Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Velat, nyt mä sen tajusin!!

Vierailija
11.07.2014 |

Olen lueskellut noita vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyviä ketjuja. Sitten tajusin, miten sen äidinrakkauden voi yrittää selittää joten kuten sellaiselle, kellä ei ole lapsia. Puhun tietty nyt vain omasta puolestani, siitä kuinka minä tunnen lapsiani kohtaan.

Tuossa yhdessä ketjussa kysyttiin mitä erikoista vielä voi tehdä, kun ei ole lapsia. No yksi vastasi, että kivaa nussia koska huvittaa, toinen iloitsi, kun voi matkustella koska hyvänsä spontaanisti ja kirjoittaa väitöstä jne jne.

Se rakkaus lapsia kohtaan on sitä, kun noita velojen kuvauksia lukee ja sitten vilkaisee lapsiaan, jotka ovat nukahtaneet touhun täyteisen päivän jälkeen kainaloon, hymyilee itsekseen ja ajattelee "Onneksi olette siinä."

Kommentit (114)

Vierailija
1/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö vaan voitaisi todeta, että jokaisella meistä on kiva elämä ja jokainen on onnellinen lapsineen tai ilman lapsia tai koiransa tai panojensa tai matkojensa kanssa. Miksi tästäkin pitää vuodesta toiseen vääntää, ja provosoitua ja vinkua ja vikistä? Tämä ei ole mikään oikein/väärin juttu.

Vierailija
2/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halua lapsia, mutta jos tulisin vahingossa raskaaksi ja pitäisin lapsen, en epäile hetkeäkään ettenkö rakastaisi lastani aivan valtavasti. Voin hyvin ymmärtää, millaista rakkautta äiti lastaan kohtaan kokee -täysin pyyteetöntä ja niin valtavaa ettei sitä voi itsekään ymmärtää. Siitä huolimatta en halua hankkia lapsia, koska se rakkaus, jota saisin lasta kohtaan tunte ei kuitenkaan ikinä riittäisi kompensoimaan kaikkia niitä huonoja puolia joita lapsen hankkimisesta seuraa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 13:51"]

Siitä huolimatta en halua hankkia lapsia, koska se rakkaus, jota saisin lasta kohtaan tunte ei kuitenkaan ikinä riittäisi kompensoimaan kaikkia niitä huonoja puolia joita lapsen hankkimisesta seuraa.

[/quote]

Minä en ole niinkään varma, että automaattisesti rakastaisin lasta, joka minut on pakotettu kantamaan, synnyttämään ja pitämään. Kuten sanottu, on vaikea opetella vanhemman rakkautta, kun haluaa koko ajan olla jossakin muualla. Mutta jos rakastaisin, tuosta rakkaudesta tulisi kamala vankila, joka pitäisi minut kiinni itselleni täysin sopimattomassa elämäntilanteessa. Samalla tavalla naiset jäävät roikkumaan itselleen vahingollisiin, jopa väkivaltaisiin parisuhteisiin, koska he rakastavat miestä. Parempi olisi olla muualla, mutta kun tunteet eivät anna myöden... -10

 

Vierailija
4/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä rakkautta mitä normaali äiti tuntee lapsiaan kohtaan, ei voi kukaan lapseton ymmärtää. Ei vaan voi, vaikka rakastaisi miestään/kissaa/äitiään/tms. Se on aivan hurjan erilainen ja kaikkivaltainen tunne. Lapsettomilla ei ole siitä aavistustakaan.

Ei ollut minullakaan ennen kuin itse sain lapsia, vaikka minulla rakastava äiti on ollutkin ja olen seurannut erittäin läheltä läheisteni perhe-elämää.

Ymmärrän toki että moni vela sanoo ettei halua edes tuntea sellaista, vaan nauttii elämästään nyt. No he eivät voi sanoa että tietävät mistä jäävät paitsi.

 

Itselläni on pari ystävää, jotka ovat olleet veloja yli kolmekymppisiksi. Sellaisia todella lapsielämää kammoksuvia ja omasta elämästä nauttivia. Jotain kummaa tapahtui kuin 40 lähestyi. He alkoivat kaivata jotain muuta, lapsia.

