Lapsimagneetti?

Pitäisikö olla huolissaan, kun tuntemattomat pikkulapset moikkailee minua tämän tästä?
Jos olen ulkoilemassa ja vastaan tulee päiväkotiryhmä, niin melkein aina joku lapsista moikkaa?
Onko tuo ihan tavallista vai olenko joku lapsimagneetti?

Tänäänkin moikkasin kolme kertaa takaisin taaperoille :D

  • ylös 12
  • alas 1

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Kokeilepa vetää raksamiehen tamineet päälle ja oleile paikassa missä on myös päiväkotiryhmä. Pikkupojista ainakin puolet tulee lähistölle luuhaamaan ja rohkeimmat juttelemaan.

  • ylös 21
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sama minulla. En edes pidä lapsista. Silti ne hakeutuvat luokseni, tervehtivät ja haluavat kertoa elämästään, hakevat apua. Ja minähän juttelen ja kuuntelen, ratkotaan ongelmia. Eihän sitä tiedä jos kotona ei ole ketään jota kiinnostaa.

  • ylös 21
  • alas 0
Vierailija

Vähän sama vika. Tänäänkin juttelin kahden lapsen kanssa ja moikkasin kolmatta.

Vierailija

Minä olen lapselle opettanut, että ihmisiä tervehditään, ja hän on oikein mielissään kun saa moikkailla ihmisille. Monet varsinkin vanhemmat ihmiset tykkää ja vilkuttelee takaisin, ja sitten on hauska miten teini-ikäiset moikkaavat monesti kohteliaasti takaisin!:)

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

Lapset ovat vielä niin viattomia ja vilpittömiä että he haluavat jutella myös vieraille ihmisille. Minunkin pieni poikani vilkuttelee ja huutelee heippaa ohikulkijoille, häntä ei ole tylytetty eikä kielletty ottamasta kontaktia. Hänen maailmassaan ei tunneta vielä käsitettä ”ikävä ihminen”, ja hän on iloinen pieni lapsi joka haluaa kommunikoida näkemiensä tyyppien kanssa. Ei siinä sen mystisempää syytä ole.

  • ylös 23
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapselle opettanut, että ihmisiä tervehditään, ja hän on oikein mielissään kun saa moikkailla ihmisille. Monet varsinkin vanhemmat ihmiset tykkää ja vilkuttelee takaisin, ja sitten on hauska miten teini-ikäiset moikkaavat monesti kohteliaasti takaisin!:)
Mä myös itse aina moikkailen lapsille ja noin 40 prosenttia moikkaa takaisin iloisena, loput vähän hämääntyy.

Aapeeeeee

Minustakin on kiva, kun niin iloisesti moikkailevat. Kun ei omaa jälkikasvua ole, niin rupesin vaan epäilemään, että onko normaalia :D

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Onko hyvää kasvatusta antaa lapsen olla niin luottavainen tuntemattomien suhteen? Isossa kaupungissa asujaa tuollainen vähän hirvittää.

  • ylös 4
  • alas 12
Vierailija

Minullekin moikkaillaan ja moikkaan aina takaisin. Muistan, kun oma lapseni yhdessä vaiheessa moikkaili kaikkia vastaantulijoita rattaissa istuessaan ja kaupan kassoja ostoskörryssä istuessaan. Oli symppistä, kun tuntemattomat vastaantulijat moikkasivat takaisin. Lapsi harjoittelee tärkeitä elämän taitoja ja hienoa, että koko yhteisö on siinä apuna ja kunnioittaa lapsen aloitetta. Lapsi tulee nähdyksi.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama minulla. En edes pidä lapsista. Silti ne hakeutuvat luokseni, tervehtivät ja haluavat kertoa elämästään, hakevat apua. Ja minähän juttelen ja kuuntelen, ratkotaan ongelmia. Eihän sitä tiedä jos kotona ei ole ketään jota kiinnostaa.
Ehkä sun olemuksessa on jonkinlaista lempeyttä, empaattisuutta ja läsnäolevuutta mikä vetää puoleensa.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko hyvää kasvatusta antaa lapsen olla niin luottavainen tuntemattomien suhteen? Isossa kaupungissa asujaa tuollainen vähän hirvittää.

