Minkälainen on moukkamaisin vieras, joka sinulla on käynyt kylässä/ kenellä sinä olet käynyt kylässä?
Tuli vaan mielleen yhdestä kaksplus-palstan keskustelusta, missä vieras oli pitänyt hakea juna-asemalta 40km päästä, ei ollut tuonut minkäänlaisia ruokia tai tuliaisia edes lapsille ja oli pitänyt heittää takaisin juna-asemalle.
Eikä minkäänlaista kiitosta ollut kuulunut tai osallistunut matkakuluihinkaan.
Kommentit (3408)
Ex-miestä sai hävetä aina ja joka paikassa.
Erään kerran alakerran naapuri (exän tuttu vuosien takaa) kutsui meidät kylään. Hän tarjosi jotain hyvää konjakkia, eikä tarkoitus ollut että ruvetaan ryyppäämään, vaan tosiaan yksi drinkki siinä juttelun lomassa. Alkoholille perso ex tyhjensi lasinsa melkein yhdellä huikalla ja alkoi kiemurrella viinan tuskissaan. Kun toista drinkkiä ei kuulunut, hän pyysi suoraan että saisko lisää. Naapuri kaatoi hänelle vielä yhden. Taas tyhjeni lasi yhdellä huikalla, kun me muut oltiin hätinä maistettu lasista. Kun ex pyysi taas lisää, sanoi naapuri suoraan, että ei tässä ole tarkoitus vetää kännejä, ja että enempää ei halua antaa. Exää v*tutti ja oli jo menossa omin päin baarikaapille, kun naapuri sanoi minulle (pahoitellen), että on varmaan parempi jos lähdette nyt.
Toisen kerran oltiin erään toisen kaverin perheen luona iltaa istumassa ja kaverin vaimo teki siinä makaronilaatikkoa ja salaattia. Ruoan valmistuttua pyysi meidätkin pöytään ja kysyi sitten että onko makaronilaatikko ollenkaan onnistunut. Se oli, ja kehaisinkin että hyvältä maistuu. Ex taas kauhoi laatikkoa vieressäni kuin nälkään kuolemaisillaan ja tokaisi että ihan pa5kaa. Se oli sitä hänen ”huumoriaan”, mutta pahoitti emännän mielen.
Tuo suhde ei kauaa kestänyt, ja kuulinkin miten ex oli käyttäytynyt todella törkeästi monen tutun kotona. Just juonut isäntäväen viinoja, poltellut muiden tupakoita, jopa varastanut rahaa jonkun kotoa. Elämänkallu joka sitten menehtyikin nelikymppisenä.
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Mun exän kaveri tuli usein viikonloppuna meille ja miehet menivät autotalliin höpöttämään ja näennäisesti jotain korjailemaan. Kaverilla oli aina lapset mukana, jotka tyrkkäsi minun vahdittavakseni. Ilmeisesti heillä oli rouvalla siivouspäivä ja perhe piti saada pois jaloista.
Meillä ei silloin vielä ollut omia lapsia, enkä tykännyt yhtään, että muiden lapsia tuodaan etukäteen sopimatta hoitoon. Oli pakko lähteä sitten itse pois kotoa, kun taas näin pesueen tulevan.
Vierailija kirjoitti:
Mun exän kaveri tuli usein viikonloppuna meille ja miehet menivät autotalliin höpöttämään ja näennäisesti jotain korjailemaan. Kaverilla oli aina lapset mukana, jotka tyrkkäsi minun vahdittavakseni. Ilmeisesti heillä oli rouvalla siivouspäivä ja perhe piti saada pois jaloista.
Meillä ei silloin vielä ollut omia lapsia, enkä tykännyt yhtään, että muiden lapsia tuodaan etukäteen sopimatta hoitoon. Oli pakko lähteä sitten itse pois kotoa, kun taas näin pesueen tulevan.
