Mieheni paljasti huonon pääaykoemenestykseni sukulaisilleen
Hain lääkikseen ensimmäistä kertaa ja sisäänpääsy jäi useista pisteistä kiinni. Mies meni paljastamaan hakemiseni sukulaisilleen sekä senkin, että pääsykoe ei mennyt ihan nappiin. Nyt hävettää ja nolottaa aivan mielettömästi. En ollut kertonut asiasta kenellekään muulle paitsi miehelleni ja nyt hän paljasti kaiken vanhemmilleen. :(
Kommentit (20)
Mitä kirjoitit kemiasta, fysiikasta, biologiasta, oliko pitkä vai lyhyt matematiikka? Mikäli kirjoitit eetä ja ällää niin ei mitään hätää. Ens kerralla luet tosissaan niin pääset. Mikäli on cumlaudea niin aika toivotonta päästä lääkikseen.
Miksi pääsykoetulosta pitäisi hävetä? Ihmiset onnistuu ja epäonnistuu, se on normaalia elämää.
Hänen vanhempansa pitävät minua ns. kelvottomana typeryksenä varmaan jo valmiiksikin. Kaikkein epämiellyttävintä oli kuitenkin se, että mieheni petti luottamukseni ja kertoi asiat eteenpäin, vaikka olin pyytänyt häntä olemaan kertomatta. Harmillista, kun edes omaan puolisoonsa ei voi luottaa.
Miehesi on vanhempiensa kasvattama. Kun katsot appiukkoasi, tiedät mitä saat tulevaisuudessa.
Lääkikseen on paljon hakijoita, hait ensimmäistä kertaa ja sait kuitenkin pääsykokeista pisteitä. Häpeilet ihan suotta, harva sinne pääsee ensimmäisellä yrittämisellä. Nyt sinulla on kokemusta pääsykokeista, joten osaat valmistautua seuraavalla kerralla paremmin. Eikä nyt luettu päästäsi minnekään katoa, kyllä ne tiedot siellä pysyvät. Miehesi mielestä et ilmeisesti ole tehnyt mitään sellaista, mitä pitäisi hävetä.
Minun poika haki viime vuonna yliopistoon ja sai pääskykokeista kokonaiset kolme pistettä. Poika oli kieltämättä tyrmistynyt, miten huonosti koe meni. Tänä vuonna hän panosti enemmän ja pääsi sisälle.
So? Arviolta 90% hakijoista ei pääse. Se unohtuu helposti..
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 09:07"]Mitä kirjoitit kemiasta, fysiikasta, biologiasta, oliko pitkä vai lyhyt matematiikka? Mikäli kirjoitit eetä ja ällää niin ei mitään hätää. Ens kerralla luet tosissaan niin pääset. Mikäli on cumlaudea niin aika toivotonta päästä lääkikseen.
[/quote]
Mulla on yo-todistuksessani lähinnä eximiaa ja yksi älläkin. Tosin ajattelin korottaa arvosanoja ensi kevään kirjoituksissa. Täytyy lukea kunnolla ensi vuodeksi.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 09:07"]Mitä kirjoitit kemiasta, fysiikasta, biologiasta, oliko pitkä vai lyhyt matematiikka? Mikäli kirjoitit eetä ja ällää niin ei mitään hätää. Ens kerralla luet tosissaan niin pääset. Mikäli on cumlaudea niin aika toivotonta päästä lääkikseen.
[/quote]
Höpö höpö, mä kirjoitin kemiasta C:n, lyhyen matikan (siitä tosin L), ja fysiikkaa en ollenkaan, ja pääsin tänä vuonna. Paljon pystyy preppaamaan myöhemminkin, jos lukiossa ei ole vielä tajunnut panostaa kyseisiin aineisiin.
Ap:lle tsemppiä, itse hain monta kertaa ennen kuin pääsin, ei saa lannistua! :)
Olisit pärjännyt paremmin. Mieheltä varmasti kysyttiin, mitä se hunsvottiakka oikein touhuaa, ja rehellisenä tyyppinä hän kertoi vanhemmilleen osallistumisesi ja epäonnistumisesi, ettet näyttäisi aivan saamattomalta nahjukselta. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 09:13"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 09:07"]Mitä kirjoitit kemiasta, fysiikasta, biologiasta, oliko pitkä vai lyhyt matematiikka? Mikäli kirjoitit eetä ja ällää niin ei mitään hätää. Ens kerralla luet tosissaan niin pääset. Mikäli on cumlaudea niin aika toivotonta päästä lääkikseen.
[/quote]
Mulla on yo-todistuksessani lähinnä eximiaa ja yksi älläkin. Tosin ajattelin korottaa arvosanoja ensi kevään kirjoituksissa. Täytyy lukea kunnolla ensi vuodeksi.
[/quote]joku voi olla ällän yo, kirjoittanut äikästä, enkusta, terveystiedosta, ranskasta, ruotsista, historiasta ällät mutta todistuksessa lyhyt matematiikka7 samaten kemia ja fyke ja biologia 8. Luulisi että sitä suuntautuisi ihan toiselle alalle kuin lääkikseen.
Ymmärrän aloittajaa. Itse pyrin aikoinaan oikikseen, enkä olisi halunnut, että kukaan saa aikomuksistani tietää. No lasten isä kuitenkin asian möläytti kaikille, vaikka tiesi toiveeni, että asiasta ei kenellekään kerrota. Tuolla kerralla jäin pisteen päähän sisäänpääsystä.
