Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Surullinen ope: oppilaiden taidot ja osaaminen laskevat vuosi vuodelta.

Vierailija
12.12.2020 |

Olen käyttänyt tämän lauantain ja eilisen illan kokeiden ja suoritusten korjaamiseen. Alan vaipua epätoivoon oppialiden suoritusten kanssa. Olen pitänyt lähes identtisen kokeen (tehtävätyyppi pysyy samana, mutta aihetta varioidaan) jo useamman vuoden ajan. Saadut arvosanat ovat pudonneet koko ajan. Nyt luokan parhaat saivat enää seiskan. Opetussuunnitelma ja sen vaatimukset ovat pysyneet samana. Kuitenkin peruskoulun jälkeen näiltä nuorilta tullaan vaatimaan osaamista enemmän kuin koskaan ennen.

Joka syksy yhä suurempi osa oppilaista ei osaa yläkouluun tullessaan viikonpäiviä, ilmansuuntia, kuukausia tai erota oikeata ja vasempaa. Osa oppilaista ei ole koskaan tehnyt läksyjä tai kerrannut kokeeseen. Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.

Onneksi tämä sylissä kiehnäävä kissa lohduttaa... Ja ennen kuin kukaan käy valittamaan, myös aineenopettajalla voi olla lukivaikeus. Se ei vaikuta opetuksen laatuun.

Kommentit (805)

Vierailija
621/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä nykyinen suuntaus antaa opettajille turhan paljon valtaa kokeiden osalta. Eli omia virheitään ei tarvitse korjata kun kokeet eivät tule vanhemmille asti näytille. Eivätkä vanhemmat puolestaan pysty tarkistamaan lastensa puheita & suoritusta.

Oman lapseni yläkoulun englanninkielen opettaja ei ole syntyperäinen suomalainen. Hän oli tehnyt kokeeseen moniosaisen kysymyksen, joka oli väärin muotoiltu suomeksi ja kukaan luokalta ei ollut osannut vastata siihen "oikein", koska eivät olleet ymmärtäneet kysymystä. Sanoin lapselleni, että kai te sanoitte tästä opettajalle, että kyllähän tuo pitää huomioida kokeen arvioinnissa. Vastaus oli, että ei kyseiselle opettajalle voi sanoa tuollaisesta asiasta, koska "suuttuu ja rankaisee huonolla arvosanalla"

Vierailija
622/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

suomessa pitää palata keski- kansalais koulu järjestelmään. miksi järkevä menee idiootin häirikön kiusaajan ehdoillla PERSE KOULUUN. menkää ite. perus koulu on jäänne neuvosto liitosta. 10 luokasta ei parane taso

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
623/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

idiootit junalla ruotsiin kirjoitti:

suomessa pitää palata keski- kansalais koulu järjestelmään. miksi järkevä menee idiootin häirikön kiusaajan ehdoillla PERSE KOULUUN. menkää ite. perus koulu on jäänne neuvosto liitosta. 10 luokasta ei parane taso

Miksi pisa-pisteet laskevat koko ajan? Ja kun tiedetään, että ihan kaikella on tarkoitus, onko pisa-pisteiden alenemisellakin tarkoitus? Ja jos on, mikä se mahtaisi olla? Onko tietämättömiä helpompi hallita? Miksi pisa-pisteiden annetaan laskea? Mikä on todennäköisyys sille, että nykyiset lapset olisivat tyhmempiä, kuin aikaisemmat lapset? Joo, tiedän. Paljon kysymyksiä, mutta ei ensimmäistäkään vastausta.

Vierailija
624/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

opetuksen laatu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4. Ja 6. Luokkalaiset ja itse täss käyn tokaa ja kolmatta kertaa tätä peruskoulua. Huh! Mutta joo koen että meidän vanhempien osuus lasten koulunkäynnissä on jotenkin todella iso, tuntuu että vasta kotona kun käydään asioita läpi, ymmärtää lapsikin ne. En tiiä mitä ne siel koulussa tekee..

Samanikäiset lapset ja samaa olen ihmetellyt. Tuntuu, että lapsilla ei ole mitään käsitystä opetetuista asioista eikä tunneilla saatu mitään aikaan. Kokeista saadaan kuitenkin kiitettäviä, kun kotona ne opetan ja ”kuulustelen” kokeisiin. Tehtäviä ei tarkisteta kuulemma ikinä, ilmankos on tehtäviä tekemättä ja virheitä löytyy. Aika työlästä ne on tarkistaa itse kahdelta lapselta. Aineita ei kirjoiteta ollenkaan koulussa tai ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Omana aikanani tunti aloitettiin tehtävien tarkastamisella aina ja vastausvuoro kiersi luokassa.