Lapsi liikkuu yksinään vasta, kun on siihen kypsä. Pienet ovat aikuisen valvonnassa. Isot kaupungit rakentuvat kaupunginosista ja lapsi oppii toimimaan omassa pihapiirissään ja myöhemmin kaupunginosassaan ja lopulta koko kaupungissa. Kaupungin koolla ei ole lapsen kannalta merkitystä, lähileikkipuisto on aina lähileikkipuisto jne..

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko hyvää kasvatusta antaa lapsen olla niin luottavainen tuntemattomien suhteen? Isossa kaupungissa asujaa tuollainen vähän hirvittää.

Pientä lasta, joka siis ei vielä liiku missään ilman tuttua aikusta, ei ole mielestäni tarpeen pelotella pahoilla ihmisillä. Sitten vähän isompana aletaan ikätason mukaisesti kertoa että ei saa lähteä vieraan ihmisen (eikä tutun, ellei vanhemmat ole sanoneet että asiasta on sovittu) mukaan missään tilanteessa, eikä vierailta saa ottaa mitään vastaan.

Oma lapseni on kolmevuotias, eikä tosiaankaan ole missään ilman valvontaa, siksi annan hänen vielä elää lapsen viattomassa maailmassa ja moikkailla vieraita ihmisiä.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama minulla. En edes pidä lapsista. Silti ne hakeutuvat luokseni, tervehtivät ja haluavat kertoa elämästään, hakevat apua. Ja minähän juttelen ja kuuntelen, ratkotaan ongelmia. Eihän sitä tiedä jos kotona ei ole ketään jota kiinnostaa.
Ehkä sun olemuksessa on jonkinlaista lempeyttä, empaattisuutta ja läsnäolevuutta mikä vetää puoleensa.

En tiedä miten näkee. Jotkut aikuiset sanoo että olen pelottava ja joillakin ihmisillä on ihan selkeitä pelko-oireita minusta. Monesti minua pidetään ylpeänä ja ikävänä ihmisenä ihan ulkonäön perusteella. Lapset näkee jotain muuta.

Vierailija

Mä olen joskus epäillyt että muistutankohan jotain tarhan tai kerhon tätiä kun monet lapsiensa kanssa liikkuvat vanhemmat katsovat niin tuttavallisesti ja näyttää että meinaisivat moikata.

Vierailija

Minun varhaisimpia lapsuusmuistojani on kun moikkailin iloisesti vastaantulijoille ja eräs punkkariporukka jäi ihastelemaan miten ihana pikkupoika ja tarjosivat karkkiakin. Muistan hämärästi jonkun puliukonkin joskus keskustelleen äitini kanssa että kuinka hieno nuori mies sulla tässä onkaan. Nykyisin varmaan suurin osa äideistä kiertäisi kaukaa lapsineen tuollaiset porukat. Ehkä noiden muistojen vuoksi en aina tuomitse heti ensimmäisenä ihmisiä ulkoasun perusteella.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Näytät namusedältä/tädiltä. Tai sitten ovat kuvanneet selkäsi takana sinusta pilavideoita nettiin ja nyt kaikki tunnistavat.

Vierailija

Jos minua joku lapsi moikkaa en uskalla moikata takaisin koska pelkään muutenkin kaikkea ja varmasti vaikuta epäillyttävältä jos moikkaan.

Vierailija

Mua lähestyy vain aikuisvauvat, näkee kai että olen ainakin ollut lähes raivostuttavan kiltti, jota on voinut painostaa, kiusata ja kupata äärettömästi. Itse en osannut mitään rajoja laittaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla