Kartanlukutaidoton ystäväni haluaa vaeltamaan, auttakaa!
Hänellä on kamala tarve päästä ihan ypöyksin jonnekin metsään vaeltamaan ja yöksi. Mitä syrjäisempää, sen parempi.
Hänellä on kuitenkin olematon suuntavaisto ja sanoo itsekin, ettei osaa suunnistaa kartan ja kompassin kanssa.
Olen yrittänyt ehdottaa, että menisi suunnistuskurssille (tässä lähellä oli sellainen tänä keväänä) tai lähtisi esim. Suomen Ladun järkkäämille retkille, mutta ei. Hän haluaa mennä yksi.
Mua oikeasti huolettaa. Hän pitää itseään suurena luonto- ja eräihmisenä, muttei oikeasti ole edes yöpynyt teltassa. Nyt suunnittelee lähtevänsä yksin Lappiin retkeilemään ja mikään valmiiksi merkitty reitti ei kelpaa.
Mitä teen?
Kommentit (25)
Ehdotat hankkimaan gps-paikantimen tai jonkun sellaisen härvelin, ja käsket ilmoittamaan sulle milloin ja minne aikoo lähteä ja koska palata. Puhelin mukaan ja akku ladattuna. Jos et saa yhteyttä, niin sitten etsinnät käyntiin.
Kokematon vaeltaja tuskin kovin montaa päivää kestää retkeillä eikä ehdi kovin kauas.
Oikeasti minua huolettaa ne sen suunnitelmat. Kävi tuossa viime viikolla läheisessä metsässä kävelemässä päiväkseltään. Jos siellä ehti eksyä, tajusi, ettei hallitse karttaa ja kännykästä loppui akku. :( No, onneksi täällä meillä päin ei tarvi kauaa kävellä, kun vastaan tulee tie. Mutta jossain Lapissa tilanne ihan eri.
pidät huolta että sillä on mukana sellainen patteri kännykkälaturi!
ja sormipattereita pari askia ja silti sitä kännykän akkua pitää säästellä!
helppoa se on jos löytyy kentät ja akut, senkus soittaa 112 että jäljittäkää tolppa paikannus tiedot mie olen täällä jalka murtuneena /eksyneenä
Joku gps paikannin mukaan ja kännykkä muutaman vara-akun kanssa, niin voi poliisi ja pelastuslaitos paikantaa eksyneen retkeilijän. Ei aikuiselle ihmisella oikein voi sanoa, että ei saa kokeilla ja yrittää, eikä sitä tiedä vaikka oppisi!
Anna mennä.Jokainen on vastuussa itsestään.Jos todella epäilet retken onnistumista,hanki jäljitin jonka piilotat hänen reppuun tmv. paikkaan.Löytyy sitten nopsemmin...kännyssäkin on jäljitin mutta hanki ladattu vara-akku tms.ettei hänellä hyydy kesken kaiken.Saanko kysyä,onko kyseessä miespuolinen ystävä?Naisilla yleensä on realistisemmat ajatukset pärjäämisestään kuin miehillä.(Ei pahalla)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:14"]
Oikeasti minua huolettaa ne sen suunnitelmat. Kävi tuossa viime viikolla läheisessä metsässä kävelemässä päiväkseltään. Jos siellä ehti eksyä, tajusi, ettei hallitse karttaa ja kännykästä loppui akku. :( No, onneksi täällä meillä päin ei tarvi kauaa kävellä, kun vastaan tulee tie. Mutta jossain Lapissa tilanne ihan eri.
[/quote]
Kannattaa opetella kompassin käyttö. Sen avulla pääsee kulkemaan edes suunnilleen yhteen suuntaan, niin ei jää kiertämään kehää. Katsokaa kartasta esim. itä-länsi-suunnassa kulkeva tie, vaellellaan sen eteläpuolella ja takaisin tullaan kompassin pohjoisneulaa kohden. Tiehen törmää pakostakin jossain vaiheessa.
