Onko realistista haaveilla perheestä miehen kanssa jolla on jo 3 lasta?
Miehen lapset ovat minulle todella tärkeitä, varsinkin nuorimmaisen kanssa (8v) olemme todella läheisiä. Vanhin on jo muuttanut pois kotoa(18v), toisiksi vanhin on 16v. (kaikilla sama äiti)
Haluaisin omankin lapsen, ja tämä 8v onkin jo useaan otteeseen mahdollisen sisaren syntymästä kysellyt. Vanhemmatkin lapset ovat antaneet "siunauksensa". Mutta onko se realistista? Vanhin on kuitenkin jo täysi-ikäinen, sisarussuhdetta tuskin tulee syntymään. Mies on alle 40v kuitenkin.. että iän puolesta kyllä menisi. Mutta jaksaako hän sitä pikkulapsirumbaa enää? Lapsia haluaisin maksimissaan 2kpl..
Olemme tunteneet 11v, mutta aloimme suhteemme alkoi vasta 2012. Tiedän ettei palstalta saa miehen vastausta mutta kannattaako hänelle edes ehdottaa asiaa..
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:22"]
Ei ole, hullua!! Älä tee sitä :(
[/quote]
Täh? Millä perusteella? Olet katkera ex-vaimo?
Kyllähän se niin helkutisti riippuu miehestä. Hekin kun jokainen ajattelevat omalla tavallaan. Mutta mun mutullani lähtisin silti veikkaamaan, että jos naisista enemmistö haluaa lapsen uuteenkin suhteeseen, niin miehistä enemmistölle riittäisi se yksi kerran perustettu perhe ja seuraavassa suhteessa etsisivät muuta. Toisaalta miehet yleensä taipuvat helpommin kuin naiset
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:22"]
Ei ole, hullua!! Älä tee sitä :(
[/quote]
Täh? Millä perusteella? Olet katkera ex-vaimo?
[/quote]
Katkera ex-vaimo, lopettakaa tuo jankkaaminen. Aika harva ex on katkera, moni onnellinen erosta.
Oma äitini teki uuden miehensä kanssa lapsen (yhden) kun me äidin muut lapset entisestä litosta olimme jo aika isoja. Minä olin muunmuassa 15vuotta kun pikkusisareni syntyi. Isosiskoni oli 18 vuotta. Meille uusi pikkusisarus oli suuri ilon aihe ja itseasiassa minä vietin pikkuveljeni kanssa todella paljon aikaa hänen olessa leikki-ikäinen. Vein veljeäni sirkukseen, huvipuistoon, mökille jne. Ihania muistoja.
Äiti ja hänen uusi miehensä eivät ihan samanlailla jaksaneet sitä pikkulapsi rumbaa enää. Molemmilla oli jo useampia lapsia edellisistä liitoista. Teidän tapauksessa sinulla ei ole vielä yhtään, joten vaikka lapsen/lasten hoito jäisi pääsääntöisesti sinun harteillesi, niin jaksat varmastikin, koska se on sinulle uutta ja ihmeellistä. Isot sisarukset auttavat arjessa, voit käydä kaupassa ostamassa maidon niin, että isommat sisarukset vahtivat vauvan unta. Voit istua vessassa rauhassa tarpeillasi kun isommat sisarukset katsovat, ettei taapero kiipeä vaarallisiin paikkoihin. isommista sisaruksista on paljon iloa vauvan ja taaperon hoidossa ja uskon, että pikuinen toisi paljon iloa myös sisaruksilleen.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:28"]
Kyllähän se niin helkutisti riippuu miehestä. Hekin kun jokainen ajattelevat omalla tavallaan. Mutta mun mutullani lähtisin silti veikkaamaan, että jos naisista enemmistö haluaa lapsen uuteenkin suhteeseen, niin miehistä enemmistölle riittäisi se yksi kerran perustettu perhe ja seuraavassa suhteessa etsisivät muuta. Toisaalta miehet yleensä taipuvat helpommin kuin naiset
[/quote]
No näin mäkin ajattelen. Välillä on riittämätön tunne, miehellä kun on jo "kaikki". Mulla ei mitään. Mies puhuu avioliitosta, ei ole aiemmin ollut naimisissa. Että sen "saisin", mutta omat lapset jäisi kokematta. En tiedä olenko valmis siihen sopeutumaan, sillä oma lapsi on aina ollut haaveeni. Olen opiskellut ja tehnyt työtä koko aikuisikäni, saman ajan mies on käyttänyt lastenkasvatukseen ja työntekoon. Nyt on viimein aloittanut korkeakouluopinnot, joten tuskin tulee niitä keskeyttämään. Ihan hyvähän se on, mutta mies on nyt alkanut puhumaan yhteisen asunnon ostamisesta. En tiedä olenko valmis etenemään suhteessamme. Haluaisin puhua lapsista realistisesti, mutta mies on niin rakastunut minuun että lupaisi varmasti kuun taivaalta saadakseen minut hymyilemään.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:33"]
Oma äitini teki uuden miehensä kanssa lapsen (yhden) kun me äidin muut lapset entisestä litosta olimme jo aika isoja. Minä olin muunmuassa 15vuotta kun pikkusisareni syntyi. Isosiskoni oli 18 vuotta. Meille uusi pikkusisarus oli suuri ilon aihe ja itseasiassa minä vietin pikkuveljeni kanssa todella paljon aikaa hänen olessa leikki-ikäinen. Vein veljeäni sirkukseen, huvipuistoon, mökille jne. Ihania muistoja.