Mä sanoin mun miehelle vastaavassa tilanteessa, et seuraavalla kerralla en enää vahdi kaverin lapsia.
Mies ymmärsi ja en enää joutunut vahdiksi vaan lapset jäi kaverin vahdittavaksi.
Ei ollut kaveri tyytyväinen muuttuneeseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena asuin kaupungin keskustassa ja olin monille "ystäville" etkoilupaikka tai sitten yöpaikka ja selviytymisasema. Olin ujo, arka ja yksinäinen joten kauan siedin tuota.
- Tultiin luokseni juomaan alkoholia, polttamaan liesituulettimen alla (kun tuuletusparvekeelle ei jaksettu lähteä) ja huudattamaan musaa, "lainattiin" vaatteitani joita en saanut koskaan takaisin ja meikkejäni. Kun kysyin saanko tulla mukaan baariin pyöriteltiin silmiä luullen, etten huomaa ja yleensä minut sitten eksytettiin porukasta baarissa.
-Aamyöstä soiteltiin että heittää avaimet ja tultiin pitsalaatikot sylissä möykkäämään, minulle ei ikinä tarjottu pitsanmuruakaan.
- Krapulassa ei kyetty liikkumaan vessaa pidemmälle ja kanavasurffailtiin vuodesohvallani huudellen että keitä kahvia ja hae jotain ruokaa.
Kerran sitten riitti. Oli minun syntymäpäiväni ja olin huomaavaisesti saanut yhden siiderin ennenkuin lähtivät joraamaan ja jättivät minut siivoamaan tahmeita laseja, sätkänpuruja ja meikkitahroja. Siivosin, itkin ja ja tajusin että nyt minulle kertakaikkiaan riitti. Sammutin puhelimen enkä ollut kuulevinaan, kun klo 4 ropisi kiviä ikkunaan. Puhelin oli täynnä viestejä että missä v""ssa sä olet, tuu avaa, tänne jäätyy! olen syntynyt joulukuussa joten oli kylmä. Huolimatta tämän petturuuden närkästyksestä olivat valmiita "antamaan anteeksi" ja tulemaan taas etkoille mutta ilmoitin että saavat etsiä toisen paikan, minulla on aamulla herätys. Eivät uskoneet, vaan alkuillasta pirisi ovipuhelin ja sitten kännykkä. En avanut ovea enkä vastannut puhelimeen.
Se ystävyys oli sitten siinä.
Tästä tuli niin surullinen olo! Toivottavasti nuo sikailijat ovat saaneet maistaa omaa lääkettään. Hyvä että heivasit ne!
En muista olenko jo kertonut tämän ketjussa, mutta aikoinaan miehen eräs kaveri tuli kuukausien ajan meille joka päivä klo 16-17 kun pääsi töistä odottelemaan avovaimonsa pääsyä iltavuorosta. Tämä avokki (jonka työpaikkaa en muista) pääsi joka ilta siis klo 22, ja tää sen mies siis notkui meillä joka ilta siitä asti kun pääsi töistä siihen asti että oli aika hakea muija töistä. He itse asuivat parinkymmenen kilometrin päässä, ja me sopivasti keskustassa lähellä sitä avokin duunia. En ikinä tajunnut tai saanut kysytyksi miksi mies ei vain aja kotiin ja sit takaisin keskustaan hakemaan naista kun se pääsee töistä. Kai se halusi säästää bensaa tai jotain.
Meillä oli pieni vauva ja olin törkeän väsynyt iltaisin, ja aina vihjailin että pitäis mennä saunaan ja nukkumaan pikkuhiljaa, kun vauva kumminkin herättää taas puolenyön jälkeen. Tää kaveri hymyili aina, että menkää vaan saunaan, mä katson telkkaria sillä aikaa. Eikä häntä häirinnyt yhtään sekään, kun saunan jälkeen tosiaan menin nukkumaan! Oma silloinen mies ei tajunnut vihjeitäni, eikä ikinä sanonut kaverilleen, että sun pitäis nyt oikeasti lähteä, tai että ei sovi joka päivä tulla aikaa kuluttamaan meille. Itse olin nuori, enkä tuntenut tätä miestä hyvin, plus olin huono sanomaan kenellekään mitään päin naamaa.
Nuo istumiset meillä loppui vasta sitten kun avokkinsa vaihtoi työpaikkaa, eikä ollut enää jatkuvasti iltatöissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Heh, on kokemusta. Siinä puhuu lopulta itsekin koko elämänsä, ja ihan pähkähullutkin jutut, kun tuskissaan yrittää pitää puhetta yllä.
Vinkki. Keskustele miehesi kanssa asiasta. Nähkää neljistään niin ei haittaa jos yksi mykkä joukossa. Ei tosiaan mitään ukot auto tallille tai saunaan meininkejä.
Vierailija kirjoitti:
Rakas ystäväni, maamme tapakulttuurille uskollisena toimintakykyisenä alkoholistina, tuppaa tekemään sellaista että tuo syntymäpäivä/joulu/tuliais/tupari tms lahjaksi pullon jotain parempaa. Kun promillet nousee, alkaa maanittelemaan josko otettaisiin testihömpsyt. Ja siinä kohtaa, kun on aika siirtyä baariin tai lopettaa ilta, löydän ystävän siemailemasta lahjaksi tuomaansa juomaa, oli lupa annettu tai ei 😅 Kutsumme mieheni kanssa tätä vuodesta toiseen toistuvaa proseduuria ”Katjan klassikoksi”
Näitä katjoja on kiva seurata. Päivällisen jälkeen alkaa suu napsaan ja hän tulee hiukan levottomaksi. Ehkä silmäilee konupulloa. Sitten hän soveliaan ajan päästä ehdottaa josko jo?
Ei sillä, maistuu se mullekin mutta kustannan omat viinat enkä kärky tuomiani tuliaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Heh, on kokemusta. Siinä puhuu lopulta itsekin koko elämänsä, ja ihan pähkähullutkin jutut, kun tuskissaan yrittää pitää puhetta yllä.
Vinkki. Keskustele miehesi kanssa asiasta. Nähkää neljistään niin ei haittaa jos yksi mykkä joukossa. Ei tosiaan mitään ukot auto tallille tai saunaan meininkejä.
No siis just tämä 😂 Sitä melkein kertoo millainen aamukakka tuli, kun yrittää vaan olla äänessä ja puhua edes jotain 🤣
Vierailija kirjoitti:
Oli sovittu että mennään miehen siskon ja hänen silloisen poikaystävänsä luokse kylään sunnuntaina aamupäivällä. Mentiin yhdentoista aikoihin soittamaan ovikelloa, johon isäntäväki heräili. Oli kuulemma lähdetty edellisiltana hetken mielijohteesta paikalliseen 'yhdelle'. Istuttiin olohuoneessa, talonväki tukka pystyssä, hiljaisina, kalpeina ja naamaa repien, toisin sanoen tukevassa krapulassa. Emäntä havahtui siitä kyselemään pitäisikö kahvia keittää, mutta muisti saman tien että ei muuten ole maitoa, eikä oikein mitään muutakaan kahvin kanssa tarjota. Lähdettiin siitä sitten omaan kotiin kahville. Tilanteesta ei ole sittemmin puhuttu sanaakaan.
Soitetaan, ennenkuin lähdetään. Suomessa sovitaan myös tarkka aika.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Tuo on todella kiusallista. Mä varmaan lähtisin lajittelemaan ja pesemään pyykkiä. :D Tai sitten tv päälle ja katsoisin sitä. Turhauttavaa, kun tuo tapahtuu omassa kodissa. En ymmärrä miksi se tuppisuu tyttis tulee kylään, kun ei osaa/kiinnosta jutella.
