Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytyisi kunnollinen, perhe-elämää haluava, suomalainen mies?
09.06.2014 |
Otsikossa tulikin jo tärkein. Olen eronnut nainen, ikää nyt vähän reilu 30 v, näytän kuulemma muutamia vuosia alle 30 vuotiaalta ja pidän itsestäni huolta, ja luokittelisin itseni jopa iloiseksi ja sosiaaliseksi ihmiseksi. MUTTA miten voi ollakkin niin hankalaa, tai tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta löytää kunnollista, luotettavaa, miehekästä suomalaista miestä ja joka haluaisi vielä jossain vaiheessa lapsiakin.
Tapaamani miehet, lentelevät kukasta kukkaan ja pitävät yhtäaikaa useita naisia...nämä miehet ovat reilusti yli 30 vuotiaita. Onko oikeasti vaan niin että sellaisia ns. kunnollisia ja normaaleita miehiä ei enää ole?!
Miehekkäät miehet tuntuvat myös olevan katoava ilmiö...en halua naisellisempaa naista mitä itse naisena olen..=)
En mitenkään hampaat irvessä mitään miestä etsi enkä tyydy mihinkään vähempään kun mitä haluan. ItselItselläkin tietysti kriteerit noussut eron ja muutamien pettymysten jälkeen, mutta ei ne sentään mahdottomia ole.
Onko muita samassa jamassa olevia sinkkunaisia?
Ja erityisesti miehet vastailkaa myös te, mistä teitä löytää! =)
Baareissa en jaksa pyöriä joten vaihtoehtoja tuntuu olevan vähän, harrastuksia mulla on jo sen verran että lisää ei tällä hetkellä mahdu ja niissä ei kyllä miehiä juurikaan pyöri ja työn suhteen sama tilanne..harvoin siellä miehiä näkyy.
Ihanaa kesää kaikille sinkuille ja varatuille! =)
Kommentit (54)
Oli se ennenmuinoin helppoa kun alettiin jo teininä seurustella ja oikeastaan alettiin seurustella vain jos oltiin heti tosimielellä liikenteessä. Sänkyyn mentiin vasta pitkän seurustelun jälkeen ja kihlaus oli oikeasti lupaus avioliitosta.
Alussahan se on aina ihanaa ja jännittävää, mutta kyllä ne vaan tuppaa kaikki suhteet muuttumaan enempi siihen kaverilliseen suhteeseen, mutta ei se ole huono asia ja turha haikailla alkuajan kiihkoa ja jatkuvaa romantiikkaa. Yhteinen arkielämä ja yhdessä puuhailu on oikein mukavaa. Tietysti onhan se mukava vielä lähes 30 v:n jälkeen saada joskus kukkia ja mennä romanttiselle illalliselle. Ja pitää sitä miehenkörilästäkin muistaa hemmotella.
Onnekseni minä löysin aikanaan miehen, jolle perhe on elämän tärkein asia. Mutta hyvän miehen ja onnellisen perhe-elämän eteen toki olen joutunut luopumaan omasta urastani. Mieheni mielestä nainen on kodin hengetär ja mies tuo leivän pöytään, näin meillä sitten on toimittu ja hyvin on mennyt. Olen oppinut elämään tätä kotirouvan elämää ja oikeastaan aika lailla nautin tästä ja mies on kyllä huolehtinut minunkin eläketurvani kuntoon. Omaisuuttakin on sen verran kertynyt, että jos miehelle jotain sattuu, niin loppuelämäni on turvattu.
Tsemppiä vaan ap, uskon että vielä löydät kumppanin. Kannattaa miettiä miksi haluaa parisuhteen ja mikä siinä on tärkeää. Toinen ihminen ei voi toista tehdä onnelliseksi, mutta hyvä parisuhde tarjoaa kyllä hyvän pohjan onnellisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:54"]Kyllä niitä kunnollisia miehiä on. Jos sellaisia ei aktiivisesta, pitkäaikaisesta etsinnästä huolimatta ole löytynyt, niin kannattaa vielä kriittisesti tarkistaa ne omat kriteerit tai tyytyä siihen, että oma tuuri jostain syystä on vain käsittämättömän surkea ja keskittyä muihin asioihin elämässään. Sellainen ihminen löytyy, jos on löytyäkseen.
Omaan aviomieheeni en voisi olla onnellisempi. Hän on perhekeskeinen, huomioi minua ja on luotettava sekä turvallinen. Hänellä on mahtava huumorintaju ja seksielämä toimii erittäin hyvin. Viihdymme paljon kotona ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy riittävästi. Mieheni ei ole kuitenkaan akateeminen, rikas, maailman komein tai pitkä ja lihaksikas. Ihan tavallisen näköinen keskiluokkainen reilu kolmikymppinen mies, joka on minulle maailman rakkain. Ja netistä löysin vuosia sitten.
[/quote]
Olisit voinut olla minä tuosta kirjoituksesta päätellen. Mutta luulen, että niin meillä kuin muillakin onnellisesti naimisissa perhekeskeisen ja rakastavan miehen kanssa oleville tuo "tapasimme vuosia sitten", on se ratkaiseva asia. En tarkoita pahalla, mutta minun tuntemani perhekeskeiset miehet ovat viety markkinoilta alle 25 vuotiaina. Usein jopa hiukan vanhempien naisten toimesta, jotka haluavat jo perheen. Luulen ap että sinun junasi meni jo.
36 kauneus on katsojan silmässä...mutta usein baarissa olen kuullut olevani kaunis ja en mikään anorektikko ole koska en halua, mutta olen siis hoikka ja itsestäni huolta pitävä nainen.
Ja siis, juuri pinnallista miestä en todellakaan haluaisi...vaikka olen tehnyt myös mallinhommia niin ymmärrän että se ulkonäkö ei ole se minkä perusteella puoliso valitaan. Olen tavannut miehiä joista voisi kyllä sanoa että ulkonäköä löytyy mutta pään sisällä ei sitten olekaan mitään....kukapa sellaista jaksais pidemmän päälle katella.
Kyllä siellä pään sisälläkin täytyy olla aika paljonkin annettavaa...
ap
Moikka täällä mies 34.Laukaa. vähän samanlainen vika täällä suunnalla 12v yhteis elämän ja eronjälkeen. Ei tahdo oikein järkevää tapausta löytyä. Itse menetin ainoan pojan keskenmenossa raskauden loppupäässä ja ei taho löytyä sellasta lapsirakasta naista kuka vielä tahtois tenavan... Oudointa on se että miksi minun kohdalle osuu vielä kaikki ne seurustelukelvottomat tapaukset. Haluais vielä perheenkin mutta kaikki aika kuluu ihan täysin hukkaan tältä tuntuu välillä ja juuri muutaman viimeistä tapausta on lähtenyt sinkkuina ulos ja niimpä tietenkin onkin sitten paljastunut että eipähän olleetkaan ja näimpä minulle valehdeltiin päin naamaa. Se siitä rehellisyydestä?
Täältä saat mun mieheni. Kaikin puolin kunnon mies, köy töissä, ei juopottele, urheilee säännöllisesti, hyvä isä jne. Mutta seksiä ei meillä ole ollut enää aikoihin, joten ero on tulossa. Kohta siis vapaana - varsinkin, jos et mitään superrakastajaa tartte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 13:08"]
Siis kuka tervejärkinen tekee vapaaehtoisesti sinappikoneita itseään kahlitsemaan?!?!
[/quote]
Tuskin sinun omat vanhempasikaan ovat sinua pelkkänä kahlehtivana sinappikoneena ajatelleet ?
Täällä yks tapaus ja samavika Baarit ei kiinnosta tuumaakaa... paa mailia janikauroatgmail.com ja toi miukumauku ei löydy mun kännystä nyt jostain syystä..Kirjoittele. tai laita Facebookkiin jotain facebookjanikauro
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 13:37"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:22"]
Kunnollinen mies ei kelpaa suominaiselle ennen kuin on liian myöhäistä ja he ovat löytäneet kunnolliset vaimot muualta.
Juuri näin. Kunnollisia miehiä on tämä maa täynnä, mutta eivät kelpaa naisille, koska kipinä yms. muu paska puuttuu.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3999471/ketju/miksei_epavarma_mies_kelpaa
Haluaako miehet oikeasti suhteeseen, jossa naisella ei ole heitä kohtaan mitään muita kuin kaverillisia tunteita tyyliin "onhan tää nyt ihan kunnon mies mutta ihan yhtä hyvin voisin olla jonkun muunkin kanssa" ja seksikin on naisen osalta pelkkää velvollisuutta koska miestä kohtaan ei tunne aitoa vetoa (ja luultavasti tulee lopahtamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsiluku on täynnä)?
Näihin asioihin sitä "kipinää ja muuta paskaa" tarvitaan. Riittääkö miehille ihan oikeasti suhteeksi vaan se, että on joku jakamassa asumiskulut ja kotityöt ja sängyn, jossa sielläkin tapahtuu jotain lähinnä ehkä toivosta saada jälkikasvua alulle?
Taidat olla vielä aika nuori ja naiivi, jos luulet että missään pitkässä suhteessa on jotakin muuta kun näitä kaverillisia tunteita. Voi olla, että Sinkkuelämää -sarjassa ja Gloriassa on kuumia espanjalaisia rakastajia, mutta tosielämässä ihmiset ovat kuitenkin melko tylsiä, ja alkuhuuman jälkeen muuttuvat kavereiksi. Sitten sitä tosiaankin vain asutaan yhdessä ja jaetaan kulut.
Rakastuminen ja rakkaus ovat eri asioita. Aina sanotaan että etsimällä ei löydä mutta jos oikeasti haluaa löytää eläkumppanin niin kyllä silloin on ruvettava etsimään. Tai voit huomata parhaiden vuosien menneen sitä oikeaa odottaessa.
Niin on, eri asioita. Rakkaus on valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä ole aika tällainen perusjuttu. Nuorena ja kauniina jaellaan kamaa kaikenlaisille mustille miehille ja muille rosvoille ja sitten yli 30-vuotiaana kun on jo kaikki kauneus mennyt, niin yritetään saada jonkunlainen vässykkä beta-provider jolle ei tietenkään sitten seksiä anneta tippaakaan ja otetaan vaan rahat. Ja lapset on luonnollisesti entisen miehen sekarotuisia lapsia.
http://thoughtcatalog.com/anonymous/2014/04/dear-nice-guy-i-wasnt-ready…
hmmm....en jaksanu lukea kaikki kommentteja vuosien takaa, joten jos joku on jo maininnut tästä, niin sori kauhiasti.
jos ei nuo nettideittailut kiinnosta niin kokeilkaapas eurosinkkuja, siellä on livetapaamisia. Alle 40-vuotiaille omia tapahtumia myös! Oon ollu parissa juhannusbileissä ja meno on ollu aika hyvä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin omani 36 vuotiaana 10v sitten :) molemmat olimme eronneet, molemmilla jo ennestään lapsia. Mies se itse asiassa minut iski ja myöhemmin sanoi että minut nähdessään halusi vain minut :) kerrottanee vielä että miehelle oli tullut ero entisen takia, kun exällä olikin toinen mies.
selvää oli että halusimme myös yhteisiä lapsia ja naimisiin. Nykyään mieheni on jo pappakin vanhimman poikansa tyttärelle ja en ole kyllä ikinä onnellisempaa pappaa nähnyt :)
Toki mieheni ei ole rikas - ihan on perusduunari, minä olen sh. Onnellisia olemme silti. Hän tekee paljon hommia ja tykkää rempata ja yhdessä laittelemme minun vanhempieni mökkiä hieman uuteen uskoon.Älkää naiset luovuttako, niitä Miehiä isolla M:llä on vielä olemassa :)
Onhan niitä mutta kun ovat jo varattuja.
N40
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä ole aika tällainen perusjuttu. Nuorena ja kauniina jaellaan kamaa kaikenlaisille mustille miehille ja muille rosvoille ja sitten yli 30-vuotiaana kun on jo kaikki kauneus mennyt, niin yritetään saada jonkunlainen vässykkä beta-provider jolle ei tietenkään sitten seksiä anneta tippaakaan ja otetaan vaan rahat. Ja lapset on luonnollisesti entisen miehen sekarotuisia lapsia.
http://thoughtcatalog.com/anonymous/2014/04/dear-nice-guy-i-wasnt-ready…
Annetaan kyllä. Sitä säälipildeä peiton alla lähetyssaarnaajassa, kunnes tuntuu että oma asema on turvassa. Silloin tahti tippuu kerran kuussa tahtiin.
Vai onko tämmöiselle tarinalle joku toinenkin loppu olemassa?
Muistutetaanpa taas vanhasta viisaudeesta. Kun/jos ei onnaa, ja mietitään sen syitä, ainoa yhteinen nimittäjä kaikille epäonnistumisille löytyy peiliin katsomalla. Ja otta on sekin, että usein vanhat piiat jaksavat muistuttaa, miten vientiä olisi ollut silloin aikanaan, mutta kun ei kelvannut. Kauneus (varsinkin naisten) on katoavaista, ja rumuus (varsinkin naisten) sen kuin lisääntyy. C'est la vie ja sitten sitä kuolee.