Äiti ja hänen uusi miehensä eivät ihan samanlailla jaksaneet sitä pikkulapsi rumbaa enää. Molemmilla oli jo useampia lapsia edellisistä liitoista. Teidän tapauksessa sinulla ei ole vielä yhtään, joten vaikka lapsen/lasten hoito jäisi pääsääntöisesti sinun harteillesi, niin jaksat varmastikin, koska se on sinulle uutta ja ihmeellistä. Isot sisarukset auttavat arjessa, voit käydä kaupassa ostamassa maidon niin, että isommat sisarukset vahtivat vauvan unta. Voit istua vessassa rauhassa tarpeillasi kun isommat sisarukset katsovat, ettei taapero kiipeä vaarallisiin paikkoihin. isommista sisaruksista on paljon iloa vauvan ja taaperon hoidossa ja uskon, että pikuinen toisi paljon iloa myös sisaruksilleen.
[/quote]
Voi kiitos ihanasta viestistäsi!
Lapset tosiaan ovat varsinkin nuorin todella innoissaan kärkkymässä sisarta. Miehen suhtautuminen tässähän se ongelma meinaa olla, kun on koko aikuisikänsä kasvattanut lapsia. Siinä olisi taas seuraavaksi 18. vuodeksi ohjelmaa. Lisäksi tahtoisin luonnollisesti että mies olisi kiinnostunut lapsestamme samalla tavalla kuin vanhemmistakin. Tahtoisin jakaa vanhemmuuden ilot mieheni kanssa, ja olla varma siitä että hän on kiinnostunut niistä pienistäkin juttuista.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:22"]
Ei ole, hullua!! Älä tee sitä :(
[/quote]
Täh? Millä perusteella? Olet katkera ex-vaimo?
[/quote]
Katkera ex-vaimo, lopettakaa tuo jankkaaminen. Aika harva ex on katkera, moni onnellinen erosta.
[/quote]
Ihmetelen sitten kovasti motiivejasi kirjoittaa jotain tuollaista varsinkin kun et perustele typerää mielipidettäsi lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:33"]
Oma äitini teki uuden miehensä kanssa lapsen (yhden) kun me äidin muut lapset entisestä litosta olimme jo aika isoja. Minä olin muunmuassa 15vuotta kun pikkusisareni syntyi. Isosiskoni oli 18 vuotta. Meille uusi pikkusisarus oli suuri ilon aihe ja itseasiassa minä vietin pikkuveljeni kanssa todella paljon aikaa hänen olessa leikki-ikäinen. Vein veljeäni sirkukseen, huvipuistoon, mökille jne. Ihania muistoja.
Äiti ja hänen uusi miehensä eivät ihan samanlailla jaksaneet sitä pikkulapsi rumbaa enää. Molemmilla oli jo useampia lapsia edellisistä liitoista. Teidän tapauksessa sinulla ei ole vielä yhtään, joten vaikka lapsen/lasten hoito jäisi pääsääntöisesti sinun harteillesi, niin jaksat varmastikin, koska se on sinulle uutta ja ihmeellistä. Isot sisarukset auttavat arjessa, voit käydä kaupassa ostamassa maidon niin, että isommat sisarukset vahtivat vauvan unta. Voit istua vessassa rauhassa tarpeillasi kun isommat sisarukset katsovat, ettei taapero kiipeä vaarallisiin paikkoihin. isommista sisaruksista on paljon iloa vauvan ja taaperon hoidossa ja uskon, että pikuinen toisi paljon iloa myös sisaruksilleen.
