Huh, taas kuukauden ikäinen vauva viikonlopuksi hoitoon. Pitikö se lapsi edes tehdä!
Mietityttää ihan kauheasti miksi sellaiset ihmiset tekevät lapsia jotka jättävät vauvan viikonlopuksi hoitoon jo 4 viikkoisena! Eikö heillä herää normaalisti äidin suojeluvaistot? Ovatko he jotenkin tunneköyhiä? Miten jonkun sydän ei itke verta jos joutuu olemaan vauvastaan erossa ilman pakottavaa syytä? Tämäkin pariskunta on kaunis, mukava, hyvätuloinen pari, enkä olisi heistä tätä voinut uskoa. Huh.
Kommentit (41)
teini-iässä kun joku poika johon olin NIIN rakastunut, alkoikin seukata jonkun muun tytön kanssa kuin minun.... oi niitä voimakkaita teini-iän tunteita....
Ja ei se äiti vauvaansa lyö väsymyksestä - jotain muuta äidissä on vialla. Kokemuksesta tiedän sillä esikoiseni ei nukkunut kunnolla noin vuoteen ja väsymys oli kroonista.
Meillä vahva suhde ja yhteiseen hiileen puhaltaminen auttoi tuon vuoden aikana. Kylpylähoito olisi ollut vain " laastari" haavan päällä, ei sillä pitkällä tähtäimellä olisi ollut mitään apua. Parisuhde tulee tosiaan aivan muualta kuin kylpylöistä.
Mitähän pahaa siinä oikein on, että vanhemmat menevät rentoutumaan kylpylään? Oikeasti, miettikään nyt tosissanne, mitä pahaa siinä on? Muuta kuin se, että teitä vituttaa, kun itse ette pääse?
Ihan perusteetonta pulinaa väittää lapsen luottamuksen synnystä tms. yhtään mitään, ei ole minkäänlaista tutkimusta siitä, että muutaman päivän erolla olisi mitään merkitystä. Varsinkin kun vauva on kuitenkin hyvässä hoidossa senkin aikaa. Kuukauden ikäinen vauva nukkuu lähes koko päivän, syö välillä ja nukkuu taas. Sehän on loistava aika tehdä se viikonlopun reissu, esim. puolivuotias on jo hereillä aika paljon päiväsaikaankin ja tajuaa, kuka häntä hoitaa.
Minulla on tuttu, joiden esikoisen käytännössä kasvatti isovanhemmat. Hepä tekivät vielä toisen ja vajaan kuukauden kulttua sekin oli hoidossa isovanhemmilla. Nyt molemmat lapset ovat puolet viikosta isovanhemmillaan, jotka ovat selvästi nääntymäisillään mutta eivät henno kieltää kun lapset itsekin selvästi haluavat olla heidän kanssaan. Suututtaa, miksi tehdä lapsia jos heitä ei itse hoida. Oma anoppini pyytää jatkuvasti lapsiani hoitoon, ekan kerran esikoinen oli 1½ kun annoin hänet sinne yöksi. Nyt esikoinen on 6 ja ollut hoidossa ehkä 10 yötä. Yhdessä koko perhe olemme toki siellä olleet useastikin ja he meillä.
Itse olen täysin vauvalähtöinen ja sen mukaan elämme. Kukin tavallaan.
ei suuntaan eikä toiseen. itsekyytä mielestäni jättää niin pieni itsensä hemmottelun takia hoitoon. ymmärrän jos motiivi olisi joku muu. itse olen valvonut jo kohta 5 vuotta, niin ettei YHTENÄKÄÄN yönä ole ollut katkeamattomia yöunia.. enkä silti vie lapsiani hoitoon saadakseni nukkua. lapset ovat oma valintani.
