G: Mitä kuuluu normaaliin perhe-elämään?

Ja ehdottomasti ei kuulu toisen loukkaaminen, ei psyykkisesti eikä fyysisesti.

Siis eikö kukaan osaa vastata, minkäläista on normaali perhe-elämä, minkälaista on tejän arki jos pidätte sitä normaalina, mikä ei kuulu perheellisten elämään ja arkeen.

tahto elää perhe-elämää eikä jotain muuta.

Jos ajatellaan perhettä, jossa on pieniä lapsia, niin normaaliin perhe-elämään kuuluu mielestäni kotikeskeisyys. Lähes kaikki tapahtuu lasten ehdoilla ja aikuiset luopuvat hetkeksi omista " vähemmän tärkeistä" tarpeistaan, kuten joistain harrastuksistaa ollakseen mahdollisimman paljon lastensa kanssa.



Sen sijaan jos lapset on jo isompia, ehkä murroiässä, niin silloin taas pitäisin tällaista pelkästään lapsille elämistä epänormaalina.



Perhe-elämään kuuluu eri vaiheita ja minusta on tärkeää ymmärtää, että tilanteet muuttuu ja kaikkea kestää vain hetken. Ja perheen on " koottava itsensä uudelleen" toimiakseen jälleen muuttuneissa olosuhteissa.

niin siksi täällä kyselen. Alkaa tuntuun että oon vaan nalkuttava akka joka vaatii likaa ja pilaa miehensä elämän. Meillä lapset 5v ja 7kk.

Esim. kuinka paljon pitää saaha aikaa olla yksin, kavereiden kanssa. Ja se stressaa ku meillä kotona notkuu koko ajan joku miehen kavereista,on yötäki.

Vierailija:

niin siksi täällä kyselen. Alkaa tuntuun että oon vaan nalkuttava akka joka vaatii likaa ja pilaa miehensä elämän. Meillä lapset 5v ja 7kk.

Esim. kuinka paljon pitää saaha aikaa olla yksin, kavereiden kanssa. Ja se stressaa ku meillä kotona notkuu koko ajan joku miehen kavereista,on yötäki.

Sano sille äijälles,et itepähän missaat lastesi elämän,jos et välitäniiden kanssa olla.

Ja sano myös,että mene menojas,mutta kavereita ei tarvi yöksi kutsua!

Itepähän kärsii ja huomaa,ku lapset ei häneen turvaudukaan,niin mieli muuttuu.

Meilläkin äijä sai oppia kantapään kautta milta tuntuu,ku lapsi ei noteraa häntä mitenkään. Jopa oppi olemaan lasten kanssa,eikä mun tarvinnut enää nalkuttaa.

Kauan siihen meni,mutta parempi,et ite huomaa mokansa,niin on lasten kanssa aidosti,eikä siksi että pakotat.

Elämä on työtä ja lasten(5v ja 3v) kanssa puuhaamista. Kun lapset on haettu tarhasta, käymme ulkoilemassa, pelaamme lautapelejä, teemme kotitöitä, lueskelemme, mitä milloinkin.



Jos aikuisista jompi kumpi on aikeissa lähteä illaksi jonnekin( aika harvinaista, että mitään arkista kummempaa menoa olisi), siitä on puhuttu etukäteen. Jos jompi kumpi aikuisista lähtee vaikkapa rautakauppaan tms. toinen tai molemmat lapsista usein lähtevät mukaan jos se vaan on mahdollista.



Meillä ei vieraile kummankaan kavereita (olemme ehkäpä epänormaali tässä mielessä, että meillä ei ole kavereita joita tapaisimme vapaa-ajalla).



Meillä nahistellaan, naputetaan ja tuiskahdellaankin, mutta koskaan ei huudeta, paiskota ovia, heitellä tavaroita tai " lähdetä kävelemään" kotoa.



Tämä tosiaan on laaja aihe, mitähän muuta tässä voisi luetella? Kysy lisäkysymyksiä, helpompi vastata niin päin.