Joten vela, älä sano ehdottomasti ei lapsille, ennekuin olet liian vanha jo saamaan lapsia. Yllättävän monen velan mieli nimittäin muuttuu, vaikka velat eivät sitä mahdollisuutta halua edes ajatella.

 

-kolmen äiti, joka odottaa kivitystä veloilta

Vierailija
5/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Väite, jonka mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat muuttaisivat usein mieltään lapsiasiassa, on täysi myytti. Vain kuusi prosenttia sterilisaatioon hakeutuneista lapsettomista katuu toimenpidettä. Ks. esim. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10362150 Tietenkään kaikki veloiksi itseään kutsuvat eivät syystä tai toisesta hakeudu sterilisaatioon, mutta voimme hyvällä syyllä olettaa, että jos on tarpeeksi varma asiasta tehdäkseen pysyvän ratkaisun, se ei erittäin todennäköisesti ala myöhemmin kaduttaa. -10

Vierailija
6/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:01"]

Sitä rakkautta mitä normaali äiti tuntee lapsiaan kohtaan, ei voi kukaan lapseton ymmärtää. Ei vaan voi, vaikka rakastaisi miestään/kissaa/äitiään/tms. Se on aivan hurjan erilainen ja kaikkivaltainen tunne. Lapsettomilla ei ole siitä aavistustakaan.

Ei ollut minullakaan ennen kuin itse sain lapsia, vaikka minulla rakastava äiti on ollutkin ja olen seurannut erittäin läheltä läheisteni perhe-elämää.

Ymmärrän toki että moni vela sanoo ettei halua edes tuntea sellaista, vaan nauttii elämästään nyt. No he eivät voi sanoa että tietävät mistä jäävät paitsi.

 

Itselläni on pari ystävää, jotka ovat olleet veloja yli kolmekymppisiksi. Sellaisia todella lapsielämää kammoksuvia ja omasta elämästä nauttivia. Jotain kummaa tapahtui kuin 40 lähestyi. He alkoivat kaivata jotain muuta, lapsia.

Joten vela, älä sano ehdottomasti ei lapsille, ennekuin olet liian vanha jo saamaan lapsia. Yllättävän monen velan mieli nimittäin muuttuu, vaikka velat eivät sitä mahdollisuutta halua edes ajatella.

 

-kolmen äiti, joka odottaa kivitystä veloilta

[/quote]

 

Itse haluan lapsen mutta en silti ymmärrä asennettasi. Miksi ihmeessä toisten vapaaehtoinen lapsettomuus häiritsee sinua noin paljon? Eikä tässä ketjussa kukaan lapseton ole edes väittänyt, että tietäisi millaista on äidinrakkaus. Monet ovat todenneet vain, ettei se kiinnosta. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, varmaan ne velat jotka steriilisaation tekevät eivät sitä juuri koskaan kadukkaan. Mutta maailma tuntuu olevan täynnä näitä "veloja", jotka kovaan ääneen toitottavat omaa paremmuuttaan,eivät kuitenkaan tee sterilisaatiota, koska taitavat jättää takaportin siihen jos mieli muuttuukin vanhempana. Mielestäni voi sanoa itseään velaksi vasta kun on tehnyt sterilisaation tai ylittänyt lapsentekoiän ilman pienintäkään katumusta siitä ettei saanut lapsia. Siihen asti ollaan vaan lapsettomia.

Vierailija
8/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

77:lle. Nimenomaan moni kirjoittaja on viitannut siihen että voi kuvitella mistä jää paitsi kun ei sitä äidinrakkautta koe. Ja toisten lapsettomuus ei häiritse, vain se että veloilla on tapana päteä sillä kuinka heidän elämänsä on parempaa. Näimpä päden minäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä raivo näissä viesteissä oikein on? AP ei todellakaan tuputtanut omaa äitiyttään veloille eikä kirjoittanut että velat ovat kateellisia lapsista? 

 

Huhuh. Itse olen äiti ja minulla on useita veloja läheisinä ystävinä. Ymmärrän täysin heidän valintansa ja kunnioitan sitä. Samoin he ymmärtävät minun valintani. kukaan ei tuputa kenellekään mitään. Jokaisella on oma elämä joka pitää elää niinkuin itse sen parhaaksi kokee.

Vierailija
10/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 00:39"]

Ja kun minä katson koiraani joka nukkuu tuossa vieressä niin hymyilen, sydän pakahtuu rakkaudesta ja ajattelen että onneksi olet siinä. <3

En kuitenkaan ajattele että kaikki tarvitsevat koiran ollakseen onnellisia, joihinkin koteihin ei koirat vaan sovi ja se on jokaisesta ihmisestä itsestään kiinni.

[/quote]

 

Ei kukaan voi rakastaa koiraa samalla tavalla kuin rakastaa lastaan. Sitä koiraa ei ole 9 kk kantanut sisällään, ponnistanut sitä maailmaan peläten kuolevansa kipuun. Siitä ei ole huolehtinut 24/7 joka päivä. On mullakin lemmikki ollut, mutta lasta ja lemmikkiä ei voi mitenkään verrata keskenään. Jos sulle syntyisi lapsi, joka olisi allerginen koiralle, hankkiutuisit eroon koirasta, et lapsesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:01"]

Sitä rakkautta mitä normaali äiti tuntee lapsiaan kohtaan, ei voi kukaan lapseton ymmärtää. Ei vaan voi, vaikka rakastaisi miestään/kissaa/äitiään/tms. Se on aivan hurjan erilainen ja kaikkivaltainen tunne. Lapsettomilla ei ole siitä aavistustakaan.

Ei ollut minullakaan ennen kuin itse sain lapsia, vaikka minulla rakastava äiti on ollutkin ja olen seurannut erittäin läheltä läheisteni perhe-elämää.

Ymmärrän toki että moni vela sanoo ettei halua edes tuntea sellaista, vaan nauttii elämästään nyt. No he eivät voi sanoa että tietävät mistä jäävät paitsi.

 

Itselläni on pari ystävää, jotka ovat olleet veloja yli kolmekymppisiksi. Sellaisia todella lapsielämää kammoksuvia ja omasta elämästä nauttivia. Jotain kummaa tapahtui kuin 40 lähestyi. He alkoivat kaivata jotain muuta, lapsia.

Joten vela, älä sano ehdottomasti ei lapsille, ennekuin olet liian vanha jo saamaan lapsia. Yllättävän monen velan mieli nimittäin muuttuu, vaikka velat eivät sitä mahdollisuutta halua edes ajatella.

 

-kolmen äiti, joka odottaa kivitystä veloilta

[/quote]

 

Miten sinä et voi ymmärtää sitä, että jos SINÄ et lapsettomana pystynyt tajuamaan millaista äidinrakkaus on, niin joku muu ehkä silti pystyy?

Vierailija
12/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hieno juttu jos vanhemmat rakastavat ja kasvattavat lapsiaa. Niin juuri kuuluukin olla. Itseni suututtaa eniten kun ihmiset hankkivat lapsia vastoin todellista tahtoaan ja lapsia ei sitten jakseta kasvattaa ja ollaan niin välinpitämättömiä että. Mikään kirjoitus tai painostus maailmassa ei koskaan saa minua haluamaan lapsia, koska en vain ole koskaan halunnut tulla äidiksi ja koko ajatus on ahdistava. Olen hoitanut paljonkin lapsia aiemmin ja tämäkään ei saanut minua muuttamaan mieltäni, vaan päinvastoin vahvisti tunnettani olla tulematta äidiksi. Antakaa nyt ihmisten olla mitä ovat, jos nainen ei halua tulla äidiksi ei se ole keneltäkään mitään pois. En ymmärrä mikä siinä on niin kauheaa jos nainen ei halua lisääntyä. Maapallon suurin ongelma on liikakansoitus, eli päinvastoin perheelliset saisivat olla meille lapsettomille kiitollisia kun emme omalta osaltamme tue ongelmaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:53"]

Ei kukaan voi rakastaa koiraa samalla tavalla kuin rakastaa lastaan.

