Vierailija

Vai pitäisikö lapsen olla tietämättä näistä?

  • ylös 1
  • alas 30

Sivut

Kommentit (93)

Vierailija

Mun lapset saivat tietää totuuksia vasta täysikäisinä, olin erotessa päättänyt, etten puhu pahaa isästään. Neutraalina pysyin sen suhteen. Edelleenkään en puhu pahaa, mutta jonkun verran olen valottanut totuutta.

  • ylös 85
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

On. Koska se ei kuulu lapselle vaan on vanhempien asia. Koskaan ei voi tietää kuka valehtelee.

  • ylös 43
  • alas 15
Vierailija

Olin 13-vuotias kun äiti kännissä avautui mitä kaikkea isä oli hänelle tehnyt useamman kerran(seksuaalista väkivaltaa). Molemmat juoppoja ja ihan tavalliset tappelut näin usein ihan omin silmin tai kuulin huoneeseeni. Vuorotellen mätkivät toisiaan. Voin sanoa ihan suoraan että en olisi halunnut kuulla äitini avautumista isäni tekosista. Oli mieli sekaisin jo muutenkin siitä menosta mitä kotona jouduin katselemaan.

  • ylös 77
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On. Koska se ei kuulu lapselle vaan on vanhempien asia. Koskaan ei voi tietää kuka valehtelee.

Lapset kuulee, tietää ja ymmärtää kaiken mitä kotona tapahtuu. Vain typerä vanhempi ei tätä ymmärrä.

  • ylös 47
  • alas 14
Vierailija

No jos tietäisitte varmasti, että isä on ollut äitiä kohtaan aivan p*ska, niin olisiko se sitten ok kertoa lapselle?

  • ylös 7
  • alas 22
Vierailija

On väärin, jos se on pelkkää oman kokemuksen kertomista. Jos isä on vankilassa äidin pahoinpitelystä eli on olemassa oikeuden päätös siitä, että isä on toiminut tuomittavasti, niin silloin asiasta sopii kertoa.

  • ylös 30
  • alas 18
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.

  • ylös 19
  • alas 39
Vierailija

Lapselle on parasta kasvaa ajatellen, että hänen vanhempansa ovat hyviä ihmisiä. Hän arvottaa helposti itseään sen mukaan, millainen ennen kaikkea samaa sukupuolta oleva vanhempi on. Lapsi tietää että hänen henkensä riippuu vanhemmista. Siksi heidän pitää edustaa turvaa.

Joskus voi olla tilanne, että kertomista ei voi välttää. Mutta jos voi, kannattaa ainakin lykätä sitä.

  • ylös 60
  • alas 8
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Koska se ei kuulu lapselle vaan on vanhempien asia. Koskaan ei voi tietää kuka valehtelee.

Lapset kuulee, tietää ja ymmärtää kaiken mitä kotona tapahtuu. Vain typerä vanhempi ei tätä ymmärrä.

Eivät tiedä, saatika ymmärrä. Suuri osa varmasti tajuaakin ja näkeekin, mutta ei kaikki.

  • ylös 25
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.

Ja lapsen vieroittamista vanhemmasta, mikä on laitonta.

  • ylös 5
  • alas 29
Vierailija

Mä tein aikoinaan päätöksen etten kerro isänsä tekemistä pahoinpitelyistä, alkoholismin olen kyllä kertonut, sen olisi huomannut muutenkin. Kyseinen isä on ollut kuivilla jo 8 vuotta, ja hoitaa isän velvollisuudet hyvin. Lapsella (nykyään jo aikuinen) hyvä suhde isäänsä, enkä koe tarpeelliseksi kertoa koskaan näistä väkivaltaisuuksista.

  • ylös 35
  • alas 9
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin 13-vuotias kun äiti kännissä avautui mitä kaikkea isä oli hänelle tehnyt useamman kerran(seksuaalista väkivaltaa). Molemmat juoppoja ja ihan tavalliset tappelut näin usein ihan omin silmin tai kuulin huoneeseeni. Vuorotellen mätkivät toisiaan. Voin sanoa ihan suoraan että en olisi halunnut kuulla äitini avautumista isäni tekosista. Oli mieli sekaisin jo muutenkin siitä menosta mitä kotona jouduin katselemaan.

Uskoitko. Olitko kuulemasi jälkeen tyytyväinen. Säälitkö äitiäsi

  • ylös 3
  • alas 30
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Ja vielä perustelen. Jos toinen vanhemmista esim käyttää väkivaltaa, se vaikuttaa väistämättä jollain tavalla lapseen. Tällainen ihminen myös tuskin kykenee aitoon rakkauteen ja lapsi jää kuitenkin kaipaamaan sitä lämpöä ja rakkautta, joka hänelle kuuluisi. Kiintymyssuhteeseen voi tulla vaurioita, lapsi voi myöhemmin sairastua ahdistukseen tai masennukseen, tuntea kohtuutonta syyllisyyttä, jonka alkuperää ei tunnista ja syyttää kaikesta itseään. Kun totuus on sanottu ääneen ja tiedossa, se helpottaa esim terapiatyöskentelyä ja povaa parempaa tulevaisuutta vaurioista huolimatta.

Totuus ei kuitenkaan muuksi muutu ja minä en usko, että sukusalaisuudet ovat hyväksi.

  • ylös 40
  • alas 5
Vierailija

Lapset tietää sen kertomattakin. Ei lapset ole niin tyhmiä kuin osa aikuisista kuvittelee. 

  • ylös 28
  • alas 8
Vierailija

Ei oo mun mielestä ok.
Mä sain tietää isästäni vasta täysi-ikäisenä, ja vaikka ne jutut olikin kamalia, olin ehtinyt muodostaa mielipiteen mun isästä jo lapsuuden aikana mikä oli ihan yhtä kamala. Äitini peitti mielipiteensä ja kokemuksensa hyvin ja siitä oon kiitollinen, koska nyt voin todeta oppineeni isän surkeudesta ihan itse.

  • ylös 30
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.

Ja lapsen vieroittamista vanhemmasta, mikä on laitonta.


Höpöhöpö.

  • ylös 12
  • alas 5
Vierailija

Pienelle ja alaikäiselle lapselle ei kannattais kertoa aviopuolisoiden välisistä paskaisista asioista.

Siitä kärsii eniten viaton ja ulkopuolinen lapsi.

Lapsen ei tarvitse tietää kaikkie sitä pahuutta ja kielteisyyttä mikä vanhempien välillä on ollut.

Eri asia on sitten, kun lapset ovat täysi-ikäsiä ja käsittävät ainakin osan siitä, mitä heille kerrotaaan.

  • ylös 23
  • alas 3

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla