Oikea Yh-isä ilmoittautuu! Saa kysyä
Mielenkiinnosta luin äskeisen keskustelun jossa 26-vuotias yh-"mies" vastasi kysymyksiin. Tekstien perusteella "nimimerkin" takana lymyilee mamma joka haluaa sekoittaa pakkaa tai tuoda omia fantasioitaan täydellisestä yh-isästä.
Minulta voi nyt kysyä jos haluatte, vastaan rehellisesti.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 13:10"]
Päätimme vaimoni kanssa hankkia lapsen, varmaan samoista itsekkäistä syistä kuin suurin osa muistakin ihmisistä? Halusimme perheen ja koimme ajan olevan siihen hyvä.
[/quote]
Mutta miksi halusitte lapsen ettekä päättäneet jatkaa elämäänne lapsettomina, toistenne seurasta nauttien? Perhehän se on kahde ihmisen talouskin.
Keskusteluun tarviiko olla heti hakemassa uutta "vaimoa" rinnalle niin vastaukseni , että EI ...ja kyllä :D tulee sitten kun on tullakseen ja osuu kohdalle kun on osuakseen. Kyllä me YH-isät ollaan varmasti ihan yhtä halukkaita sitä uutta puolisoa etsimään kuin lapseton sinkku tai yh-äiti. Vapaan ajan puute taitaa olla se suurin este ylipäätään lähteä ulos. No sama ongelma varmasti kaikilla yh:lla kun lapset on vielä pieniä. Tosin hetki "rauhallista" perhe-elämään lapsen kanssa tekee ihan hyvää. Kerrankin ei tarvii aina kuunnella samaa valitusvirettä kaikesta ja eikä exästäni ollut kyllä suhteen aikanakaan juuri mitään iloa lapsen kanssa olemiseen.
No...jos totta puhutaan niin ehkä paskinta tässä yhna olemisessa on tämä puutteessa oleminen :D Vaikka kuin sitä sanotaan, että mihis se terve kätinen mies naista tarvii, mut kyllä se vaihtelu vois taas .... maistua :D
mistä me tiedetään oletko säkään oikeasti mies. kuka mies vauva.fi palstalla viettäisi aikaa? eiköhän kaikki täällä ole enemmän tai vähemmän naisia/mammoja
Onko puolisosi ja lastesi äiti kuollut?
Tunnen yhden yh-isän jonka vaimo kuoli aivoverenvuotoon ja lapset oli tuolloin ala-asteikäisiä. Hyvin on hommansa hoitanut, nyt lapset lukiossa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:06"]
mistä me tiedetään oletko säkään oikeasti mies. kuka mies vauva.fi palstalla viettäisi aikaa? eiköhän kaikki täällä ole enemmän tai vähemmän naisia/mammoja
[/quote]
Ette varmaan mistään, se on itsenne pääteltävissä. Itse vietän täällä aikaa koska minulla on lapsi ja välillä hauska huvittaa itseään mammojen jutuilla täällä AV palstalla.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:09"]
Onko puolisosi ja lastesi äiti kuollut?
Tunnen yhden yh-isän jonka vaimo kuoli aivoverenvuotoon ja lapset oli tuolloin ala-asteikäisiä. Hyvin on hommansa hoitanut, nyt lapset lukiossa.
Vaimoni kuoli synnyttäessään poikaamme, nyt olemme olleet 5vuotta kahden ja yritän parhaani mukaan porskuttaa eteenpäin. Olin poikani vauvaiän sellaisessa yksin jääneiden vanhempien tukiryhmässä josta sain paljon voimia ja vinkkejä tulevaan. Hyvin on ainakin tähän asti pärjätty, ihan yhtä hyvin mies voi kasvattaa yksin lapsia kuin nainenkin.
Minulla on yksi yh-isä ystävänä. Tämä on monille vaikea ymmärtää että olemme oikeasti vain ystäviä vaikka olen itse yh-äiti. Hän usein naureskeleekin sitä että miten monille ihmisille on vaikeaa ymmärtää että vaikka mies olisi yh hän ei välttämättä etsi "hengenhädässä" uutta äitipuolta lapsilleen.
Toinen juttu on että tällä miehellä on tyttölapsi ja hän saa ihmetyksiä siitä kun osaa ostaa tytölle kivoja kesämekkoja, harjata ja laittaa tämän hiukset jne.
Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
Ex-mieheni on myös yh-isä. Olen aivan varma, että tuon pitkän ketjun kirjoittaja oli nainen. Sinusta en tiedä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:17"]
Minulla on yksi yh-isä ystävänä. Tämä on monille vaikea ymmärtää että olemme oikeasti vain ystäviä vaikka olen itse yh-äiti. Hän usein naureskeleekin sitä että miten monille ihmisille on vaikeaa ymmärtää että vaikka mies olisi yh hän ei välttämättä etsi "hengenhädässä" uutta äitipuolta lapsilleen.
Toinen juttu on että tällä miehellä on tyttölapsi ja hän saa ihmetyksiä siitä kun osaa ostaa tytölle kivoja kesämekkoja, harjata ja laittaa tämän hiukset jne.
Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
[/quote]
Kyllä minullekkin sukulaisten ja ystävien kautta yritettiin hirveästi löytää uutta kumppania heti ns. heidän katsoman "suruajan" päätyttyä. Kävin jopa pari kertaa ystävien järkkäämillä treffeillä yhden yh-äidin ja yhden lapsettoman naisen kanssa. Kyseisen yh-äidin kanssa olemme edelleen ystäviä ja lapsemme ovat hyviä kavereita vaikkei muuten oikein synkannytkaan. Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme ja on ollut suuri apu kun voi viedä pojan hänelle muutamaksi tunniksi hoitoon ja itse pääsee salille tms. homma toimii myös toisinpäin ja hänen tyttönsä on meillä välillä leikkitreffeillä.
Oma lapseni on "onneksi" poika, eipähän tarvinnut opetella palmikoita tms. tekemään. Miehenä koen että pojan kanssa on helpompi olla, vaikka toisaalta ei sillä lapsen sukupuolella väliä ole. Poikani lempi väri on lila ja tulee hänenkin tukkaa harjattua ja laitettua. Äiti oli puoliksi afrikkalainen ja poika perinyt häneltä vallattomat kutrit. Mutta kesämekkoja en kyllä osaisi ostaa. Varmaan laittaisin siskoni asialle jos lapsi olisi tyttö, tai kai sitä ajan kanssa olisi saanut ns. silmää tyttöjenkin vaatteille.
Näin kahden vanhemman taloudessa olen huomannut, että vaikka mieheni onkin kiitettävän aktiivinen lastenhoidossa (meillä on kolmevuotias poika ja 2 kuukautinen tyttö) tietyt asiat jäisivät järjestelmällisesti tekemättä, jos minä en tekisi niitä. Tällaisia on esimerkiksi vauvan pullojen ja tuttien keittäminen (mies tyytyy hanan alla pesemiseen), D-vitamiinin antaminen, xylitolin antaminen ruoan jälkeen, aurinkorasvan levittäminen sekä sen varmistaminen, että lapsella on riittävästi päällä (on mm. mennyt pojan kanssa ulos niin, että itsellään on käsissä hanskat mutta pojalla ei).
Kysymykseni onkin, että kun sulla ei ole puolisoa varmistamassa erinäisiä asioita, katsotko että itselläsi pysyy ikään kuin kaikki pallot ilmassa, vai oletko ottanut miehille tavallisen rennon kasvatusasenteen ("se mikä ei tapa, vahvistaa/opettaa")?
Kiitos jo etukäteen.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:47"]
Näin kahden vanhemman taloudessa olen huomannut, että vaikka mieheni onkin kiitettävän aktiivinen lastenhoidossa (meillä on kolmevuotias poika ja 2 kuukautinen tyttö) tietyt asiat jäisivät järjestelmällisesti tekemättä, jos minä en tekisi niitä. Tällaisia on esimerkiksi vauvan pullojen ja tuttien keittäminen (mies tyytyy hanan alla pesemiseen), D-vitamiinin antaminen, xylitolin antaminen ruoan jälkeen, aurinkorasvan levittäminen sekä sen varmistaminen, että lapsella on riittävästi päällä (on mm. mennyt pojan kanssa ulos niin, että itsellään on käsissä hanskat mutta pojalla ei).
Kysymykseni onkin, että kun sulla ei ole puolisoa varmistamassa erinäisiä asioita, katsotko että itselläsi pysyy ikään kuin kaikki pallot ilmassa, vai oletko ottanut miehille tavallisen rennon kasvatusasenteen ("se mikä ei tapa, vahvistaa/opettaa")?
Kiitos jo etukäteen.
[/quote]
Myönnän että aluksi oli vauvan kanssa hirveästi opettelemista ja harjoittelemista. Oli alkuun vaipat miten päin sattui ja en osannut arvioida kuinka paljon vauva tarvitsee ulos (talvella) vaatetta .Itse ajattelin että eihän se kun laittaa vaan sinne vauvan pussiin ja kantaa autoon, mutta ilmeisesti olin väärässä ja monen kerran sai äitini ja siskoni kauhistella että herranjumala et sinä voi noin tehdä, asia täytyy hoitaa näin. Onneksi minulla oli hyvä tukiverkosto joka jaksoi auttaa ja neuvoa. Olen monta kertaa keskellä yötä soittanut siskolleni ja kysynyt apua/neuvoa ties missä asiassa. Itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvoista ennen poikani syntymää, jotenkin ajattelin että syntymän jälkeen vaimoni hoitaisi suurimman osan asioista ja minä vasta opettelisin siinä vierellä, joten olihan se suuri shokki joutua itse hoitamaan kaikki asiat heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Olen kyllä huomannut kaveripariskunnista joilla on lapsia, on mies yleensä aina se toimettomampi lapsien kanssa. Monet mökkireissut olen viettänyt lasten ja äitien kanssa grillatessa ja jutellessa kun miehet on heti mökille tultuaan suunnistaneet oluiden kanssa saunaan tarjoamatta minkäänlaista apua lapsien kanssa. Se on kuin itsestäänselvyys että vaimo hoitaa ja mies on nyt vapaalla. Luultavasti itse olisin ollut yksi näistä jos vaimoni edelleen olisi elossa. Ehkä teidän naisten pitäisi vastuullistaa miestä olemaan enemmän sen lapsen kanssa.
