Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hyvä äiti-/isäpuoli on vain satua!

Vierailija
06.06.2014 |

Tällä foorumilla pyöriessäni en ikinä usko niihin satuihin, joissa uusperheen äiti-isäpuoli kertoo olevansa yhtä tasapuolinen ja tasa-arvoinen omia sekä puolison lapsia kohtaan. Miksi en tähän usko? Koska en ole vielä käytännössä ikinä eläissäni tälläistä nähnyt! Olen kuitenkin nähnyt monia uusperheitä, monista eri lähtökohdista. Uusperheen arki varmasti omalla tavallaan toimii, mutta se ei tunnu toimivan, että nykyinen puoliso (mies/nainen) ikinä hyväksyisi täysin aiemman puolison kanssa tehtyjä lapsia.

 

 

Tässä muutama esimerkki:

 

1. Vanhemmat ovat eronneet lapsen ollessa 8 vuotias. Molemmilla vanhemmilla on myöhemmin elämässä uusi kumppani.

 

Äidin uusi kumppani on suhteellisen välinpitämätön ja huomaamaton.

 

Isän uusi kumppani tekee alusta asti selväksi ettei voi sietää edellisen liiton lasta, mutta muiden ollessa läsnä esittää kuitenkin täysin päinvastaista. Isän uudella puolisolla myös lapsi aiemmasta liitosta, joka asuu pysyvästi isän sekä isän uuden puolison kanssa ja jolle kaikki on sallittua.  Isän uusi puoliso nimittelee lasta selän takana, ei anna lapsen käydä isänsä luona muun muassa. Aikuisiällä tämä kärjistyy siihen, että isän aikuinen lapsi sekä uusi puoliso ottavat fyysisesti yhteen, molemmille tuomio pahoinpitelystä.

 

2. Nainen ja mies löytävät toisensa. Naisella on kaksi aiempaa lasta edellisestä suhteesta, miehellä kolme lasta. Yhdessä asuminen sujuu niin, että saman katon alla asuvat naisen molemmat lapset, yksi miehen lapsi sekä loppujen lopuksi vielä miehen ja naisen yhteinen lapsi.

 

Miehen kaksi muuta lasta asuvat äitinsä luona.

Miehen aiemmasta suhteesta olevista lapsista yksi ei voi sietää uutta kumppania eikä uusi kumppani voi sietää tätä lasta. Tämä yleisesti tiedossa ja välttelevät kanssa käymistä myös aikuisina viimeiseen asti.

Elo saman katon alla sujuu, mutta ongelmat rupeavat tulemaan esiin, kun lapset ovat aikuisia. Naisen lapset eivät juuri enää uskalla vierailla lapsuudenkodissaan, koska mies on tehnyt harvinaisen selväksi, että naisen lapset eivät ole tervetulleita. Nainen ei näe aikuisia lapsia eikä lapsenlasiaan eikä edes puutu asiaan mitenkään.

 

3. Nainen ja mies tapaavat. Naisella aiemmasta liitosta yksi aikuinen lapsi, joka asuu jo omillaan. Miehellä kolme alaikäistä lasta, jotka pääsääntöisesti asuvat äitinsä luona. Vieraillessaan isällään uusi nainen tekee hyvin selväksi, että ei lapsista pidä, koska tulevat aina käymään ja odottavat saavansa rahaa/lahjoja.

 

Uuden naisen mielestä lapset saavat riittävästi, kun mies maksaa normaalia suurempia elatusmaksuja lasten äidille. Uusi nainen ilmoittaa, että kuinka lapset saavat kyläillessään istua vain yhdellä sohvalla yms rajoittaa heidän tekemisiään jatkuvasti.

 

 

Tässä vain kolme esimerkkiä näistä rakastavista ja ihanista uusista puolisoista, jotka kovaan ääneen kertovat ”Tietenkin minä rakastan Penan lapsia yhtä paljon kuin omia, nehän ovat osa Penaa”, paskat!

 

Ja mielestäni se on myös täysin ymmärrettävää. Miten voisikaan rakastaa jotain sellaista mikä ei ole omaa samalla tavalla kuin omaa ja käyttäytyä sitä kohtaan samalla tavalla kuin omaa kohtaan. En minä usko ainakaan tähän pystyväni ja toivon, etten tällaiseen tilanteeseen ikinä tule joutumaan. 

