Täällä paha äiti jonka 1v on aamupäivät hoidossa, vaikka itse kotona ;)
Meillä on siis neljäs lapsi, sattumalta syntynyt iltatähti, muttei yhtään vähemmän rakas kuin muutkaan. Silti en jaksa hänen kanssaan vaan hän on hoidossa sen aikaa kuin isommat lapset koulussa. Ja minä olen kotona miehen rahoilla. Selitän kyllä tekeväni jotain työtä kotona, mutta oikeasti en tee mitään. En vaan jaksa olla yhden lapsen kanssa kotona, se haluaa minulta silloin persoonallista huomiota ja sitä en jaksa antaa. Silloin kun oli vaan esikoinen, häntä hoiti äitini koska minä opiskelin. Kolmen lapsen kanssa jaksoin sitten hyvin olla, he olivat kotihoidossa kouluikään asti (vain nuorin kävi eskarin ettei joutunut olemaan kahdestaan kanssani kotona).
Kommentit (20)
kuulostat kyllä huippulaiskalta tyypiltä!
en mäkään oikeen ymmärrä tuota teidän kuviota, mut ei kai mun onneksi tarvikaan....
no sanoin vähän kärjistetysti:
en siis jaksa KOKO AJAN antaa sitä huomiota. Sellainen puoli tuntia- tunti per päivä per lapsi on sopiva tahti. Ja sen jälkeen ei todellakaan enää riitä energiaa yhdellekään ystävälle tai edes miehelle. Olen vaan niin erakkoluonne.
yliopisto käytynä vaan ei Suomen keälen vilolokiasta.
ap
miksi et usko? Tuon ikäinen on juuri kaikkein kamalin. Isomman kanssa voisi sentään päivät pitkät tehdä siivota, laittaa ruokaa ja kouluttaa (opettaa lukemaan, laskemaan, soittamaan jne), sellaista jaksan paremmin tehdä, tosin en sitäkään kovin monta tuntia putkeen. Mutta siis joku 5-vuotias voi oppia olelemaan yksinkin toisin kun 1-vuotias.
ap
että sinä olet muun maailman silmissä hyvä äiti kun sinulla on 4 lasta ja minä olen huono äiti koska minulla on vain yksi lapsi vaikkakin jaksan antaa persoonallista hmm huomiota, olin kotona kaksi vuotta ja annoin persoonaani koko sen ajan ja hups jatkan sitä vieläkin. Onneksi minä tiedän että olen hyvä äiti lapselleni ja rakastan häntä aidosti.
Huono äiti olet jos hoitoonviemiselle ei ole tuon parempaa syytä.
onneksi sitä saa tehdä lastensa kanssa mitä huvittaa, eikä kaikille ole niin tärkeää tehdä ennen kaikkea muiden silmissä oikein vaan niin kuin omalla kohdalla on hyvä ja paras.
Jos tekisin nyt perään vielä pari niin jaksaisin ihan hyvin olla niitten kanssa kotona. Voisin tietysti ottaa hoitolapsia, mutta se vaatisi niin paljon järjestelyjä tässä " isojen lasten" huushollissa (esim harrastuskuljetuksia on lähes joka päivä jo heti 14 tai 15 jälkeen) että taitaa jäädä tekemättä ellei sitten paha rahapula iske ;)
ap
oletko sairas tai riippuvainen jostaki
olen riippuvainen omasta ajasta, omasta seurastani, rauhasta ja hiljaisuudesta.
ap
Mulla kaks isompaa kolussa ja eskarissa. Sit on kuopus, jonka kanssa nyt ihan kamalaa noi päivät, kunnes haetaan eskarilainen. Olen nyt tän pari viikkoa miettinyt, et mitä teksin, kun tuntuu et tyttö 2v imee musta kaiken energian aamupäivällä. Ja kerhoonkaan ei voida mennä, kun sit en ehtisi hakeen eskarilaista. Enkä ehkä jaksaiskaan. Laitanko siis hoitoon, ja olen yksikseni kotona sen eskariajan. se kyllä helpottais, mut sit tarvis maksaa pk maksuja.
Mut mulla on tosi huono omatunto tästä, en siis ajattele tätä jaksamattomuuttani mitenkään kevyesti.
siis sitten kun kaikki ovat ylittäneet vauvaiän. Itselläni ei kyllä kokemusta useammasta, koska mulla on vaan yksi kaksivuotias. Olen ollut nämä kaksi vuotta kotona, mutta kyllä täytyy sanoa että välillä tuo poika tuntuu imevän itsestä kaikki mehut. Koko ajan pitäisi pitää seuraa ja leikkiä. Olenkin ajatellut, että jos vielä saan lapsia, olisi kiva jos saisi useamman peräkkäin :)
Kuulostaa kyllä ihmeelliseltä, etää 1-vuotias (!!!!) viedään hoitoon, kun äiti ei JAKSA olla hänen kanssaan!
Ei sinussa ainakaan mitään kadehdittavaa ole, jos leuhkia halisit!
Minusta on oikein tehdä ratkaisut niin kuin itselle ja sitä kautta omalle perheelle on parasta. Viis siitä mitä muut ajattelevat, mutta kiva silti kuulla mitä ajattelevat. Tyttö on iloinen leikkiessään toisten lasten kanssa perhepäivähoidossa, kotona hän vaan kiukuttelisi koska äiti oliei apaattinen eikä jaksaisi puuhata hänen kanssaan. Huom. en ole masentunut enkä apaattinen kun olen yksin, mutta uuvun henkisesti jatkuvasta seurasta ja käyn apaattiseksi.
ap
Miksei oteta vastuuta omista lapsista, omista teoista?
;)