Miten eroon ahdistuksen fyysisistä oireista?
Kärsin ahdistuksesta ja aika usein myös sosiaalisten tilanteiden pelosta. Varmaan taipumusta paniikkihäiriöönkin on.
Eihän noissa sinänsä mitään, mutta ne fyysiset oireet! Kädet tärisee kahvipöydässä tai kassalla maksaessa, tuntuu etten pysty joskus edes luomaan katsekontaktia, puhe takeltelee, hengitys salpautuu, katse harhailee, keskittymiskyvyttömyys vaivaa, tuntuu kuin käsistä katoaisi voimat kokonaan, en pysty kunnolla syömään tai juomaan koska nielemisestäkin tulee vaikeaa...
Osa ahdistuksesta johtuu varmasti huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta, vaikka oikeastaan olen ihan hyvännäköinen ja melko itsevarma (vai ainoastaan itsevarman oloinen?) tyyppi.
Mutta miten siis päästä noista fyysisistä oireista eroon? Ne ovat todella rampauttavia ja muodostavat jo melkoisia esteitä. En haluaisi jäädä kotiin neljän seinän sisäänkään odottamaan kuolemaa ja eristäytymään elämästä. Haluaisin mennä ja osallistua, mutta jokainen ahdistuksen hetki sukulaisten kahvipöydässä tai kavereiden viininmaistajaisissa tekee elämästäni yhtä helvettiä ja nostaa kynnystä lähteä kotoa mihinkään. :(
Kommentit (12)
Jos yksi suurimmista ongelmista ja ahdistuksen aiheuttajista on itsetarkkailu, voiko mindfulness edes auttaa? Midfulnessissahan tarkkaillaan ja tullaan entistäkin tietoisemmaksi oman kehon reaktioista. Eikö se silloin voi vain pahentaa ongelmaa?
Millainen on "oikea hengitys" ja "oikea hengitystekniikka"? Osaako joku kertoa?
Mä opin terapiassa tällaisen hengitystekniikan:
Asetu istumaan sellaseen "isäntämiehen asentoon", nojaat vähän etukenoon tukien polviin.
Puhalla keuhkot ihan tyhjiksi.
Ala pumppaamaan mahaa sisään-ulos, vetämättä ilmaa sisään, niin kauan kuin jaksat. Sitten kun et enää jaksa pidättää, vedät ilmaa syvään sisään.
Auttaa ainakin usein rentouttamaan rintakehän ja katkaisemaan hyperventiloinnin. Tätä voi toistaa monta kertaa. Tosi monet oireet johtuvat nimenomaan hyperventiloinnista.
Itse syön Propral-nimistä lääkettä tarpeen mukaan. Vähensi tärinää ja sydämen hakkaamista esim. esitelmien aikana, niin pystyi paremmin keskittymään asiaan.
Mutta myöhemmin tulikin sitten kunnon paniikkihäiriö eikä pelkkä Propral auttanut oireisiin ja ahdistukseen... Mutta tuollaisiin ongelmiin voisi auttaa. Käy lääkärillä juttelemassa :)
Propral voisi auttaa käsien tärinään ja toisi myös itsevarmuutta AP:n toimintoihin.
Ainakin mulla se käsien tärinä ja tärinän tiedostaminen/pelkääminen lisää vaan ahdistusta ja tärinää entisestään. Itseäänruokkiva ketju siis: ensin iskee hätä kun huomaa joutuvansa ahdistavaan tilanteeseen, sitten tulee automaattinen pelko käsien tärinästä, itsetarkkailu, ahdistus kasvaa, paniikkireaktiot, pelätty käsien tärinä toteutuu, ahdistus pahenee, paniikki pahenee...
Annostus tietty on yksilöllinen kaikilla. Mulla auttaa satavarmasti 1x40 mg (joskus pelkkä puolikaskin), 1x10 mg:sta ei ole itselleni mitään hyötyä. Aloita siis lääkkeillä ja pikkuhiljaa saatat itseäsi tilanteisiin altistamalla oppia olemaan sosiaalisissa tilanteissa ilman lääkkeitäkin.
Ehdottomasti kannattaa hakea ongelmaan apua eikä jäädä itsesäälissä kärvistelemään neljän seinän sisäpuolelle!
Onhan niitä monia erilaisia keinoja. Tuo jo ehdotettu Propral voisi olla lääkkeistä "miedoin" ja kokeilun arvoinen. Lääkitys kuntoon ja ihmisten seuraan!
Liikunta. Mä rentoudun aina suht rankan liikunnan jälkeen loppupäiväksi, endorfiinit juoksee eikä lääkkeitä tarvita. Eli käytännössä jos juoksen tunnin lenkin ekaksi aamulla niin loppupäivä on pelastettu. Toinen juttu on se että mitä enemmän olen ihmisten kanssa, sitä vähemmän oireilen. Eli siedätyshoito. Mulla ei auta juurikaan mikään meditointi tai muu itseensä käpertyminen vaan siis juuri tuollaiset päinvastaiset keinot.
Olen täysin samanlainen kanssasi!! Tunnen myös oloni todella tyhmäksi kun yritän jutella "ei niin tutuille" ihmisille.. Joten neuvoa en osaa, mutta odottelen innolla kanssasi, josko joltakulta heruaisi vinkkejä!
Mindfulness kuuluu olevan tämän päivän sana. Itse ajattelin viimeistään ensi syksynä hakeutua kurssille juurikin tuosta samasta syystä, eöi ahdistuksesta eroon pääsemiseksi. En tiedä tuosta kummempaa, mutta useampi lääkäri ja terapeutti suositellut.
oxamin ja mindfulness. oxamin on ihana lääke tässä vaivassa, mutta ei kannata ihan säännöllisesti käyttää.
Oikea hengitystekniikka auttaa älyttömästi.
Se on jännä juttu kuinka monet ei "osaa" hengittää oikein, se kuitenkin vaikuttaa yllättävän paljon kaikkeen ja niin, ilman hengittämistä me kuollaan.
Mulla on myös samanlaiset oireet ja tuntemukset!
Tarkkailen itseäni sosiaalisissa ja asiakaspalvelutilanteissa. Kassalla asioiminen saa mut jotenkin joka kerta ihan lukkoon...se kun odotan vuoroani pitkässä jonossa ja jännitys kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.
Myös ruoka tai kahvipöytään siirtyminen ja tarjoilujen nauttiminen, siis ihan kauheaa. Tekisi mieli rynnätä karkuun ja paeta koko maailmaa. Pelkkä nieleminenkin menee noissa kauhutilanteissa ihan mahdottomaksi tehtäväksi. Tuntuu ettei käsi nouse kahvikupin tai haarukan nostamiseksi eikä nieleminenkään onnistu ollenkaan. Sama juttu vieraiden tai puolituttujen kanssa, oikeastaan vain oman mieheni ja lapsuudenperheeni kanssa voin nykyään olla rennosti eilä kohtausta tule.
Varmaan oikean hengitystekniikan oppiminen voisi auttaa. Pitäisikö oikein hengittääkseen hengittää hitaasti ja rauhallisesti vai nopeammin? Yritän nimittäin joka kerta hengittää rauhallisesti ja pitkiä vetoja, mutta jotenkin minusta on alkanut tuntua että juuri sillä tavalla kohtaukseni vain pahenee. Aivot ei saa ikään kuin tarpeeksi happea ja alkaa pyörryttää, tulee entistäkin huonompi olo. Mikä tähän voi auttaa? Mindfulness?