Sentään jotain edistystä jos tunnit ei mene läksyjen tarkistamiseen. Omana kouluaikana inhosin tunteja, jotka kului näihin läksyjen yksityiskohtaisiin tarkistamisiin siten, että jokainen vastaa vuorollaan. Tavattoman tehotonta ja aikaa kuluttavaa toimintaa.

Aika usein koko tunti kului näihin läksyjen tarkastamisiin ja vuorollaan vastaamisiin ja ihan lopuksi annettiin uudet läksyt. Opetusta tällainen tunti ei sisällä lainkaan.

Tunnit pitäisi käyttää opetukseen ja läksyt hoitaa lyhyesti tunnin alussa.

Opetus ja läksyjen läpikäynti eivät ole toisensa poissulkevat, vaan opetuspuhe lomittuu läksyjen tarkistukseen. Läksyjen tarkistaminen ei ole mitään mekaanista hommaa, vaan siinä on tilaa ja mahdollisuus keskusteluun, sillä oppilaat ovat saaneet erilaisia vastauksia, jotka voivat - aineesta riippuen - olla yhtä oikein.

Vierailija
625/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen avustajana alakoulussa, ja muutaman viime vuoden aikana olen huomannut että joka syksy koulun aloittaa liuta uusia ekaluokkalaisia, joilla ihan perustaidot elämässä pärjäämiseen on todella heikolla tasolla. Uskoisin, että näille lapsille on kotona tehty aivan kaikki valmiiksi, eikä heidän ole tarvinnut opetella tekemään mitään itse. Ei tiedetä mitä omassa koulurepussa on ja onko kaikki tarvittava mukana, koska äiti on pakannut repun valmiiksi. Ei osata sitoa kengännauhoja, laittaa ulkovaatteita siististi naulakkoon, syödä muulla välineellä kuin lusikalla, tehdä minkäänlaista yhteistyötä muiden kanssa jne. Näille lapsille pitää välitunnille lähtiessä neuvoa mitä ulkovaatteita pitää pukea päälle, ja vielä auttaa kenkien, hanskojen ja vetoketjujen kanssa. Askartelutunneilla jokaiselle pitäisi olla omat sakset, liimat, vesivärit jne., jos antaa jonkun välineen vaikka kolmelle lapselle yhteiskäyttöön niin alkaa hirveä omiminen ja yhtään ei malteta odottaa omaa vuoroa. Ruokailussa pitää selostaa ihan tavallisista ruoista että mitä se on ja miten sitä kuuluu syödä, esim. että marjakeitto on tarkoitus syödä puuron kanssa yhdessä samalta lautaselta eikä erikseen. Leipien voitelu ei onnistu, likaiset astiat laitetaan yhtenä läjänä linjastoon kun ei osata katsoa mihin mikäkin lasi tai tarjotin kuuluu laittaa. Eikä se mitään jos ei kaikkea tätä osaa koulua aloittaessaan, mutta moni ei edes ekaluokan aikana opi näitä juttuja vaan tarvitsee jatkuvasti neuvomista.

Mitä näiden lasten mielessä tapahtuu?

Kun samaiset lapset päiväkodissa ja eskarissa osaavat perusasiat, käyttäytyvät hyvin jne. ilman suurempia ongelmia. Ovat reippaita ja iloisia ja odottavat innolla lomien ja viikonlopun jälkeen päiväkotiin pääsyä ja kavereiden näkemistä.

Ja ihan tutkitusti lapset eivät viihdy koulussa, vaikka sinne eskarissa on kovasti odotettu. Jo viikon jälkeen koulu tuntuu vastenmieliseltä ja pahalta paikalta ja se on pakkopullaa. Ja siitä iloisesta ja reippaasta eskarilaisesta on viikon jälkeen koulun aloittamisesta tullut apea ja iloton.

Mikä on tappanut lapsen ilon, riemun ja osaamisen?

 

Koska kodeissa ja eskareissa ei ajoissa valmistella lasta muutokseen, millainen ero on olla koulussa tai päiväkodissa/eskarissa.  Lapset ovat aina ihan järkyttyneitä, kun koulussa ei olekaan leikkiä ja pitkiä ulkoiluja, vaan pitää istua suurinpiirtein paikoillaan ja ja tehdä tylsiä tehtäviä. Työnteko ei maistu nykyajan ekaluokkalaiselle. 