[/quote]
Voi kiitos ihanasta viestistäsi!
Lapset tosiaan ovat varsinkin nuorin todella innoissaan kärkkymässä sisarta. Miehen suhtautuminen tässähän se ongelma meinaa olla, kun on koko aikuisikänsä kasvattanut lapsia. Siinä olisi taas seuraavaksi 18. vuodeksi ohjelmaa. Lisäksi tahtoisin luonnollisesti että mies olisi kiinnostunut lapsestamme samalla tavalla kuin vanhemmistakin. Tahtoisin jakaa vanhemmuuden ilot mieheni kanssa, ja olla varma siitä että hän on kiinnostunut niistä pienistäkin juttuista.
ap
[/quote]
Miksi ajattelet ettet voisi jakaa vanhemmuuden iloja miehesi kanssa? Totuushan toki on, että sulle kaikki olisi uutta ja ihmeellistä kun taas miehelle ei. Mutta jos hän on hyvä isä näille nykyisille lapsilleen niin tulee olemaan teidän yhteisillekin.
Siis kyllä kai te jo tähän mennessä olette keskustelleet tuon lapsiasian???? Vaikka jutustasi sai sen käsityksen, että ette ole. Miten se on mahdollista jos jo pari vuotta olette yhdessä olleet???
Vähän vaikeahan tuohon on kommentoida, kun ei tiedä yhtään miehen kantaa. Itse aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli kaksi lasta, mutta tein ihan heti kättelyssä selväksi, että haluan lapsia. Jos mies ei olisi ollut enää valmis uuteen kierrokseen, niin en olisi lähtenyt koko suhteeseen. Minulle on myös tärkeää, että mies on hyvä isä ja oikeasti haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. Minkään jokatoinenviikonloppuisän kanssa en olisi edes alkanut seurustelemaan.
Nyt ollaan jo onnellisesti naimisissa ja ihanan pikkupojan vanhempia ja toinen (tai siis neljäs) lapsi syntymässä pian. Meille ei sentään ihan noin isoja ikäeroja tule mutta kuitenkin 13 vuotta vanhimman ja nuorimman lapsen välille. Ja miehen lapset ovat minulle yhtä rakkaita kuin omakin. Varmasti paljon sen ansiosta, että lapset viettävät meillä tosi paljon aikaa ja yhdessä touhutaan ja harrastetaan paljon.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:33"]
Oma äitini teki uuden miehensä kanssa lapsen (yhden) kun me äidin muut lapset entisestä litosta olimme jo aika isoja. Minä olin muunmuassa 15vuotta kun pikkusisareni syntyi. Isosiskoni oli 18 vuotta. Meille uusi pikkusisarus oli suuri ilon aihe ja itseasiassa minä vietin pikkuveljeni kanssa todella paljon aikaa hänen olessa leikki-ikäinen. Vein veljeäni sirkukseen, huvipuistoon, mökille jne. Ihania muistoja.
Äiti ja hänen uusi miehensä eivät ihan samanlailla jaksaneet sitä pikkulapsi rumbaa enää. Molemmilla oli jo useampia lapsia edellisistä liitoista. Teidän tapauksessa sinulla ei ole vielä yhtään, joten vaikka lapsen/lasten hoito jäisi pääsääntöisesti sinun harteillesi, niin jaksat varmastikin, koska se on sinulle uutta ja ihmeellistä. Isot sisarukset auttavat arjessa, voit käydä kaupassa ostamassa maidon niin, että isommat sisarukset vahtivat vauvan unta. Voit istua vessassa rauhassa tarpeillasi kun isommat sisarukset katsovat, ettei taapero kiipeä vaarallisiin paikkoihin. isommista sisaruksista on paljon iloa vauvan ja taaperon hoidossa ja uskon, että pikuinen toisi paljon iloa myös sisaruksilleen.
[/quote]
Voi kiitos ihanasta viestistäsi!
Lapset tosiaan ovat varsinkin nuorin todella innoissaan kärkkymässä sisarta. Miehen suhtautuminen tässähän se ongelma meinaa olla, kun on koko aikuisikänsä kasvattanut lapsia. Siinä olisi taas seuraavaksi 18. vuodeksi ohjelmaa. Lisäksi tahtoisin luonnollisesti että mies olisi kiinnostunut lapsestamme samalla tavalla kuin vanhemmistakin. Tahtoisin jakaa vanhemmuuden ilot mieheni kanssa, ja olla varma siitä että hän on kiinnostunut niistä pienistäkin juttuista.
ap
[/quote]
Miksi ajattelet ettet voisi jakaa vanhemmuuden iloja miehesi kanssa? Totuushan toki on, että sulle kaikki olisi uutta ja ihmeellistä kun taas miehelle ei. Mutta jos hän on hyvä isä näille nykyisille lapsilleen niin tulee olemaan teidän yhteisillekin.
