Mitä tekisit, jos tilanne olisi tämä?

jos " sielunkumppanisi" on juuri eroamassa, mieti myös sitä että



- hän ei ole aivan tasapainoisessa tilassa juuri nyt eikä vielä pitkään aikaan - tietysti ed. liiton kestosta ja laadusta riippuen



- mihin hän sinua tarvitsee? (Apua eroamiseen? Entä muutaman vuoden kuluttua?)



- eroon on aina syy ja yleensä liiton onnistumiseen ja epäonnistumiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Hänkään ei ole täydellinen.



Lisäksi kehotan sinua miettimään tarkkaan uusperheen arkea. Onko sielunkumppanillasi lapsia? Sinulla on. Se tarkoittaa, ettei(vät) lapsen / lasten vanhempi/vanhemmat koskaan häviä arjestanne. Pitäisi sopia tapaamisista, asumisista, kuljetuksista, maksuista - ja sehän on helpoin puoli. Vaikeampaa on oppia välittämään, huolehtimaan ja kantamaan vastuuta toisen lapsesta - rakastamisesta puhumattakaan. Surffaa esim. eroperheden, yksin- ja yksinhuoltajien sekä suomen uusperheellisten liiton kotisivuilla, lue tarinoita todellisuudesta äläkä hetkeäkään kuvittele, että jokin siellä kerrotuista ongelmista ei voisi kohdata teitä.

Toiset on sellaisia seurakunnan hyssyköitä. Tämän henkilön pitäisi olla sellainen reipas ja rempseä elämää kokenut tyyppi. Huumoriakin pitäisi olla, niin vaikeista asioistakin on helpompi puhua.



Oma seurakunnan terapeuttini aikoinaan vaan hoki, että omat vaikeuteni avioliitossani johtuivat vain ja ainoastaan vanhempieni avioerosta, joka oli tapahtunut yli 20 vuotta sitten, ja oli hoidettu tosi mallikelpoisesti. Ei siis toisen mustamaalaamista, haukkumista eikä meitä lapsia käyetty pelinappuloina, ja tavattiin isäämme tosi usein.



Uusi terapeutti ei kaivellut lapsuuden " traumoja" , vaan keskityimme tämän hetkiseen tilanteeseen.



Tsemppiä, älä luovuta!!



ps. vaikka sanot, että miehesi ei varmasti petä, et voi sitä varmasti tietää. Niin minäkin luulin, mutta niin vain petti. Jospa miehesi pahaolo johtuukin tosi huonosta omastatunnosta? Hän on tavallaan marttyyri: hän ei mukamas voi rakastaa/ansaitse rakkautta, koska on tehnyt väärin mutta ei väisty rinnaltasi, koska on sitoutunut?

Silloin tajusin etten halua elää ilman häntä. Muutimme pian yhteen ja olimme hyvin rakastuneita ja onnellisia. 2 vuotta nukuimme lusikka-asennossa ja mies helli minua paljon. Hän ei halunnut olla erossa minusta hetkeäkään. Minusta tuntui että rakastuin häneen joka päivä vain enemmän ja enemmän. Hän oli joka tavalla unelmieni mies, mutta ei kuitenkaan sielunkumppani, se myönnettäköön.

Alussa hänkin puhui tunteistaan, sitten pikku hiljaa ajan kuluessa hän vaikeni. Lapsemme syntymä sitten kärjisti liittomme rankkaan alamäkeen. Lapsi valvotti paljon ja suhde oli kovilla. Miestä ei haluttanut raskausaikanani, eikä sen jälkeen. Pelkäsi satuttavansa minua. Raskausajan seksi on laskettavissa sormin. Synnytyksen jälkeen harrastimme vuoden aikana seksiä ehkä 3 kertaa. Minua kyllä halutti, mutta miestä ei.

Sitten kun lapsi oli reilun 1v ikäinen aloin itsekin myöntää, että meillä on ongelmia. Yritin kaikkeni piristääkseni suhdettamme. Ostelin seksikkäitä alusvaatteita ja yritin järjestää aikaa meille kahdelle. Yritin halailla ja suukotella, mutta mies pyristeli vastaan minkä kerkisi.

Vajaa vuosi menikin näin, mutta sitten laitoin miehen seinää vasten ja tivasin häneltä että mikä on vialla? En päästänyt häntä pakenemaan ennen kuin vastasi. Vastaus oli vaan jotain muuta kuin olin toivonut.

Sitä vastausta on nyt sulateltu vuoden päivät. Häitä piti viettää vuosi sitten kesällä ja sukulaiset alkaneet ihmetellä mitä tapahtui, miksei kutsua vielä tullutkaan, eikä tule.

Lapsen vuoksi olisin valmis jatkamaan kulissiamme, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Itsetuntoni on rapissut lähes kokonaan. Suhteemme heijastuu työelämäänikin. Lapsen edessä jaksan iloita ja pitää hauskaa isin kanssa, mutta kun lapsi nukkuu tai on hoidossa, olen kuin eksyksissä. En tiedä mitä tekisin mieheni kanssa. En enää uskalla ehdottaa seksiä tai mitään yhteistä tekemistä niin usein kuin haluaisin. En kestä torjumista.

AP

Vierailija:

Vai sielunkumppani. Väitän, ettet ap tunne miestä juuri lainkaan. Mietipä, kun tapasit oman miehesi. Oliko hän sinusta vuoden yhdessäasumisen jälkeen sama ihminen kuin silloin, kun olitte tunteneet viikon tai kuukauden? Olitko oppinut hänestä jotain uutta? Jotain epämiellyttävääkin ehkä? Samoin kävisi uudelleen myös tuon " täydellisen partnerin" kanssa.

Mikään ei takaa, että liitto sielunkumppanin kanssa onnistuisi ja että rakkaus kestäisi. Mitäs sitten parin vuoden kuluttua, kun elämä hänen kanssaan alkaisi tuntua tylsältä, harmaalta, arkiselta - tai jopa kurjalta, ikävältä, hankalalta, pahalta ja tietäisit, että olet tämän saavuttaaksesi repinyt lapsesi irti toisesta vanhemmastaan ja aiheuttanut paljon kärsimystä monille ihmisille (sitähän ero usein tuottaa). Voisitko olla tyytyväinen itseesi?

Jos suhde miehesi kanssa on ok, joskin tällä hetkellä varsin platoninen ja tasainen, jos teillä on taloudelliset asiat kunnossa, jos arki ja vanhemmuus sujuvat, kannattaa miettiä tosi tarkkaan, kuinka arvokkaita asioita voit " vahingossa" heittää menemään.

Ensin hän hoitaa oman eronsa loppuun ja sen jälkeen minä tekisin päätösen omasta suhteestani. Eli eroanko vai en. Jos päädyn eroon, puhun asiat ensin selviksi mieheni kanssa ja selvitän tunteeni. Tähän eroprosessiin menisi ehkä vuosi, ehkä kaksi.

Sen jälkeen vasta harkitsisin suhdetta sielunkumppanini kanssa.

Hän odottaisi minua. Hän haluaisi minut ja vain minut.

Minulla ei ole mitään fyysistä suhdetta sielunkumppaniini. Vain henkinen. Sekin pidetty aisoissa toistaiseksi. Olen kyllä ihastunut, mutta en vielä rakastunut. Häneen olisi kyllä helppo rakastua, sen myönnän. Hän on hyvä mies, todella hyvä mies. Hän on kuin oma mieheni, mutta omistaa puhekyvyn.

AP

Vierailija:

jos " sielunkumppanisi" on juuri eroamassa, mieti myös sitä että

- hän ei ole aivan tasapainoisessa tilassa juuri nyt eikä vielä pitkään aikaan - tietysti ed. liiton kestosta ja laadusta riippuen

- mihin hän sinua tarvitsee? (Apua eroamiseen? Entä muutaman vuoden kuluttua?)

- eroon on aina syy ja yleensä liiton onnistumiseen ja epäonnistumiseen tarvitaan kaksi ihmistä. Hänkään ei ole täydellinen.