Jos aikoo kaiken oppia kahdessakymmenessä viikkotunnissa, mitä ekalla luokalla olisi tarkoitus oppia, ei voi leikkiä kaverin kanssa puolta päivää, eikä ruokailuun voi käyttää puolta tuntia kuten eskarissa.

Lisäksi joka vuosi aines joka aloittaa koulun, heikkenee. Varsinkin alueilla, joissa on runsaasti ei-kantasuomalaisia vanhempia. Kulttuurierot ovat järkyttäviä, ja lapset lähetetään kouluun vain syömään ja päivähoitoon. Ollaan vain ihmeissään, miksi lapsen pitäisi ekan kolmen vuoden aikana oppia lukemaan, kun ei siellä aavikon laidallakaan kukaan oppinut mitään parin ekan vuoden aikana. Tappeluja ja jalkapallon potkimista riitoineen on suurimman osan tulijoiden poikalasten koulupäivät. Ei osata kunnolla suomea, mutta ei vanhempienkaan äidinkieltä.

Suomalaiset syrjäytyneet W T-  perheet yksinhuoltajineen nakkaat peet opiskelulle ja koululle, Ei kiinnosta, kun sos sulta ja Kelalta on saatu jo pari sukupolvea rahat elämiseen.

Vierailija
626/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tuttua myös opettajakoulutuksessa, vaikka kysymys aikuista ja aikomus lähteä opetustyöhön. Kaikki jätetään viime tippaan, tiedotteita ei kuunnella tai lueta, kysellään samoja asioita moneen kertaan ja pyöritellään silmiä, ettei ole kuullutkaan, tehtäviä ei palauteta jne. jne. Ehkä maistelet nyt omaa lääkettäsi. Ja sinun työssäsi on kysymys vielä lapsista.

Joo, kävin pitämässä pyynnöstä tuleville opettajille luennon.

Porukkaa valui myöhässä luennolle. Pipot päässä, kännykät kädessä tai läppäri auki luennon ajan. Osa ei kuuntele ollenkaan ja lähtee kesken. Osa syö eväitä (!) kesken luennon...

Jossain vaiheessa heistä kaikista kasvaa keski-ikäisiä palstalle kirjoittajia, joiden mielestä ennen asiat oli paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
627/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksesta ....

Yläkoulun asta-palavereista on tullut ohjeita aineenopettajille, että oppilaalta ei saa kysyä mitään, joitakin ei saa katsoa tai mennä liian lähelle, kerrotaan että missä oppilaan pitää istua luokassa (oppilaan valitsema paikka) ja keitä kavereita siinä vieressä pitää olla. Läksyjä ei saa tarkistaa tietyiltä oppilailta koska ahdistuivat. Kokeet tehdään erikseen jossain sillä koetilanne ahdistaa

Ei oikeesti voi olla totta... Kuka noita ohjeita/määräyksiä opettajille oikein jakelee??

Oisko nää kuraattorit, psykologit ja jopa opot, jotka on monopolisoineet oppilaat ja niiden ongelmat, joita sitten hellitäänkin oikein urakalla. Oppilas saa helpotuksia ja huomiota mitä enemmän hällä on ongelmia. No tietäähän sen, että ongelmia on ja tulee lisää, mikäs se mukavampaa.

Vierailija
628/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset saavat suoritettua yliopistotutkintoja mutta eivät saa päässään pysymään sitä tietoa kumpi puoli on oikea?

Ei hyvää päivää...

Tietoa on nykyään niin paljon että tieto jota ei tarvitse häviää muistista. Kone voitaa ihmisen tiedon käsittelyssä ja muistissa mutta ei esim. sosiaalisissa taidoissa.

Missä yliopistokoulutuksen vaativassa ammatissa ei koskaan törmää käsitteeseen "oikea" ja "vasen" ?

Muistatko sinä kaiken heti mihin joskus olet törmännyt? Hienoa!

En. Huomaan vain että jokapäiväisessä elämässä törmää koko ajan käsitteisiin "oikea" ja "vasen" puuhassa kuin puuhassa.

Itse törmään siihen lähinnä töissä kun pitää miettiä esim. sitä kumpi jalka potilaita on leikattu, mutta varsin nopeasti sen oppii muistamaan ilman että miettii käsitteenä sitä kumpi se olikaan oikea vai vasen. Käsitteenä en mieti oikeaa ja vasenta esim. autolla ajaessa vaikka osaankin ajaa niin oikein kuin kuuluukin.

Huh, kas kun et ole kirurgi joka niitä leikkauksia tekee.