[/quote]

Minkä kiven alla oikein asut? Monet äidit rakastavat koiraansa paljon enemmän kuin lapsiaan ja antavat sen myös näkyä. Joten se siitä äidinrakkaudesta. -10

 

Vierailija
14/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En vaan tajua äitien ajatusmaailmaa siinä, että miksi lapsettoman pitäisi ymmärtää äidinrakkauden tunne? Eihän kukaan voi satavarmasti samaistua mihinkään tunteeseen ellei ole omaa kokemusta. Oli se sitten hyvä tai huono kokemus. Esim. Kukaan ei voi ymmärtää syöpäpotilaan kipua, jos ei ole itse sitä kokenut ja sittenkin on yksilöeroja. Kukaan ei voi tietää miltä tuntuu rakkaus ja autuus, kun istuu Toscanassa auringonlaskua katsellessa tai sitä tunnetta, kun saavuttaa tavoitteensa vuorikiipeilyssä. 

 

eli minä koen, että olen jollain tavalla uhka äideille. Miksi muuten heidän pitää julistaa paremmuuttaan lapsettomia kohtaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:01"]

Sitä rakkautta mitä normaali äiti tuntee lapsiaan kohtaan, ei voi kukaan lapseton ymmärtää. Ei vaan voi, vaikka rakastaisi miestään/kissaa/äitiään/tms. Se on aivan hurjan erilainen ja kaikkivaltainen tunne. Lapsettomilla ei ole siitä aavistustakaan.

Ei ollut minullakaan ennen kuin itse sain lapsia, vaikka minulla rakastava äiti on ollutkin ja olen seurannut erittäin läheltä läheisteni perhe-elämää.

Ymmärrän toki että moni vela sanoo ettei halua edes tuntea sellaista, vaan nauttii elämästään nyt. No he eivät voi sanoa että tietävät mistä jäävät paitsi.

 

Itselläni on pari ystävää, jotka ovat olleet veloja yli kolmekymppisiksi. Sellaisia todella lapsielämää kammoksuvia ja omasta elämästä nauttivia. Jotain kummaa tapahtui kuin 40 lähestyi. He alkoivat kaivata jotain muuta, lapsia.

Joten vela, älä sano ehdottomasti ei lapsille, ennekuin olet liian vanha jo saamaan lapsia. Yllättävän monen velan mieli nimittäin muuttuu, vaikka velat eivät sitä mahdollisuutta halua edes ajatella.

 

-kolmen äiti, joka odottaa kivitystä veloilta

[/quote]

 

Miten sinä et voi ymmärtää sitä, että jos SINÄ et lapsettomana pystynyt tajuamaan millaista äidinrakkaus on, niin joku muu ehkä silti pystyy?

[/quote]

 

Mä en ole se, jolta kysyt, mutta KUKAAN ei voi tajuta äidinrakkautta ennen kuin sen itse kokee. Se on aivan eri asia kuin rakkautesi miestäsi tai koirasi tai jopa äitiäsi kohtaan. Äidin rakkaus lapseen on ainutlaatuista, ei mihinkään verrattavissa olevaa rakkautta, jota tosiaan ei voi mitenkään tietää kokematta sitä itse. Miksi se on velojen niin vaikeaa myöntää?

 

Vierailija
16/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:30"][quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:01"]

Sitä rakkautta mitä normaali äiti tuntee lapsiaan kohtaan, ei voi kukaan lapseton ymmärtää. Ei vaan voi, vaikka rakastaisi miestään/kissaa/äitiään/tms. Se on aivan hurjan erilainen ja kaikkivaltainen tunne. Lapsettomilla ei ole siitä aavistustakaan.

Ei ollut minullakaan ennen kuin itse sain lapsia, vaikka minulla rakastava äiti on ollutkin ja olen seurannut erittäin läheltä läheisteni perhe-elämää.

Ymmärrän toki että moni vela sanoo ettei halua edes tuntea sellaista, vaan nauttii elämästään nyt. No he eivät voi sanoa että tietävät mistä jäävät paitsi.

 

Itselläni on pari ystävää, jotka ovat olleet veloja yli kolmekymppisiksi. Sellaisia todella lapsielämää kammoksuvia ja omasta elämästä nauttivia. Jotain kummaa tapahtui kuin 40 lähestyi. He alkoivat kaivata jotain muuta, lapsia.