Lisäksi kehotan sinua miettimään tarkkaan uusperheen arkea. Onko sielunkumppanillasi lapsia? Sinulla on. Se tarkoittaa, ettei(vät) lapsen / lasten vanhempi/vanhemmat koskaan häviä arjestanne. Pitäisi sopia tapaamisista, asumisista, kuljetuksista, maksuista - ja sehän on helpoin puoli. Vaikeampaa on oppia välittämään, huolehtimaan ja kantamaan vastuuta toisen lapsesta - rakastamisesta puhumattakaan. Surffaa esim. eroperheden, yksin- ja yksinhuoltajien sekä suomen uusperheellisten liiton kotisivuilla, lue tarinoita todellisuudesta äläkä hetkeäkään kuvittele, että jokin siellä kerrotuista ongelmista ei voisi kohdata teitä.

Hänelle se olisi fyysisestikin hankalaa. Hän on hyvä rakastaja, mutta minä olin hänen ensimmäisensä ja ensimmäinen kerta ei onnistunut koska hän jännitti niin kovasti. Siitä syystä hän ei ollut edellistenkään kumppanien kanssa edennyt koskaan pidemmälle. Hän voisi pettää minua ainoastaan humalassa, jolloin on estottomampi, mutta silloin hän taas ei ole kykenevä seksiin.

Toinen terapeutti voisi tuoda avun, mutta rehellisesti sanottuna meillä ei ole varaa käydä maksullisessa terapiassa. Ehkä jos seurakunnalta saisi toisen terapeutin.

AP

Vierailija:

Toiset on sellaisia seurakunnan hyssyköitä. Tämän henkilön pitäisi olla sellainen reipas ja rempseä elämää kokenut tyyppi. Huumoriakin pitäisi olla, niin vaikeista asioistakin on helpompi puhua.

Oma seurakunnan terapeuttini aikoinaan vaan hoki, että omat vaikeuteni avioliitossani johtuivat vain ja ainoastaan vanhempieni avioerosta, joka oli tapahtunut yli 20 vuotta sitten, ja oli hoidettu tosi mallikelpoisesti. Ei siis toisen mustamaalaamista, haukkumista eikä meitä lapsia käyetty pelinappuloina, ja tavattiin isäämme tosi usein.

Uusi terapeutti ei kaivellut lapsuuden " traumoja" , vaan keskityimme tämän hetkiseen tilanteeseen.

Tsemppiä, älä luovuta!!

ps. vaikka sanot, että miehesi ei varmasti petä, et voi sitä varmasti tietää. Niin minäkin luulin, mutta niin vain petti. Jospa miehesi pahaolo johtuukin tosi huonosta omastatunnosta? Hän on tavallaan marttyyri: hän ei mukamas voi rakastaa/ansaitse rakkautta, koska on tehnyt väärin mutta ei väisty rinnaltasi, koska on sitoutunut?

miehesi masentunut? niin kuin itsekkin mietit. Todella vaikea tilanne. sinuna en jättäisi miestä. Hyvä mies sinulla. Se että tunteet ovat ny " jäässä" ei tarkoita että tilanne olisi sitä vaikka kuukauden päästä. Anna miehellesi aikaa.

Minusta tuntuu siltä, että teille on käynyt aika klassisesti: kun seksielämä on vähäistä, kuolee tunteetkin pikku hiljaa. Siis sellaiset tunteet, jotka pitävät miehen ja naisen yhdessä.



Meilläkin on hiukan samanlaista, sillä erotuksella, että mies kuitenkin väittää rakastavansa minua. Olimme 6 vuotta yhdessä ennen lapsen tuloa mutta esikoinen muutti kaiken. Minunkaan mies ei halunnut seksiä raskauden aikana ja sen jälkeen taas vauva valvotti meitä ekan vuoden. Ja puhun tosiaan valvottamisesta: nukkui vain puolen tunnin-tunnin pätkiä. Olimme aivan poikki eikä seksi kuulunut elämäämme vaan pienissä erissä torkkuminen. No, kerran me sitten rakastelimme, kun pääsimme kahdestaan risteilylle ja tuntui, että eihän tämä ole muuttunut miksikään :) Tuloksena oli kuitenkin ylläriraskaus ja taas selibaattia.



Nyt on kulunut 3,5 vuotta kuopuksemme syntymästä ja seksielämämme on ihan onnetonta. Aloite tulee minulta ja seksi on silloin molempia tyydyttävää. Olemme perheenä tosi kiinteä paketti ja teemme kaikenlaista yhdessä. Mutta tunnen sisimmissäni, että olemme miehemme kanssa erkaantuneet toisistamme. Emme kuitenkaan sitä kumpikaan myönnä toisillemme emmekä oikeastaan itsellemmekään. Olemme puhuneet joskus, että eihän tämä herkkua ole (siis parisuhteen kannalta) mutta haluamme olla yhdessä lasten vuoksi. Varsinkin esikoispoikamme on luonteeltaan oikea herkkäsielu enkä voisi ikinä tehdä sitä hänelle.



Ymmärrän siis sinua oikein hyvin. Tällä hetkellä olen 100% varma, että pysymme yhdessä. Mutta, jos minä tai mieheni tapaamme " sielunkumppanin" , niin sitten en tiedä miten käy :(

Tämä piirre taas tuntuu aivan ystävättäreni miehen ominaisuudelta. Heilläkin on seksielämä aivan jäissä siitä syystä, että mies ei luota omiin kykyihinsä rakastajana. Laukeaa liian nopeasti ja muutenkin jännittää. Ja mitä vähemmän seksiä on, sitä enemmän jännittää. Eli luulenpa, että miehelläsikin on hirveitä suorituspaineita, minkä vuoksi jättää mielummin tekemättä yhtään mitään. Ja kun seksiä ei ole, niin tunteetkin hiipuvat ja toinen nähdään enemmän kämppiksenä ja lapsen äitinä/isänä kuin rakastettuna.

Vierailija:

Hänelle se olisi fyysisestikin hankalaa. Hän on hyvä rakastaja, mutta minä olin hänen ensimmäisensä ja ensimmäinen kerta ei onnistunut koska hän jännitti niin kovasti. Siitä syystä hän ei ollut edellistenkään kumppanien kanssa edennyt koskaan pidemmälle. Hän voisi pettää minua ainoastaan humalassa, jolloin on estottomampi, mutta silloin hän taas ei ole kykenevä seksiin.

Toinen terapeutti voisi tuoda avun, mutta rehellisesti sanottuna meillä ei ole varaa käydä maksullisessa terapiassa. Ehkä jos seurakunnalta saisi toisen terapeutin.

AP

Vierailija:

Toiset on sellaisia seurakunnan hyssyköitä. Tämän henkilön pitäisi olla sellainen reipas ja rempseä elämää kokenut tyyppi. Huumoriakin pitäisi olla, niin vaikeista asioistakin on helpompi puhua.

Oma seurakunnan terapeuttini aikoinaan vaan hoki, että omat vaikeuteni avioliitossani johtuivat vain ja ainoastaan vanhempieni avioerosta, joka oli tapahtunut yli 20 vuotta sitten, ja oli hoidettu tosi mallikelpoisesti. Ei siis toisen mustamaalaamista, haukkumista eikä meitä lapsia käyetty pelinappuloina, ja tavattiin isäämme tosi usein.

Uusi terapeutti ei kaivellut lapsuuden " traumoja" , vaan keskityimme tämän hetkiseen tilanteeseen.

Tsemppiä, älä luovuta!!

ps. vaikka sanot, että miehesi ei varmasti petä, et voi sitä varmasti tietää. Niin minäkin luulin, mutta niin vain petti. Jospa miehesi pahaolo johtuukin tosi huonosta omastatunnosta? Hän on tavallaan marttyyri: hän ei mukamas voi rakastaa/ansaitse rakkautta, koska on tehnyt väärin mutta ei väisty rinnaltasi, koska on sitoutunut?

mutta tuntuu aika kummalta, että ap:n mies on valmis hellyyden osoitteluun: halimista, pusuttelua jopa seksiä!



Nuo kaikki kuuluu kyllä rakkauteen ja mies väittää ettei rakasta!? Sielu kylmänäkö hän vain tavan vuoksi hellii sinua ap? Ymmärrä kyllä, että moni mies on valmis seksiin vaikka ei rakastakaan, mutta tuo muu helliminen kertoo kyllä muuta mielestäni.



Onkohan ap miehelläsi todellakin masennusta tai jotain muuta vikaa korvien välissä? Kannattaa varmaan selvittää ennen kuin tekee mitään ratkaisuja.

eikö se sitä ole monesti että kun on pieniä lapsia/lapsi niin seksiäkin on vähemman? Tilastojen mukaan siis.