"Poistin potilaalta munuaisen."

"Oikean vai vasemman? Oikea toimii vasen piti poistaa."

"Toisen."

No, ehkäpä siinä munuaisen poistossa on ihan tarpeen itse sun toisenkin varmistaa että kyseessä on se munuainen joka piti poistaa, eikä mennä selkäranka-automaatioilla?

Eri

Joo, huippukirurgin ympärillä pitää olla kolme hoitajaa osoittamassa huippukirurgille kumpi puoli potilaasta on "vasen".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
629/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opetusta helpotetaan liikaa, mm. ns. lunttilappukokeita, esseiden välttäminen. Ei valmista lukioon, osaavat taantuu, luku-ja kirjoitustaidottomat vedetään läpi niin että tulkkia tarvitaan vielä 20 vuotta peruskoulusta.

Vierailija
630/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kauan kun Hesarin yleisöosastolla joku vastusti sitä, että lapset joutuvat opettelemaan kertotaulua ulkoa.

Se oli ihan naurettava, nelisluokkalainen joutuu opettelemaan kertotaulua ULKOA, ja itse oli vielä korkeasti koulutettu. Kunnon älytön vanhempi. Kertotaulut PITÄÄ osata, ei sitä muuten osaa mitään laskea.

Samantien voi jättää koko kymmenjärjestelmän opettamatta. "mitä väliiiiiiiii, kännykästä löytyy"

Minä olen nyt opettamassa neljävuotiaalleni jo lukuja 20 asti, hyvin jo luettelee ja lukee numeroita.

Ja en pakota vaan lapsi itse haluaa tietää ne.

periaatteessa opetan kertotauluakin kun näytän sormilla että 20 on kaksi kertaa ne kymmenen sormea.

Joo, minä en kans ymmärrä. Minun lapsi oppi numerot kolmen vanhana, neljävuotiaana laski melkein mihin asti vaan ja myös yhteen ja vähensi, osasi lukujonot etuperin ja takaperin ja osasi sanoa kumpi on suurempi, 50 vai 70, nyt 5-vuotiaana opettelee lukemaan. Tietysti kaikki ei ole luonnostaan taitavia näissä, mutta kyllähän sillä on vaikutusta millaisen mallin kotoa saa. Meillä on aina innostettu oppimaan ja pohtimaan. Nyt olen töissä tuskaillut yhden nelikymppisen kanssa, joka ei kertakaikkiaan selviydy yksinkertaisimmistakaan lääkelaskuista, kun on jo ala-asteella tippunut kelkasta matikassa, ei ole koskaan vaadittu mitään. Onpa tosi vaikea opettaa aikuiselle ihmiselle matematiikan perusjuttuja, kun ei vaan mene jakeluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
631/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tuttua myös opettajakoulutuksessa, vaikka kysymys aikuista ja aikomus lähteä opetustyöhön. Kaikki jätetään viime tippaan, tiedotteita ei kuunnella tai lueta, kysellään samoja asioita moneen kertaan ja pyöritellään silmiä, ettei ole kuullutkaan, tehtäviä ei palauteta jne. jne. Ehkä maistelet nyt omaa lääkettäsi. Ja sinun työssäsi on kysymys vielä lapsista.

Joo, kävin pitämässä pyynnöstä tuleville opettajille luennon.

Porukkaa valui myöhässä luennolle. Pipot päässä, kännykät kädessä tai läppäri auki luennon ajan. Osa ei kuuntele ollenkaan ja lähtee kesken. Osa syö eväitä (!) kesken luennon...

Jossain vaiheessa heistä kaikista kasvaa keski-ikäisiä palstalle kirjoittajia, joiden mielestä ennen asiat oli paremmin.

Yhtä lailla ikä ja digiaika näkyy opettajissa. Nykyään opettajiksi opiskelevat n. 25-vuotiaat on juuri tätä ns. diginatiivisukupolvea, jolla on laitteet koko ajan käsissään. Osa toki on perheistä, joissa on opetettu käyttäytymään kohteliaasti, niin että osaavat olla hiljaa luennoilla. Osa pälpättää ja juoruaa kuin yläkoululaiset.

Näkisin, että suuri linja menee tuossa 90-luvun alussa syntyneiden ja sen lopussa syntyneiden välillä, ihan johtuen älylaitteista ja höpöhöpösovelluksista. 90-luvun alussa syntyneet on vielä joutuneet käymään aika vanhanaikaisen lukion, jossa on kirjoitettu jopa käsin. Nykyään lähmitään vain kännykkää ja "läppäri on jäänyt kotiin" tai "akku on loppu".

Vierailija
632/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen avustajana alakoulussa, ja muutaman viime vuoden aikana olen huomannut että joka syksy koulun aloittaa liuta uusia ekaluokkalaisia, joilla ihan perustaidot elämässä pärjäämiseen on todella heikolla tasolla. Uskoisin, että näille lapsille on kotona tehty aivan kaikki valmiiksi, eikä heidän ole tarvinnut opetella tekemään mitään itse. Ei tiedetä mitä omassa koulurepussa on ja onko kaikki tarvittava mukana, koska äiti on pakannut repun valmiiksi. Ei osata sitoa kengännauhoja, laittaa ulkovaatteita siististi naulakkoon, syödä muulla välineellä kuin lusikalla, tehdä minkäänlaista yhteistyötä muiden kanssa jne. Näille lapsille pitää välitunnille lähtiessä neuvoa mitä ulkovaatteita pitää pukea päälle, ja vielä auttaa kenkien, hanskojen ja vetoketjujen kanssa. Askartelutunneilla jokaiselle pitäisi olla omat sakset, liimat, vesivärit jne., jos antaa jonkun välineen vaikka kolmelle lapselle yhteiskäyttöön niin alkaa hirveä omiminen ja yhtään ei malteta odottaa omaa vuoroa. Ruokailussa pitää selostaa ihan tavallisista ruoista että mitä se on ja miten sitä kuuluu syödä, esim. että marjakeitto on tarkoitus syödä puuron kanssa yhdessä samalta lautaselta eikä erikseen. Leipien voitelu ei onnistu, likaiset astiat laitetaan yhtenä läjänä linjastoon kun ei osata katsoa mihin mikäkin lasi tai tarjotin kuuluu laittaa. Eikä se mitään jos ei kaikkea tätä osaa koulua aloittaessaan, mutta moni ei edes ekaluokan aikana opi näitä juttuja vaan tarvitsee jatkuvasti neuvomista.

Mitä näiden lasten mielessä tapahtuu?

Kun samaiset lapset päiväkodissa ja eskarissa osaavat perusasiat, käyttäytyvät hyvin jne. ilman suurempia ongelmia. Ovat reippaita ja iloisia ja odottavat innolla lomien ja viikonlopun jälkeen päiväkotiin pääsyä ja kavereiden näkemistä.

Ja ihan tutkitusti lapset eivät viihdy koulussa, vaikka sinne eskarissa on kovasti odotettu. Jo viikon jälkeen koulu tuntuu vastenmieliseltä ja pahalta paikalta ja se on pakkopullaa. Ja siitä iloisesta ja reippaasta eskarilaisesta on viikon jälkeen koulun aloittamisesta tullut apea ja iloton.

Mikä on tappanut lapsen ilon, riemun ja osaamisen?

Koska kodeissa ja eskareissa ei ajoissa valmistella lasta muutokseen, millainen ero on olla koulussa tai päiväkodissa/eskarissa.  Lapset ovat aina ihan järkyttyneitä, kun koulussa ei olekaan leikkiä ja pitkiä ulkoiluja, vaan pitää istua suurinpiirtein paikoillaan ja ja tehdä tylsiä tehtäviä. Työnteko ei maistu nykyajan ekaluokkalaiselle. 

Jos aikoo kaiken oppia kahdessakymmenessä viikkotunnissa, mitä ekalla luokalla olisi tarkoitus oppia, ei voi leikkiä kaverin kanssa puolta päivää, eikä ruokailuun voi käyttää puolta tuntia kuten eskarissa.

Lisäksi joka vuosi aines joka aloittaa koulun, heikkenee. Varsinkin alueilla, joissa on runsaasti ei-kantasuomalaisia vanhempia. Kulttuurierot ovat järkyttäviä, ja lapset lähetetään kouluun vain syömään ja päivähoitoon. Ollaan vain ihmeissään, miksi lapsen pitäisi ekan kolmen vuoden aikana oppia lukemaan, kun ei siellä aavikon laidallakaan kukaan oppinut mitään parin ekan vuoden aikana. Tappeluja ja jalkapallon potkimista riitoineen on suurimman osan tulijoiden poikalasten koulupäivät. Ei osata kunnolla suomea, mutta ei vanhempienkaan äidinkieltä.

Suomalaiset syrjäytyneet W T-  perheet yksinhuoltajineen nakkaat peet opiskelulle ja koululle, Ei kiinnosta, kun sos sulta ja Kelalta on saatu jo pari sukupolvea rahat elämiseen.

