sitten pokemon. Tämähän onkin hyvä asia. Tulee halvemmaksi. :)