Itse en voi siitä mitään sanoa, on monta pienta, lyhyellä ikäerolla ja siitä huolimatta seksiä on viikottain. Aikaa siis löytyy jos molemmat haluaa.



Vaikka huonojakin aikoja on ollut, on väliin tuntunut ettei jaksa miestä katella yhtään niin aina niistä on jotenkin yli menty. Itse en tunne sitä kauheeta palavaa rakkautta aina, mutta olen sitoutunut mieheeni, välitän hänestä, olen kiintynyt. Emme sano toisillemme etes kuukausittain että raastan sinua. Mies ei ole sitä oikeen koskaan osannut sanoa. Mutta teot puhuvat paljon myös. Halauksin ja pienin yllätyksin voi myös rakkautta osottaa.



Mitä se rakkaus loppu pelissä on. Mielestäni just sitä tahtomista niin kuin joku siitä jo sanoikin. Sitoutumista ja toisen kunnioittamista. Ei sitä " perhosia vatsassa" tunnetta.



Teilläkin jos suhde toimii ja kuitenkin nautitte yhdessä olosta. On jo asiat hyvin! Miehesi ei ole väkivaltainen?Alkoholisit?

Sanoit että miehesi halaa ja suukottelee ja seksikin tyydyttää molempia. Jospa teillä molemmilla on jokin kriisi elämässä? Tai miehelläsi on?



minulla tuli sellainen n. vuosi sitten. Mieli oli matalalla, ja ajatukset oli tyyliin " tässäkö tämä minun elämä nyt on? Tätäkö tämä on lopun elämää."

Onneksi en tehnyt hätiköityjä päätöksiä ja pysyin mieheni rinnalla. Elämä tuntuu taas positiiviselta ja mukavalta, kuten miehenikin. Meillä on hyvä koti jossa lapsilla turvallista elää.



Ja koska ette riitelekkään paljon, sekin jo on positiivista lapsenne kannalta. Lapsi näkee teidän halailevan ja pidätte perheenä yhdessä hauskaa.



oletko kysynyt mieheltäsi mitä hänen mielestä rakkaus on? Ajattelettako rakkaudesta samalailla? Jos miehesi tarkottaa rakkaudella esim. ihastumista tai jotain kiihkoa mitä teillä ihan alussa oli??



Ymmärrän hyvin sinua. Miten mukava se olisi kun toinen sanoisi vaikka päivittäin silmät ilosena että rakastaa ja haluaa sua. Mutta täytyy olla realistinen. Elämä on ylä- alamäkeä...

ja haluaa elää kulississa niin ehdottomasti ottaisin tietysti uuden miehen kun sellainen riittävän hyvä kohdalle tulisi!!

Eihan kulissiavioliitto velvoita mitenkään. Mutta ehdottomasti pitäisi olla varma asiasta että tämä uusi mies tietää mihin on ryhtymässä ja todella rakastaisi niin paljon kuin kertoo rakastavansa ja olisi muutenkin kaikin puolin kelvollinen ja sopiva. Eihän siinä sitten mitään miettimistä olisi. Kyllä lapsi voi paremmin kun parisuhde voi hyvin ja vanhemmat onnellisia, kulissi tuskin kuitenkaan on sellainen eikä edes turvallinenkaan kun siinä tuntuu olevan se luottamus/sitoutumis/välittämispula ja vakava pettämisen mahdollisuus.

Enkä ole katunut koskaan. Lapset olivat silloin 2 ja 4.



Mutta se mikä yhdelle on oikea ratkaisu, ei välttämättä ole toiselle.

Seksissämme ainoat ongelmat ovat se, että sitä on liian harvoin ja se, että se kestää liian kauan. Koko ajan nautin kyllä, mutta en usko että kovin moni muukaan jaksaisi 2h maratonin jälkeen vielä ihan hirveästi hehkutella. Mies ei ennen tätä 2h yleensä laukea yhdynnässä.

Seksi kuitenkin on näistä ongelmista huolimatta oikein hyvää ja nautinnollista meille molemmille. Vaihtelevaa ja monipuolista. Joskus tulee niitä selibaattijaksoja, nykyisin ehkä kerran kuussa on sellainen realistinen arvio. Se on paljon enemmän kuin vuosi sitten, mutta itse olisin halukas monta kertaa viikossa.

