Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Työkaveri pitkällä saikulla masennuksen/burnoutin takia, voinko tehdä jotain?

Vierailija
13.05.2014 |

Työkaveri on ollut jo kaksi kuukautta poissa mielenterveyssyistä, ja sairauslomaa jatkuu vielä ainakin pari kuukautta. Itsellä ei ole aiempaa kokemusta tällaisesta, mutta mietin, että voinko/kannattaisiko ottaa yhteyttä tai jotain? En tunne ko.tyyppiä järjettömän hyvin, hän teki suuren osan työstään etänä. Chättäsimme usein ja ihan perhejutuistakin, ja huumorintajut sopivat yhteen. En kuitenkaan tietäisi hänen burnoutistaan jollen työn puolesta joutuisi näitä asioita käsittelemään. En ole kuitenkaan meiltä se, joka on viralliset yhteydenotot tehnyt (ne hoitaa HR-johtaja, jolta tuntuu puuttuvan empatia ihan kokonaan).

 

Siksi mietinkin, että pitäisikö minun vain pysytellä hiljaa vai voisinko laittaa jotain korttia vaikka postitse kotiin? SIis ihan työkaverina? Kun ei ole kuitenkaan minuun ottanut itse muuta yhteyttä kuin postitellut saikkupaperit. Minusta tuntuu oudolta, että ihminen on sairaana työn takia (ainakin osittain), eikä kukaan tee mitään häntä auttaakseen.. HR-johtaja laittoi meilin että palkanmaksu lopetetaan ja hae Kelalta rahaa, that's it. Tylyä.

 

Onko teillä kokemusta? Onko parempi ettei työnantajasta/työkaverista kuulukaan mitään, vai oisko kiva tietää että häntä ajatellaan?

 

Kiitän.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta olisi kiva jos joku työpaikalta pyytäisi vaikka kahville joskus. Älä kysele ja utele vaan anna ihmisen itse avautua jos haluaa. 

Vierailija
2/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinuna saattaisin kysyä, että onko tullut esim työpaikkakiusatuksi tai onko ollut jotain muuta, mitä pitäsi tietää/muttaa, että hän voisi paremmin. Vosit esittää tukesi, mutta kerro, jos sinulla ei ole valtuuksia muuhun puuttumiseen, kuin hyvänä työkaverina olemiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 13:41"]

Minusta olisi kiva jos joku työpaikalta pyytäisi vaikka kahville joskus. Älä kysele ja utele vaan anna ihmisen itse avautua jos haluaa. 

[/quote]

 

Tässä on vielä sekin, että tämä henkilö asuu eri kaupungissa (siis 2h junamatkan päässä), on siksikin ehkä eristyksissä.. Teki osa-aikaisena ja siitäkin suuri osa etänä. Lisäksi olemme eri sukupuolta, tosin en tiedä miten se muka vaikuttaisi.

Mutta jos vaikka laittaisin postikortin kotiosoitteeseen että jos haluaa tavata jos/kun tulee käymään lähempänä (muistaakseni joku harrastus oli tässä lähiseudulla) niin voitais tavata töiden ulkopuolella?

 

Kukaan ei siis ole sitä mieltä että olis tuomittava idea olla jossain yhteydessä?

Kiitos teille jotka jo vastasivat.

 

ap

Vierailija
4/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olette eri sukupuolta voi tietysti tulla epäilys että ehdotat treffejä. Muuta hankalaa siinä ei ole. 

Vierailija
5/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaunis ajatus sinulta.

Mitä HR-johtajaasi tulee, niin siinä näkee käytännön tasolla tämän sitoutumisen työntekijään kun jotain ikävää tapahtuu. Eikä nuo tapaukset aina johdu pelkästä työstä.

Vierailija
6/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olin puoli vuotta burnoutin takia lomalla, ja en kyllä todellakaan olisi toivonut kenenkään ottavan yhteyttä. Halusin saada mielini niin kauas töistä kuin mahdollista. Llisäksi en halunnut kenenkään edes tietävän poissaloni syytä. Tietääkseni tänä päivänäkin työkaverini luulevat, että poissaolon syy olivat selkävaivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen myös ollut burnoutin takia sairauslomalla ja en todellakaan olisi halunnut, että joku töistä ottaa muhun yhteyttä! En voinut edes käydä missään, kun pelkäsin, että törmään johonkin töistä. Vihasin niin paljon (ja vihaan edelleenkin) työ"kavereita", jotka omalla toimellaan saivat mut ajamaan itseni loppuun. Olihan se heille helppoa, kun tein syyllisyydestä heidänkin työnsä ja he istuivat kahvilla päivät. Yhteydenotto saattaa vaan pahentaa asiaa, jos työkaverisi olisi jo mahdollisesti toipumassa.

Vierailija
8/8 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 14:04"]

Minä olin puoli vuotta burnoutin takia lomalla, ja en kyllä todellakaan olisi toivonut kenenkään ottavan yhteyttä. Halusin saada mielini niin kauas töistä kuin mahdollista. Llisäksi en halunnut kenenkään edes tietävän poissaloni syytä. Tietääkseni tänä päivänäkin työkaverini luulevat, että poissaolon syy olivat selkävaivat.

[/quote]

 

Mä en varmaan sitten ota yhteyttä. Hm, en tosiaan tiedä kumpi olis parempi, kun tämä tyyppi ei siis ole edes facebook-kaverini niin kuin moni muu työkaveri on, emmekä ole edes samassa tiimissä (emme oikeastaan tee töitä yhdessä, mutta olen sellainen yleistyyppi joka säätää kaikkien palkkoja jne, joten yhteydessä kaikkiin).

 

Argh, toivottavasti  hänellä on hyviä ihmisiä ympärillään! (Tiedän, että avioero takana).

 

t. Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi neljä