Mies heittää kaiken vitsiksi
Ennen ihan asiallisuuteenkin kykeneväinen mieheni ei osaa ottaa enää mitään vakavasti. Aiemmin mua oikeasti nauratti hänen juttunsa/pelleilynsä, sittemmin välillä nauratti välillä vaivaannutti, nykyään jopa loukkaa ja usein. Läskiks menee vakavat keskustelut, romanttiset hetket ja siis ihan oikeasti surullisestkin tilanteet! Alkaa muistuttaa jonkun wt-amiksen höhötysmeininkiä ja pikkupoikamaisuutta, en tajua kenelle se esittää ja mikä ikäkriisi siihen on iskenyt nyt. Jatkunut siis jo pidemmän aikaa, en tiedä, reilun vuoden varmaan.
Esimerkiksi, naapurin vanha ja kieltämättä aika tiukkapipo täti kuoli joku viikko sitten. Mä asiallisesti jotain hänestä juttelin, että olihan se aika kovasanainen, mutta ihan iso persoona ja pitkään hänet tunnettiin kuitenkin. Ihminen sentään. Miehen ekoja kommentteja kuolemaan: "No voi shit!! Nyt jäi Irmiksen lusikkalistan vikat kohdat täyttämättä. Siellä oli ainakin yhtiökokouksessa riehuminen pakollisista hänen johtamistaan natsitalkoista taloyhtiön asukkaille, ja että sais edes kerran vielä lahjottua jonkun antamaan sille niillä sen iänikuisilla rahkapullilla! Olis kuollu vähän rennompana neitinä haha!". Vittu okei, hauskaa rueta vitsailemaan jonkun kuolleen viimeisillä "saamisilla".
Tänään kun meillä oli aamulla seksiä, siis kerrankin kivaa semmosta hellempää rakastelua, heräiltiin hyväilyihin ja siinä alettiin pikkuhiljaa touhuilemaan, ni mitä totee mies yhtäkkiä: "Jos toi sun ohimon arpi ois yhtään keskemmällä otsaa, näyttäisit Harry Potterilta. On se vaan niin salama."
YMS YMS YMS.
Mä en jaksa tollasia kakaramaisia töksäytyksiä, niitä tulee koko ajan. Ja tästä mun miehestä on tullut niin rennon letkeä, että se saattaa lauleskella hiljaa itekseen kaupassa kun shoppailee jotain tomaatteja, heittää läppää jonkun kassan univormusta ja tämmöstä. En tiedä onko ihmiset huvittuneita ja vaivaantuneita vai pelkästään vaivaantuneita tosta. Joskus tosin oon ihan ilonen, että tuo ja luo tommosta positiivista ilmapiiriä ympärilleen tähän muuten aika tasapaksuun ympäristöön.
Mutta parisuhteessa taas, saati kesken villin seksin, en halua kuulla suihinottaessani yhtäkkiä "mulla tuli tästä rytmistä mieleen se Redraman uus biisi, olet vähän sen fiittaaja-muijan näkönenkin..".
Ja kyllä, olen puhunut. Sen mielestä mun pitäis vaan chillata. Mussako se vika sitten onkin?
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 15:50"]
Vitsikkyys on myös tilannetajua. Miehellä ei sitä näytä olevan.
[/quote]
!! Tämäkin juuri! Ennen osasi siis selkeästi useammin olla rauhallinen ja asiallinen ja tällöin huumorikin (silloin kun sitä viljeli) oli tilannetajuista ja oivaltavampaa kuin tommonen usein ihme lapsellinen nälviminen ja töksäyttely. En vaan tajua syytä, mikä siitä on tollasen nyt pikku hiljaa tehnyt? Kolmenkympin kriisi 29-vuotiaalla?
AP
Se alkaa vaan näyttää enemmän omaa luonnettaan vapautuneemmin, kun olette olleet kauemman yhdessä ;)
Samaan aikaan otan osaa ja ymmärrän miestä, minä olen itse nimittäin aika lailla miehen kaltainen, heitän kaiken aina leikiksi ja nautin itse omista jutuistni, mutta ymmärrän että toisille ne on joskus vähän raskaita.
Vitsikkyys on myös tilannetajua. Miehellä ei sitä näytä olevan.