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on uusperhe, ja meillä on mennyt hyvin, koska me ihan tietoisesti pidämme koko ajan selvillä sen kuka on kenenkin lapsi. Minusta on ihan täysin ok, että olen miehen tyttärelle vain joku äitipuoli, ei hänen tarvi mua ylenpalttisesti rakastaa. Samoin oman lapseni ei tarvitse rakastaa miestäni. 

 

Yhteiset miehen ja lasten kanssa sovitut säännöt meillä on talossa ja ne koskee kaikkia. Mutta muuten pidämme kasvatusvastuun omista lapsistamme erillisinä, mies päättää oman lapsensa asioista hänen biologisen äitinsä kanssa, minä päätän omani asioista hänen isänsä kanssa. Ei mitään tarvetta teeskennellä että nyt ollaan yksi suuri perhe jossa kaikki rakastaa kaikkia valtavasti ja tasapuolisesti. Meille riittää, että arki sujuu eikä ketään kohdella käytännön tasolla epäoikeudenmukaisesti.

Vierailija
2/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen uusperheessä kasvanut lapsi. Me kaikki lapset olimme samalla viivalla. Minulla oli äiti,isä, isäpuoli ja äitipuoli. 

Sain lapsen niin hänellä oli minun puoleltani tuplamäärä isovanhempia. 

Kommentoikaa vaan nihkeilijät että eivät ne ole oikeita isovanhempia. No biologisesti eivät mutta muuten kyllä :)

 

Minulle on ollut rikkaus asua uusperheessä. Liikuin isän ja äidin luona isompana miten halusin, asuivat suht lähekkäin. Koulun jälkeen molempiin paikkoihin sai viedä kavereita jne. Kaikki 4 aikuista pitivät minulle rajoja, kaikki olivat kiinnostuneita koulunkäynnistäni,kavereistani ja harrastuksistani. Jos jotakin aikuisista en saanut puhelimella kiinni soitin seuraavalle. 

 

Eli usko tai älä ap, voi ne uusperhe kuviotkin toimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En edes jaksanut lukea aloitusta loppuun, mutta ona lapsuuteni uusioperheessä oli onnellinen. Toinen vanhemmistani kuoli ollessani lapsi ja muutamaa vuotta myöhemmin kuvioihin astui mahtava aikuinen vanhempi. Minulla itselläni oli jo ennestään sisarpuolia, eli oikeastaan olen koko elämäno viettänyt uusioperheen lapsena.

Tuloksena oli monimutkainen uusioperherakenne, jossa kaikille annettiin tilaa ja rakkautta. Tosin perheeseen ei saatu enää lisää lapsia, eli olin perheen nuorimpia. Nykyään koko lapsilauma on korkeakoulututkinnon joko suorittanut tai suorittamassa, olemme hyvin läheisiä ja kenelläkään ei ole mitään hampaankolossa. Ja tämä kaikki tulee tosiaan sellaisen lapsen suusta, joka syntyi uusioperheeseen "rakkauslapsena" av-sanaston mukaan ja sai turvaa ja rakkautta uudessa perheessäni myös.

Vierailija
4/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli tietty "helppo" tilanne koska miehelläni ei ollut lapsia ennestään, minulla 3 kouluikäistä. Hän on aina ollut tosi rakastava ja huolehtiva koko pesueesta, esikoispojan kanssa oli alussa hieman vaikeaa kun poika luuli että hänen täytyy olla lojaali isälleen eikä saa pitää isäpuolestaan. No, tajusi todella pian miten paljon onnellisempi perheemme on tällä kokoonpanolla ja on nyt todella läheinen isäpuolen kanssa.

 

Meillä on myös 1 yhteinen lapsi joka tuli valmiiseen perheeseen 6 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Vierailija
5/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietenkin jokaisen säännön vahvistaa aina poikkeus eli joku voi tässä uusperhe kuviossa onnistua, mutta loppujen lopuksi se on aikamoinen harvinaisuus. Ainakin omassa lähipiirissäni.

 

Tuokin, että pidetään tietoisesti pidetään selvillä, että kuka on kenenkin lapsi, niin miten hyvin se oikeasti toimii? Tehtäisiinkö noin ydinperheessä, no ei tietenkään. Miten se oikeasti vaikuttaa lapseen, että hän tietää kotona ollessaan, että tuo ihminen tuossa ei ole äitini, minun ei tarvitse häntä äitinä pitää ja noilla muilla lapsilla on vähän eri säännöt, koska tuo ihminen tuossa on heidän äiti?

