Tutun kumma käytös
Onko teille koskaan käynyt niin, että tuntemanne henkilö esittää ettei ole huomannut teitä, vaikka selvästi on? Kerrankin yksi ihminen, jonka tunnen työn kautta, seisoskeli kaipungilla ja näin, että huomasi minut, hymyilin ja meinasin tervehtiä ohi mennessäni, mutta hän käänsikin päätään ja tuijotteli itsepintaisesti talon seinää. Eilen sama juttu toisen tutun kanssa. Enkä todellakaan ole mitään tuppautuvaa tyyppiä. Pikemminkin päinvastoin. Yleensä vaan moikkaan ja jatkan omia polkujani. Mutta en kyllä käyttäydy noinkaan, vaikka olisi kuinka rasittava tuttu.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 08:39"]
On käynyt, mutta itse olen se pään kääntävä, joka sillä ilmaisee, etten KESTÄ tavata nyt ketään, kun itku on jo muutenkin koko ajan kurkussa, kun niin kertakaikkisen paha olo, eikä sitä VOI alkaa kenellekään puolitutulle, tai tutullekaan, selittelemään, mikä on syynä pahaan oloon. Ole SINÄihan rauhassa ja ajattele, että sillä itsellään on nyt joku probleema, eikä se koske Sua millään lailla. Tuo toinen ei vaan kestä tavata KETÄÄN tuttujaan, mutta pakko oli vaan lähteä asioita hoitamaan sinne, missä muitakin ihmisiä on, vaikka mieluiten olisi hautautunut kotiin ja omaan tyynyyn itkemään. Joku rohkea ja fiksu tuttavani on SILTI tullut luokseni, laittanut käden olkapäälleni ja kysynyt, mitä kuuluu, ja huomannut, ettei TODELLAKAAN ole HÄNESSÄ mitään syytä selänkääntööni! Olen silloin kertonut, mitä hyväksi näen tilanteestani sanoa, mutta en voi kertoa todellista asiaa, sanon vain, että minulla on nyt tosi paha olo ja pyydän ymmärtämään, kun en voi kertoa syytä, muttei se liity mitenkään häneen!
Fiksu ihminen tajuaa silloin olla enemmänkin tukena toiselle, kuin alkaa syyttää, että ootpas p*ska, ku et edes TERVEHDI, mikä voi olla kyllä tosi pieni juttu sen todellisen syyn rinnalla! Se ei vaan kertakaikkiaan jaksa kaikkia tervehtiä, ku ite on ihan loppu! Ymmärrätkö yhtään? Ellet, niin Sulla ei oo ollu vielä elämässäs esim pahoinpitelevää puolisoa, huumeisiin sortunutta lasta, rankkaa avioeroa, tms tosi vaikeeta asiaa. Itselläni on tuo ensimmäinen noista, ja voin sanoa, että ei tee mieli jutella kenenkään kanssa, kun hänen kanssaan ollaan jossain, ja hän on juuri ennen lähtöä pitänyt aivan pohjia myöten järkyttävän raivokohtauksen kotona ja syytellyt ja haukkunut minua, ja sitten jonkun tuttavan tullessa vastaan on niin mukava minulle ja heille, että OIKEASTI voin pahoin! En PYSTY juttelemaan kenenkään tutun kanssa, joka ei tiedä asiasta mitään. Joka tietää, se ymmärtää, sanoo jonkun rohkaisevan sanan, jos sopiva hetki, eikä jää miestä jututtamaan, sillä tajuaa minun tunteeni sillä hetkellä. Ymmärrän varsin hyvin, että tällaisia tuttuja on korkeintaan muutama, joten ei voi muilta vaatia, että edes tajuaisivat, mutta jospa tämä kirjoitukseni auttaisi joitakin ymmärtämään, ettei teissä ole mitään syytä toisen selänkääntöön, vaan se syy on hänen syvät haavansa.
Ethän lyö lisää, ethän?
[/quote]
Voi että... Mulle tuli tosi paha mieli sun puolesta. Toivon, ettet ota tätä nyt pahalla, koska se ei tosiaan ole tarkoitus. Ymmärräthän kuitenkin, että surun sijaan kirjoituksestasi (ja sen perusteella käytöksestäsi) paistaa läpi ihan hillitön häpeä, ja siihen sinulla ei ole mitään syytä.
Minulla on ollut ihan ammattilaisten mielestäkin keskimääräistä tosi paljon vaikeampi elämä, joten kuvittelen jostain jotain ymmärtäväni.
Ystävä rakas: sinä saat olla heikko ja itkeä. Saat olla rikki ja hämilläsi, mutta älä piru vie häpeä itseäsi! Se vieraampikin tuttu ymmärtää jos itku tulee. Ei sinun tarvitse peitellä toisen aiheuttamaa pahaa oloa.
Ihan itsesi takia toivoisin, ettet jättäisi tervehtimättä, vaikka se vaikeaa olisikin. Kaikki ihmiset eivät ole pahoja vaikka puolisosi onkin.
Minulla on niin pitkät piuhat, että hoksaan vasta liian myöhään, kuka tervehtijä oli. Aika tuttujenkin kanssa on käynyt näin. Ja kyllä hävettää!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 08:39"]On käynyt, mutta itse olen se pään kääntävä, joka sillä ilmaisee, etten KESTÄ tavata nyt ketään, kun itku on jo muutenkin koko ajan kurkussa, kun niin kertakaikkisen paha olo, eikä sitä VOI alkaa kenellekään puolitutulle, tai tutullekaan, selittelemään, mikä on syynä pahaan oloon. Ole SINÄihan rauhassa ja ajattele, että sillä itsellään on nyt joku probleema, eikä se koske Sua millään lailla. Tuo toinen ei vaan kestä tavata KETÄÄN tuttujaan, mutta pakko oli vaan lähteä asioita hoitamaan sinne, missä muitakin ihmisiä on, vaikka mieluiten olisi hautautunut kotiin ja omaan tyynyyn itkemään. Joku rohkea ja fiksu tuttavani on SILTI tullut luokseni, laittanut käden olkapäälleni ja kysynyt, mitä kuuluu, ja huomannut, ettei TODELLAKAAN ole HÄNESSÄ mitään syytä selänkääntööni! Olen silloin kertonut, mitä hyväksi näen tilanteestani sanoa, mutta en voi kertoa todellista asiaa, sanon vain, että minulla on nyt tosi paha olo ja pyydän ymmärtämään, kun en voi kertoa syytä, muttei se liity mitenkään häneen!
Fiksu ihminen tajuaa silloin olla enemmänkin tukena toiselle, kuin alkaa syyttää, että ootpas p*ska, ku et edes TERVEHDI, mikä voi olla kyllä tosi pieni juttu sen todellisen syyn rinnalla! Se ei vaan kertakaikkiaan jaksa kaikkia tervehtiä, ku ite on ihan loppu! Ymmärrätkö yhtään? Ellet, niin Sulla ei oo ollu vielä elämässäs esim pahoinpitelevää puolisoa, huumeisiin sortunutta lasta, rankkaa avioeroa, tms tosi vaikeeta asiaa. Itselläni on tuo ensimmäinen noista, ja voin sanoa, että ei tee mieli jutella kenenkään kanssa, kun hänen kanssaan ollaan jossain, ja hän on juuri ennen lähtöä pitänyt aivan pohjia myöten järkyttävän raivokohtauksen kotona ja syytellyt ja haukkunut minua, ja sitten jonkun tuttavan tullessa vastaan on niin mukava minulle ja heille, että OIKEASTI voin pahoin! En PYSTY juttelemaan kenenkään tutun kanssa, joka ei tiedä asiasta mitään. Joka tietää, se ymmärtää, sanoo jonkun rohkaisevan sanan, jos sopiva hetki, eikä jää miestä jututtamaan, sillä tajuaa minun tunteeni sillä hetkellä. Ymmärrän varsin hyvin, että tällaisia tuttuja on korkeintaan muutama, joten ei voi muilta vaatia, että edes tajuaisivat, mutta jospa tämä kirjoitukseni auttaisi joitakin ymmärtämään, ettei teissä ole mitään syytä toisen selänkääntöön, vaan se syy on hänen syvät haavansa.
Ethän lyö lisää, ethän?
[/quote]
... Miksi et lähde??? :O
Minä teen tuota joskus, kun ei kiinnosta joutua mahdollisesti selvittämään olemistaan ja tilannettaan kenellekään. Aina on se riski, että hän ei tyydykään vain sanomaan hei ja kävelemään ohi vaan jää juttelemaan.
On käynyt, mutta itse olen se pään kääntävä, joka sillä ilmaisee, etten KESTÄ tavata nyt ketään, kun itku on jo muutenkin koko ajan kurkussa, kun niin kertakaikkisen paha olo, eikä sitä VOI alkaa kenellekään puolitutulle, tai tutullekaan, selittelemään, mikä on syynä pahaan oloon. Ole SINÄihan rauhassa ja ajattele, että sillä itsellään on nyt joku probleema, eikä se koske Sua millään lailla. Tuo toinen ei vaan kestä tavata KETÄÄN tuttujaan, mutta pakko oli vaan lähteä asioita hoitamaan sinne, missä muitakin ihmisiä on, vaikka mieluiten olisi hautautunut kotiin ja omaan tyynyyn itkemään. Joku rohkea ja fiksu tuttavani on SILTI tullut luokseni, laittanut käden olkapäälleni ja kysynyt, mitä kuuluu, ja huomannut, ettei TODELLAKAAN ole HÄNESSÄ mitään syytä selänkääntööni! Olen silloin kertonut, mitä hyväksi näen tilanteestani sanoa, mutta en voi kertoa todellista asiaa, sanon vain, että minulla on nyt tosi paha olo ja pyydän ymmärtämään, kun en voi kertoa syytä, muttei se liity mitenkään häneen!
Fiksu ihminen tajuaa silloin olla enemmänkin tukena toiselle, kuin alkaa syyttää, että ootpas p*ska, ku et edes TERVEHDI, mikä voi olla kyllä tosi pieni juttu sen todellisen syyn rinnalla! Se ei vaan kertakaikkiaan jaksa kaikkia tervehtiä, ku ite on ihan loppu! Ymmärrätkö yhtään? Ellet, niin Sulla ei oo ollu vielä elämässäs esim pahoinpitelevää puolisoa, huumeisiin sortunutta lasta, rankkaa avioeroa, tms tosi vaikeeta asiaa. Itselläni on tuo ensimmäinen noista, ja voin sanoa, että ei tee mieli jutella kenenkään kanssa, kun hänen kanssaan ollaan jossain, ja hän on juuri ennen lähtöä pitänyt aivan pohjia myöten järkyttävän raivokohtauksen kotona ja syytellyt ja haukkunut minua, ja sitten jonkun tuttavan tullessa vastaan on niin mukava minulle ja heille, että OIKEASTI voin pahoin! En PYSTY juttelemaan kenenkään tutun kanssa, joka ei tiedä asiasta mitään. Joka tietää, se ymmärtää, sanoo jonkun rohkaisevan sanan, jos sopiva hetki, eikä jää miestä jututtamaan, sillä tajuaa minun tunteeni sillä hetkellä. Ymmärrän varsin hyvin, että tällaisia tuttuja on korkeintaan muutama, joten ei voi muilta vaatia, että edes tajuaisivat, mutta jospa tämä kirjoitukseni auttaisi joitakin ymmärtämään, ettei teissä ole mitään syytä toisen selänkääntöön, vaan se syy on hänen syvät haavansa.
Ethän lyö lisää, ethän?
Ihan normisettiä, suomalaista junttiutta.
Suomalaiset pelkäävät juuri sitä, että joutuvat valottamaan elämäänsä enemmänkin tervehtimisen jälkeen. Eivät siis osaa etikettiä ja ymmärrä sitä, että pelkkä tervehdys riittää ja harvaa tervehtijää kiinnostaa heidän ihmeellinen elämänsä sen syvemmin. Jonkinlaista itsekeskeisyyden, huonokäytöksisyyden ja tyhmyyden ilmentymää mokoma käytös siis.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 08:39"]
On käynyt, mutta itse olen se pään kääntävä, joka sillä ilmaisee, etten KESTÄ tavata nyt ketään, kun itku on jo muutenkin koko ajan kurkussa, kun niin kertakaikkisen paha olo, eikä sitä VOI alkaa kenellekään puolitutulle, tai tutullekaan, selittelemään, mikä on syynä pahaan oloon. Ole SINÄihan rauhassa ja ajattele, että sillä itsellään on nyt joku probleema, eikä se koske Sua millään lailla. Tuo toinen ei vaan kestä tavata KETÄÄN tuttujaan, mutta pakko oli vaan lähteä asioita hoitamaan sinne, missä muitakin ihmisiä on, vaikka mieluiten olisi hautautunut kotiin ja omaan tyynyyn itkemään. Joku rohkea ja fiksu tuttavani on SILTI tullut luokseni, laittanut käden olkapäälleni ja kysynyt, mitä kuuluu, ja huomannut, ettei TODELLAKAAN ole HÄNESSÄ mitään syytä selänkääntööni! Olen silloin kertonut, mitä hyväksi näen tilanteestani sanoa, mutta en voi kertoa todellista asiaa, sanon vain, että minulla on nyt tosi paha olo ja pyydän ymmärtämään, kun en voi kertoa syytä, muttei se liity mitenkään häneen!
Fiksu ihminen tajuaa silloin olla enemmänkin tukena toiselle, kuin alkaa syyttää, että ootpas p*ska, ku et edes TERVEHDI, mikä voi olla kyllä tosi pieni juttu sen todellisen syyn rinnalla! Se ei vaan kertakaikkiaan jaksa kaikkia tervehtiä, ku ite on ihan loppu! Ymmärrätkö yhtään? Ellet, niin Sulla ei oo ollu vielä elämässäs esim pahoinpitelevää puolisoa, huumeisiin sortunutta lasta, rankkaa avioeroa, tms tosi vaikeeta asiaa. Itselläni on tuo ensimmäinen noista, ja voin sanoa, että ei tee mieli jutella kenenkään kanssa, kun hänen kanssaan ollaan jossain, ja hän on juuri ennen lähtöä pitänyt aivan pohjia myöten järkyttävän raivokohtauksen kotona ja syytellyt ja haukkunut minua, ja sitten jonkun tuttavan tullessa vastaan on niin mukava minulle ja heille, että OIKEASTI voin pahoin! En PYSTY juttelemaan kenenkään tutun kanssa, joka ei tiedä asiasta mitään. Joka tietää, se ymmärtää, sanoo jonkun rohkaisevan sanan, jos sopiva hetki, eikä jää miestä jututtamaan, sillä tajuaa minun tunteeni sillä hetkellä. Ymmärrän varsin hyvin, että tällaisia tuttuja on korkeintaan muutama, joten ei voi muilta vaatia, että edes tajuaisivat, mutta jospa tämä kirjoitukseni auttaisi joitakin ymmärtämään, ettei teissä ole mitään syytä toisen selänkääntöön, vaan se syy on hänen syvät haavansa.
Ethän lyö lisää, ethän?
[/quote]Meillä suurimmalla osalla on kaikenlaisia ongelmia, vakaviakin, et ole ainoa Yksi tervehdys tuttavalle on vain tervehdys, ei sen enempää. Se, että ongelmiesi takia et tervehdi on todella huonoa käytöstä, koska silloin ikään kuin tuot ongelmasi kaikkien nähtäville. Silloin erkkikin näkee, että jotakin on vialla. Juuri sitähän et halunnut? Eikä sitä toivo kukaan tuttusi, he haluavat vain tervehtiä, ei muuta. Kevyt seurustelu, small talk ym. on itse asiassa hienotunteista ja huomioonottavaa kaikkia kohtaan. Sanot vain moi ja jatkat matkaasi.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 08:39"]
On käynyt, mutta itse olen se pään kääntävä, joka sillä ilmaisee, etten KESTÄ tavata nyt ketään, kun itku on jo muutenkin koko ajan kurkussa, kun niin kertakaikkisen paha olo, eikä sitä VOI alkaa kenellekään puolitutulle, tai tutullekaan, selittelemään, mikä on syynä pahaan oloon. Ole SINÄihan rauhassa ja ajattele, että sillä itsellään on nyt joku probleema, eikä se koske Sua millään lailla. Tuo toinen ei vaan kestä tavata KETÄÄN tuttujaan, mutta pakko oli vaan lähteä asioita hoitamaan sinne, missä muitakin ihmisiä on, vaikka mieluiten olisi hautautunut kotiin ja omaan tyynyyn itkemään. Joku rohkea ja fiksu tuttavani on SILTI tullut luokseni, laittanut käden olkapäälleni ja kysynyt, mitä kuuluu, ja huomannut, ettei TODELLAKAAN ole HÄNESSÄ mitään syytä selänkääntööni! Olen silloin kertonut, mitä hyväksi näen tilanteestani sanoa, mutta en voi kertoa todellista asiaa, sanon vain, että minulla on nyt tosi paha olo ja pyydän ymmärtämään, kun en voi kertoa syytä, muttei se liity mitenkään häneen!
Fiksu ihminen tajuaa silloin olla enemmänkin tukena toiselle, kuin alkaa syyttää, että ootpas p*ska, ku et edes TERVEHDI, mikä voi olla kyllä tosi pieni juttu sen todellisen syyn rinnalla! Se ei vaan kertakaikkiaan jaksa kaikkia tervehtiä, ku ite on ihan loppu! Ymmärrätkö yhtään? Ellet, niin Sulla ei oo ollu vielä elämässäs esim pahoinpitelevää puolisoa, huumeisiin sortunutta lasta, rankkaa avioeroa, tms tosi vaikeeta asiaa. Itselläni on tuo ensimmäinen noista, ja voin sanoa, että ei tee mieli jutella kenenkään kanssa, kun hänen kanssaan ollaan jossain, ja hän on juuri ennen lähtöä pitänyt aivan pohjia myöten järkyttävän raivokohtauksen kotona ja syytellyt ja haukkunut minua, ja sitten jonkun tuttavan tullessa vastaan on niin mukava minulle ja heille, että OIKEASTI voin pahoin! En PYSTY juttelemaan kenenkään tutun kanssa, joka ei tiedä asiasta mitään. Joka tietää, se ymmärtää, sanoo jonkun rohkaisevan sanan, jos sopiva hetki, eikä jää miestä jututtamaan, sillä tajuaa minun tunteeni sillä hetkellä. Ymmärrän varsin hyvin, että tällaisia tuttuja on korkeintaan muutama, joten ei voi muilta vaatia, että edes tajuaisivat, mutta jospa tämä kirjoitukseni auttaisi joitakin ymmärtämään, ettei teissä ole mitään syytä toisen selänkääntöön, vaan se syy on hänen syvät haavansa.
Ethän lyö lisää, ethän?
[/quote]Meillä suurimmalla osalla on kaikenlaisia ongelmia, vakaviakin, et ole ainoa Yksi tervehdys tuttavalle on vain tervehdys, ei sen enempää. Se, että ongelmiesi takia et tervehdi on todella huonoa käytöstä, koska silloin ikään kuin tuot ongelmasi kaikkien nähtäville. Silloin erkkikin näkee, että jotakin on vialla. Juuri sitähän et halunnut? Eikä sitä toivo kukaan tuttusi, he haluavat vain tervehtiä, ei muuta. Kevyt seurustelu, small talk ym. on itse asiassa hienotunteista ja huomioonottavaa kaikkia kohtaan. Sanot vain moi ja jatkat matkaasi.
[/quote]Jos seisoskelee kadunkulmassa selvästikin odottelemassa jotain, ja paikalle sattuu joku yhdentekevä tuttu utelemaan tai juttelemaan niitä näitä, niin miten tosta kohteliaasti vetäytyy jos ei avautuminen kiinnosta? "Sori, mun täytyy mennä"? Ja siirty 2 askelta sivuun...
Minulle monta kertaa käy niin, että kun tottuu tapaamaan jotain ihmistä aina tietyssä paikassa ei osaakaan tunnistaa tätä toisessa ympäristössä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 09:05"]
Minulle monta kertaa käy niin, että kun tottuu tapaamaan jotain ihmistä aina tietyssä paikassa ei osaakaan tunnistaa tätä toisessa ympäristössä.
[/quote]Minua taas ei kiinnosta tuntea kaikkia sen yhden ympäristön ulkopuolella.
Teen sitä koska en ole small talk -ihminen ja nimenomaan seisoskellessani ihmiset tuppaavat jäämään seuraksi, vaikka haluaisin miettiä omiani. Kiireisenä sen sijaan pyrin tervehtimään.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 09:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 09:05"]
Minulle monta kertaa käy niin, että kun tottuu tapaamaan jotain ihmistä aina tietyssä paikassa ei osaakaan tunnistaa tätä toisessa ympäristössä.
[/quote]Minua taas ei kiinnosta tuntea kaikkia sen yhden ympäristön ulkopuolella.
[/quote]
Tämä kyllä pätee minuunkin, eli voi olla myös alitajuista.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 08:42"]
Ihan normisettiä, suomalaista junttiutta.
Suomalaiset pelkäävät juuri sitä, että joutuvat valottamaan elämäänsä enemmänkin tervehtimisen jälkeen. Eivät siis osaa etikettiä ja ymmärrä sitä, että pelkkä tervehdys riittää ja harvaa tervehtijää kiinnostaa heidän ihmeellinen elämänsä sen syvemmin. Jonkinlaista itsekeskeisyyden, huonokäytöksisyyden ja tyhmyyden ilmentymää mokoma käytös siis.
[/quote]
Tulihan se sieltä: lisälyönti!
Pintaliitäjille on etiketti ihmistä tärkeämpi. Tärkeää on, että HÄNTÄ tervehditään, vaikka toinen olisi nääntymässä suruun ja huoliin. Tärkeintä, että ITSE SAA tervehdyksen, ettei jää miettimään, oliko HÄNESSÄ jotain vikaa!
Hyvä, ettei sentään tuo tervehdysten vaatija käy silmille samalla tavoin kuin mies, joka saattaa jo pelkästä itkemisestä alkaa raivota, vaikkei edes tiedä, miksi toinen itkee!
Junttiutta on ymmärtämättömyys ja itsekkyys, itsekeskeisyys, ei suru, kipu, halu olla hetki yksin. Mitä siitä, vaikka suru näkyy muille? Paremmin vain pitää loitolla ne, ketkä eivät itse kykene sillä hetkellä tulemaan lähelle.
Sinunlaisillesi ei kukaan haluakaan syvällisemmin asioitaan kertoa, koska he eivät välitä muista. Nauraisivat vain toisen tuskalle kuten lehtilööppien ERO! -jutuillekin!
Itse en ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka VAATIVAT itselleen tervehdyksiä! Ei minua ole koskaan loukannut, jos joku ei minua tervehdi, en ole tervehdysten kipeä, ymmärrän varsin hyvin asioita monelta kantilta. Minusta ihminen voi olla k-pää ja vaatia muodollisuuksien täyttämistä, tai sydämeltään hyvinkin lämmin ja sympaattinen, mutta tietyissä tilanteissa ei vaan jaksa miettiä turhanpäiväisiä etikettejä!!! Tervehtimisen vaatiminen osoittaa tiukkapipoista asennetta, sata kertaa TÄRKEÄMPIÄKIN asioita on elämässä!
Mun tuttu tuli mäkeä alas ja meni toiselle puolelle katua mutta ei jäänytkään bussia odottamaan vaan käveli.
150 metrin päässä vaihtoikin taas takaisin toiselle puolelle! Seisoin siis bussipysäkillä ja tulkitsin ettei halunnut nähdä.
11, en ole pintaliitäjä enkä vaadi keneltäkään mitään. Kunhan pohdiskelen ja yritän saada sinut ymmärtämään näkemykseni. Kuvitteletko tosiaan, ettei muillakin ole ollut surua ja huolta? Se jos mikä on itsekeskeisyyttä. Niitä huolia ei käsitellä kadulla, ihmisten ilmoilla, vaan kotona. Oletko tullut ajatelleeksi, että tuomalla huoliasi esille avaat muiden arpia. Tässä on syy miksi etikettisäännöt on laadittu. Etiketin noudattaminen on huomaavaisuutta ja muiden huomioonottamista, ystävällisyyden osoittamista, ei suinkaan mielivaltaista muodollisuutta.
Apua, olen juuri tuo kuvailemasi ihminen. En jaksa olla sosiaalinen puolituttujen kanssa. Yritän olla huomaamatta, koska minusta on rasittavaa rupatella väkisin niitä näitä. Moikkaamisessa ei ole mitään pahaa, mutta jos moikkaamisen jälkeen tulee se kiusallinen hetki, kun pitäisi alkaa keksiä jotain jonninjoutavaa juteltavaa. Olen pahoillani!
Kaverin kanssa on tästä tervehtimisestä ollut vääntöä jo kauan. Hän on extrovertti, minä introvertti, ja näkemykset ilmeisesti pohjautivat myös tähän!
Hän on sitä mieltä, että pitää aina tervehtiä ja hän itse OIKEASTI loukkaantuu, ellei häntä tervehditä. Hänestä on vain hauskaa, että kaikki tervehtivät, ja ellei joku niin tee, hän on hänen mielestään täysi idiootti! Mutta huomaan, että tervehtimisessä on rajat hänelläkin: niitä, kenelle on itse suutuksissaan, hän ei tervehdi!
Minä en tarvitse kenenkään tervehtimisiä itsetuntoni pönkittämiseen, en loukkaannu, ellei minua tervehditä, enkä ajattele tuosta toisesta pahaa, joten voin olla itsekin vapaampi tervehtimään tai ei, siitä turhaa porua pitämättä, saati että alkaisin syyllistää ja haukkua junteiksi niitä, jotka eivät minua tervehdi! Älytöntä! En myöskään kanna kaunaa kenellekään, joten sellaisella syyllä ennjätä tervehtimättä ketään. Syy tervehtimättömyyteen on ihan omassa itsessäni, jos jätän/jää tervehtimättä.
No, eri katsantokanta erilaisilla ihmisillä, ja molemmilla varmasti oikea ja hyvä, sillä yhtä lailla meitä ihmisiä on niin extroverttejä kuin introverttejä, ja paljon välimuotoja!
En loukkaannu jos joku ei tervehdi. Ajattelen vain, että hän ei osaa käytöstapoja ja jatkan matkaani.
minä olen sellainen välttelijä, jos en ole varma onko ihminen keneksi luulen, mieluummin vältän kohtaamista, kuin kyttään/tervehdin vierasta. Joitain tuttuja välttelen, kun en jaksaisi niiden kanssa kuulumisia vaihtaa. Elämässä on ollut myös vaikeita aikoja, jolloin ei halua kaikille tilittää vaikeista asioista. Silloin olen kyllä eristäytynyt muutekin.