Mutta kokisin kyllä että minulla on ns. kaikki narut käsissä/pallot ilmassa ja arki sujuu oikein hyvin alkumutkien jälkeen näin kaksinkin.
Menee ohi aiheen. Oli varmaan kauheaa kun vaimosi kuoi synnytyksessä. Tunteet olivat varmaan tosi ristiriitaiset, surra kumppanin kuolemaa mutta iloita pojan syntymää.
Miten siitä selviää? Oli varmasti tosi raskasta uudessa tilanteessa muutenkin..
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 10:59"]
Mielenkiinnosta luin äskeisen keskustelun jossa 26-vuotias yh-"mies" vastasi kysymyksiin. Tekstien perusteella "nimimerkin" takana lymyilee mamma joka haluaa sekoittaa pakkaa tai tuoda omia fantasioitaan täydellisestä yh-isästä.
Minulta voi nyt kysyä jos haluatte, vastaan rehellisesti.
[/quote]
Ei se niin toimi että toisen ketjua mollaamalla saisi itsensä suosioon.
Sinä voi olla yhtä feikki tai tosi... mistä näistä tietää
T: Mies
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:15"]
Menee ohi aiheen. Oli varmaan kauheaa kun vaimosi kuoi synnytyksessä. Tunteet olivat varmaan tosi ristiriitaiset, surra kumppanin kuolemaa mutta iloita pojan syntymää.
Miten siitä selviää? Oli varmasti tosi raskasta uudessa tilanteessa muutenkin..
[/quote]
Poikani syntymäpäivä on sekä kamalin että upein päivä elämässäni, niinkuin sanoit tunteet olivat hyvin ristiriitaiset. Aluksi tuntui siltä etten kykene siihen ja ensimmäiset päivät menivätkin shokissa, onneksi poika joutui olemaan sairaalassa pariviikkoa niin ehdin koota itseni ennen vauvan kotiin tuloa. Perheestäni oli todella suuri apu ja ilman heitä tuskin olisin kyennyt kasvattamaan poikaani. Mutta ei siitä selviä koskaan, ei ole päivääkään etten miettisi vaimoani tai sitä millaista elämämme olisi jos hän olisi vielä elossa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 10:59"]
Mielenkiinnosta luin äskeisen keskustelun jossa 26-vuotias yh-"mies" vastasi kysymyksiin. Tekstien perusteella "nimimerkin" takana lymyilee mamma joka haluaa sekoittaa pakkaa tai tuoda omia fantasioitaan täydellisestä yh-isästä.
Minulta voi nyt kysyä jos haluatte, vastaan rehellisesti.
[/quote]
Ei se niin toimi että toisen ketjua mollaamalla saisi itsensä suosioon.
Sinä voi olla yhtä feikki tai tosi... mistä näistä tietää
T: Mies
[/quote]
Pahoittelut ! En mollannut ketään, sanoin vaan mielipiteeni siitä että edellisen keskustelun aloittaja kirjoittaa aivan kuin nainen. Toki on mahdollisuus että siellä lymyää oikeasti yh-mies, jolla on vain erilainen tapa kirjoittaa. Mutta omaan nenääni haiskahti sen verran käry (ja aika monen muunkin!) niin päätin aloittaa oman ketjun jossa vastaan rehellisesti millaista on yh-isänä eläminen.
Te saatte itse päättää uskotteko minua vai pidättekö feikkinä.
Oletko sinkku? onko ollut vientiä naisrintamalla? yleensähän yh-äitejä syrjitään, miten on yh-isien laita?
Saako kysyä minkä ikäinen olet ? :)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:39"]
Oletko sinkku? onko ollut vientiä naisrintamalla? yleensähän yh-äitejä syrjitään, miten on yh-isien laita?
[/quote]
Olen sinkku. Seurustelin vuoden verran yhden naisen kanssa, mutta hänellä tuli muutto työn perässä ulkomaille joten päätimme lopettaa suhteen. Kaukosuhde + lapsi on vähän huono yhdistelmä.
Vientiä naisrintamalla ei pahemmin ole, koska harvoin käyn missään. Baarista kyllä naisia mukaan saisi, mutta yleensä vain yhdeksi yöksi. Muutaman kerran olen nettideittailua kokeilluit, mutta kaikista niistä naisista on valitettavasti tullut sellainen epätoivoinen kuva. Yh-äideistä en niinkään ole innostunut, tai en ole siis upeaa sellaista vielä tavannut. Mielummin lapseton nainen joka tykkää lapsista ja mahdollisesti haluaa oman jonain päivänä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:40"]
Saako kysyä minkä ikäinen olet ? :)
[/quote]
34
Mitä teet työksesi, oletko korkeastikoulutettu?