Voi miten kaipaan vauvan alkuani, en selviä tästä
Kun yö lähestyy päässä jyskytys vain pahenee. Menetin eilen vauvan alkuni rv 10+. Nyt päässä vain jyskyttää kuinka tuota vauvaa haluan. Maailma on paska, epäreilu paikka. Olisimme rakastaneet ja hellineet vauvaa ja nyt kaikki on vain mustaa ja pimeää. Auttakaa
Kommentit (8)
Eihän sitä pientä vielä tunne, mutta haaveet ehtivät jo hyvin korkealle. Mä olen kokenut keskenmenon 4 kertaa ja voin lohduttaa että kyllä siitä lopulta pääsee yli. MUistat vauvasi aina, meillä lapsetkin joskus puhuu, et meillä olis iso siskoja tai veljiä jos ne ei olis kuollu... VOIMIA
Kipu loppuu kyllä, tai siis ainakin se laimenee siedettäväksi. Itke kunnolla ja sure pohjaa myöten, niin menetys ei jää sinun ja elämäsi väliin.
Tämä vauva oli ihana ylläri josta miehenkin sitten nopeasti innostui. jos jotain tästä opin niin vauvoja ei tehdä kalenterin kanssa. sellainen inhottava olo tuli ekoista kommenteista. Eikä uutta putkeen ajattelu oikein onnistu kun tuntuu että itseltä on kuollut vauva ei tätä vauvaa kukaan voi korvata vaikka uusi vauva sitten joskus meille tulisikin.
AP
Itse olen kokenu kolme keskenmenoa, ja jokaisen sattuessa on tuntunut siltä, että tästä en selviä, mutta yli on päästy. Paras lohdutus on ollut aina uusi raskaus, vaikka onkin mennyt sitten kesken. Nyt rv 34+, ja viime vuonna kaksi km:a..
Kyllä se siitä! Ajattele, että tuon vauvan ei ollut tarkoitus syntyä vielä!
Minä olen kokenut saman ja lopulta vihdoin raskaus onnistui jatkumaan. Pidä toivoa yllä.
Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
-tuntematon
Itselläni on takana kaksi keskenmenoa ja muistan tuon tunteen.
Voimia! t. nykyään kahden lapsen äiti
Mutta noin voi käydä eikä sille voi mitään. Uutta yritystä vaan!