Toisaalta tuo lasten ja nuorten jatkuva valmistaminenkin on mennyt liian pitkälle. Nykyään pitää tehtävätkin laatia niin rautalangasta ja kaikki väärinkäsitykset poissulkeviksi, että tehtävänannoista tulee tosi pitkiä. Jos ei ole ilmoittanut vastaustekstin vähimmäispituutta, tulee vastaukseksi kolme sanaa. Jos ei ole erikseen sanonut, että kopiointi kirjasta ei käy, vaan vastaus pitää tuottaa itse pohtimalla, niin jokainen kopsaa kirjasta. Jos ei sano, että kirjoita vastaus kyseisen tehtävän vastauslaatikkoon, kirjoitetaan väärään laatikkoon, esimerkiksi kaikkien tehtävien vastaukset yhteen pötköön samaan laatikkoon.

Nuoret ahdistuvat aivan hirveästi epäselvästä tehtävästä, vaikka sumealla tehtävänannolla olisikin pedagoginen tarkoitus. Heillä ei ole kykyä tutustua tuntemattomaan kokeillen ja uteliaana, vaan jokainen pieni ruikkaus pitää vaiheistaa etukäteen ja olla sitten kädestä pitelemässä kun siirtyvät kohdasta 2 b. kohtaan 2 c.

Sama ahdistus on yliopisto-opiskelijoissakin, jotka saavat akuutin stressireaktion, jos luennoitsija antaa väljän keskustelutehtävänannon. Miten sitä nyt osaisi keskustella, jos ei ole ylhäältä päin tiukasti annettu kriteerejä keskustelun kululle?

Joskus aivan uuvun tuohon pelon ja ahdistuksen määrään. Toisaalta mitään ei tunnu nappaavan, mutta kaikesta kuitenkin stressataan. Se on paradoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
633/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljon tärkeämpää on osata kertotaulu kuin osata se ulkoa.

Vierailija
634/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten sitä nyt pystyy keskustelemaan ja pohtimaan ja perustelemaan jotain, jos ei ole edes opetettu asiaa? Nykykoulussa pitäisi ensin itse sisäistää asiat ennen kuin voi tulla tunnille. Omituista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
635/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuten muutama muukin mainitsi, ei ennen ollut mitään yhteydenpitoa oppilaiden vanhempien ja koulun välillä. Itse aloitin ekaluokalla 1973.

Nyt tuntuu, että jatkuvasti Wilma huutaa ja on oppimiskeskusteluja ym. turhaa!

Ja miksi ihmeessä lapset eivät saa viedä kotiin palautettuja kokeitaan?? Muutama vuosi sitten vielä sai ja pystyi tarkistamaan missä on tenavalla mennyt pieleen ja onko opettaja tarkastanut oikein.

Tässä yhteydessä täytyy kyllä sanoa, että TODELLA usein opettaja oli tehnyt aikamoisia virheitä.

En anna kokeita takaisin, koska oppilaat hävittävät ne tai saan takaisin epämääräisen silppu/myttykasan. Mulla on kuitenkin arkistointivelvollisuus näistä.

Käymme kokeen yhdessä läpi. Katsomme oikeat vastaukset ja pisteytyksen. Laitan numeron Wilmaan vanhemmille nähtäväksi. Pitäisi riittää.

Vierailija
636/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen avustajana alakoulussa, ja muutaman viime vuoden aikana olen huomannut että joka syksy koulun aloittaa liuta uusia ekaluokkalaisia, joilla ihan perustaidot elämässä pärjäämiseen on todella heikolla tasolla. Uskoisin, että näille lapsille on kotona tehty aivan kaikki valmiiksi, eikä heidän ole tarvinnut opetella tekemään mitään itse. Ei tiedetä mitä omassa koulurepussa on ja onko kaikki tarvittava mukana, koska äiti on pakannut repun valmiiksi. Ei osata sitoa kengännauhoja, laittaa ulkovaatteita siististi naulakkoon, syödä muulla välineellä kuin lusikalla, tehdä minkäänlaista yhteistyötä muiden kanssa jne. Näille lapsille pitää välitunnille lähtiessä neuvoa mitä ulkovaatteita pitää pukea päälle, ja vielä auttaa kenkien, hanskojen ja vetoketjujen kanssa. Askartelutunneilla jokaiselle pitäisi olla omat sakset, liimat, vesivärit jne., jos antaa jonkun välineen vaikka kolmelle lapselle yhteiskäyttöön niin alkaa hirveä omiminen ja yhtään ei malteta odottaa omaa vuoroa. Ruokailussa pitää selostaa ihan tavallisista ruoista että mitä se on ja miten sitä kuuluu syödä, esim. että marjakeitto on tarkoitus syödä puuron kanssa yhdessä samalta lautaselta eikä erikseen. Leipien voitelu ei onnistu, likaiset astiat laitetaan yhtenä läjänä linjastoon kun ei osata katsoa mihin mikäkin lasi tai tarjotin kuuluu laittaa. Eikä se mitään jos ei kaikkea tätä osaa koulua aloittaessaan, mutta moni ei edes ekaluokan aikana opi näitä juttuja vaan tarvitsee jatkuvasti neuvomista.