Joten vela, älä sano ehdottomasti ei lapsille, ennekuin olet liian vanha jo saamaan lapsia. Yllättävän monen velan mieli nimittäin muuttuu, vaikka velat eivät sitä mahdollisuutta halua edes ajatella.

 

-kolmen äiti, joka odottaa kivitystä veloilta

[/quote]

 

Miten sinä et voi ymmärtää sitä, että jos SINÄ et lapsettomana pystynyt tajuamaan millaista äidinrakkaus on, niin joku muu ehkä silti pystyy?

[/quote]

 

Mä en ole se, jolta kysyt, mutta KUKAAN ei voi tajuta äidinrakkautta ennen kuin sen itse kokee. Se on aivan eri asia kuin rakkautesi miestäsi tai koirasi tai jopa äitiäsi kohtaan. Äidin rakkaus lapseen on ainutlaatuista, ei mihinkään verrattavissa olevaa rakkautta, jota tosiaan ei voi mitenkään tietää kokematta sitä itse. Miksi se on velojen niin vaikeaa myöntää?

 

[/quote]

Ja mistä sinä tiedät mitä kaikki muut maailman ihmiset pystyvät tajuamaan tai tuntemaan?

Vierailija
17/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:01"]

Sitä rakkautta mitä normaali äiti tuntee lapsiaan kohtaan, ei voi kukaan lapseton ymmärtää. Ei vaan voi, vaikka rakastaisi miestään/kissaa/äitiään/tms. Se on aivan hurjan erilainen ja kaikkivaltainen tunne. Lapsettomilla ei ole siitä aavistustakaan.

Ei ollut minullakaan ennen kuin itse sain lapsia, vaikka minulla rakastava äiti on ollutkin ja olen seurannut erittäin läheltä läheisteni perhe-elämää.

Ymmärrän toki että moni vela sanoo ettei halua edes tuntea sellaista, vaan nauttii elämästään nyt. No he eivät voi sanoa että tietävät mistä jäävät paitsi.

 

Itselläni on pari ystävää, jotka ovat olleet veloja yli kolmekymppisiksi. Sellaisia todella lapsielämää kammoksuvia ja omasta elämästä nauttivia. Jotain kummaa tapahtui kuin 40 lähestyi. He alkoivat kaivata jotain muuta, lapsia.

Joten vela, älä sano ehdottomasti ei lapsille, ennekuin olet liian vanha jo saamaan lapsia. Yllättävän monen velan mieli nimittäin muuttuu, vaikka velat eivät sitä mahdollisuutta halua edes ajatella.

 

-kolmen äiti, joka odottaa kivitystä veloilta

[/quote]

 

Miten sinä et voi ymmärtää sitä, että jos SINÄ et lapsettomana pystynyt tajuamaan millaista äidinrakkaus on, niin joku muu ehkä silti pystyy?

[/quote]

 

Mä en ole se, jolta kysyt, mutta KUKAAN ei voi tajuta äidinrakkautta ennen kuin sen itse kokee. Se on aivan eri asia kuin rakkautesi miestäsi tai koirasi tai jopa äitiäsi kohtaan. Äidin rakkaus lapseen on ainutlaatuista, ei mihinkään verrattavissa olevaa rakkautta, jota tosiaan ei voi mitenkään tietää kokematta sitä itse. Miksi se on velojen niin vaikeaa myöntää?

 

[/quote]

Sulla asia on näin ja varmaan monella muullakin. Aika monella sitten taas ei. Kaikki eivät tuollaista ylitsepursuavaa äidinrakkautta tunne lapsiaan kohtaan, onhan näistä maailma täys esimerkkejä. Jos ihminen tiedostaa tämän mahdolllisen puutteen jo etukäteen, on aivan oikein ja kohtuullista, ettei hän pakottaudu lapsia hankkimaan. Koska mikä ihmeen syy se olisi hankkia lapsia, että koska muutkin ja koska susta (anonyymistä av-mammasta) tuntuu tuolta?

