Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Millä kohottaa ekaluokkalaisen itsetuntoa

Vierailija
25.08.2006 |

Koulussa on hyvä. Osaa jo lukea hyvin ja matikassa on myös luokkansa paras, mutta kavereiden kanssa ei suju. Kukaan ei kiusaa, mutta on kai yksin välitunnila. Miten saada lapsi muiden joukkoon ja sosiaalisemmaksi?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin on nyt jo kolmannella ja kavereitakin on alkanut löytymään.



Tyttömme on siis aina pärjännyt koulussa, ollut luokkansa paras melkein kaikissa aineissa, mutta tuo ns sosiaalinen puoli on ollut se heikompi.



Aluksi huolehdin tästä kovastikin, kun tuntui, että muilla alkoi jo olla ns bestiksiä, ja meidän tyttö nyt oleskeli satunnaisesti aina jonkun kanssa tai sitten yksikseen, mutta siis sellaista pysyvämpää kaverisuhdetta ei ollut. Kukapa äiti ei pelkäisi oman lapsensa olevan juuri se yksinäinen siellä seinänvierustalla muiden riehuessa välitunnilla.



Sitten tajusin, että osiltaan pelko oli turhaa, eli tyttö kyllä pärjää ja itse asiassa pärjää monen kanssa eikä vain yhden " parhaan kaverin" kanssa. Hän viihtyy toisaalta hyvin yksikseenkin, lueskellen ja askarrellen. Ja mikä tärkeintä: hän ei kärsi tilanteesta, hänelle tämä ei ole ongelma. Pelko on vain äidin pelko.



Pikkuhiljaa tyttö on reipastunut, kavereita on jo, mutta edelleenkään ei sitä yhtä tärkeää. Toisaalta hän on aina viihtynyt hyvin myös poikien kanssa, ja siellähän mellastetaan enemmän porukalla kuin pareittain.



En osaa oikein mitään neuvoa antaa, kuin että tarkkailet, onko tilanne lapsellesi ongelmallinen ja kärsiikö hän siitä. Jos näin on, sitten täytyy keksiä jotain, voisitte ehkä sinun avustamanasi kutsua jonkun luokkakaverin kylään ja näin vähän tuupata ystävyyttä alkuun? tai sitten keksiä joku kiva harrastus (esim partio?), jonka kautta saisi kavereita?



Tovottavasti asiat alkavat luistaa.





Vierailija
2/4 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän oli ja on aika kovaääninen, peloton ja oli mielestäni aina ollut sosiaalinen ja päiväkodissa tänen seurastaan oli suorastaan " tapeltu" . Koulussa ei sitten oikein ollut kavereita (ei ollut ketään aikaisemmin tuttua) tai välillä oli paljon kavereita ja välillä ei ollenkaan eli oli välkät yksin. Minua asia tuntui vaivaavan enemmän tai joskus lapsi suri että hänellä ei ole bestistä vaan kaverit vaihtuvat tiuhaan. Keväällä tilanne parani kun hän löysi bestiksen omalta luokaltaa.

Tämänkin jälkeen hän välillä sanoo että " kukaan ei ala" ja viikonpäästä taas on vaikka kuinka monta kaveria ja hänen seurastaan tapellaan (kaverit varailee edellisenä viikkoja etukäteen koska meidän tyttö on kenenkin kanssa)

Olen huomannut että varsinkin tytöillä tämä on tosi yleistä, välillä joku on suosittu ja välillä tämä sama ei oikein tunnu löytävän ketään kaveria.

En olisi huolissaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
25.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jo ihan pienestä asti kannustavat ja tukevat ja luovat lapset itsetuntoa. Lapset ovat toki erilaisia luonteeltaan, on hiljaisempia ja syrjäänvetäytyvämpiä, ulospäinsuuntautuneita jne, mutta se itsetunto kyllä lähtee mielestäni jo ihan ensivuosista mikä lapsille yritetään luoda.

Vanhempien kannustus ja tukeminen ja rohkaisu pitäis lähteä jo ennen kouluvuosia ja koittaa myös antaa lapselle jotain nk. vastuullisia pieniä tehtäviä hoidettavaksi niin että lapsi huomaa, että hänhän osaa ja pystyy kun siihen liitetään vanhempien kannustus ja kiitos onnistuneesta asiasta. Ja jos joku asia menee mönkään, ei heti olla torumassa rumasti vaan yritetään rakentavasti löytää syy mikä meni pieleen tms...Eli lyhyesti me aikuiset ollaan monesti " syypäitä" lapsen huonoon itsetuntoon ja siihen, että lapsi on arka ja syrjäänvetäytyvä...

Vierailija
4/4 |
28.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

parhaamme mukaan eikä todellakaan aina olla moittimassa, jos asia ei onnistukaan. Ja näin on ollut pienestä asti.



Tuntuu, että monen vanhemman lapsi, josta ei välitetä tippaakaan, saa siis tehdä mitä haluaa jne. on paljon rohkeampi ja sosiaalisempi kuin meidän rakastettu lapsi. Pitäisikö lapsen antaa kokeilla enemmän siipiään jne? Suojellaanko me liikaa meidän lasta?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän yksi