Mitä näiden lasten mielessä tapahtuu?

Kun samaiset lapset päiväkodissa ja eskarissa osaavat perusasiat, käyttäytyvät hyvin jne. ilman suurempia ongelmia. Ovat reippaita ja iloisia ja odottavat innolla lomien ja viikonlopun jälkeen päiväkotiin pääsyä ja kavereiden näkemistä.

Ja ihan tutkitusti lapset eivät viihdy koulussa, vaikka sinne eskarissa on kovasti odotettu. Jo viikon jälkeen koulu tuntuu vastenmieliseltä ja pahalta paikalta ja se on pakkopullaa. Ja siitä iloisesta ja reippaasta eskarilaisesta on viikon jälkeen koulun aloittamisesta tullut apea ja iloton.

Mikä on tappanut lapsen ilon, riemun ja osaamisen?

Koska kodeissa ja eskareissa ei ajoissa valmistella lasta muutokseen, millainen ero on olla koulussa tai päiväkodissa/eskarissa.  Lapset ovat aina ihan järkyttyneitä, kun koulussa ei olekaan leikkiä ja pitkiä ulkoiluja, vaan pitää istua suurinpiirtein paikoillaan ja ja tehdä tylsiä tehtäviä. Työnteko ei maistu nykyajan ekaluokkalaiselle. 

Jos aikoo kaiken oppia kahdessakymmenessä viikkotunnissa, mitä ekalla luokalla olisi tarkoitus oppia, ei voi leikkiä kaverin kanssa puolta päivää, eikä ruokailuun voi käyttää puolta tuntia kuten eskarissa.

Lisäksi joka vuosi aines joka aloittaa koulun, heikkenee. Varsinkin alueilla, joissa on runsaasti ei-kantasuomalaisia vanhempia. Kulttuurierot ovat järkyttäviä, ja lapset lähetetään kouluun vain syömään ja päivähoitoon. Ollaan vain ihmeissään, miksi lapsen pitäisi ekan kolmen vuoden aikana oppia lukemaan, kun ei siellä aavikon laidallakaan kukaan oppinut mitään parin ekan vuoden aikana. Tappeluja ja jalkapallon potkimista riitoineen on suurimman osan tulijoiden poikalasten koulupäivät. Ei osata kunnolla suomea, mutta ei vanhempienkaan äidinkieltä.

Suomalaiset syrjäytyneet W T-  perheet yksinhuoltajineen nakkaat peet opiskelulle ja koululle, Ei kiinnosta, kun sos sulta ja Kelalta on saatu jo pari sukupolvea rahat elämiseen.

Toisaalta tuo lasten ja nuorten jatkuva valmistaminenkin on mennyt liian pitkälle. Nykyään pitää tehtävätkin laatia niin rautalangasta ja kaikki väärinkäsitykset poissulkeviksi, että tehtävänannoista tulee tosi pitkiä. Jos ei ole ilmoittanut vastaustekstin vähimmäispituutta, tulee vastaukseksi kolme sanaa. Jos ei ole erikseen sanonut, että kopiointi kirjasta ei käy, vaan vastaus pitää tuottaa itse pohtimalla, niin jokainen kopsaa kirjasta. Jos ei sano, että kirjoita vastaus kyseisen tehtävän vastauslaatikkoon, kirjoitetaan väärään laatikkoon, esimerkiksi kaikkien tehtävien vastaukset yhteen pötköön samaan laatikkoon.

Nuoret ahdistuvat aivan hirveästi epäselvästä tehtävästä, vaikka sumealla tehtävänannolla olisikin pedagoginen tarkoitus. Heillä ei ole kykyä tutustua tuntemattomaan kokeillen ja uteliaana, vaan jokainen pieni ruikkaus pitää vaiheistaa etukäteen ja olla sitten kädestä pitelemässä kun siirtyvät kohdasta 2 b. kohtaan 2 c.