Kiusallista on myös se, kun tuppisuinen työkaveri tulee bussissa viereen istumaan (vaikka muuallakin olisi tilaa) eikä puhu mitään. Ihan ärsyttää, kun puhuminen laitetaan toisen vastuulle. Kiva siinä pitää jotain monologia yllä. Ja kun kysymysten kautta yrität saada toisesta jotain irti ja herättää keskustelua, niin vastaus on yksi lause.
Siksi voisinkin sanoa, että tuppisuut älkää tulko tykö, jos ette saa sanaa suustanne.
Mä olen joskus väsyneenä tehnyt karkeasti niin, että en sitten puhu minäkään mitään. Siinä ollaan sitten kumpikin hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Argh inhoan tätä kun naiset tuupataan yhteen ja oletetaan että kyllä ne viihtyy keskenään näitä "naisten juttuja" puhuen, miettimättä yhtään meneekö luonteet ja kiinnostuksen kohteet yhteen. Ihan kuin oltaisiin lapsia hiekkalaatikolla. Eihän kukaan pakota saliörmyä miestä hengaamaan viherhippi-runopojan kanssa vain siksi että molemmat ovat samaa sukupuolta.
Nainen, joka kusi kännissä sänkyni märäksi ja päälle kettuili minulle ulkonäöstäni. En suuttunut vahingosta vaan tuosta haukkumisesta/arvostelusta joka oli ties kuinka mones, mutta mulle viimeinen kerta. Vähän nöyrempi pitäisi olla varsinkin tuossa tilanteessa. Ja olen itsekin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Argh inhoan tätä kun naiset tuupataan yhteen ja oletetaan että kyllä ne viihtyy keskenään näitä "naisten juttuja" puhuen, miettimättä yhtään meneekö luonteet ja kiinnostuksen kohteet yhteen. Ihan kuin oltaisiin lapsia hiekkalaatikolla. Eihän kukaan pakota saliörmyä miestä hengaamaan viherhippi-runopojan kanssa vain siksi että molemmat ovat samaa sukupuolta.
Tästä samasta syystä en mennyt appiukon ja vaimonsa luokse isänpäivänä, vaikka muu perhe meni. Kaava kun siellä on aina sama, lapset katoaa leikkimään vaimon lasten kanssa, mies ja appiukko suuntaavat autotalliin edes kahveja juomatta. Minä jään sisälle vaimon kanssa, vaimon jonka kanssa on täysin mahdoton keskustella, vaimon jolla ei yksinkertaisesti vain ole mitään puhuttavaa.
Heti kun ne "onpa kaunis sää tänään, ensi yönä varmaan jo pakkasta" - supermielenkiintoiset kahden lauseen pakolliset keskustelut on käyty, istun hiljaa kahvikuppia tuijotellen tai menen lastenhuoneen lattialle istumaan. Alkuaikoina yritin aina puhua jotain, ihan mitä vaan, mutta kun ei toimi niin ei toimi. En jaksa kiduttaa itseäni pakkokeskustelua ylläpitämällä.
Jos on pakko käydä siellä, vaikka hakemassa/viemässä jotain, menen mieluummin autotalliin, kutsuttiin tai ei.
Olin vasta muuttanut omaan kämppään enkä ollut saanut suurinpiirtein vielä kamojani purettua. No eräs mies jota olin tavannut kutsui itse itsensä luokseni.. En ollut ostanut mitään tarjottavaa koska elin silloin ns. kädestä suuhun, hyvä jos oli varaa ruokaan itselleni.. No, tyyppi alkoi sitten valittamaan nälkää.. No kynsin hampain annoin sitten suurinpiirtein ruokani loput hänelle.. (Olin aivan liian kiltti tuolloin). No ruuan jälkeen hän sitten istahti television eteen, avasin oluen ja möllötti sitä televisiota.. Itselläni olisi ollut vaikka mitä muutakin tekemistä.. Vihdoin kun tyyppi lähti ilmoitin viestillä että eiköhän tämä ollut tässä..
Jäänyt mieleen sellainen tilanne avopuolison syntymäpäiviltä kun olin vääntänyt useampaa sorttia tarjolle ja yksi niistä oli voileipäkakku. Avopuolison veli tokaisi kahvipöydässä kovaan ääneen; "miksi kaikki leipoo näitä ihmeen voileipäkakkuja kun kukaan ei niistä kuitenkaan tykkää!" Vastasin siihen että kuule, kaikkia ei voi valitettavasti aina miellyttää. Missä ihmisten käytöstavat??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Tuo on todella kiusallista. Mä varmaan lähtisin lajittelemaan ja pesemään pyykkiä. :D Tai sitten tv päälle ja katsoisin sitä. Turhauttavaa, kun tuo tapahtuu omassa kodissa. En ymmärrä miksi se tuppisuu tyttis tulee kylään, kun ei osaa/kiinnosta jutella.
Kiusallista on myös se, kun tuppisuinen työkaveri tulee bussissa viereen istumaan (vaikka muuallakin olisi tilaa) eikä puhu mitään. Ihan ärsyttää, kun puhuminen laitetaan toisen vastuulle. Kiva siinä pitää jotain monologia yllä. Ja kun kysymysten kautta yrität saada toisesta jotain irti ja herättää keskustelua, niin vastaus on yksi lause.
Siksi voisinkin sanoa, että tuppisuut älkää tulko tykö, jos ette saa sanaa suustanne.
Mä olen joskus väsyneenä tehnyt karkeasti niin, että en sitten puhu minäkään mitään. Siinä ollaan sitten kumpikin hiljaa.
Tuo on muuten paha, kun tuppisuu tulee bussissa viereen! Tämä on hiukan off topic, mutta minulla oli ennen työkaveri, joka siirtyi uudelle "työpisteelle" minun työpaikkaani. Ihan perusmukava, mutta äärettömän hiljainen, mutta tuli aina sellainen olo että pyöritteli silmiään meidän huipulle työyhteisölle (ollaan saatu ihan yleistä palautetta ja huomiota tästä) ja olisi pilkannut meitä. Kaikki kuitenkin otti hyvin mukaan hänet, minäkin tein parhaani. Osoittautui sittemmin, että hän tuli samalla bussilla töihin, ja jos sattui sama vuoro niin kotiin mennessä sitten istahdettiin vierekkäin. Tosi hankala keskustella ja esitin parhaani mukaan "parasta kaveria" (tarkoituksena tosiaan vilpittömästi ystävystyä) ja jutella sekä vitsailla kaikkea mitä sylki suuhun toi, että ei huomaisi kuinka epämukava olo minulle tuli hänen käytöksestään. Koko matkan aikana hän sanoi ehkä lauseen, kaksi.... Hän jäi sitten myöhemmin pitkälle sairauslomalle burnoutin vuoksi, mikä ehkä selittääkin käytöstä. Tietenkin hänelle lähetettiin pikku muistaminenkin, vaikka oli varsin vähän aikaan ollut meillä, tsemppiä ja tervetuloa takaisin jne. Ihmetys olikin suuri, kun takaisin ei koskaan tultu saatesanoin että ollaan hirveä työpaikka ja ilkeitä ihmisiä, jotka ei puhuneet mitään hänelle ja koki tulleensa kiusatuksi yms!! Ja kaikilla muilla kokemus ihan tasan päinvastainen, kuinka hirveästi häntä yritettiin ottaa mukaan, mutta ikään kuin oltaisiin oltu vihollisia hänelle eikä lämmennyt yhtään. Se oli pienoinen shokki meille työyhteisönä, mutta kieltämättä kävi hyvin että hän omasta päätöksestään jäi sitten kokonaan pois.
Meillä on kaksi kotia, toinen Suomessa ja toinen Euroopassa mieheni työn vuoksi.