 

PS. Arvostan yli kaiken täällä olevia kommentteja, jotka alkavat: "En jaksanut lukea tuota ja tuota, mutta kerronpa nyt oman mielipiteeni asiaan tietämättä mistä edes oikeasti puhutaan"

 

AP

Vierailija
6/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei kyllä pidä paikkaansa. No, oma isäpuoleni oli kyllä aikoinaan (nykyään parempi) melkoinen yrmy mutta oli sitä myös omalle lapselleen "tasapuolisesti".

 

Itse tiedän monta hyvin toimivaa uusperhe "kokoonpanoa".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:38"]

 

Tuokin, että pidetään tietoisesti pidetään selvillä, että kuka on kenenkin lapsi, niin miten hyvin se oikeasti toimii? Tehtäisiinkö noin ydinperheessä, no ei tietenkään. Miten se oikeasti vaikuttaa lapseen, että hän tietää kotona ollessaan, että tuo ihminen tuossa ei ole äitini, minun ei tarvitse häntä äitinä pitää ja noilla muilla lapsilla on vähän eri säännöt, koska tuo ihminen tuossa on heidän äiti?

 

[/quote]

 

Meillä ei ole kotona eri sääntöjä, vaan samat molemmille lapsille. Mutta yleisissä asioissa toki päätöksiä tehdään erikseen, esim. miehen exä on innokas rokotusten vastustaja, ja mieskin enemmän sinne suuntaan kallellaan, ja minä en äitipuolena heidän päätöksiinsä puutu. Eikä mies puutu  minun päätöksiini oman lapseni suhteen kun on kyse esim. koulunkäynnistä, harrastuksista jne. 

 

Meillä myös lapset on olleet jo aika isoja kun on menty yhteen, miehen lapsi 13 vuotta ja minun 8, joten on kai aika luonnollista ettei he enää sillä tavalla uutta aikuista siihen niin läheiseksi ota kuin pienempi ottaisi. Miehen tytär varsinkin oli kokenut niin monet mihene seurustelut ennen minua ja naimisiinmenoamme, että hän suhtautui lähinnä sarkastisesti koko juttuun alkuun, että ai isällä on taas joku uusi, ja varoitteli minuakin että ei se suakaan kumminkaan kauaa pidä. Hänelle se tuntui olevan suloisen yhdentekevää mitä isän muijia siiinä pyörii, kunhan eivät häntä häiritse.

 

Vierailija
8/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noin 50 prosentilla uusperheistä ei ole lainkaan yhteisiä lapsia. Näin ollen puolet äitipuolista on ap:n logiikalla hyviä äitipuolia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äh, 9:n logiikka petti :) Mutta silti: ei kaikilla uusperheen äideillä ole omia lapsia.

Vierailija
10/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noo, mä lähetin juuri äitienpäivänä äitipuolelleni Hyvää äitienpäivää -viestin, että joo.. myytti mikä myytti :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
06.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies ja nainen tapaavat toisensa. Molemmilla on 2,5v lapsi. Seurustelevat puoli vuotta ja muuttava yhteen. Naisen lapsi asuu heidän luona kokoajan ja käy viikonloppuisin isällään. Miehen lapsi on joka toinen viikko heidän luona. Aluksi on omat hankaluutensa tasapuolisuuden kanssa, mies meinaa kohdella omaansa paremmin mutta näistä asioista joskus vähän riidellään mutta yleensä saadaan puhuttua ne selväksi. Menee reilu vuosi ja elämä on tasaista ja tasapuolista kaikille. Ollaan opittu toisten tavoille ja haluttu tehdä perheestä toimiva, annettu myönnytyksiä puolin ja toisin jotta tasapaino säilyy. Rakkautta on edelleen ilmassa.

kun on mennyt 5 vuotta tälläistä, perheeseen syntyy iltatähti josta on tullut vähän kaikkien myös isoveljien lellipentu ja silmäterä. Edelleen rakkautta ilmassa ja 8 vuotta nyt yhdessä.

 

Tälläinen on meidän tarina... Ja kyllä en on paha äitipuoli vaan rakastan myös mieheni lasta jonka olen niin pienestä asti tuntenut.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi kolme