Millainen olisi ollut kuohuvan 1930- luvun Aihe vapaa

Riippuu, ketä olisin ollut. Jos olisin ollut valkoihoinen saksalainen, olisin varmaan tuntenut ylpeyttä kansallismielisyydestä. En olisi osannut arvata, kuinka pitkälle mennään. Joukkopsykoosi olisi vallannut minut.

Varmaan ihan siitä omasta taustastani riippuen olisin muodostanut mielipiteitä. En ehkä olisi ollut niin fiksu, että olisin ollut kykenevä ajattelemaan toisin asioista.

Sigmund Freudin ajatukset olisivat kiehtoneet minua.

Suomi oli paikoin lähes kivikaudella maaseudulla ennen sotia. Elettiin vuosituhantiain perintein, rautatie oli tullut mutta enimmät matkat kuljettiin hevosella ja jalan. Radioita ei ollut tavan torppalaisilla. Ruutiaseet olivat turva nälänhätää vastaan ja uudet lääkkeet heroiini ja oopiumi villitsivät mökkiläisiä

Kahvia oli jo useita laatuja, viinit tulivat ehtoollisen kautta myös rahvaan juomaksi.

Mielisairauksia esiintyi vähiten maailman väestöstä, vuosisadan alun Suomen tilannetta pidetään sellaisena jossa mielensairaudet väistämättä esiintyvät väestössä ilman erityisiä stressitekijöitä, en lähde avaamaan kun olen menossa saunaan mutta väki oli tervettä ja työteliästä.

Kyllä, olisin varmaan kirjoitellut myös Hot leiristä, Saksan uusista moottoriteitä ja ehkäpä enemmänkin sellaisista asioista joista tavallinen palstalainem olisi innostunut vasta jälkeenpäin jos silloinkaan.

1920-luvulla kuohui, 1930-luvulla oli apaattinen lama.