Laita sille sellainen GPS- paikannin kaulapanta, jota metsästyskoirillakin käytetään. Niin löytyy jos katoaa.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:16"]
Anna mennä.Jokainen on vastuussa itsestään.Jos todella epäilet retken onnistumista,hanki jäljitin jonka piilotat hänen reppuun tmv. paikkaan.Löytyy sitten nopsemmin...kännyssäkin on jäljitin mutta hanki ladattu vara-akku tms.ettei hänellä hyydy kesken kaiken.Saanko kysyä,onko kyseessä miespuolinen ystävä?Naisilla yleensä on realistisemmat ajatukset pärjäämisestään kuin miehillä.(Ei pahalla)
[/quote]
Nainen on, mutta harvinaisen jääräpäinen. Veikkaan, että vaikka kuinka vinkkaisi noita kännykän vara-akkuja ja muita hankkimaan, niin se ei hanki niitä silti tai unohtaa ne. :(
Mietin, pitäisikö mennä mukaan. Olen itse partioaikoina harrastanut vaeltamista, en tosin yksin silloinkaan, mutta kyllä mä nyt karttaa ja kompassia osaan käyttää. En vaan tiedä, uskallanko. Tuo ystävä on niin jääräpäinen, että jos hän päättää oikean suunnan olevan suunta X, niin ei usko millään, jos toinen sanoo, että metsään menee, jos sinne lähtee.
Tämä on nähty jo pelkillä kaupunkimatkoilla. Saattaa vaikka itse lähteä äkäisenä yksi väärään suuntaan, koska HÄN on oikeassa. Ja sitten ilmestyy hotellille joskus illemmalla ja toteaa, että jaa, se olikin sit kai väärä suunta...
Mä en halua lähteä erämaahan tappelemaan.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:20"]
Laita sille sellainen GPS- paikannin kaulapanta, jota metsästyskoirillakin käytetään. Niin löytyy jos katoaa.
[/quote]
:D
No, jos kyseessä olisi lapsesi, niin ymmärtäisin, mutta alkaa nyt aikuista ihmistä paimentamaan. Ei tyhmiä ihmisiä voi kokoajan olla estämässä tekemästä tyhmiä tekoja. Olet jo ehdottanut suunnistuskurssia, ja mun mielestä se on tarpeeksi. Jos haluat vielä enemmän jotain tehdä, niin sanot että olet huolissaan että lähtee yksin ensi kertaa, ja ei vieläpä osaa lukea karttaa. Voit vaikka tarjoutua opettamaan kartanlukua, se kun ei rakettitiedettä ole. Tämän enempää sinun ei tarvitse tehdä; ihmistä ei voi varjella itseltään.
12 vielä lisää, että mielestäni olisi sulaa hulluutta lähteä mukaan, jos ei erityisitä intressiä sinne ole. Jos kaverisi päättäisi lähteä Intiaan yksin, ja sinulla huolestuttaisi tämä, niin lähtisitkö mukaan vain sen vuoksi ettei kaveri nyt vaan tule raiskatuksi/hakatuksi ja tajuaisi pysyä hyvillä alueilla? Aivan, liika on liikaa. Nyt laitat mielestäsi koko asian, tai sitten vielä kerran mainitset huolestuneisuutesi. Ei aikuisen ihmisen perässä voi kulkea katsomassa milloin se mitäkin tekee. Mullakin on ystävä joka on ihan onneton kaikessa. Siis kaikki mikä voi mennä pieleen, menee hänellä pieleen, ei suuntavaistoa, ei itsesuojeluvaistoa, ja ei kontrollia päihteiden käyttöön. Nyt suunnittelee reilausreissua, niin ei todellakaan pienessäkään mielessä kävisi mennä mukaan varmistelemaan -vaikka sitä varmasti tarvisi. Aikuinen kuin on, niin kantaa tekojensa vastuutkin itse.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:16"]
Anna mennä.Jokainen on vastuussa itsestään.Jos todella epäilet retken onnistumista,hanki jäljitin jonka piilotat hänen reppuun tmv. paikkaan.Löytyy sitten nopsemmin...kännyssäkin on jäljitin mutta hanki ladattu vara-akku tms.ettei hänellä hyydy kesken kaiken.Saanko kysyä,onko kyseessä miespuolinen ystävä?Naisilla yleensä on realistisemmat ajatukset pärjäämisestään kuin miehillä.(Ei pahalla)
[/quote]
Nainen on, mutta harvinaisen jääräpäinen. Veikkaan, että vaikka kuinka vinkkaisi noita kännykän vara-akkuja ja muita hankkimaan, niin se ei hanki niitä silti tai unohtaa ne. :(
Mietin, pitäisikö mennä mukaan. Olen itse partioaikoina harrastanut vaeltamista, en tosin yksin silloinkaan, mutta kyllä mä nyt karttaa ja kompassia osaan käyttää. En vaan tiedä, uskallanko. Tuo ystävä on niin jääräpäinen, että jos hän päättää oikean suunnan olevan suunta X, niin ei usko millään, jos toinen sanoo, että metsään menee, jos sinne lähtee.