AP

Vierailija:

Tämä piirre taas tuntuu aivan ystävättäreni miehen ominaisuudelta. Heilläkin on seksielämä aivan jäissä siitä syystä, että mies ei luota omiin kykyihinsä rakastajana. Laukeaa liian nopeasti ja muutenkin jännittää. Ja mitä vähemmän seksiä on, sitä enemmän jännittää. Eli luulenpa, että miehelläsikin on hirveitä suorituspaineita, minkä vuoksi jättää mielummin tekemättä yhtään mitään. Ja kun seksiä ei ole, niin tunteetkin hiipuvat ja toinen nähdään enemmän kämppiksenä ja lapsen äitinä/isänä kuin rakastettuna.

Vierailija:

Hänelle se olisi fyysisestikin hankalaa. Hän on hyvä rakastaja, mutta minä olin hänen ensimmäisensä ja ensimmäinen kerta ei onnistunut koska hän jännitti niin kovasti. Siitä syystä hän ei ollut edellistenkään kumppanien kanssa edennyt koskaan pidemmälle. Hän voisi pettää minua ainoastaan humalassa, jolloin on estottomampi, mutta silloin hän taas ei ole kykenevä seksiin.

Toinen terapeutti voisi tuoda avun, mutta rehellisesti sanottuna meillä ei ole varaa käydä maksullisessa terapiassa. Ehkä jos seurakunnalta saisi toisen terapeutin.

AP

Vierailija:

Toiset on sellaisia seurakunnan hyssyköitä. Tämän henkilön pitäisi olla sellainen reipas ja rempseä elämää kokenut tyyppi. Huumoriakin pitäisi olla, niin vaikeista asioistakin on helpompi puhua.

Oma seurakunnan terapeuttini aikoinaan vaan hoki, että omat vaikeuteni avioliitossani johtuivat vain ja ainoastaan vanhempieni avioerosta, joka oli tapahtunut yli 20 vuotta sitten, ja oli hoidettu tosi mallikelpoisesti. Ei siis toisen mustamaalaamista, haukkumista eikä meitä lapsia käyetty pelinappuloina, ja tavattiin isäämme tosi usein.

Uusi terapeutti ei kaivellut lapsuuden " traumoja" , vaan keskityimme tämän hetkiseen tilanteeseen.

Tsemppiä, älä luovuta!!

ps. vaikka sanot, että miehesi ei varmasti petä, et voi sitä varmasti tietää. Niin minäkin luulin, mutta niin vain petti. Jospa miehesi pahaolo johtuukin tosi huonosta omastatunnosta? Hän on tavallaan marttyyri: hän ei mukamas voi rakastaa/ansaitse rakkautta, koska on tehnyt väärin mutta ei väisty rinnaltasi, koska on sitoutunut?

En saa miestä patistettua yksin terapiaan, kun pariterapiaankin tuli vastahakoisesti. Koska en ole psykologi, en voi häntä itsekään parantaa. Mielestäni hän tarvitsisi apua ainakin tuohon sulkeutumiseen. Muuten keskustelemme ihan sujuvasti, mutta kun puhumme seksistä, tunteista tai suhteestamme tai miehestä itsestään, hän lukittautuu.

Halimiset, pusuttelut+seksi nykyään vain minun aloitteesta ja vuosi sitten torjui kaikki yritykseni. Nykyäänkin tuppuuttelee minua välillä.

AP

Vierailija:

mutta tuntuu aika kummalta, että ap:n mies on valmis hellyyden osoitteluun: halimista, pusuttelua jopa seksiä!

Nuo kaikki kuuluu kyllä rakkauteen ja mies väittää ettei rakasta!? Sielu kylmänäkö hän vain tavan vuoksi hellii sinua ap? Ymmärrä kyllä, että moni mies on valmis seksiin vaikka ei rakastakaan, mutta tuo muu helliminen kertoo kyllä muuta mielestäni.

Onkohan ap miehelläsi todellakin masennusta tai jotain muuta vikaa korvien välissä? Kannattaa varmaan selvittää ennen kuin tekee mitään ratkaisuja.

