Minkälainen on moukkamaisin vieras, joka sinulla on käynyt kylässä/ kenellä sinä olet käynyt kylässä?
Tuli vaan mielleen yhdestä kaksplus-palstan keskustelusta, missä vieras oli pitänyt hakea juna-asemalta 40km päästä, ei ollut tuonut minkäänlaisia ruokia tai tuliaisia edes lapsille ja oli pitänyt heittää takaisin juna-asemalle.
Eikä minkäänlaista kiitosta ollut kuulunut tai osallistunut matkakuluihinkaan.
Kommentit (3408)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:38"]Mieheni kaveripariskunta. Tulevat kahville ja puhuvat aina ruotsia (osaavat täydellisesti myös suomea), vaikka tietävät etten osaa ruotsinkieltä. Mies ei koskaan käännä minulle mitään ja alkuaikoina kun yritin olla kiinnostuneena "ai mikä juttu? :)", "ai millon tapahtu? :)", saattoivat suomentaa pari edellistä lausetta ja taas jatkaa keskustelua ruotsiksi. Jos KEHTAAN valittaa miehelleni asiasta, on vika mussa ja mun pitäisi opiskella ruotsia. Muutaman kuukauden jaksoin katsella, nykyään mies ihmettelee miksi nykyään keksin muuta tekemistä kun kyseinen pariskunta tulee kylään.
[/quote]
Tyypillisiä suomenruotsalaisia
[/quote]
No ei kyllä ole. Mulla on jonkun verran suomenruotsalaisia kavereita ja puhuvat AINA suomea, jos paikalla on suomenkielisiä.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 23:38"]Mieheni kaveripariskunta. Tulevat kahville ja puhuvat aina ruotsia (osaavat täydellisesti myös suomea), vaikka tietävät etten osaa ruotsinkieltä. Mies ei koskaan käännä minulle mitään ja alkuaikoina kun yritin olla kiinnostuneena "ai mikä juttu? :)", "ai millon tapahtu? :)", saattoivat suomentaa pari edellistä lausetta ja taas jatkaa keskustelua ruotsiksi. Jos KEHTAAN valittaa miehelleni asiasta, on vika mussa ja mun pitäisi opiskella ruotsia. Muutaman kuukauden jaksoin katsella, nykyään mies ihmettelee miksi nykyään keksin muuta tekemistä kun kyseinen pariskunta tulee kylään.
[/quote]
Tyypillisiä suomenruotsalaisia
[/quote]
No ei kyllä ole. Mulla on jonkun verran suomenruotsalaisia kavereita ja puhuvat AINA suomea, jos paikalla on suomenkielisiä.
[/quote]
Sama kokemus minullakin suomenruotsalaisista kavereista eli en pitäisi kovin tyypillisenä suomenruotsalaisten piirteenä. Ainoastaan töihin liittyen on ollut tilanteita, jolloin minun olisi ollut hyvä käyttää ruotsia, sillä kaikki muut olivat suomenruotsalaisia. Tuolloinkaan muut eivät tehneet siitä ongelmaa, mutta tilanne häiritsi itseäni.
Tuli ison perheen kaa meille, söi kuin elefantit, aina ku piti auttaa keittiössä niin perheenäiti lähti pelaa jotain peliä puhelimella. 7 kanankoipea meni per pää/ ruokailu , aina meni mukamas käsipesulle ja tuli tunnin päästä meidän pyyhkeet päässä ( vaikka oli annettu niille omat )
Anoppi oman anoppinsa kanssa tulivat kutsumatta kylään, raahasivat meidän olkkarin maton pois ja laittoivat uuden, mummotyylisen maton tilalle. Olivat omasta mielestään tehneet hyvänkin löydön. Minä katselin episodia vierestä epäuskoisena. Ajatus oli varmasti hyvä, mutta toteutus ontui kun asunnon haltijan mielipiteitä ei edes kysytty.
Kerran anoppi tunki pariksi yöksi kylään pyytämättä. Sotki kaikki paikat ja heräsi kolistelemaan aamulla puoli viideltä. Sitten valitti kun sohva oli kova nukkumapaikka. No kuka käski tulla yökylään, kyse oli nuorenparin ensimmäisestä asunnosta...
Tää on jo vanha ketju mut vieläkö löytyis tarinoita? Nää on niiin parhaita! :-D
Mieheni on britti ja vasta opettelee suomea. Kaikki tuttuni puhuvat hyvää englantia, mutta monet kaverit tulevat meille puhumaan vain keskenään suomea. Ikävää, etenkin jos kyseessä on esim.mieheni syntymäpäivät. Ujouden ymmärrän, mutta kaiken huippu on jos miestä kritisoidaan hänen nenänsä edessä kun ajatellaan ettei hän ymmärrä (nykyään tosin ymmärtää enemmän).