vauvapalstoilla surffaanena halusin leikkiä hyvää äitiä, enkä kehdannut, mutta olisin kyllä todellakin raaskinut... Minä en ollut näitä äitejä, joilla äidinrakkaus heräsi jo synnärillä, vaan se on kasvanut pikkuhiljaa. Mutta pari ekaa kuukautta oli kyllä sellaista aikaa, jolloin mekaanisesti hoidin vauvaa parhaan kykyni mukaan, mutta olin ikionnellinen, jos joku sukulainen tai kaveri välillä halusi pitää sylissä tai jopa hoitaa tunnin - pari, että pääsin yksin kauppaan tai kampaajalle. Nyt kun lapsi on jo kolme, mikä lienee jo yökyläilyikä, niin on paaaljon vaikeampaa päästä lapsi mummilaan yökyläilemään (mutta päästän toki, kun lapsi itse sitä pyytää ja ymmärrän parisuhteen hoitamisen tärkeyden) kuin olisi ollut silloin lapsen ollessa vastasyntynyt...
mikä se syy vanhemmilla on, miten sen kukaan ulkopuolinen voi muka tietää, miten tarpeellinen asia on vanhemmille. Syyksi kerrotaan ehkä jotain, mutta todellisuus voi olla jotain ihan muuta. Tuskin meistä kukaan on ihan täydellinen äiti, vaikka täällä niin kovasti yritämme sitä vakuuttaa. Täydellinen äiti tuskin haaskaisi aikaansa edes tällä palstalla. Joku on äidillisempi jossain äitiyden osa-alueessa, toinen jossain toisessa. Joku on parempi äiti vauvalle kuin vaikkapa teini-ikäiselle ja toinen on toisinpäin. Jokainen äiti voisi etsiä käsiinsä sen kirjan " Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan" ja miettiä vähän, miten omalla kohdallaan voisi olla vähän parempi lähimmäinen toiselle äidille.
Että oikein, että pitikö se lapsi edes tehdä???? Hiukan suhteellisuudentajua pliiisss!!! Yksi kylpyläviikonloppuko pilaa nyt koko 18-vuotisen urakan lapsen kanssa? Todellako ajattelet näin?
Pitäisikö lukea jotain muutakin lastenhoidon tietolähdettä kuin tätä Vauva-palstaa, voisit saada vähän perspektiiviä asioihin....
esim. löisi tai ravistelisi, tai masentuisi ja jättäisi vuorovaikutuksen lapseen tms. Niin silloin siitä vain kylpylään. Mutta ihan pikkujuttujen takia ei noin pientä lasta tarvitsisi kyllä hoitoon jättää. Silloin täytyy olla äidin tai lapsen terveys vaarassa.
Jos äidinrakkaus ei herää heti, se ei ole lapsen vika. Ei lasta saa jättää vain siksi että sen voi tehdä.
Ei lasta silloin ole " jätetty" siinä mielessä, että lapsi olisi jotenkin hylätty...
Mä ihmettelen et miksi edes puhutaan, että " mä en anna lastani hoitoon" . Mä olen ikionnellinen jos joku(mummi) OTTAA hoitoon.
Mun ei tarvitse olla superäiti joka hoitaa lastaan vain ja ainoastaan yksin. Mä tarviin ihan omaa aikaa, mennä kauppaan, siivota, kampaaja ja ihan vaikka mennäkseni ravintolaan ikäisteni seuraan.
Mieheni kanssa oltiin Virossa lapsemme ollessa 6kk, olimme viikonlopun siellä, hyvin olivat pärjänneet.
Meillä EI isovanhemmat ole TODELLAKAAN vieraita ihmisiä lapsellemme. Lapsi nauraa heidät nähdessään, haluaa syliin ym.
Tottakai mulla on aina tosi kova ikävä poikaa, mutta luottamukseni on suuri ja poika selvästi tykkää olla mummilassa.
Jokainen taplaa tyylillään, mutta lapsi ei mene rikki jos sitä joku muu hoitaa. Mulla ei ollut mahdollisuutta isovanhempiin, mutta pojallamme on joten suon sen hänelle ilomielin.