 

Vierailija
18/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:30"]

Äidin rakkaus lapseen on ainutlaatuista, ei mihinkään verrattavissa olevaa rakkautta, jota tosiaan ei voi mitenkään tietää kokematta sitä itse. Miksi se on velojen niin vaikeaa myöntää?

[/quote]

Ihan sama tunne se on kuin mikä tahansa rakkaus. Intensiteetti vain vaihtelee.

Vierailija
19/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 14:01"]

Sitä rakkautta mitä normaali äiti tuntee lapsiaan kohtaan, ei voi kukaan lapseton ymmärtää. Ei vaan voi, vaikka rakastaisi miestään/kissaa/äitiään/tms. Se on aivan hurjan erilainen ja kaikkivaltainen tunne. Lapsettomilla ei ole siitä aavistustakaan.

Ei ollut minullakaan ennen kuin itse sain lapsia, vaikka minulla rakastava äiti on ollutkin ja olen seurannut erittäin läheltä läheisteni perhe-elämää.

Ymmärrän toki että moni vela sanoo ettei halua edes tuntea sellaista, vaan nauttii elämästään nyt. No he eivät voi sanoa että tietävät mistä jäävät paitsi.

 

Itselläni on pari ystävää, jotka ovat olleet veloja yli kolmekymppisiksi. Sellaisia todella lapsielämää kammoksuvia ja omasta elämästä nauttivia. Jotain kummaa tapahtui kuin 40 lähestyi. He alkoivat kaivata jotain muuta, lapsia.

Joten vela, älä sano ehdottomasti ei lapsille, ennekuin olet liian vanha jo saamaan lapsia. Yllättävän monen velan mieli nimittäin muuttuu, vaikka velat eivät sitä mahdollisuutta halua edes ajatella.

 

-kolmen äiti, joka odottaa kivitystä veloilta

[/quote]

 

Miten sinä et voi ymmärtää sitä, että jos SINÄ et lapsettomana pystynyt tajuamaan millaista äidinrakkaus on, niin joku muu ehkä silti pystyy?

[/quote]

 

Mä en ole se, jolta kysyt, mutta KUKAAN ei voi tajuta äidinrakkautta ennen kuin sen itse kokee. Se on aivan eri asia kuin rakkautesi miestäsi tai koirasi tai jopa äitiäsi kohtaan. Äidin rakkaus lapseen on ainutlaatuista, ei mihinkään verrattavissa olevaa rakkautta, jota tosiaan ei voi mitenkään tietää kokematta sitä itse. Miksi se on velojen niin vaikeaa myöntää?

 

[/quote]

Sulla asia on näin ja varmaan monella muullakin. Aika monella sitten taas ei. Kaikki eivät tuollaista ylitsepursuavaa äidinrakkautta tunne lapsiaan kohtaan, onhan näistä maailma täys esimerkkejä. Jos ihminen tiedostaa tämän mahdolllisen puutteen jo etukäteen, on aivan oikein ja kohtuullista, ettei hän pakottaudu lapsia hankkimaan. Koska mikä ihmeen syy se olisi hankkia lapsia, että koska muutkin ja koska susta (anonyymistä av-mammasta) tuntuu tuolta?

 

[/quote]

 

No niin, nyt puhut asiaa..mahdollisen puutteen nimenomaan..mutta kun monet velat väittävät että tiedän ihan varmasti miltä äidinrakkaus tuntuisi ja en halua sitä..edelleenkin, kukaan ei tosiaan tiedä, miltä juuri hänesta tuntuisi olla äiti, jos hän ei sitä vielä ole. Mutta tämä mitä sitä sanoit on totta ja aivan oikein.

 

Vierailija
20/114 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 15:30"]

Äidin rakkaus lapseen on ainutlaatuista, ei mihinkään verrattavissa olevaa rakkautta, jota tosiaan ei voi mitenkään tietää kokematta sitä itse. Miksi se on velojen niin vaikeaa myöntää?

[/quote]

Ihan sama tunne se on kuin mikä tahansa rakkaus. Intensiteetti vain vaihtelee.

[/quote]

 

Eipäs olekaan..joko sulla ei ole lapsia tai et ole kovin kummoinen äityli..;)

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme seitsemän