Tykätään että ystäviä ja perhettä vierailee luonamme toisessa maassa, mutta yksi tuttava nostaa karvat pystyyn kerta toisensa jälkeen.
Sama kaava on nyt toistunut useamman kerran, ja ihmettelen miksi ajateltiin että tämä toiminta muuttuisi. Kyseinen henkilö kuuluu enemmän ”tuttaviin” kuin ystäviin, ja hänen oma aktiivisuutensa ansiosta hommannut aina lennot meille. Tyylillä ilmoittanut että nyt sopisi tulla sinne. Me ollaan sitten uunoina aina oltu vain että tervetuloa.
No- perseily alkaa jo tunnetusti siinä kohtaa kun koneen renkaat koskettaa maata. Ikinä emme ole saaneet mitään tuliaisia tai tuomisia (itse oletan tämän olevan asia, miten ainakin henk. koht. toimisin), vaan oletetaan että kaikki kyydeistä lähtien hoidettu, perillä kaappi täynnä juomaa ja ruokaa.
Ko. vieras istuu tumput suorina sohvalla odottaen tyyliin kutsua syömään, kun minä teen ruoat, haen aamupalat, hoidan omat työt ja muut. Mihinkään kustannuksiin hän ei todellakaan ole osallistunut, saatika tarjoutunut edes maksamaan vaikkapa kaupassa. Itse pidän tätä ehdottomana oletuksena, jos olisin toisten ruokapöydässä.
Aikuinen ihminen myös maksattaa ravintola- ja muut kulut reissussa (esim. nähtävyyksien sisäänpääsyt, polttoaineet, tuliaiset ym) miehelläni/minulla, kun usein joudutaan maksamaan yhdessä laskussa kaikki.
Ja mikä parasta, edes kiitosta ei saa. Naureskeltiin just, että ihan vaan perinteinen ”kiitos” toimisi myös kohtuu hyvin, mutta ei!! :D Meidän toisesta kodista on muodostunut hänelle all-inclusive-loma, mikä me ollaan täysin liian anteliaalla ja kiltillä luonteella mahdollistettu. Nyt tähän on laitettu stoppi siten, että ollut vain pakko vedota työkiireisiin yms. Lisäksi nyt viimeisellä kerralla olin kovana siitä, etten maksa hänen lippuaan erääseen kohteeseen. Oikein joutui kaivamaan lompakon taskusta, nautin!
Kysyn vaan: miten aikuinen ihminen voi toimia näin? :D (toki myös meille, miten helvetissä ollaan mahdollistettu tämä….)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina vähän tukala olo, kun mieheni paras ystävä tulee tuoreen tyttöystävänsä kanssa kylään. Ystävämies itse on tosi mukava, hauska ja kova puhumaan, mutta tyttis on hiljaista sorttia. Miehet häipyvät aina keskenään autotalliin tai jonnekin, ja olettavat tietenkin että kyllä naisväki porisee keskenään naisten juttuja. Mutta kun ei. Tämä naisystävä istuu hiljaa ja tuijottaa minua, ja itse höpötän mitä sattuu kun en kestä niitä vaivaantuneita hiljaisia hetkiä. Olen puhunut läpiä päähäni lukemattomia kertoja, kun vaivaa se että toinen ei koskaan aloita keskustelua tai juurikaan edes kommentoi siihen mitä itse yritän jutella. Kun miehet istuvat kanssamme, niin silloin kyllä avaa suunsa, mutta minun kanssani ei keksi juteltavaa.
Kokeilepas olla ihan levollisesti hiljaa. Teet juttujasi, selaa vaikka puhelinta tai lue kirjaa/lehteä. Ensin tietysti vaihdat tervehdykset ja esität kysymyksiä: miten on viikko mennyt, oottekos jo joulua suunnitellu, matkoilla vai kotona? Ja jos ei keskustelua synny, niin vaikene.
Alakouluikäinen oli. Muuten käsittääkseni ihan normaali perhe, mutta joulusta eivät välittäneet.