Älkää hyvät vanhemmat haukkuko toisianne, olkaa onnellisia lapsistanne ja lopettakaa jauhamasta hölmöjä asioita.
T: Äiti joka huomenna(kin) vie lapsen yökylään, että äiti ja isä pääsevät leffaan, syömään ja harrastamaan ihanaa seksiä(voi kun jo odotan)
muuttuu todeksikin. :D Onneksi tämä äly vielä säilyy..
Vierailija:
On kokeissa todettu, että positiivisiin ulkoisiin piirteisiin liitetään positiivisia odotuksia myös älykkyydelle ja luonteelle?
Eli spontaanisti, vaikka kukaan ei tunnusta, usein " rumien" odotetaan olevan myös tyhmiä ja ilkeitä.
Mä olen ollut puolivuotiaasta asti hoidossa viikon - kymmenen päivän ajan kerrallaan sairaalassa aina vuosittain. Yleensä vuorokauden kuluttua saapumisestani leikattiin. Siihen aikaan vanhemmat eivät saaneet yöpyä sairaalassa eikä vanhemmillani ollut varaa hotelliin sukulaisia ei lähitienoolla asunut joten vanhempani kävivät minut sinne viemässä ja yleensä kerran katsomassa ja sitten hakivat pois. Nyt aikuisena olen havainnut olevani miellyttämisen haluinen, läheisriippuvainen, epävarma itsestäni. Ajattelen sen olevan seurausta toistuvista hylkäyksistä jotka vanhempani vastentahtoisesti joutuivat tekemään, jotta minut saataisiin fyysisesti kuntoon.
Omia lapsiani en ole antanut yökylään ennen kuin itse halusivat mennä.
Hyvä kun raaskin mennä yksin kaupassa käymään, ja sieltä oli kamala kiire takaisin kotiin. Yökylään esikoinen meni vähän reilu vuoden ikäisenä, ja silloinkin kipitin jo aamuyhdeksältä hakemaan häntä kotiin...
Vierailija:
Sehän on ihan luonnotonta! Ei ole mitään pakottavaa syytä. En keksi muuta syytä kuin että jotkut äidit rakastavat itseään enemmän kuin vauvaansa.
ap
Vierailija:
ei suuntaan eikä toiseen. itsekyytä mielestäni jättää niin pieni itsensä hemmottelun takia hoitoon. ymmärrän jos motiivi olisi joku muu. itse olen valvonut jo kohta 5 vuotta, niin ettei YHTENÄKÄÄN yönä ole ollut katkeamattomia yöunia.. enkä silti vie lapsiani hoitoon saadakseni nukkua. lapset ovat oma valintani.
ovat erossa äidistään ja lisäksi vielä heille tehdään monesti kivuliaita toimenpiteitä jne. Varmaan ei sellaisessa hoitopaikassa, jossa saa syliä ja huomiota eikä kukaan edes satuta, oleminen lapsen elämää pilaa kun sairaalajaksotkaan eivät useimmille sitä tee.
Vierailija:
jotka ovat esim. sairaalassa pienenä vauvana, on myös vauvoja, joiden äidit ovat sairaalassa kun vauvat ovat pieniä... ja vauvoista kasvaa terveitä lapsia kuitenkin. Ei siis vauvalle ole mitään haittaa siitä, jos on viikonlopun pois äitinsä hoidosta.
!!
jolla ei ole lapsen kannalta juurikaan mitään merkitystä. Eli jos joku toimii eri tavalla kuin sinä, niin ei se kuulu sinulle, ellei kyseessä ole esim. lapsen pahoinpitely, mihin sinun tulee puuttua.
Eli pidä vain ihan huoli siitä, että itse toimit, niinkuin itse parhaaksi näet omien arvojesi ja moraalisi mukaan, mutta anna muiden elää omiensa mukaan niin kauan kuin lakia ei rikota.
t. 21