Toisella pyrkimiskerralla pääsinkin sitten sisälle, että ei pidä luovuttaa, vaikkei ekalla kerralla pääsekään.
Ai niin, lasten isä on eksä tällä hetkellä, ei ollut luottamista muissakaan asioissa...
Ymmärrän, että sinua ärsyttää. Olen itse välillä melko "yksityinen" ihminen myös ja ennenkaikkea haluan kertoa hankalat asiat itse silloin kun on sopiva tilaisuus, tai sitten olla kertomatta.
Kaikki ihmiset eivät hahmota tätä, nimenomaan sitä, että se on toiselle todella vaikea paikka näyttää ja tunnustaa julkisesti omat epäonnistumisensa. Vaikka tässäkin tapauksessa järjellä ajateltuna tiedämme, ja varmaan sinäkin tiedät, että se ei ole häpeä olla pääsemättä lääkkikseen. Suurin osa ei sinne pääse ja vielä harvempi ensimmäisellä kerralla. Ja ihmisiä kun ollaan, niin on ihan normaalia myös se, että joskus menee niin lukkoon tai muuten hajoaa ajatukset tuollaisessa tilanteessa ja sen takia onnistuu paljon huonommin mihin tieto oikeasti riittäisi.
Voi olla, että miehesi ei oikein tajunnut sitä, että kun pyydät häntä olemaan kertomatta, että se koskee myös perhettä, etenkin jos on tottunut siihen, että perheen ja suvun kesken asioita jaetaan hyvin vapaasti. Hän saattoi omasta kokemuspohjastaan mieltää asian jotenkin niin, että tällaiset "ei saa kertoa"- asiat koskevat esimerkiksi pelkästään ystäviä.
Toinen asia mikä kannattaa muistaa on se, ettei pidä olettaa, että joku muu valehtelee puolestasi. Siihen on useilla ihmisillä todella korkea kynnys eikä sitä voi myöskään toiselta vaatia. Esimerkiksi juuri pääsykoemenestys ja jatko-opintosuunnitelmat ovat sellaisia, mistä kysytään ihmisiltä paljon suoraan, myös puolisoilta. Ainakin meidän suvussa. Kannattaa oikeasti pohjustaa, että mitä haluat puolison sanovan sitten jos hän ei saa totuutta kertoa. Fiksu vaihtoehto on sanoa, että kysyy suoraan sinulta. Valehtelu, että "hyvin meni" potkii takuulla joskus takaisin. Suvun kesken "ei kuulu sulle"-vastauskaan ei ole kovin toimiva, sen sijaan on melko loukkaava. Tietysti "en tiedä" on myös vaihtoehto, mutta jos pariskunta asuu yhdessä ja puoliso ei tiedä toisen puolison ura/opiskelutilanteesta, niin sekin on aika paljastavaa.
heh, mun tytär pääsi ekalla yrittämällä eikä ollut edes missään valmennuskurssilla tai mikään superhuippuoppilas, nyt on parhaillaan Helsingissä etsimässä asuntoa
Ja oikeasti luulet, että ihmisillä on mitään tajua siitä, oliko pistemääräsi hyvä vai huono. Onhan niitäkin, jotka "melkein pääsi oikikseen", kun minimipisteet oli 99 ja heillä olis pisteitä 66.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 09:39"]
Ja oikeasti luulet, että ihmisillä on mitään tajua siitä, oliko pistemääräsi hyvä vai huono. Onhan niitäkin, jotka "melkein pääsi oikikseen", kun minimipisteet oli 99 ja heillä olis pisteitä 66.
[/quote]oikikseen ja lääkikseen vaikeeta päästä keskitasoisen.
Taas on näitä kaikkitietäviä liikenteessä, jotka eivät edes lääkiksessä ole, jotka väittävät että vain Lää kemiasta, fyssasta ja matikasta kirjoittamalla voi päästä sisälle. Näin ei ole, olen itse siitä esimerkki.
Aloittajalle, totta kai harmittaa, oletkokysynyt miksi mies kertoi?
Presidenttimme Niinistön paperit ovat keskitasoisten alalaidalta ja silti hän on päässyt oikikseen ja jopa läpäissyt sen.
Hae vuoden kuluttua uudestaan. Miehellä loistavat yo-paperit (kaikki muut L lähes täysillä pisteillä, lyhyt matikka M), mutta luki lyhyen matikan ja ainostaan pakolliset kemista ja fysiikasta. Suoritti aikuislukiossa armeijan jälkeen fysiikan ja kemia, luki hyvin pääsykokeisiin ja pääsi toisella yrittämällä sisälle, on erikoislääkäri nykyään. Edelleen kuitenkin vain lyhyt matikka :). Minulla ei ihan niin hyvät yo-paperit, pitkästä matikasta kuitenkin L, reaalista fysiikalla ja kemialla E, muuten M tasoa. Ylioppilaskokeiden sijaan panostin pääsykokeisiin ja pääsinkin heti yo-keväänä sisälle. Mun kurssilla oli pari opiskelijaa jotka pääsivät vasta viidennellä yrittämisellään sisälle. Hyvin pärjäsivät opinnoissa ja valmistuivat kurssin mukana. Suoraa lukiosta tulleita oli mun kurssilla ainostaan 1/10.
Miten vanhempien suhtautumine sinuun nyt muuttui? Miten tästä eteenpäin? Jätätkö sen sian?