Koronaeristyksissä olen alkanut pohtia liikaa menneitä - miten tästä pääsee eroon?

Kun arjessa ei oikein tapahdu mitään uutta, olen tässä tylsyydessä ja sosiaalisten kontaktien puutteessa alkanut jo useamman viikon verran miettiä joitakin vuosiakin vanhoja tapahtumia, että olisinpa osannut käyttäytyä puolustautuen tai sanoa tietyillä tavoilla oudoissa gaslighting-hetkissä tai kun hän kohdisti minuun väkivaltaa. Miksi en lyönyt takaisin tai tehnyt edes jotakin? Tämä exä ei ole enää elämässäni arjessa, mutta asumme samalla seudulla ja kadullakin törmään häneen välillä, silloin moikataan jos hän näkee minut eikä pääse "karkuun" koska on koko yhteisessä tuttavapiirissä yhä muistettu siitä kuinka hakkasi minut jne, eli ilmeisesti häpeää. Ero ei ollut itselleni vaikea, mutta jokin tässä on jäänyt pelottamaan ja aiheuttamaan tällaista syvemmälle juurtunutta pelon ja vihan sekaista tunnetta, jotakin jäänyt käsittelemättä. Ja ärsyttää että miksi se yhtäkkiä nyt pyörii päässäni. Miten tämän tunteen saisi pois tajunnastani, ja onko teillä tullut koskaan vastaavia jälkikäteen ilmenneitä outoja katkeruuksia tai ylipäätään vaikeasti käsiteltäviä tuntemuksia menneisyyden ihmisiin liittyen?