[/quote]
En tiedä.. ehkä vain friikkaan kun sitoutuminen alkaa olla ajankohtaista, on puhetta avioliitosta ja yhteisestä asunnosta. Ajattelin että josko mies nyt panostaa näihin lapsiin. Lasten äitiä kun ei lasten touhut juurikaan kiinnosta. Ja meidän lapset jäisi sitten mun huomioitavaksi/hoidettavaksi. Toki toimitan nyt miehen lapsille äitin roolia, vien harrastuksiin ja käyn vanhempainilloissa.. Lääkärissä jne.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:54"]
Siis kyllä kai te jo tähän mennessä olette keskustelleet tuon lapsiasian???? Vaikka jutustasi sai sen käsityksen, että ette ole. Miten se on mahdollista jos jo pari vuotta olette yhdessä olleet???
Vähän vaikeahan tuohon on kommentoida, kun ei tiedä yhtään miehen kantaa. Itse aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli kaksi lasta, mutta tein ihan heti kättelyssä selväksi, että haluan lapsia. Jos mies ei olisi ollut enää valmis uuteen kierrokseen, niin en olisi lähtenyt koko suhteeseen. Minulle on myös tärkeää, että mies on hyvä isä ja oikeasti haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. Minkään jokatoinenviikonloppuisän kanssa en olisi edes alkanut seurustelemaan.
Nyt ollaan jo onnellisesti naimisissa ja ihanan pikkupojan vanhempia ja toinen (tai siis neljäs) lapsi syntymässä pian. Meille ei sentään ihan noin isoja ikäeroja tule mutta kuitenkin 13 vuotta vanhimman ja nuorimman lapsen välille. Ja miehen lapset ovat minulle yhtä rakkaita kuin omakin. Varmasti paljon sen ansiosta, että lapset viettävät meillä tosi paljon aikaa ja yhdessä touhutaan ja harrastetaan paljon.
[/quote]
En ole aiemmin tiennyt mikä suhtautumiseni on lapsiin. Nämä miehen lapset ovat herättäneet minussa äidinvaiston, ja se hävettää minua. (en ymmärrä miksi tai mitä häpeän). Lapsuuden haave on ollut 2 lasta, mutta varsinkin nuorempana kyseenalaistin oman sopivuuteni vanhemmaksi. En ole mikään vela koskaan ollut, mutta olen pohtinut asiaa paljon. Minulla saattaa myös olla vaikeutta raskautua (esiintyy suvussa), joten siksikin hirvittää laittaa miestä sellaiseen rumbaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:22"]
Ei ole, hullua!! Älä tee sitä :(
[/quote]
Täh? Millä perusteella? Olet katkera ex-vaimo?
[/quote]
Katkera ex-vaimo, lopettakaa tuo jankkaaminen. Aika harva ex on katkera, moni onnellinen erosta.
[/quote]
Ihmetelen sitten kovasti motiivejasi kirjoittaa jotain tuollaista varsinkin kun et perustele typerää mielipidettäsi lainkaan.
[/quote]
Ensinnäkin, minä en sitä kirjoittanut vaan joku muu. ärsyttävää on tuo, että kaiken suhteen ja aina ex on katkera. Kyllä se mies, joka on teille ihana on voinut olla itse exälle vaikkapa millainen sika. Minä esimerkiksi enole katkera, vaan ihan syystä hänelle vihainen toisinaan. Sekö tekee exän katkeraksi? Varmasti, jos itse edellyttää normaalia kanssakäymistä.
Eiköhän se ex-vaimon ainainen mollaminen ja kaiken kuittaaminen katkeruudella voisi loppua. Itse olen onnellinen, että pääsin eroon.
Miksi ei? Ja kyllähän se selviää, kun ottaa puheeksi, ja sulattelee asiaa. Tuskin hän olettaa/pitää täysin varmana, ettet halua lapsia, jos et ole koskaan niin sanonut?
Miksi et ole jo puhunut asiasta? Tuskin mies on suostuvainen koska on jo 3 lasta. Hmmmmmmmmmmmmmm pettäähän pilleri.
On! Kuulostatte ihanalta perheeltä. :)