Jos ajattelee, että joku toinen on kateellinenen sinulle
Niin tarkoittaako se oikeasti sitä että olet itse kateellinen hänelle? Projisointia? Miten voi edes ajatella toisen olevan kateellinen itselleen?
Kommentit (22)
En ole helposti kateellinen. Joitakin ihmisiä olen ajatellut kateellisiksi, kun eivät halua kuulla mitään joistakin asioistani, puhuvat vain itsestään ja yrittävät väkisin kaivaa jotakin huonoa asioista, joista epäilen heidän olevan kateellisia. Yksi ystävä voi olla kateellinen ahkeruudestani, koska on ahkeralle työkaverilleenkin ihan sairaalloisen kateellinen.
Mä olen ollut monestikin kateellinen, mutta en pahalla tavalla. En haluaisi siltä ihmiseltä mitään pois, koska mä en ole saavuttanut tai saanut samoja asioita.
Mä kadehdin hyväkuntoisia ja oikeasti positiivisia ihmisiä. Itse olen rumahko, lihavahko ja vartalo kärsinyt synnytyksistä sellaisia vaurioita, joita ei kuntoilemalla saa korjattua ja nykyään aivan liian synkkä ja turhia asioita märehtivä.
Tiedän myös sen, että moni on mulle kateellinen mun miehestä ja elämäntyylistä. Vaikutetaan suht rikkailta, vaikka vain osataan käyttää rahaa oikeisiin kohteisiin ja säästellä oikeista paikoista.
Mä välillä epäilen jonkun olevan kateellinen, jos suhtautuu minuun oudosti. Mutta oikeasti syy voi olla ihan mikä tahansa muukin, vaikka se että olen ehkä vähän outo? :D Ehkä lapsena on sanottu jos joku on kiusannut, että "se on vaan kateellinen" ja siitä jäänyt tällainen ajattelutapa? Toisaalta tiedän että monet ihmiset ovat kateellisia mitä ihmeellisimmistä asioista, itseni mukaanlukien, joten kai se on mahdollista että joku on minullekin jostain?
Olen kaksi kertaa törmännyt ammatillisen kateuteen, siis ollut itse kateuden kohde - ja olen ollut syvästi hämmästynyt molemmilla kerroilla. Eka kerta etenkin tuli ihan puskan takaa, toisella kerralla hiffasin aikaisemmin, että kateudestahan tässä on kyse. Yksityiselämässä ystävien kesken kateus on hyväntahtoista "olisipa mullakin" tyyppistä haaveilua - ei tuhoavaa. Ja kyllä kadehdin itsekin vaikkapa jotain ihana taloa, jota telkkarissa esitellään tai upeasti remontoitua mökkiä, vaikka en edes halua mökkiä jne.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:28"]
Mä olen ollut monestikin kateellinen, mutta en pahalla tavalla. En haluaisi siltä ihmiseltä mitään pois, koska mä en ole saavuttanut tai saanut samoja asioita.
Mä kadehdin hyväkuntoisia ja oikeasti positiivisia ihmisiä. Itse olen rumahko, lihavahko ja vartalo kärsinyt synnytyksistä sellaisia vaurioita, joita ei kuntoilemalla saa korjattua ja nykyään aivan liian synkkä ja turhia asioita märehtivä.
Tiedän myös sen, että moni on mulle kateellinen mun miehestä ja elämäntyylistä. Vaikutetaan suht rikkailta, vaikka vain osataan käyttää rahaa oikeisiin kohteisiin ja säästellä oikeista paikoista.
[/quote]
Sama. Luulen että joku saattaa olla kateellinen miehestäni, koska hän on komea, sosiaalinen, osallistuu kotitöihin ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin. Toisaalta hänessä on paljon huonoja puolia, joita ei lyhyellä tuntemisella huomaa. Samoin joku ehkä pitää meitä rikkaana, kun matkustellaan suht paljon vaikka on perhe. Todellisuudessa eletään melko vaatimattomasti muuten, eikä tulot ole edes kummosia. Tai sitten oikeasti kukaan ei ole meille kateellinen ;)
Itsekin olen kateellinen, tai ehkä ennemminkin katkera jos sellainen ihminen menestyy esim töissä, joka on inhottava muita kohtaan, tai jos jollain on paljon kavereita, vaikka puhuu heistä paskaa seläntakana.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:18"]
Niin tarkoittaako se oikeasti sitä että olet itse kateellinen hänelle? Projisointia? Miten voi edes ajatella toisen olevan kateellinen itselleen?
[/quote]
Sen näkee kun joku on kateellinen, aika helppoa. Ei kai se muuten murjottaisi ja märehtisi ääneen sitä, miten itse ei saa koskaan huomiota miehiltä kun lähdetään yhdessä yöelämään. Katseesta oikein näkee kateuden kun silmät viirussa yrittää niellä kiukkuaan, kun miehet juttelevat aina kaverille muttei koskaan hänelle.
Apua huomaakohan kaikki kun olen niille kateellinen? En kyllä mielestäni tuo sitä julki mitenkään... Olen oikeasti kateellinen tosi monille ihmisille, oma elämäni on niin perseestä.
Ei toisen kateutta voi tietenkään varmasti tietää, mutta joskus se sopii selitykseksi tois(t)en käytökselle niin hyvin, että kun sen tajuaa, sen vain tietää totuudeksi.
Usein ihmisten kateus on vain niin syvälle hautautunutta, että voi vaatia vuosien psykoanalyysia, ennen kuin kadehtia sen itse itsestään tunnistaa pohjimmaiseksi syyksi veemäiseen käytökseen. Lisäksi se voi olla kollektiivista, siis niin monen ihmisen jakamaa, että kadehtijoiden ryhmä saa tukea toisistaan niin paljon, ettei syitä siihen omaan asennoitumiseen tarvitse tutkiskella. Kuitenkin, jos joku ihminen tai ihmisryhmä on korostuneen ilkeä tai julma jotakuta yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, kyllä ne syyt siihen käytökseen löytyvät ihan siitä ilkeästä ihmisestä / niistä ilkeistä ihmisistä itsestään.
Ja tämän sovellusala on laaja: miksi lassukkapersu vihaa mustia miehiä, miksi viherhippi vihaa Stockan rouvia, miksi vakavamielinen arkinen ahertaja vihaa Seiskassa esiintyvää salarakasta, jonka elämä täyttyy silkikonista, irtotukasta ja suun muikistelusta...
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:18"]
Niin tarkoittaako se oikeasti sitä että olet itse kateellinen hänelle? Projisointia? Miten voi edes ajatella toisen olevan kateellinen itselleen?
[/quote]
Sen näkee kun joku on kateellinen, aika helppoa. Ei kai se muuten murjottaisi ja märehtisi ääneen sitä, miten itse ei saa koskaan huomiota miehiltä kun lähdetään yhdessä yöelämään. Katseesta oikein näkee kateuden kun silmät viirussa yrittää niellä kiukkuaan, kun miehet juttelevat aina kaverille muttei koskaan hänelle.
[/quote]
Eli kaikki, joilla menee silmät viiruun ovat varmastikin kateellisia ;)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:58"]
Ei toisen kateutta voi tietenkään varmasti tietää, mutta joskus se sopii selitykseksi tois(t)en käytökselle niin hyvin, että kun sen tajuaa, sen vain tietää totuudeksi.
Usein ihmisten kateus on vain niin syvälle hautautunutta, että voi vaatia vuosien psykoanalyysia, ennen kuin kadehtia sen itse itsestään tunnistaa pohjimmaiseksi syyksi veemäiseen käytökseen. Lisäksi se voi olla kollektiivista, siis niin monen ihmisen jakamaa, että kadehtijoiden ryhmä saa tukea toisistaan niin paljon, ettei syitä siihen omaan asennoitumiseen tarvitse tutkiskella. Kuitenkin, jos joku ihminen tai ihmisryhmä on korostuneen ilkeä tai julma jotakuta yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, kyllä ne syyt siihen käytökseen löytyvät ihan siitä ilkeästä ihmisestä / niistä ilkeistä ihmisistä itsestään.
Ja tämän sovellusala on laaja: miksi lassukkapersu vihaa mustia miehiä, miksi viherhippi vihaa Stockan rouvia, miksi vakavamielinen arkinen ahertaja vihaa Seiskassa esiintyvää salarakasta, jonka elämä täyttyy silkikonista, irtotukasta ja suun muikistelusta...
[/quote]
Ja 10 siis myöntää useinkin avoimesti kadehtivansa milloin mitäkin. Avoimesti ilmaistuna kateus kääntyy yleensä ihailuksi.
Kateutta on kahdenlaista, toinen on sellaista ihailevaa kateutta, olispa mullakin -kateutta ja toinen taas sellaista katkeraa kateutta, jossa toivotaan kateüden kohteelta se hyvä pois. Kyllä sen hyvän ja pahan kateuden tunnistaa. Hyvää kateutta ilmaistaan usein julkisesti, paha kateus on sitten sitä selän takana tapahtuvaa ja joskus jonkinlaisena esteiden rakentamisena ilmenevää ja pahan puhumista.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:58"]
Ei toisen kateutta voi tietenkään varmasti tietää, mutta joskus se sopii selitykseksi tois(t)en käytökselle niin hyvin, että kun sen tajuaa, sen vain tietää totuudeksi.
Usein ihmisten kateus on vain niin syvälle hautautunutta, että voi vaatia vuosien psykoanalyysia, ennen kuin kadehtia sen itse itsestään tunnistaa pohjimmaiseksi syyksi veemäiseen käytökseen. Lisäksi se voi olla kollektiivista, siis niin monen ihmisen jakamaa, että kadehtijoiden ryhmä saa tukea toisistaan niin paljon, ettei syitä siihen omaan asennoitumiseen tarvitse tutkiskella. Kuitenkin, jos joku ihminen tai ihmisryhmä on korostuneen ilkeä tai julma jotakuta yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, kyllä ne syyt siihen käytökseen löytyvät ihan siitä ilkeästä ihmisestä / niistä ilkeistä ihmisistä itsestään.
Ja tämän sovellusala on laaja: miksi lassukkapersu vihaa mustia miehiä, miksi viherhippi vihaa Stockan rouvia, miksi vakavamielinen arkinen ahertaja vihaa Seiskassa esiintyvää salarakasta, jonka elämä täyttyy silkikonista, irtotukasta ja suun muikistelusta...
[/quote]
Niin täällä palstalla ainakin tunnutaan helposti ajattelevan, että jos jotain vähän arvostelee niin se on heti kateutta. Jos viherhippi vihaa Stocka-mummoa, niin en kyllä osaa ajatella että se on kateutta...
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 17:05"]
*kadehtia -> kadehtija
[/quote]
T. 10
Kyllä tällainen muutonniinkateellisiamulle- jargoni on useimmiten vain toiveajattelua. Haluttaisiin kovasti olla se, jota muut kiilu- ja viirusilmäisenä kadehtii, käännetään kaikki vähäinenkin kritiikki kadepuheeksi.
Ja kyllä se aika usein on myös projisointia. Sellaiset ihmiset, jotka usein valittavat toisten kateellisuudesta, ovat sitä kyllä itse.
Ap tässä. Eikun sitä vaan jäin miettimään, että miten joku voi aavistaa että toinen on kateellinen hänelle. Eikös se ole vähän itserakasta ajatella niin? Kuitenkin itsellenikin joskus on tullut tällaisia tunteita, mutta eikö se ole vähän kummallista jos tämä toinen ei kuitenkaan ole ilmaissut asiaa mitenkään. Miksi oletan että joku toinen olisi kateellinen minulle, kun ei ole oikeastaan edes mitään syytä kenenkään olla minulle kateellinen.
Entä miten kateudesta pääsee eroon? Onko ihmisiä, jotka eivät ole kellekään kateellisia?
En ole ollut kenellekään kateellinen vuosikausiin. En tiedä miten pääsin eroon kateudesta koska lapsena ja nuorena muistan kyllä olleeni kateellinen esim. kun joku oli oikein kaunis tai hänellä oli jotain mitä itselläni ei ollut. Sisarkateutta meillä myös oli, se oli tarkkaa jos toinen sai jotain enemmän.
Voisikohan johtua siitä, että itse sain myöhemmin esim. miehen josta jotkut naiset jopa sanoivat suoraan olevansa kateellisia. Mutta itse en nähnyt hänessä mitään sen kummempaa. Muutenkin kaikki asiat alkoivat menettää merkitystään juttuina joissa on jotain kadehdittavaa. Aloin myös huomata miten naurettavia aikuiset ihmiset ovat kadehtiessaan toisilta jotain.
En tiedä, en ole läheskään aina tyytyväinen elämääni mutta en myöskään kadehdi ketään. Nyt kai pitäisi olla kateellinen niille joilla on vakituinen työ kun itsellä on työtkin loppumassa, mutta kun ne niiden vakityöt ovat sellaisia että en haluaisi tehdä niitä. Joo, varmaan kukaan ei usko minua mutta näin se vain on.
Kato, kyökkipsykologi-filosofi päästänyt aivopierun.
En usko, että kukaan olisi minulle kateellinen. en keksi, mistä syystä. En myöskään itse kadehdi ketään. Se on täysin hedelmätöntä.
Ajatteletteko joskus että joku toinen on teille jostain syystä kateellinen? Mistä syystä? Oletteko itse helposti kateellisia muille?