Hän ei näe käytännössä koskaan vanhempiensa riitelevän. Joskus väitellään jostain asiasta, mutta silloinkin ihan normaalisti puhellen, ei kumpikaan juurikaan koroteta ääntämme riidellessäkään. Mies ei ole väkivaltainen, alkoholia käyttää, mutta kohtuudella enimmäkseen. Eikä koskaan kännipäissään esim jätä tulematta kotiin yöksi. Eikä ikinä joisi alkoholia esimerkiksi lapsen läsnäollessa (paitsi tietenkin ruokajuomana juhlissa). Hän on esimerkillinen isä. Hän osallistuu kotitöihin, eli pyykkää ja kokkaa. Päällisin puolin elämämme on hyvää. Sisältä päin minä olen vain ihan rikki tähän kriisiin. Jos tämä on vain masennusta ja menee joskus ohi, niin sehän olisi ihanaa, mutta jos tämä on totista totta, ennen pitkää murrun lopullisesti.

Aikaa seksiin löytyisi nyt kun lapsi on jo isompikin. Nukkuu hyvin yönsä ja etenkin iltaisin meillä olisi aikaa toisillemme. Mies vaan ei halua viettää sitä aikaa minun kanssani, on mieluummin koneen ääressä tai katsoo TV:tä tai ääritapauksessa menee nukkumaan.

AP

Vierailija:

eikö se sitä ole monesti että kun on pieniä lapsia/lapsi niin seksiäkin on vähemman? Tilastojen mukaan siis.

Itse en voi siitä mitään sanoa, on monta pienta, lyhyellä ikäerolla ja siitä huolimatta seksiä on viikottain. Aikaa siis löytyy jos molemmat haluaa.

Vaikka huonojakin aikoja on ollut, on väliin tuntunut ettei jaksa miestä katella yhtään niin aina niistä on jotenkin yli menty. Itse en tunne sitä kauheeta palavaa rakkautta aina, mutta olen sitoutunut mieheeni, välitän hänestä, olen kiintynyt. Emme sano toisillemme etes kuukausittain että raastan sinua. Mies ei ole sitä oikeen koskaan osannut sanoa. Mutta teot puhuvat paljon myös. Halauksin ja pienin yllätyksin voi myös rakkautta osottaa.

Mitä se rakkaus loppu pelissä on. Mielestäni just sitä tahtomista niin kuin joku siitä jo sanoikin. Sitoutumista ja toisen kunnioittamista. Ei sitä " perhosia vatsassa" tunnetta.

Teilläkin jos suhde toimii ja kuitenkin nautitte yhdessä olosta. On jo asiat hyvin! Miehesi ei ole väkivaltainen?Alkoholisit?

Sanoit että miehesi halaa ja suukottelee ja seksikin tyydyttää molempia. Jospa teillä molemmilla on jokin kriisi elämässä? Tai miehelläsi on?

minulla tuli sellainen n. vuosi sitten. Mieli oli matalalla, ja ajatukset oli tyyliin " tässäkö tämä minun elämä nyt on? Tätäkö tämä on lopun elämää."

Onneksi en tehnyt hätiköityjä päätöksiä ja pysyin mieheni rinnalla. Elämä tuntuu taas positiiviselta ja mukavalta, kuten miehenikin. Meillä on hyvä koti jossa lapsilla turvallista elää.

Ja koska ette riitelekkään paljon, sekin jo on positiivista lapsenne kannalta. Lapsi näkee teidän halailevan ja pidätte perheenä yhdessä hauskaa.

oletko kysynyt mieheltäsi mitä hänen mielestä rakkaus on? Ajattelettako rakkaudesta samalailla? Jos miehesi tarkottaa rakkaudella esim. ihastumista tai jotain kiihkoa mitä teillä ihan alussa oli??

Ymmärrän hyvin sinua. Miten mukava se olisi kun toinen sanoisi vaikka päivittäin silmät ilosena että rakastaa ja haluaa sua. Mutta täytyy olla realistinen. Elämä on ylä- alamäkeä...

Kokeiltu on. Miehille tulee pelko, että nyt se toinen lähteekin...

Nyt olemme sitä mieltä että mies oli masentunut. Ei sillälailla voi kukaan elää, sitä sairastuu itsekin sellaisesta pahasta olosta.



