Tutkinto jäi puuttumaan - sukulaiset ja paras ystävä hylkäsivät
Hassua, mutta paras ystäväni sekä läheisimmät sukulaiset ovat hylänneet mut sen takia, kun yliopistotutkintoni on jäänyt roikkumaan keskeneräisenä, kun työt ja ihmissuhde veivät mennessään ja opinnoille ei ollut enää aikaa.
Aiemmin olin heidän ihailemansa jopa, mutta nyt eivät edes vastaa puheluihin tai ota enää yhteyttä. Tätä on nyt jatkunut jopa noin 5 vuoden ajan. Onneksi puolisoni ja vanhempani hyväksyvät minut tällaisena, mutta outoa tuo hylkäämismeininki.
Kommentit (39)
on lukemattomia hommia joita ei tehdä millään papereilla! Työtaidot ratkaisevat ja niin se on ollut aina. Nykyaika on niin sairas monella tapaa: hankitaan monia tutkintoja, keksitään uusia titteleitä ja tutkintoja jne. Aivan älytöntä.
Jos sä et opiskele ja teet vaan töitä ja kaverit opiskelee, teillä on niin eri jutut nyt. Ja jatkossakin kaverit miettii kauppakorkeaa yms ja sä olet duunari. Ei oo yhteistä.
Jos sun tutkinto on roikkunut jo 5 vuotta, niin eikö ne ole yliopistosta muistaneet kertoa, että se olisi syytä viedä loppuun? Minusta tilanteese kertoo lähinnä siitä, että sinulla ei ole itsekuria.
Kuitenkin parhaan ystäväni melkein kaikki muut kaverit ovat ns. akateemisia (muut ovat muilla tavoin meritoituneita tai heillä on "cool" ammatti, kuten mainistoimistotöitä tai web designerin hommaa. Itse olen suorittanut normaalina tutkinto-opiskelijana noin 300 opintopistettä, mutta en tehnyt tutkintoa valmiiksi (kandidaatintyö ja gradu tekemättä) ja oon ihan hyvissä IT-alan hommissa oman ohjelmointiosaamiseni ja harrastuneisuuteni ym. ansiosta.
Lisäksi ne mut "hylänneet" sukulaiset (mm. isovanhempani ja tätini) arvostavat opiskelua ja hyvää ammattia ja heidän suosimansa sukulaiset ovat akateemisia.
Mietin tässä, että pitäisikö tehdä niiden mun hylänneiden takia ainoastaan se tutkinto? :/ Ja tämä ei ole provo. Ne mut hylänneet olivat tosiaan mun paras kaverini sekä lähimmät sukulaiseni (isovanhemmat ja tätini olivat ennen läheisempiä kuin omat vanhempani).
Se on tämä Suomen mitättömien keskinkertaisuuksien hegemonia mikä saa tyhmät ihmiset kunnioittamaan papereita ja titteleitä. Siksi meillä on kaiken maailman akateemista projektikoordinaattoria ja tohtorikoulutettavia joiden oma ja sukulaisten arvomaailma pyörii akateemisten meriittien ympärillä. Todellista kompetenssia ja sielun syvyyttä heillä ei ole.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:02"]Jos sun tutkinto on roikkunut jo 5 vuotta, niin eikö ne ole yliopistosta muistaneet kertoa, että se olisi syytä viedä loppuun? Minusta tilanteese kertoo lähinnä siitä, että sinulla ei ole itsekuria.
[/quote]
Opinnot ovat roikkuneet jo yli 10 vuotta (opiskelin ahkerasti noin viisi vuotta heti lukion jälkeen, mutta jätin kandidaatintutkielman sekä gradun tekemättä -- opiskelin jopa ylimääräisiäkin kursseja muuten ja hyvin arvosanoin). Jätin opinnot kesken ihmissuhteeni vuoksi, sillä löysin elämäni ensimmäisen oikean (?) rakkauden.
On multa sieltä yliopistolta kyselty opinnoistani ja olen suunnitellut ne tekevänikin, mutta mulla on joku outo jumi, että en vain pysty enkä jaksa. Ko. ala ei nimittäin kiinnosta minua enää pätkääkään. Periaatteessa voisin kyllä hyvin tehdä ne tutkielmat, mutta en vain saa aikaiseksi. Se ala on myöskin aivan muu kuin se ala, jolla nykyisin työskentelen.
No en usko todellakaan, että olisi syy kenelläkään. Mutta ihmiset ajautuvat erilleen, jos ei näe vaivaa. Lapsiperheen arjesta putoaa usein ystäviä jne.
Kaiken huipuksi sillä kaverillani tai isovanhemmillani itsellään ei ole korkeakoulututkintoa; kaverini opiskeli, mutta jätti myöskin itse opinnot kesken. Tädeilläni on korkeakoulututkinnot kyllä. Ok, itsekurini on vähän niin ja näin, mutta töissäni menestyn kuitenkin "väärän alan" keskeneräisistä opinnoista huolimatta. Outoa ja surullistakin on kuitenkin tuo, että olen ihan surkimus noiden ennen todella läheisten ihmisten mielestä. :/
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:58"]Jos sä et opiskele ja teet vaan töitä ja kaverit opiskelee, teillä on niin eri jutut nyt. Ja jatkossakin kaverit miettii kauppakorkeaa yms ja sä olet duunari. Ei oo yhteistä.
[/quote]
Se kyseinen entinen paras kaverini jätti myöskin itse yliopisto-opintonsa kesken, mutta näköjään hän valkkasi muista kavereistaan "parhaat päältä" ja mä sain liian "tietokonenörttinä", mutta kuitenkin ei-akateemisena jäädä syrjään. Isovanhempani puolestaan ovat eläkeläisiä eikä heillä ole korkeakoulututkintoja itsellään, mutta he arvostavat niitä suuresti. Toisin sanoen ainkaan mun tapauksessani eivät opiskelun osalta päde erilaiset elämäntilanteet. Ja se mun työni on ns. "asiantuntijatyötä", mutta duunari mikä duunari. :/
Höpö, höpö. Katso peiliin ja mieti vähän tarkemmin. Eiköhän taustalla ole jotain ihan muuta.
Joo. En usko tutkinnon puuttumiseen. Muutakin putosi moista ystävää/kaveria, kun löysin puolison ja tuli perhe. Vain erilleen. Onhan se harmi. Onko niillä muillakin muita juttuja elämässään?
Hyvät ystävät voi kuitenkin palautua takaisin. Ajallaan. Sitten kun on aikaa.
Voisitko se tutkinnon yhdistää johonkin sinua kiinnostavan aiheeseen? Ehkä ei kannata heittä hukkaan 300 opintopistettä. Kannattais tehdä opinnot loppuun ihan oman itsesi takia. Se jumi on psyykkinen. Jos nyt teet töitä, niin et vaan opintoja siihen päälle jaksa. Tai sitten voi olla pelko valmistumisesta, että mitä sen jälkeen. Uskalla vaan onnistua ja tehdä jokin tutkinto loppuun. Se on omaan tulevaisuuteen panostamista. Minullakin oli gradukriisi. Oli se viimeisen pisteen paikan laittaminen tosi vaikeaa. Ei se gradu ole kaikki ...se on vain yksi työ. Uskalla saattaa se loppuun. Ei sitä arvosanaa tule kukaan katsomaan.
Graduhan on kypsyyssnäyte. Edisty ja tee se loppuun. Jos ei tuo ala kiinnosta, niin juttele ohjaajan kanssa, miten sen voisi yhdistää kiinnostavan alaan ja opintopisteisiisi. Hoida hommasi rohkeasti. Silloin pitää löysätä työnteosta vähäksi aikaa. Ja pyydä graduohjaajalta apua ja kerro, että et uskalla tai on Jimi. Voisitko mennä johonkin ryhmään tekemään esim. Projektiin? Siinä olisi muiden tuki ja paineen tehdä homma. Ja sitten vaan päätät selvitä siitä. Ei tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä riittä.
Ai niin, minulla oli yksi kaveri, joka aina puhui, miten hän tekee opinnot ja häntä aina tsemppasin. Ei siitä mitään tullut. Joka kerta myös itse petyin, koska toivoin hänelle parasta ja näin, että hänessä olisi potentiaalia. Psyykkinen este se hänelläkin oli.
Voist käydä myös psykologille juttelemassa tuosta jumista ja tilanteestasi ja elämäsi valinnoista. Saisit perspektiiviä.
Jos olet it-alalla, suosittelen tekemään sen tutkinnon loppuun. Tulevaisuudesta kun ei tiedä. Jos jostakin syystä menetät nykyisen työsi, uuden saaminen voi jäädä kiinni siitä paperista, joka puuttuu. Ei väliä, vaikka ala olisi eri etkä todellisuudessa saa sisällöllistä oppia työtä varten. Mutta jos on kaksi tasavahvaa hakijaa, voin arvata työnantajan ottavan heistä sen, joka on saanut opiskelut loppuun. Valmis tutkinto kertoo jos ei muuta niin sen, että saat työsi myös vietyä loppuun. En muuten ihan heti usko, jotta puhdas tutkinnon puute saisi ketään sinua hylkäämään. Kyllä syyt ovat muualla.
Minusta mainostoimistohommat tai web designerin työ on aika kaukana "coolista" ammatista...
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:24"]
Se on tämä Suomen mitättömien keskinkertaisuuksien hegemonia mikä saa tyhmät ihmiset kunnioittamaan papereita ja titteleitä. Siksi meillä on kaiken maailman akateemista projektikoordinaattoria ja tohtorikoulutettavia joiden oma ja sukulaisten arvomaailma pyörii akateemisten meriittien ympärillä. Todellista kompetenssia ja sielun syvyyttä heillä ei ole.
[/quote]
Tutkinto kertoo siitä, että kykenee tekemään asit alusta loppuun. Jos osaa sen, mitä tekee, niin joku gradu syntyy kahdessa kuukaudessa töiden ohessa. Miksi fiksuilla on tutkinto ja töitä, vähemmän fiksuilla ei kumpaakaan?
Aapeen "analyysi" tilanteesta ja tuttaviensa tai sukulaistensa oletetuista ajatuksista on sen suuntaista, että tutkinnon suorittamatta jättäminen taitaa häiritä häntä itseään aika pahasti. Olisi hyvä ja helpottaisi, jos hön voisi joko irrottaa sen reilun vuoden kandityön ja gradun tekemiseen tai sit hyväksyä sen, että hänestä ei tullut akateemista.
Hei, ei se oo mikään ystävä ollenkaan jos kesken jääneen tutkinnon takia sut hylkää. Jos siis tosiaa tutkinto on syypää välirikkoon. Ihan hyvä vaan että näit "ystäväsi" ja läheistesi todellisen luonteen. Unohda ja jatka eteenpäin.
En usko, että tutkinto on mikään syy. Jätit ajanvieton ystäviesi kanssa, kun tapasit miehesi?
Minullekin herää kysymys, että onko tutkinnon puuttuminen kuitenkaan todellinen syy. Elämänkulkuun nyt tuppaa vain kuulumaan se, että läheisetkin ystävykset saattavat etääntyä toisistaan ilman sen kummempaa syytä. Oletko itse pitänyt yhteyttä ystävääsi ja sukulaisiisi? Vai oletko jättänyt yhteyenpidon sillä oletuksella, että he eivät halua olla sinun kanssasi tekemisissä?
Hm, kyllä useimmissa suomalaisten yliopistojen tiedekunnissa voi tuutata vaikka miten paljon syventäviä ilman kandidaatin tutkielmaa. Samoin on käytännössä mahdollista tehdä tutkielmat samalla kertaa niin, että kandina hyväksytään osa gradua, esim. aiempi tutkimus -luku tai teorialuku. Säännöissä lukee yhtä, käytännössä voi sopia erittäin vapaasti, kun vain menee ja sopii.
Ap:n tapauksessa mielestäni suurin huoli, onko hän hakenut kaikki kokonaisuusmerkinnät ja miten hänen aineessaan ne viedään rekisteriin. Monissa aineissa pääaineen aineopinnot voi lukita kokonaisuudeksi ilman että kandin tutkielma ja kypsyysnäyte ovat siinä mukana. Joissakin kuitenkin vasta tutkielma ja kypsäri "sulkee" kokonaisuuden. Tämä on tärkeä kysymys siksi, että (tiedekunnasta riippuen) irtonaiset opintojaksot voivat vanheta, ellei niitä ole lukittu/suljettu kokonaisuudeksi. Ap on tehnyt mahtavan määrän opintoja, joiden ei soisi vanhenevan.
Ihmisillä on eri syitä jättää tutkielma tekemättä. Joskus näkee niin järkyttäviä tutkielmia, että harmittaa se kelpoisuus tai pätevyys, joka henkilölle on pakko tuon paskapaperin perusteella myöntää. Sitten taas joskus tulee vastaan opintorekisteriotteita, joissa on satoja 4-5/5 suoritettuja pisteitä muttei tutkielmia. Kokemukseni perusteella rekrytoin aina jälkimmäisen. Noiden ihmisten projektinhallinta on kurinalaista ja kunnianhimo kova. Huonon gradun tehneet taas usein alisuorittajia, jotka 'on vain meillä töissä'.