Henkinen pahoinpitely
Mieheni pahoinpitelee mua henkisesti. Haukkuu mua päivittäin ja sanoo ettei musta ole mihinkään. Ei kunnioita mua muiden läsnäollessa vaan silloinkin nöyryyttää minua. Myös omien vanhempieni edessä avautuu siitä miten laiska olen enkä osaa olla kuin muut vaimot. Saan jatkuvasti pelätä mitä teen hänen mielestään väärin ja miten saan siitä kuulla. Huutaako hän tällä kertaa vai vittuileeko vain hieman nakertaen minua sisältäpäin.. Silloin kun hän menettää hermonsa kunnolla niin alkaa läpsiminen ja äänen korottaminen niin että naapurit kuulevat. Välillä saattaa myös potkia. Ei vaadi minun sanoa tai tehdä paljon, että saan hänet vihaiseksi ja siihen tilaan että hän alkaa haukkumaan minua. Olemme usein parikin viikkoa puhumatta toisillemme. Välillä toivon että hän ennemmin hakkaisi minua kuin haukkuisi ja nöyryyttäisi. Joskus on jaksoja että kaikki on hyvin eikä meillä ole kuin pieniä riitoja. Välillä taas tulee isompia riitoja, jotka saavat alkunsa niin pienestä asiasta , mutta hän tekee niistä suuren,huutaa ja syyllistää minua vaikka itse aloittaa . " Katso mitä nyt taas sait aikaan, pilasit meidän päivän typerällä käytökselläsi." Hänelle on hyvin tärkeää että käyttäydyn "asiallisesti" muiden seurassa ja teen niinkuin hän haluaa. Jos en välttämättä sano asioita niinkuin hän sanoisi ,saattaa hän lähettää viestin puhelimeeni että tee näin tai sano näin. Ahdistaa. Joudun usein valehtelemaan hänelle, koska pelkään hänen reaktiota. Tapoihini ei kuulu valehtelu, mutta hänen kanssaan minun on pakko valehdella aivan yksinkertaisista asioista, kuten monelta lähdin ulos. Valehtelen lähteneeni myöhemmin jottei hän valittaisi siitä miten pitkään olen ystäväni kanssa ollut kahvilla. "Miten sulla on aikaa kaverillesi muttei minulle? Ja silloin kun on minulle aikaa niin kuset tahalteen koko päivän saamalla minut vihaiseksi."
Meillä ei lapsia ole. Pidän paljon lapsista,mutten halua hänen kanssaan lapsia. Tuntuu että olen jatkuvassa kierteessä. Silloin kun menee hyvin niin menee hyvin ja sitten kun huonosti niin tosi huonosti. Tämä on henkisesti raskasta. Annan hänelle anteeksi ja toivon parempaa ,mutta pelkään samalla tulevaa ja sitä että mitä kauemmin olen tässä sitä vaikeampi minun on lähteä ! Olen monta kertaa sanonut haluavani erota , mutta hän syyllistää minua ja sanoo minun lähtevän huvin vuoksi ja että olen sekaisin onnesta etten tiedä mitä tekisin niin päätän ottaa eron. Silloin kyseenalaistan itsekin itseni että mitä ihmettä olen tekemässä eihän asiat vielä niin pahasti ole. Rakastan häntä ja se tekee tästä lähtemisestä vaikeaa. Pelkään tuottavani pettymyksen perheelleni, jos otan eron. Mieheni on perheeni kanssa hyvissä väleissä ja hän on heidän silmissään enkeli,mutta minulle aivan muuta.
Kommentit (7)
idiootti tulee vielä tänne kysymään neuvoja. OTA ERO! en voi kunnioittaa naisia jotka jäävät väkivaltaiseen parisuhteeseen
Tiedän sen olevan oikea ratkaisu,mutta se on hyvin vaikea päätös. Mietin liian paljon miltä tulevaisuuteni tulee näyttämään ja miten pääsen yli kaikesta. Olen monesti mennyt siihen pisteeseen että nyt tulee loppu. Sitten tulee se kärsimys ja tunne joka tulee erosta on niin vahva ja ahdistava että on helpompi antaa anteeksi ja kestää. :/
--
Et osaa olla kuin muut vaimot? Oletko moskeijavaimo vai se virallinen vaimo?
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 18:46"]Tiedän sen olevan oikea ratkaisu,mutta se on hyvin vaikea päätös. Mietin liian paljon miltä tulevaisuuteni tulee näyttämään ja miten pääsen yli kaikesta. Olen monesti mennyt siihen pisteeseen että nyt tulee loppu. Sitten tulee se kärsimys ja tunne joka tulee erosta on niin vahva ja ahdistava että on helpompi antaa anteeksi ja kestää. :/
--
[/quote]
Eron jälkeen tulevaisuus tulee näyttämään hyvältä, koska siellä sä saat hengittää vapaasti.
Ihan virallinen vaimo. En tiedä missä sä elät virallisten vaimojen ja moskeijavaimojen kanssa. Täällä suomessa on vain yksi (1) vaimo!
--
Meillä on vain yksi elämä, mies tuhoaa ja sairastuttaa sinut vähä vähältä. Katso googlesta narsismi. Lähde ennenkuin on myöhäistä! Sinut on henkisesti niin alistettu, että et tiedä enää mikä on normaalia käytöstä parisuhteessa. Vuoden päästä ihmettelet mitä oikein ajattelit. Suunnittele lähtö, ota tärkeimmät tavarasi mukaan, älä kerro miehelle, äläkä missään nimessä palaa tuon väkivaltaisen sairaan ja manipuloivan "miehen" yhteen. Anna itsellesi aikaa parantua, tee asioita mitä sinä haluat tehdä, ole ystäviesi seurassa, pärjäät kyllä!!!
Miehesi manipuloi sinua mielin määrin, olet täysin henkisesti alistettu ja osittain fyysisestikin. Jätä se sika ja lopeta tuo kynnysmattona oleminen. Se on ainoa oikea ratkaisu.