Minä ilmoitin että nyt haluan eron. Mies kuitenkin siitä heräsi ja halusi alkaa yhdessä yrittämään. Nyt meillä menee taas paljon paremmin, vaikka vielä on paljon selvitettävää.



Olin juuri käymässä ystävilläni joilla on kulissiliitto. Ei heilläkään koroteta ääntä. Ilmapiiri on kuitenkin sellainen että veitsellä voisi leikata. Äidin pahaa oloa ei voi sivullinenkaan olla huomaamatta, kaikesta, en usko että lapset voivat olla sille immuuneja. Älä luule ettei se vaikuta, olet vastuuttomampi kuin jos päättäisit erota.



Tee jotain, näin vain ummistat silmäsi ja tilanne vuosien myötä vain pahenee, ei parane.

En oikein jaksa uskoa että masennus paranisi sillä, että ilmoittaisin haluavani eron. Sitä paitsi erosta puhuttiin vuosi sitten paljon ja vakavissaan. Sitten tehtiin välillä oikein tosissamme töitä ja saatiin suhdetta hiukan edes korjatuksi, kuten sanottu, mies ei enää torju kaikkia suudelmia, ei oikeastaan koskaan enää haleja ja seksiinkin suostuu joskus. Se on todella paljon siihen nähden mitä vuosi sitten oli. En vaan jaksaisi tätä samaa taistelua toista vuotta enää :( Olen niin hajalla, että tarvitsisin vaan jotain mistä ammentaa hiukan voimia ja itsetuntoa. Nyt tuo sielunkumppani on hiukan kohottanutkin mieltäni ja itsetuntoani. Ehkä sen takia että minulla oli niin hyvä mieli sain perjantaina taas miehen rakastelemaan kanssani ja oli oikein ihana ilta. Samoin koko eilinen päivä meni taivaissa leijuen. Vasta illalla, kun mies ei jaksanutkaan innostua uudestaan seksistä, iski taas masennus ja ajatukset toisesta.

AP

Vierailija:

Nyt olemme sitä mieltä että mies oli masentunut. Ei sillälailla voi kukaan elää, sitä sairastuu itsekin sellaisesta pahasta olosta.

Minä ilmoitin että nyt haluan eron. Mies kuitenkin siitä heräsi ja halusi alkaa yhdessä yrittämään. Nyt meillä menee taas paljon paremmin, vaikka vielä on paljon selvitettävää.

Olin juuri käymässä ystävilläni joilla on kulissiliitto. Ei heilläkään koroteta ääntä. Ilmapiiri on kuitenkin sellainen että veitsellä voisi leikata. Äidin pahaa oloa ei voi sivullinenkaan olla huomaamatta, kaikesta, en usko että lapset voivat olla sille immuuneja. Älä luule ettei se vaikuta, olet vastuuttomampi kuin jos päättäisit erota.

Tee jotain, näin vain ummistat silmäsi ja tilanne vuosien myötä vain pahenee, ei parane.

Koita sitä et olet itse viilee miestä kohtaan, et enää lähesty sitä mitenkään. Et koita halita/pussailla, etkä puhu seksistä mitään. Anna miehellesi tilaa. Tätä olen myös minä kokeillut ja toimii.. Yllättäin mies tulee luokseni useammin halailee ja haluaa seksiä.



Voit joutua oleen pitempäänkin viileä.. tietysti ei tarvitse olla tyly miehelle. Normaalisti hoidatte askareet, juttelette arkiset asiat. Vetäydyt tietosesti miehestä eroon. Menet harrastuksiin, iloisena huikkaat moikka ja tulet vielä iloisempana kotiin.:)

Luulis miehen hätääntyvän, ja huomaavan sinun arvon.

Kyllä se siitä! Uskon että teillä on vielä hyvät ajat edessä! Usko sinä myös siihen!

Eikä se tarkoita, sitä, että pitää erota! Hellittelyä ja haleja sinä saatkin, joten jos oikein tekee mieli, voithan itse hoidella itsesi. Tiedän, ei se ole sama, mutta tyydyksen saat kuitenkin. Eihän ole olemassa mitään " normaalia" tai oikeata rakastelukertojen määrää/vko/kk! Jos se kertakin kuukaudessa on hyvää ja tyydyttävää, sehän on hienoa! Toisilla on monta kertaa viikossa tosi huonoa seksiä!