Tämä on nähty jo pelkillä kaupunkimatkoilla. Saattaa vaikka itse lähteä äkäisenä yksi väärään suuntaan, koska HÄN on oikeassa. Ja sitten ilmestyy hotellille joskus illemmalla ja toteaa, että jaa, se olikin sit kai väärä suunta...
Mä en halua lähteä erämaahan tappelemaan.
[/quote]
Jääräpäisyys varmaan korostuu seurassa. Yksin ollessa on vain yksi mielipide, niin sitä on helpompi vaihtaa, kuin kaverin kanssa, jolloin on puolustettava omaa näkökulmaa.
Kannattaa panostaa ennakkosuunnitteluun, kartat esille ja etsitään sellainen paikka, jossa on helposti seurattavia tai rajoittavia maamerkkejä. Teroitat kaverille, että kokeneetkin vaeltajat kertovat kotiinjääville, missä liikkuvat ja koska aikovat palata. Kenelle tahansa voi sattua vaikka onnettomuus. Samoin suosittelet lämpimästi gpsn hankkimista.
Suuntavaisto on muuten jännä juttu. Mulla sitä ei ole ollenkaan ja voin tosiaan vieraassa kaupungissa jonkun rakennuksen ulko-ovelta lähteä ihan väärään suuntaan. En myöskään erota oikeaa ja vasenta ja jos puhun ilmansuunnista, mun on aina lueteltava ne pääilmansuunnat pohjoisesta alkaen ja väli-ilmansuunnat koillisesta, jotta muistan mikä mikäkin on. Tästä huolimatta kartan luku on mielestäni helppoa ja oikeassa luonnossa en ole mitenkään eksyksissä. Rakennettu ympäristö vaan on jotnekin vaikeaa hahmottaa.
Anna mennä, kyllä Siperia opettaa. Tai tässä tapauksessa Lappi taamoo.
Jos haluat tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa, niin kysy kaveriltasi sitten, kun palaa reissultaan.
Et sinä voi mitään, ja ehdottomasti parempi että lähtee yksin. Jos se sinua vähänkään lohduttaa, niin aikuinen ihminen tuskin onnistuu kokonaan kadottamaan itseään Lapin kairoissa.
Neuvo ainakin sen verran, että panee merkille jonkun hyvän maamerkin, vaikka ison tunturin, joka näkyy kauas. Sen mukaan voi katsoa, mihin suuntaan on menossa, eikä mielellään kovin lähellä itärajaa. Kun sitten eksyneenä harhailee, muistuta että pysähtyy kun tulee tielle, ja jatkaa sitten matkaa tietä pitkin, ja jokia aina alavirtaan. Silloin tulee aina isommalle joelle ja asuttuihin paikkoihin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:31"]
Suuntavaisto on muuten jännä juttu. Mulla sitä ei ole ollenkaan ja voin tosiaan vieraassa kaupungissa jonkun rakennuksen ulko-ovelta lähteä ihan väärään suuntaan. En myöskään erota oikeaa ja vasenta ja jos puhun ilmansuunnista, mun on aina lueteltava ne pääilmansuunnat pohjoisesta alkaen ja väli-ilmansuunnat koillisesta, jotta muistan mikä mikäkin on. Tästä huolimatta kartan luku on mielestäni helppoa ja oikeassa luonnossa en ole mitenkään eksyksissä. Rakennettu ympäristö vaan on jotnekin vaikeaa hahmottaa.
[/quote]
Olen myös miettinyt tuota. Mulla on itsellä hyvä suuntavaisto luonnostaan, jos olen vaikka jossain isossa tavaratalossa ulkomailla, niin sen kummemmin miettimättä tajuan, että jos meen ulos tuosta ovesta, niin olen päinvastaisella puolella sitä tavarataloa kuin siitä ovesta, josta tulin sisään.
Tämä kaveri ja esim. äitini ovat sellaisia, että ei suuntavaistoa lainkaan. Aina ovat lähdössä täysin päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin haluaa päästä. Vaikka oikein pysähtyisivät miettimään asiaa.
Jo, kun olin koulun alaluokilla, isä laittoi autossa mut lukemaan karttaa, kun äidin kartanlukuun ei voinut luottaa yhtään. :) Suuntavaisto on tosiaan hassu asia, että mistä se tulee, miksi joillakin se on ja toisilla ei?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:29"]
12 vielä lisää, että mielestäni olisi sulaa hulluutta lähteä mukaan, jos ei erityisitä intressiä sinne ole. Jos kaverisi päättäisi lähteä Intiaan yksin, ja sinulla huolestuttaisi tämä, niin lähtisitkö mukaan vain sen vuoksi ettei kaveri nyt vaan tule raiskatuksi/hakatuksi ja tajuaisi pysyä hyvillä alueilla? Aivan, liika on liikaa. Nyt laitat mielestäsi koko asian, tai sitten vielä kerran mainitset huolestuneisuutesi. Ei aikuisen ihmisen perässä voi kulkea katsomassa milloin se mitäkin tekee. Mullakin on ystävä joka on ihan onneton kaikessa. Siis kaikki mikä voi mennä pieleen, menee hänellä pieleen, ei suuntavaistoa, ei itsesuojeluvaistoa, ja ei kontrollia päihteiden käyttöön. Nyt suunnittelee reilausreissua, niin ei todellakaan pienessäkään mielessä kävisi mennä mukaan varmistelemaan -vaikka sitä varmasti tarvisi. Aikuinen kuin on, niin kantaa tekojensa vastuutkin itse.
[/quote]
Jo, nämä sun neuvot oli hyviä Käsken sitä hankkimaan alueen kartat etukäteen ja katsellaan niitä yhdessä. Ja kun muutenkin touhutaan kaikenlaista yhdessä, niin voidaan omalla kotiseudulla ottaa suunnistuskartta ja kompassi ja käydä vähän treenaamassa sitä kartanlukua.
Hän on mulle vaan tärkeä ystävä ja kyllä siinä vähän huoli herää, kun paljastuu, että toinen on suurinpiirtein juoksemassa pussi päässä täysillä päin seinää. :) Mutta minkäs teet.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 13:33"]
Anna mennä, kyllä Siperia opettaa. Tai tässä tapauksessa Lappi taamoo.
Jos haluat tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa, niin kysy kaveriltasi sitten, kun palaa reissultaan.
Et sinä voi mitään, ja ehdottomasti parempi että lähtee yksin. Jos se sinua vähänkään lohduttaa, niin aikuinen ihminen tuskin onnistuu kokonaan kadottamaan itseään Lapin kairoissa.
Neuvo ainakin sen verran, että panee merkille jonkun hyvän maamerkin, vaikka ison tunturin, joka näkyy kauas. Sen mukaan voi katsoa, mihin suuntaan on menossa, eikä mielellään kovin lähellä itärajaa. Kun sitten eksyneenä harhailee, muistuta että pysähtyy kun tulee tielle, ja jatkaa sitten matkaa tietä pitkin, ja jokia aina alavirtaan. Silloin tulee aina isommalle joelle ja asuttuihin paikkoihin.
[/quote]
Se on just menossa itärajan tuntumaan... Ja seudulle, jolla ei ole koskaan ikinä käynyt lähimainkaan. Mutta hyviä vinkkejä.
Mä en ymmärrä, mistä se on saanut päähänsä, että hän on suuri eränkävijä. Ja nyt yrittää väkisin olla sellainen. Ja miksei voi aloittaa vaikka niistä Ladun yhteisretkistä. :( Mutta kun ei kelpaa edes Karhunkierros, pitää olla seutua, missä ei ole ketään lähimainkaan.
Menee jollekin hyvin tampatulle reitille... jotka on usein vielä hyvin viitoitettu. Niillä eksyminen on lähes sula mahdottomuus!
Kaira opettaa. Ja voihan kaverisi pärjätä :)