Eräs vieras suuttui kun kävimme kaupassa (minä maksoin, olin opiskelija) ja otin ulkomaalaisia ttomaatteja suomalaisten 6e/kg sijaan. Ei sitten kelvannut salaatti. Silloin harmitti, vaikkei nämä ole mitään verrattuna muihin täällä. Hyvin harva vieras on moukka
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 12:36"]Naisen kaveri meilläkin. On työpaikallaan isohko pomo ja jaksaa puhua tuntikausia vain itsestään ja työstään. Mikään muu ei ole mitään. On tottunut juoksuttamaan ja käskemään ja tämä tapa ei vapaa-ajallakaam valitettavasti unohdu. Onneksi asuu nykyisin niin kaukana ettei tuppaa kylään. Jos käymme hänen kotipaikkakunnallaan, ollaan naisen kanssa sovittu että tapaavat vain kahdestaan, sen miehen vaimo on nimittäin myos kauhea nyrpistelijä snobi.
[/quote]
Tää nyt ei välttämättä kuulu tähän ketjuun, kun kukaan ei ole ollut tarkoituksella tyly, Mutta kerronpa kuitenkin.
Mieheni on ulkomaalainen, ja viime vuonna reissattiin ensimmäistä kertaa kotimaahansa tapaamaan perhettään. Mua tietysti jännitti ensitapaaminen, miehen äiti tuntui olevan ihan säpinöissään, soitteli miehelle sitä useammin mitä lähempänä matka oli. Kyseli kamalasti että jos jäädään yöksi niin millaiset lakanat halutaan ja mistä ruuasta minä tykkäisin jne. Tarkoitus ei ollut jäädä yöksi ja sen mies sanoikin, mutta kertoi että voidaan jäädä syömään, ja mulle kelpaa kaikki muu ruoka paitsi kala, koska olen sille tosi allerginen. Moneen kertaan mies sanoi että ei kalaa.
No, kun sitten perille päästiin ja lentokentältä suoraan anoppilaan (missä oli miehen kaikki sisarukset perheineen, tädit, isovanhemmat jne) niin haistoin jo ulkoa kalan. Anoppi oli käsittänyt (tai ehkä siitä puhelusta oli päähän jäänyt vain Se sana kala) että halutaan nimenomaan kalaa. Ei ollut sitten tiennyt, että millaisesta kalasta tykkään kun tulen Euroopasta asti, ja päättänyt tehdä kaikki mahdolliset kalaruuat. Se koko pieni talo oli siis täytetty raa'alla kalalla, keitetyllä kalalla, paistetulla kalalla, savustetulla kalalla jne.
Mä en voinut sisälle mennä siihen hajuun tukehtumatta, enkä tietenkään syödä, ja oli tosi huono mieli että oli nähnyt niin paljon vaivaa mua varten. Anoppi taas ei ilmeisesti yhtään ymmärtänyt tilannetta vaan ajatteli että minä en pidä hänestä enkä hänen ruuastaan ja siksi töykeästi en tule edes sisään. Siinä mut haukuttiin sitten koko ison suvun taholta, enkä pystynyt edes puolustautumaan kun en kieltä ymmärrä. Mies yritti selittää mutta "kala-allergia"-sanaa ei vain ole olemassa koska kukaan,sielö ei ole allerginen millekään. Eivät siis vain usko kun eivät ole ennen kuulleet.
Seuraavina päivinä kun käytiin kylässä eivät uskaltaneet enää tarjota mitään. Ruvettiin sitten kutsumaan ulos syömään ja jokusen kerran kokkasin itse anoppilan keittiössä koko porukalle ruokaa. Pikkuhiljaa niille kai sitten selvisi etten vihaalkaan heidän kotiaan tai heitä ihmisinä vaikken sitä kalaa syömään.
Vaikka alkutunnelmat oli aika oudot ja riitaisatkin heidän puolestaan, me saatiin loppujen lopuksi tosi hyvä suhde aikaiseksi. Rakas anoppi, joka kyllä ei vieläkään ymmärrä miksen mä niitä hänen kovalla vaivalla kokkaamiaan kaloja syönyt
No veli...
On "kovalla työllä" lukenut itsensä ihan diplomi-insinööriksi ja tekee parhaansa että ei näyttäisi työväenluokkaista taustaansa. Kun on meillä, piereskelee ruokapöydässä, kaivelee nenää ja varistelee räkäpalleroita ja muruja tarkoituksella lattialla!
Kun niillä on kylässä niin en voisi kuvitellakaan käyttäytyvän kyseisen sivistyneesti. Terveisiä vaan sinne ylempään luokkaan.
No kyllähän ne on nää ihmiset, jotka kutsumalla kutsuu toisen kylään ja oikein yöksi pitkän matkan takaa, mutta ei tule vastaan asemalle tai edes pihalle, vaan luumuilee kotona verhot ikkunoiden edessä odottaen ovikellon tai -summerin soittoa.
Siinä sitten vaihdetaan kuulumiset ja istutaan olohuoneessa sohvalla. Vieraan tuomat tuliaiset otetaan vastaan ja jätetään pöydälle nököttämään ilman erityisiä kiitoksia. Ei kysymystä, että onko nälkä tai jano, tai elettäkään että tehtäisiin ruokaa. Kello raksuttaa seinällä ja ilta pimenee, mutta valoja ei sytytetä vaan istutaan hämärässä. IVieras siinä yrittää pitää keskustelua yllä, kertoa hauskoja anekdootteja ja kysellä kuulumisia. Isäntäväki vastailee vaisusti ja hitaasti.
Lopulta vieraan täytyy, kun kello alkaa tulla puoli yhdeksän, ehdottaa että mitäs, jos käytäis kaupassa vaikka. Hitaasti siihenkin reagoidaan, noustaan laiskasti ja venytellen sohvalta ja harkitaan asiaa ja tuumataan. Lähdetään sitten kauppaan, jossa vieras ostaa ruuat ettei tarvitse mennä nälkäisenä nukkumaan. Takaisin kyläpaikassa vieraan täytyy sitten röyhkeästi itse keitellä teevedet ja asetella sämpylät pöytään, jos aikoo jotain saada syödäkseen, sillä muutoin ruuat jäävät sillensä.
Vieraan täytyy itse myös aktiivisesti kysyä, että hei, missäs mä muuten nukun sitten, jolloin taas lähdetään laiskasti liikkeelle tuumaamaan asiaa, että mmmm...jos vaikka tossa sohvassa vaikka.. Petivaatteita ei anneta, tyynyä vieraan täytyy pyytää.
Aamulla vieras lähtee heti herättyään ja hampaansa harjattuaan ilman aamiaista ulos ovesta ja huokaisee helpotuksesta. Sinne jäi kylään kiihkeästi pyytelevä ja kutsuva entinen kouluvuosien ystävä ja ne ruokatarpeet, jotka sai ostatettua vieraallaan.
Ei minulla mitään kamalia vieraita ole käynyt, kaverini osaavat käyttäytyä. Mutta yleisesti vihaan etuajassa tulemista, josta joku tuossa ylempänä mainitsi. Tulkoon vaikka puoli tuntia myöhässä, mutta vittu EI MINUUTTIAKAAN etuajassa. Kun odotan vierasta saapuvaksi tiettyyn kellonlyömään, niin teen kaiken niin että olen viimeistään tasalta valmis, en kymmentä vaille.
Mikään ei oo kamalampaa kuin olla kylässä ja tarjottavaa ei tulekaan. Jos siis aikaa on kulunut tunteja.
Oon ottanu tavaksi syödä hyvin ennen lähtöä.
Mentiin kerran siskoni kanssa kutsuttuina äitini sukulaisen ja tämän miehen tykö 500km:n päähän kylään pariksi yöksi. Veimme mukanamme jotakin pientä ruokaa, koska meille oli luvattu kaiken ruoan tulevan isänniltä. Kunnon lahjan veimme toki..
"Pakastimen täydeltä" luvatut lihat eivät näkyneet tarjolla koko vierailun aikana. Grillimakkaraa tarjottiin ja salaattia ekana iltana. Seuraavana päivänä söimme omaan laskuumme tietysti kaupungilla. Itse emäntä ei syönyt mitään ja syykin selvisi iltasella. Kun saavuimme heidän kotiin myöhään illalla, vastavalmistettu makaroonilaatikko tuoksui pöydällä. Emäntä nosti kuitenkin leivät esille ja kehoitti meitä: "ottakeehan tytöt leipee"! Ilmeisesti hän odotti, että kävimme nukkumaan, että pääsi itse syömään laatikon, meille ei laatikkoa tarjottu.
Kyseisessä kyläpaikassa oli ekana iltana myös toisia sukulaisia(erllisessä rakennuksessa yötä), jotka saivat pelätä, heittääkö talon isäntä kännissä heidät kesken yötä ulos..pelkäsimme siskoni kanssa hieman omaakin kohtaloamme tästä johtuen.
Enpä ole itsekkäämpää isäntäpariskuntaa koskaan tavannut, ja viimeiseksi kerraksi tuo reissu jäikin, huh huh!!
Tutustuin miesystävääni alkutalvesta. Aika vähän olen hänen ystäviään tavannut. Nyt kesällä erään kaupungissamme järjestettävän festivaalin aikaan minulla sattui olemaan työmatka. Eräs miehen ystävä, jonka olen tavannut kahdesti, oli soittanut miehelleni, että muutama hänen kaverinsa kotipuolesta ovat tulossa ko festareille ja varmaan voivat majoittua minun asuntooni. Se kun on tyhjillään ja hän ei näitä ihmisiä omaan kotiinsa halua. Niin, ja minä haluankin minulle tuntemattoman ihmisen tuntemattomia kavereita kotiini. Mieskin oli räjähtänyt nauramaan, että et voi olla tosissasi!
Up