Voisiko joku musiikkia harrastamaton perustella, miksi ei harrasta musiikkia?
Tutkimusten mukaan laulaminen ja soittaminen vähentävät stressiä ja vapauttavat endorfiineja. Tämä parantaa elämänlaatua ja stressin väheneminen pidentää ikää.
Miksi siis olla musisoimatta?
Kommentit (29)
Välillä musiikin harrastamisesta on stressittömyys kaukana. Soitan neljää instrumenttia, laulan ja esiinnyn kahden eri kuoron ja oman bändini kanssa, opetan laulua ja pianonsoittoa ja järjestän musiikkitapahtumia ja musiikkiopiston konsertteja. Ei tätä oikeastaan voi enää kutsua edes harrastamiseksi, kun koko elämäni pyörii musiikin ympärillä.
Yleensä mä rakastan tätä, mutta välillä, esimerkiksi jouluna, tää on äärimmäisen stressaavaa. Olen ollut joskus mukana kuuden eri tahon joulukonserteissa. Muistan varmaan ikuisesti sen, kun yksi joulukuinen päivä olin yhden kuoron kanssa laulamassa kirkossa ja mulla oli sen jälkeen 20 minuuttia aikaa ajaa kaupungin toiselle laidalle vetämään oman bändini joulukonsertti johonkin firman pikkujouluihin. Tää on välillä ihan järjetöntä, mutta silti... en mä vois elää mitenkään muuten. Musiikki on mulle kaikki kaikessa.
Enpä ole tullut ajatelleeksi, että musiikki ja liikunta olisivat toisensa poissulkevia harrastuksia. Itse harrastan molempia, kun niistä tulee niin hyvä olo.
Yksinkertaisesti minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta, saatika osaamista.
En ymmärrä sävelistä yms. Yhtään mitään.
Mutta rakastan taidetta. Maalaaminen, erityisesti piirtäminen on lähellä sydäntä. Se on se millä pystyn rentoutumaan, piirtämällä.
Pianoa soitan. Musikaalinen en ole pätkääkään, lauluääntä ei ole. Osaan nuotit ja pystyn improvisoimaan ja soittamaan jotenkuten korvakuulolta, mutta jännitän hirveästi soittamista jos joku muu kuulee. Muuten on todella rentouttavaa.
En pidä mistään kovaäänisestä metelöinnistä.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 14:04"]
Tutkimusten mukaan laulaminen ja soittaminen vähentävät stressiä ja vapauttavat endorfiineja. Tämä parantaa elämänlaatua ja stressin väheneminen pidentää ikää.
Miksi siis olla musisoimatta?
[/quote]
Olikos tämä kysymys kaikenikäisille? Itse olen nuorempana musisoinut työksenikin vuosia. Nykyään ei musiikki jaksa kiinnostaa juuri lainkaan. Joskus harvoin kun tulee otettua muutama olut, niin kaivelee nuoruudenaikaisia suosikkeja esiin youtubesta, tai spotifysta, mutta soittojutut on jo taakse jäänyttä elämää. Saa nuoriso hoitaa musisointi hommat, minä olen soittoni soittanut. Stressiä minä pienennän istumalla kannonnokkaan ja kuuntelemalla luonnon ääniä.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 14:29"]
Olet siis hieman katkerahko siitä, että olet laiska ihminen etkä jaksa liikkua, jonka tuloksena et myöskään näytä terveeltä ja hyvältä? Sen tunteen kirvoittamana teit siis nyt tämän aloituksen.
[/quote]
Mitä sinusta taas kertoo se, että et lainkaan kyseenalaista kyselyä liikunnasta, mutta tähän puutut ilkeästi?
Minusta nämä kaksi aloitusta ovat molemmat täsmälleen yhtä typeriä. Miksi ihmiset tekevät tai eivät tee jotain? Koska he tykkäävät tehdä jotakin tai eivät halua tehdä sitä. Jotkut liikkuvat vain terveyden vuoksi, jotkut valitsevat olla liikkumatta, koska arvostavat mukavuuttaan enemmän kuin muutamaa mahdollista elinvuotta lisää. Jotkut kuuntelevat musiikkia tai laulavat, koska nauttivat siitä, jotkut ehkä rentoutuakseenkin.
Ja kyllä, olen tämän ketjun ap.
Ap jatkaa vielä: Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta kritisoida toisten valintoja, liittyivät ne sitten liikuntaan, musiikkiin tai vaikka sanaristikoihin. Kuitenkin yleisesti on vallalla tapa, että toisen ihmisen liikkumattomuutta saa muka kommentoida pahastikin, älyllisten tai kulttuurillisten harrastusten puutetta taas ei. Ilmiö on sama, kuin että laihoja ihmisiä saa haukkua kukkakepeiksi, mutta lihavia ei muka saa nimittää läskiksi.
Itse en harrasta liikuntaa, mutta askelia tulee silti keskimäärin 15 000 päivässä. En myöskään ole musikaalinen, mutta nautin silti laulamisesta, ja saan siitä todellakin hyvää oloa ja stressin helpotusta. Muiden kuullen en sitä kuitenkaan tee.
Musiikki ei anna minulle mitään. Joku biisi, jossa on oivaltavat sanat ja hyvä tarina, saattaa olla poikkeus, mutta se toimii yhtä hyvin luettuna. Joskus lauleskelen yksinäni, mutta jos joku kuulee, pyytävät yleensä lopettamaan.
Asun huonosti äänieristetyssä kerrostalossa ja olen toivottoman epämusikaalinen, joten en vaan kehtaa.
Haaveilen kyllä sähköpianosta, jota voisi soittaa kuulokkeet päässä, mutta hyvät ovat liian kalliita. Myöskään erämaamökkiin ei ole varaa (ja silloinkin varmaan säälisin lähistön eläimiä liikaa).
No, ihmisellä on vastuu pitää itsestään huolta; siihen kuuluu painonhallinta, normaali hyötyliikunta, mielenterveyden hoito. Jokainen voi sitten itse valita, miten minkäkin osa-alueen hoitaa. Liikkumattomuus tai virikkeettömyys (musiikki, taide, sanaristikot) jne ovat jokaisen oma valinta. Pääasia, että ei vaan makaa sohvalla ja sairasta. Lisäksi lapselle tulee opettaa terveet elämäntavat.
Monilla vanhemmat ovat opettaneet lapsilleen asenteen, että ei voi tehdä sitä tai tätä. Oma laiskuus ja yrittämisen puute siirretään lapsille. Ja taas seuraava sukupolvi tekee tätä samaa.
Musiikki vaikuttaa puheenkehitykseen ja älykkyyteen selkeästi. Samoin moni muu taideharrastus, kuten tanssi. Vanhemmat valitsevat lapselleen huonon elämälaadun ja alemmuuden tunteen.
Kuka tahansa voi oppia soittamaan ja laulamaan. Kohtalokasta tosin voi olla, jos lapsi kuulee liikaa epäpuhdasta laulua. Sävelasteikkojen uudelleen oppiminen ei ole helppoa, jos korva on oppinut jo väärän.
Itse olen hyvinkin musikaalinen ja myös musikaalisesti lahjakas, osaan soittaa pianoa ja laulan todella hyvin. Lapsuuteni ja nuoruuteni täyttyi harrastuksista, jotka liittyivät musiikkin, eikä millekään liikuntaharrastukselle todellakaan ollut aikaa. Musiikkiin, soittamiseen ja laulamiseen minulla on intohimo, ja ilman niitä "en selviä" - liikuntaan sitä ei ole ja teen sitä vain jotta pysyisin normaalipainoisena ja -kuntoisena. Jostain syystä silti saan kokea olevani muita huonompi (itse en tosin näin ajattele), kun työpaikalla kadehditaan sitä puolimaratonille harjoittelevaa Pirkkoa tai bikinifitness-Sirpaa, jonka blogillakin on 1000 lukijaa joka päivä ja instagram täynnä saliselfieitä ja -belfieitä, ei koskaan sitä musiikki-Merjaa, joka käyttää saman verran aikaa pianon ääressä tai laulaen :D
Laiska. Siinä ei hikoa. Koulunumero 8 jätti ikuiset traumat. Rentoutuskelluntaa harrastan mieluummin järvessä.
No musikaalisena ihmisenä olen huomannut, että oma lauluääneni muistuttaa lähinnä honottavaa varista. En itse jaksa sitä kuunnella. Samoin lihaskoordinaatio ei ole taitavaan soittamiseen riittävän hyvä ja itse en jaksa kuunnella vähän sinne päin fiilistelyä pätkääkään. Lähinnä siis kuuntelen muiden esityksiä joista voin nauttia.
En tiedä, ei vaan jotenkin huvita musisoida. Tykkään vaan lukea kirjoja.
Mun taloyhtiön hallitus kielsi, laulan kuulemma niin rumasti :(
Koska lapsuudessa ei koskaan kannustettu musiikkiin. Koko ajan sain kuulla vanhemmiltani, ettei meidän suvussa ole musikaalisia ihmisiä eikä minulla ole lauluääntä. Minusta lapselle ei voi sanoa noin, koska rakastin laulamista ja keksin omia lauluja, mutta jouduin harrastamaan sitä salaa. Halusin pienenä myös leikkirummut (en saanut koskaan - yllätys) ja isompana olisin halunnut oppia soittamaan jotakin soitinta, mutta vanhemmat eivät innostuneet harrastuksesta.
Omaa lastani kannustan musiikin pariin ja meillä lauletaan päivittäin, vaikka vanhempani edelleen toitottavat, ettei tässä suvussa ole musikaalisuutta.
Mä kuuntelen musiikkia ja käyn keikoilla, mutta en laske sitä harrastamiseksi. Aina välillä tulee kokeimtua osaanko vielä ja huollettua soitin. Opettelin lapsena soittamaan viulua, koska muusikko isäni niin halusi, soitti itse aikoinaan Oulun Sinfoniaorkesterissa. Sekin mulla jossain vaiheessa sitten vain jäi ja viulu on maannut kotelossaan lähes koskemattomana vuosikymmenen. Mä rentoudun neulomalla ja ompelemalla.