Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kiusaamisketjusta tuli mieleen kertoa oma tarinani

Vierailija
05.05.2014 |

Minä olin koulukiusaaja 7-vuotiaasta arviolta 9-vuotiaaksi. Kuuluin kolmen tytön ystäväporukkaan, ja uhriksi joutui tyttö, jonka tunnen edelleen nyt aikuisena.

 

Minä olin se helposti suostuteltavissa oleva, tyhmä lapsi. Kaksi muuta kiusaajaa jatkavat edelleen vanhoja tapojaan, joten uskon kiusaamisen olevan heillä jotenkin "verissä". Minä olin perässävedettävä ja lisäksi yllytyshullu ja villi lapsi, joten häpeäkseni olin kiusaamisessa mukana. Kiusaaminen oli lähinnä ilkeää huomauttelua, porukasta ulos jättämistä jne. Kiusaaminen loppui osaltani siihen, kun nämä kaksi muuta vaihtoivat koulua.

 

Tässä vaiheessa tilanne alkoi muuttua dramaattisesti. Minä jäin ilman näitä johtajatyyppejä, ja rauhoituin täysin. Minusta tuli hiljainen, kiltti ja toiset huomioon ottava. Ystävystyin tämän aiemmin kiusaamani tytön kanssa.

 

Yläasteella sairastuin masennukseen. Olin sairaalloisen epävarma itsestäni, eikä minulla juuri ollut ystäviä. Tämä ala-asteella kiusaamani tyttö puolestaan muuttui toiseen suuntaan ja alkoi ystävineen kiusata minua. Tätä jatkui n. neljä vuotta. Kouluteiden erottua en häntä enää nähnyt ja kiusaaminen tietenkin loppui.

 

Aikuisiällä tutustuimme uudelleen, ja nykyään olemme yhteisten ystävien kanssa silloin tällöin tekemisissä. Olemme vuosia sitten keskustelleet läpi vaikean ystävyytemme vaiheet, ja pyytäneet puolin ja toisin anteeksi tapahtunutta. Silti on käynyt niin, että minun alle 10-vuotiaana tekemät rikokseni häntä kohtaan ovat nyt kaikkien tiedossa. Kaikki ystävämme ovat häneltä saaneet kuulla tarinan siitä, miten minä olen häntä kiusannut. Hänen pahoja tekojaan ei kukaan tiedä, koska en kehtaisi "kannella" niin kuin hän on tehnyt.

 

Joskus hän ottaa jopa minun kuulteni ison porukan läsnäollessa puheeksi sen että minä olin kamala kiusaaja. Uskoisiko kukaan muka, jos sanoisin siihen että hän itse teki myös minun elämästäni myöhemmin helvettiä? Myös minä olen joutunut kauan kokoamaan itsetuntoani hänen kiusaamisensa jäljiltä. En tiedä kumpi meistä on pahempi: minähän kiusasin ensin, mutta hän kiusasi teini-ikäisenä eikä pikkulapsena, ja mielestäni on tietynlaista kiusaamista puhua asiasta kaikkien kuullen vielä nytkin, varsinkin kun olen pyytänyt anteeksi jo kauan sitten. Minä olen nykyään empaattinen ja kaikille kiltti, enkä koskaan sanoisi kenellekään pahasti.

 

Te, jotka tuomitsette kaikki lapsina toisia kiusanneet parantumattomasti luonnevikaisiksi, niin oletteko sitä mieltä että minäkään en koskaan ansaitse saada anteeksi ja päästä unohtamaan lapsuuden tapahtumia? Onko oikein, että kaikki nykypäivän ystäväni saavat tietää näistä asioista tämän "ystävän" toimesta?

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole oikein että vain sinua pidetään esillä kiusaajana. Sano sille että pata kattilaa soimaa.

Vierailija
2/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikea juttu, et tule koskaan pääsemään asiassa voitolle koska kiusasit ensin, mutta pahemmalta kiusaajalta ja kostajalta tämä toinen vaikuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerrottakoon esimerkiksi, että kun tapasin tämän naisen miehen ensimmäistä kertaa, niin (hiukan kärjistetysti) minut esiteltiin tyyliin "tässä on anni, se tyttö joka kiusasi minua vuosia pienenä". Minusta on siis puhuttu jo ennen kuin olen miestä edes tavannut, ja tapaamisen hetkelläkin varmistetaan että minulle ei varmasti anneta edes tilaisuutta osoittaa että olen oikeasti ihan hyvä ihminen. Voin todellakin sanoa että olen oppinut virheistäni, mutta vaikka olisin kuinka kiltti kaikille nykyään, niin mielikuva minusta yritetään tietoisesti pilata.

 

-ap

Vierailija
4/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No apua, feidaa tuo tyyppi pois elämästäsi.

Vierailija
5/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:09"]

No apua, feidaa tuo tyyppi pois elämästäsi.

[/quote]

 

Haluaisinkin. Valitettavasti tämä ei ole minun päätettävissäni, liikaa yhteisiä tuttuja.

 

-ap

Vierailija
6/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, kiusaajiahan onkin kolmenlaisia. Ensiksikin: Ne varsinaiset "laumanjohtajat", manipuloijat jotka tarvitsevat ympärilleen joukon jota johtaa pystyäkseen kiusaamaan.

Toiseksi: Peesailijat, ne jotka tottelevat näitä manipuloijia, suuri osa näistä tekee tätä tyhmyyttään, osa ymmärtämättömyyttään, osa pelosta että joutuu kiusatuksi ja menettää ystävänsä jos ei tottele

Kolmanneksi: Hiljaiset hyväksyjät. Tietävät että kiusaaminen on väärin, kärsivät itsekin tilanteesta mutta eivät vaan uskalla puuttua, koska eivät halua joutua silmätikuksi.

 

Sinä olit peesailija.

Sellainen, joka on helposti yllytettävissä, joka ei ajattele, jolta puuttuu ymmärrystä.

Laaja-alainen kusaaminen ei onnistuisi mitenkään ilman näitä.

 

Onneksi olet sittemmin järkiintynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:24"]

Niin, kiusaajiahan onkin kolmenlaisia. Ensiksikin: Ne varsinaiset "laumanjohtajat", manipuloijat jotka tarvitsevat ympärilleen joukon jota johtaa pystyäkseen kiusaamaan.

Toiseksi: Peesailijat, ne jotka tottelevat näitä manipuloijia, suuri osa näistä tekee tätä tyhmyyttään, osa ymmärtämättömyyttään, osa pelosta että joutuu kiusatuksi ja menettää ystävänsä jos ei tottele

Kolmanneksi: Hiljaiset hyväksyjät. Tietävät että kiusaaminen on väärin, kärsivät itsekin tilanteesta mutta eivät vaan uskalla puuttua, koska eivät halua joutua silmätikuksi.

 

Sinä olit peesailija.

Sellainen, joka on helposti yllytettävissä, joka ei ajattele, jolta puuttuu ymmärrystä.

Laaja-alainen kusaaminen ei onnistuisi mitenkään ilman näitä.

 

Onneksi olet sittemmin järkiintynyt.

[/quote]

 

Oikein tulkittu, olin peesaaja. Tietyllä tavalla tämä on häpeällisin kaikista noista vaihtoehdoista. Tästä toisesta tytöstä puolestaan tuli myöhemmin laumanjohtaja, ja sitä hän on edelleen. Hän on sanavalmis, itsevarma ja johtaa aina keskustelua. Siksi hän pääseekin niin usein ujuttamaan sinne tänne huomautuksia minun kamalasta luonteestani ja siirtämään muutenkin keskustelun aiheen kiusaamiseen. Minä menen näissä tilanteissa lukkoon eikä ole toivoakaan että voisin puolustautua. Puolustautumisen tekee melkein mahdottomaksi myös se, että minä tosiaankin olin kiusaaja ennen häntä.

 

Tuon toisen kiusaamiskeskustelun monet kommentit ovat saaneet minut todella surulliseksi. Olen nyt ollut yli 20 vuotta kunnollinen, muista välittävä ihminen, mutta kuitenkin valtaosa ihmisistä on sitä mieltä että olen ikuisesti pohjasakkaa sen takia, mitä tein ollessani alle 10-vuotias. Vaikka olen pyytänyt anteeksi, ja vaikka minua on rangaistu virheistäni todella kovasti. Ilmeisesti on myös niitä joiden mielestä ansaitsen tältä ystävältä kaiken pahan mihin hän vain taipuu, sillä minä olen alkuperäinen pahantekijä.

 

Kiusaajalla ei siis ole mahdollisuutta parantua, kosto saa olla kuinka paha tahansa, ja asian tuleekin seurata entistä kiusaajaa koko loppuelämän ajan?

 

-ap

Vierailija
8/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi ikävä tyyppi ja saa todella miettimään että jotkut vain pysyvät kiusaajina. Itselläni ei tulisi mieleenikään mainita kiusaajilleni mitään entisistä ajoista jos heidät tapaisin enkä ole koskaan muiden nimiäkään paljastanut kenellekään paitsi muutaman itseäni joitakin vuosia vanhemman pojan, jotka hakkasivat minut (heiveröisen tytön) kerran niin vakavasti että asiaa ei voinut enää pitää salassa, mutta silloinkin ilmiannoin vain nämä koska isäni vaati saada tietää. Muistan vieläkin sen häpeän tunteeni kun vanhemmat saivat tietää että en oikein pärjää, vaikka olivathan he jo pitempään nähneet pahoinpitelyjen jälkiä minussa. Olin tuolloin 9-vuotias.

 

Rumasti ystäväsi tekee ja jos hän ei ole kyennyt antamaan anteeksi lupauksestaan huolimatta hänen pitäisi ruotia asiaa sinun kanssasi kun teillä on keskusteluyhteys eikä retostella sitä muille enää.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 19:24"]

Niin, kiusaajiahan onkin kolmenlaisia. Ensiksikin: Ne varsinaiset "laumanjohtajat", manipuloijat jotka tarvitsevat ympärilleen joukon jota johtaa pystyäkseen kiusaamaan.

Toiseksi: Peesailijat, ne jotka tottelevat näitä manipuloijia, suuri osa näistä tekee tätä tyhmyyttään, osa ymmärtämättömyyttään, osa pelosta että joutuu kiusatuksi ja menettää ystävänsä jos ei tottele

Kolmanneksi: Hiljaiset hyväksyjät. Tietävät että kiusaaminen on väärin, kärsivät itsekin tilanteesta mutta eivät vaan uskalla puuttua, koska eivät halua joutua silmätikuksi.

 

Sinä olit peesailija.

Sellainen, joka on helposti yllytettävissä, joka ei ajattele, jolta puuttuu ymmärrystä.

Laaja-alainen kusaaminen ei onnistuisi mitenkään ilman näitä.

 

Onneksi olet sittemmin järkiintynyt.

[/quote]

 

Oikein tulkittu, olin peesaaja. Tietyllä tavalla tämä on häpeällisin kaikista noista vaihtoehdoista. Tästä toisesta tytöstä puolestaan tuli myöhemmin laumanjohtaja, ja sitä hän on edelleen. Hän on sanavalmis, itsevarma ja johtaa aina keskustelua. Siksi hän pääseekin niin usein ujuttamaan sinne tänne huomautuksia minun kamalasta luonteestani ja siirtämään muutenkin keskustelun aiheen kiusaamiseen. Minä menen näissä tilanteissa lukkoon eikä ole toivoakaan että voisin puolustautua. Puolustautumisen tekee melkein mahdottomaksi myös se, että minä tosiaankin olin kiusaaja ennen häntä.

 

Tuon toisen kiusaamiskeskustelun monet kommentit ovat saaneet minut todella surulliseksi. Olen nyt ollut yli 20 vuotta kunnollinen, muista välittävä ihminen, mutta kuitenkin valtaosa ihmisistä on sitä mieltä että olen ikuisesti pohjasakkaa sen takia, mitä tein ollessani alle 10-vuotias. Vaikka olen pyytänyt anteeksi, ja vaikka minua on rangaistu virheistäni todella kovasti. Ilmeisesti on myös niitä joiden mielestä ansaitsen tältä ystävältä kaiken pahan mihin hän vain taipuu, sillä minä olen alkuperäinen pahantekijä.

 

Kiusaajalla ei siis ole mahdollisuutta parantua, kosto saa olla kuinka paha tahansa, ja asian tuleekin seurata entistä kiusaajaa koko loppuelämän ajan?

 

-ap

[/quote]

 

Ei se ole häpeällisin kaikista vaihtoehdoista, koska noi ykköstyyppiläiset ovat juuri niitä jotka usein jatkavat samalla tyylillä vielä aikuisinakin.

Peesailijat jossakin vaiheessa, kun aikuistuvat ja järkevöityvät, usein katuvat rankastikin kun huomaavat oman tyhmyytensä.

Jos oppii omista virheistään ja katuu eikä ikinä enää toista niitä, silloin on mun mielestäni ansainnut anteeksiannon. Sinäkin olet.

Vierailija
10/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

10, kiitos sinulle. Tässä vaiheessa sekin tuntuu jo hyvältä kun anonyymi nettikommentoija on sitä mieltä että olisi kohtuullista jättää asia jo taakse. Minäkin olisin valmis unohtamaan ne asiat, joita tämä ystävä teki minulle yläasteaikoina. Ja haluan tehdä todella selväksi että kadun todella, todella syvästi typeryyttäni. Häpeän sitä miten tyhmä ja tunteeton lapsi olen ollut. Tilanne on kurja, sillä ilmeisesti en tule koskaan saamaan anteeksi ja asiaa käytetään minua vastaan ikuisesti.

 

Toivoisin että kiusaajia rankasti tuomitsevat ottaisivat huomioon, että joskus asiat eivät ole puhtaasti mustavalkoisia.

 

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo kaverisi tässä on se pahempi kiusaaja! se, joka kiusaa vielä aikuisenakin ON pahempi kuin lapsena kiusannut! puhdas pulmunen et ole itsekään, mutta sinä olet aikuistunut toisin kuin kaverisi.

 

Vierailija
12/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki rakastaa katuvaa syntistä, vai miten se sanonta menee. Kyllä mun mielestä se, että tietää tehneensä väärin, on pahoillaan tapahtuneesta, pyytää anteeksi ja sovittelee riittää anteeksiantoon.

 

Ap:n asema on ikävä, mutta ehkä yrittäisin ottaa tän kaverin kanssa asian puheeksi. Tuollainen voi nimittäin katkeroittaa pahasti pidemmän ajan kuluessa ja se on iha ymmärrettävää. Se on meillä ihmisillä verissä, että koetaan epäoikeudenmukaiseksi, jos itse joutuu syytettyjen penkille ja toinen pääsee kuin koira veräjästä. Puhumattakaan siitä, että hän itse vielä kehtaa viestittää sun olevan kiusaaja!

 

En ikinä ole ymmärtänyt tuollaisia ihmisiä, jotka kehtaa alleviivata muiden sellaisia virheitä joihin itse syyllistyvät vähintään yhtä suuresti. Olisiko se keino paeta omaa syyllisyydentuntoa, vai mitähän se on? En vaan ymmärrä.

 

Mutta mun mielestä, jos tää tarina on tällaisenaan tosi, niin ap:n ei missään nimessä pidä ruoskia yhtään enempää.Nauti kevään auringosta ja yritä keskustella asiasta. Jos ei onnistu, ei onnistu. Se ei sitten ole sun käsissäsi, mutta ainakin yritit. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun kannattais jutella sen kanssa kahdenkesken. Kysy että muistaako se vain sen että häntä kiusattiin, muttei sitä aikaa, kun itse kiusasi sinua? Ihmiset ajattelee usein asioita omaksi hyväkseen ja omat hölmöilyt unohtuu...

Vierailija
14/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

13, olen katkeroitunut jo kauan sitten asian johdosta. Olen välillä haljeta raivosta ja surusta, kun menneisyyttäni ruoditaan muka viattoman oloisesti uhrin näkökulmasta kaikkien kuullen, näillä ihmisillä kun ei ole aavistustakaan minun näkökulmastani asiaan. Enkä edes uskalla arvailla miten paljon värikkäämmin tarinaa kerrotaan kun en ole kuulemassa.

 

Epäilemättä vaikeutin tämän naisen ala-asteaikoja kohtuuttomasti, enkä lainkaan epäile hänen huonoja muistojaan tuolta ajalta. Mielestäni se ei silti oikeuta sitä mitä hän on tehnyt minulle jo vuosia, ja jatkaa edelleen. Ehkä rohkaistun joskus sanomaan ettei asian jatkuva esiintuominen ole oikein, mutta tunnen hänet kyllä tarpeeksi hyvin tietääkseni, että hän tulee menemään vain puolustuskannalle ja syyttää minua siitä, että yritän kieltää häntä käsittelemästä menneisyyttään. Hän kuuluu ihmisiin jotka painottavat joka asiassa suorapuheisuutta ja avoimuutta. Kumma kyllä sitä ei ole koskaan otettu puheeksi miten minuunkin on kohdistunut kiusaamista...

 

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, minäkin haluan kertoa omasta kokemuksestani. Mitä tuossa luokiteltiin niin sen mukaan olin se hyväksyjä, kun en uskaltanut sanoa vastaan. Tämä tapahtui ala-asteella, meidän luokalle tuli tyttö jolla oli epilepsia.

Se sairaus ei vaikuttanut kiusaamiseen, vaan hän oli ihan varmastikin elänyt liian suojattua elämää, vanhempiensa taholta ja meni kantelemaan kaikista asioista.

Jos halusi lainata kynää, kumia ja toinen ei suostunut hän meni itkemään opettajalle että tuli paha mieli.

 

Tuo meni sitten siihen, että pari meidän luokan ns, suosituimpaa tyttöä alkoivat suorastaan kiduttaa häntä kun huomasivat tilanteet miten saavat hänet hermostumaan ja pois tolaltaan. Toinen näistä oli muuten koulussamme opettavan opettajan tytär.  (Hyvin samantyyppinen tyttö muuten, kuin Pieni Talo Preerialla- sarjan Nellie, ja samanlaiset häijyt ilmeetkin )

 

En minä uskaltanut sille mitään sanoa, eikä kukaan muukaan, tuntui ettei opettajakaan puuttunut, muutakuin ehkä sanoi että äläpäs nyt.  Tuo ilkiö sai vieläpä jonkun pianonsoitto- stipendinkin joka kevät, vaikka koulussa oli paljon parempikin soittaja :(

 

Vierailija
16/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 20:57"]

Sun kannattais jutella sen kanssa kahdenkesken. Kysy että muistaako se vain sen että häntä kiusattiin, muttei sitä aikaa, kun itse kiusasi sinua? Ihmiset ajattelee usein asioita omaksi hyväkseen ja omat hölmöilyt unohtuu...

[/quote]

 

Vuosia sitten kävin hänen kanssaan tunteja kestäneen keskustelun, jossa pyysin omaa käytöstäni anteeksi ja kerroin myös että koin saaneeni häneltä kunnolla takaisin yläasteen aikana. Hän näki asian silloinkin niin, että hän vain hyökkäsi jo ennaltaehkäisevästi, jotta minä en kiusaisi taas häntä. Asia ei kuitenkaan ihan voi olla näin, sillä kuten sanoin, minulla ei siinä vaiheessa ollut ystäviä eikä juuri itsetuntoakaan. Olimme myös muutaman vuoden tätä ennen olleet ystäviä. Totta kai osa hänen käytöksestään oli minun rankaisuani, mutta nyt sen kai voisi sentään jo lopettaa?

 

Kaikkein vihaisin olen itselleni. Kukaan muu ystävistäni ei ole näin kurjassa tilanteessa, sillä vain minä olen ollut niin tyhmä että olen antanut tällaisen tilanteen syntyä. En vain voi sille enää mitään mitä olen lapsena tehnyt.

 

-ap

Vierailija
17/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä hän sitten vaurioitui kiusaamisesta iäksi :/

Vierailija
18/18 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 20:58"]

13, olen katkeroitunut jo kauan sitten asian johdosta. Olen välillä haljeta raivosta ja surusta, kun menneisyyttäni ruoditaan muka viattoman oloisesti uhrin näkökulmasta kaikkien kuullen, näillä ihmisillä kun ei ole aavistustakaan minun näkökulmastani asiaan. Enkä edes uskalla arvailla miten paljon värikkäämmin tarinaa kerrotaan kun en ole kuulemassa.

 

Epäilemättä vaikeutin tämän naisen ala-asteaikoja kohtuuttomasti, enkä lainkaan epäile hänen huonoja muistojaan tuolta ajalta. Mielestäni se ei silti oikeuta sitä mitä hän on tehnyt minulle jo vuosia, ja jatkaa edelleen. Ehkä rohkaistun joskus sanomaan ettei asian jatkuva esiintuominen ole oikein, mutta tunnen hänet kyllä tarpeeksi hyvin tietääkseni, että hän tulee menemään vain puolustuskannalle ja syyttää minua siitä, että yritän kieltää häntä käsittelemästä menneisyyttään. Hän kuuluu ihmisiin jotka painottavat joka asiassa suorapuheisuutta ja avoimuutta. Kumma kyllä sitä ei ole koskaan otettu puheeksi miten minuunkin on kohdistunut kiusaamista...

 

-ap

[/quote]

 

Todella omituinen suhtautumistapa... Mutta ainakin voit lohduttautua sillä, että loppujen lopukis ei voi oppia virheistä tai kehittyä ihmisenä, jollei kykene ymmärtämään mitä on tehnyt. Vaikuttaa siltä, ettei tää sun kaverisi ole valmis täysin kantamaan vastuutaan, mutta sä olet?

 

Kuten jo sanoin, tuo on todella epäreilu asetelma. Joskus vaikuttaa olevan niin, että ne, jotka eniten ja suurempaan ääneen sanoo olevansa uhreja, heillä on myös itsellään jotain salattavaa ja sitten sellaiset kiltimmät eivät avaa suutaan, kun eivät halua mustamaalata ketään.

 

Mutta en kyllä näe muuta vaihtoehtoa kun ottaa tän tyypin kanssa puheeksi, yrittää hienovaraisesti häivyttää häntä tuttavapiiristä ja antaa ihmisten luulla mitä luulevat. Tai sitten yrittää tulla asian kanssa toimeen tällaisenaan. Paras olisi se keskustelu. Mieti etukäteen tarkkaan mitä sanot, tai entä joku kirje/sähköposti?

 

Koita jaksaa. 13

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kolme