Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Puolisoa etsimässä, tulisiko minun tyytyä "ihan ok"-tasoiseen

Vierailija
05.05.2014 |

Otsikossa kysymys. 

 

Olen 26v ja etsinyt hetken aikaa jo sitä vakituista parisuhdetta, pääasiassa nettideittejä käyttänyt. Toivoisin seuraavan vakavan suhteeni olevan jotain, minkä pohjalle perustaa perheen. Tavannut monia miehiä, joista suurin osa on jäänyt "ihan kiva"-asteelle. Ei välttämättä kuitenkaan semmosia, joiden kanssa näen viettäväni seuraavat 40 vuotta.

 

Muutama on ollut jotenkin överin kiinnostuneita minusta, niin siinä lähtee heti mielenkiinto heihin. En kaipa mitään vaikeasti tavoiteltavaa, mutta mua rupee ahdistaa todella paljon jos toinen heti ennen ensimmäistä tapaamistakaan kutsuu muruksi ja kertoo kuinka on niiiiiin niin ihastunut. Jos en ole päivään ollut esim. Skypessä juttelemassa, niin heti udellaan että mitäteitmissäolitolikokivaa? 

 

Yleensä tapaan miehen noin kahden-kolmen viikon viestittelyn jälkeen.

 

Pikkuhiljaa alkanu tuntua, että mussa on vika kun periaatteessa kivat miehet ja (liiankin) sitoutumishaluiset ei kelpaa. Kaipaisin semmosta pientä kipinää suhteen alkuun, josta sitten tutustutaan toisiimme rauhassa ja ilman kummempia paineita. Vai luonkohan minä nyt nää paineet ihan itse itselleni? Jos toinen on kun takiainen, niin se ei kyllä mulla luo mitään kipinöitä.

Kommentit (42)

Vierailija
1/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisikö miehen tyytyä naiseen joka otti hänet paremman puutteessa? Jos tuohon lähdet niin olisi kai se ainakin rehellistä myös miehen tietää miksi häneen päädyit.

Vierailija
2/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä sorru takiaisiin, avioliitossakin pitää olla omaa tilaa ja omaa aikaa. Takertuvat ovat usein kauhean huomionkipeitä ja sitten kun on lapsia niin voivat kilpailla niiden kanssa huomiostasi ja olla mustasukkaisia. Luota vaan vaistoosi kun se näyttää toimivan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sinun pitäisi nyt ihan aluksi selvittää itsellesi mitä haluat ;)

Eikä muutamien treffien perusteella voi yleensäkään tietää onko miehestä avoimieheksi/isäksi...

Vierailija
4/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä innokkaankin kanssa kannattaa tutustua, yleensä se innokkuus laantuu hieman ja jää lopuksi mukavalle tasolle. Alkuinnokkuus on juuri hyvä, tietääpähän että mies haluaa tavata on kiinnostunut. Aika pienessä on sinun lemppaamisen syyt, jos lasket kiinnostuksen miinukseksi..

Vierailija
5/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai pitää kipinää olla! Ilman sitä ei edes kannatta harkita seurustelua. Harvoin se kipinä sieltä ajan kanssa tulee.

Olet vielä nuori, kerkiät kyllä löytämään sen oikean. Ei kannata hätäillä tai tyytyä johonkin sinnepäin vaihtoehtoon.

Vierailija
6/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyytyä ja tasot? Jos sä rakastut, niin silloin et edes ajattele tuollaisia, et siis liitä rakastamaasi ihmiseen sanaa tyytyä (paitsi sen mielekkäämmässä merkityksessään). Jos et ole rakastunut, niin silloin ajattelet tuollaisia. Odota että rakastut, on se mun neuvoni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä muita syitä löytyy vai vain tuo kysely mitä kuuluu. Kyllä minä kyselen tyttöystäviltänikin että mitäkuuluumissäolitminnemenet, eivät ole kertaakaan pistäneet pahaksi. Meidän jengissä tuota katsotaan ihan tavallisena kommunikaationa.

Vierailija
8/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samalla aaltopituudella oleva, omaa tasoasi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yle Puheessa tuli tänään aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen keskusteluohjelma. Kannattaa kuunnella jälkikäteen Yle Areenasta. 

Yritän kopioida linkin ko. ohjelman sivuille tähän:

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2256523

En itse pahemmin välitä Maria Jungnerista toimittajana, mutta tuo ohjelma oli hyvä. Ohjelman nimi siis Maria Jungner "Rakastuminen on aivojen häiriötila".

Vierailija
10/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet niin tavallinen ja tylsä, että tavalliseen sinun on tyytyminen. Sorry.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuo tasokkuusjutut ovat lähtökohtaisesti vastenmielisiä. Kumppanin pitää olla sellainen, jonka kanssa on hyvä olla. 

Vierailija
12/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat juuri sellaiselta, joka vielä 38-vuotiaanakin vaihtaa miestä kuin sukkahousuja, kun ei se nyt tuntunutkaan siltä miltä mä oisin halunnut ja en mä nyt löydä sitä kipinääääää....

 

Tuttavapiirissäni on yksi tuollainen nainen. Hänellä ollut yli kymmenen hyvää miesehdokasta. Kaksi on itse jättänyt hänet, itse hän on jättänyt loput. Ja syy on aina se, että ei se sit ollutkaan IHAN just sellanen, kuin mä olisin halunnut, ei se tukenut mua tarpeeksi, se ajoi autoa huonommin kuin minä, sillä oli alkava kalju, ei ollut kipinää...

 

Sanoisin näin, että jos ei puolen vuoden tapailun jälkeen vielä tunnu miltään, et ole edes kiintynyt siihen ihmiseen, niin sitten vaihtoon. Jos nyt yhtään yhteisiä juttuja on parin ekan tapailun perusteella, niin katsoisin pidemmälle, syntyykö jotain tunteita. Mä en luottaisi sellaiseen yhtäkkiseen rakastumiseen ja kipinöiden kuulosteluun. Ei niitä välttämättä edes tule. Mulla on nimittäin toinen ystävätär, joka valittaa, ettei koskaan rakastu kehenkään. Haetaan niitä Hollywood-tunteita, ei se ole tosielämää.

 

Ja miehen kuuluukin olla heti alussa tosi ihastunut. Jos mies on alussa sellainen vähän evvk, ans kattoo nyt, niin ei se sinusta oikeasti välitä eikä jutusta mitään tule. Miehet nyt on sellasia putkiaivoja, jos ne tykästyy johonkin, niin niiden ajattelu pyörii vaan siinä ja ne on 100%sti ihastuneita. Näin minunkin aviomieheni oli, heti alussa siltä lähti jalat alta. Nyt kohta 15 vuotta yhdessä. Minä olin aluksi ehkä sillä kantilla, että onkos tässä nyt kipinää - onneksi en jäänyt sitä vellomaan, puolen vuoden päästä minä jo häntä rakastin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:09"]

Tottakai pitää kipinää olla! Ilman sitä ei edes kannatta harkita seurustelua. Harvoin se kipinä sieltä ajan kanssa tulee.

Olet vielä nuori, kerkiät kyllä löytämään sen oikean. Ei kannata hätäillä tai tyytyä johonkin sinnepäin vaihtoehtoon.

[/quote]

 

Juuri näin, rakkaus on sokea, ei se näe mitään tasoja :)

Ja joo, kyllä, heti takertuvat on yleensä feikkejä, ei rakkaus yleensä tule ensisilmäyksellä.

 

Vierailija
14/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle tulee takiaisista feikki olo. Ei voi olla tosi ihastunut älyttömän nopeasti. Samoin en koe mielenkiintoa sellaista miestä kohtaan, joka ei tunne minua ollenkaan, mutta on ihastunut minuun silti (ilmeisesti pelkkään ulkonäköön). Kaipaan syvällisyyttä parisuhteeseen ja kanssakäymiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kävi niin, että vasta kun jätin e-pillerit pois ja tulin yli 40-vuotiaaksi ja elin sinkkuna, aloin oikeasti kokea ihastumisen tunteita. Huomaan, että ne tulevat sykleissä, kestävät aikansa ja haihtuvat pois.

 

Kaikki miessuhteeni olivat surkeita sitä ennen. En ikinä mennyt parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa, johon olisin ollut ihastunut. Menin parisuhteeseen, kun joku nyt sattui kiinnostumaan minusta ja niin kuuluu tehdä.

 

Nyt kun tiedän, mitä ihastumisen huuma tarkoittaa, tajuan ylipäänsä mikä on oikea lähtölaukaus suhteelle. Voi vittu, ei voi olla järjettömämpää kuin lähteä suhteeseen sillä kokeillaan ja katsotaan -meiningillä. Elämä meni paskasuhteissa, jokainen "kokeilu" haukkasi aina viisi vuotta kerrallaan elämästä.

 

en voi olla miettimättä, sotkivatko e-pillerit luontaisen kykyni noihin perusjuttuihin. Näistä jutuista on ollut lehdissä juttuja ja oma kokemus on, että sattumaa tai ei, vasta pillereistä eroon hankkiutuminen pisti luontaisen ihastumismekanismin toimimaan. Sille ei vaan tässä iässä enää ole käyttöä. voihan vittu, en paremmin sano.

 

Mutta joo. sinuna en tyytyisi. Itse olin sarjatyytyjä ja elämä meni siinä.

Vierailija
16/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anteeksi tuosta "tasot"-sanan käytöstä, oli ihan täysin väärä sanavalinta. En minä ajattele mitään tasoja ihmisten välillä, lähinnä tarkoitin tuolla sellaista miestä, joka ei saa minussa aikaan oikeen minkäänlaisia fiiliksiä suuntaan tai toiseen.

 

- ap

Vierailija
17/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naisilta tulee niin helposti siipeen sinkkumiehenä, että itse olen ihan suojamekanismina ottanut tämän EVVK-asenteen käyttöön. Aluksi ulkoisesti ja nyt ihan sisäistänytkin tämän. Pessimisti ei pety. Itseään toteuttava profetia myös, mutta ei kannata ihastua kehenkään suorin tein, tekee psyykelle hallaa.

Vierailija
18/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuule se kipinä löytyy muualta kuin netistä! Kulje silmät auki ja tee kevyitä aloitteita. Istu luennolla tai ruokatunnilla tuntemattoman viereen ja juttele niitä näitä. Kipinässä on kyse ihan muusta kuin yhteensopivasta musiikkimausta tai siitä että kumppani on yli 180 cm ja tummatukkainen.

Vierailija
19/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 16:09"]

Tottakai pitää kipinää olla! Ilman sitä ei edes kannatta harkita seurustelua. Harvoin se kipinä sieltä ajan kanssa tulee.

Olet vielä nuori, kerkiät kyllä löytämään sen oikean. Ei kannata hätäillä tai tyytyä johonkin sinnepäin vaihtoehtoon.

[/quote]

 

Juuri näin, rakkaus on sokea, ei se näe mitään tasoja :)

Ja joo, kyllä, heti takertuvat on yleensä feikkejä, ei rakkaus yleensä tule ensisilmäyksellä.

 

[/quote]

 

Rakkaus ei tule. Mutta iso osa miehistä on siitä jänniä otuksia, että ne ihastuu johonkin heti täysillä - tai sitten ei ihastu siihen ihmiseen koskaan ikinä.

 

Mun mies oli/on tällainen. Sillä oli oksat pois ekalla tapaamisella. Mä en tiedä, mistä se johtui, kai se jonkun yhteisen aallonpituuden meidän välillä heti aavisti. Ehkä se oli huumorintaju. En usko, että ulkonäkö, koska en ole koskaan mielestäni ollut kaunis. Ehkä se oli isot tissit sitten, mene tiedä. :) Koska alkuvaiheessa, muutaman viikon tuntemisen jälkeen, mies nousuhumalassa kuiskasi, että hänellä ei ole koskaan ollut tyttöystävää, jolla olisi näin isot tissit, mutta on aina halunnut sellaisen. :D No, mene tiedä.

 

Mä taas vielä kahden kuukauden tuntemisen jälkeen olin vielä vähän sellanen että hm, onkos tässä nyt hollywoodia ja kipinöitä. Ja sanoinkin miehelle, että oisko tää sellanen fuckbuddy-suhde. Mies meni shokkiin. Että eihän sellasta naista voi kavereiden ja vanhempien eteen viedä, ei hän mitään fuckbuddya halua. :)

 

Kesä pyörittiin yhdessä. Sitten se lähti kahdeksi viikoksi vaeltamaan Lappiin kavereiden kanssa. Siinä tuli molemmille niin iso ikävä, että silloin viimeistään tiesi, että sitä on rakastunut.

Vierailija
20/42 |
05.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin, mies29 tulehan antamaan neuvosi :-D:-D:-D:-D

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän seitsemän