Sama ahdistus on yliopisto-opiskelijoissakin, jotka saavat akuutin stressireaktion, jos luennoitsija antaa väljän keskustelutehtävänannon. Miten sitä nyt osaisi keskustella, jos ei ole ylhäältä päin tiukasti annettu kriteerejä keskustelun kululle?

Joskus aivan uuvun tuohon pelon ja ahdistuksen määrään. Toisaalta mitään ei tunnu nappaavan, mutta kaikesta kuitenkin stressataan. Se on paradoksi.

Lapsia ja nuoria on paapottu pienestä pitäen ja resilienssi ihan jokapäiväisiin ja arkisiinkin asioihin hipoo nollaa. Kaikki on tehty valmiiksi ja nelos-vitosluokkalaisille joutuu vielä solmimaan luistimia liikuntatunneilla "kun en mä osaa".

Vähääkään jos jotain vaaditaan ja edellytetään, niin heti on paniikkikohtaus päällä. Sana- ja käsitevarastot ovat teineillä ihan lasten tasolla ja vielä yläkouluun mentäessä voi matikassa lukujonon hallinta rajoittua alueelle 0-20 kymppipareja lasketaan sormin, jos sellainen sattuu tehtävässä tulemaan,

Ja tuo tehtävänanto on kyllä kuvailemasi kaltaista. Kaikessa tarvitaan aikuinen taluttamaan ja potkimaan perseelle, kun toiminnanohjaus ja aloitekyky on ihan avutonta.

Ne hiton kännykät on todellakin kasvaneet käteen, eikä siinäkään mitään. Kaikki maailman tieto olisi senkin kautta saatavilla, mutta kun mitään ei osata tehdä. Hakuja ei Googlella osata tehdä eikä lukutaito riitä löytämään tietoa hakukoneen vastauksista.

Ainahan nuoria on arvosteltu, mutta nyt huolestuttavan iso osa on oikeasti aivan saappaita. 

Vierailija
637/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt iso vastuu vanhemmilla. Täytyy painottaa opiskelun tärkeyttä, opettaa käytöstavat , opettaa pienestä pitäen keskittymistä, valvoa oppimisen edistymistä . Opetussuunnitelmat ovat muuttuneet eikä opettajat saa vaatia, jos oppilas ei halua. Ennen oli toisin kun ope sai olla auktoriteetti.

Hommat ja opettamiset tuntuu tosiaan jäävän vanhemman kontolle.

En mä muista, että omassa koulussani edes ne seiskan oppilaat (huonompia ei ollut) olisivat pakertaneet vanhempiensa kanssa illat kotona. Nyt tuntuu, että vastuu jää kotiin. Varsinkin korona myötä homma on räjähtänyt. Tämä varmaankin toimii vielä lapsella, jonka toiminnanohjaus, omatoimisuus ja impulssikontrolli on kehittynyt. Omilla lapsillani ei ole, ja nämä kotona tehtävät tehtävät ovat kovan väännön takana.

Mietipä minkä väännön takana on ne on siellä koulussa, jos joudut kotonakin vääntämään tehtävien teossa. Ja kun luokalla on näitä tapauksia puolet, niin eipä se opettajan aika riitää vääntää jokaisen kanssa. Pitäisikö kotona enemmänkin siis vääntää sitä, että vääntää niitä asioita koulussa kuin kotona ilman, että aikuisen opettajan on asiasta väännettävä sen lapsesi kanssa? Miksi siis kouluissa on niin levotonta? Siksi koska opettaja joutuu vääntää suuren osan oppilaiden kanssa näistä asioista.

Ja ihan turha onkin siellä kotona sitten yhden tunnin aikana vääntä- koko koulupäivän asioita, kun se lapsi olisi voinut edes yrittää tehdä siellä opptinnulla jotain, jolloin vääntämisen sijaan vain tehtäisiin kotiläksyt...

Vierailija
638/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuten muutama muukin mainitsi, ei ennen ollut mitään yhteydenpitoa oppilaiden vanhempien ja koulun välillä. Itse aloitin ekaluokalla 1973.

Nyt tuntuu, että jatkuvasti Wilma huutaa ja on oppimiskeskusteluja ym. turhaa!

Ja miksi ihmeessä lapset eivät saa viedä kotiin palautettuja kokeitaan?? Muutama vuosi sitten vielä sai ja pystyi tarkistamaan missä on tenavalla mennyt pieleen ja onko opettaja tarkastanut oikein.

Tässä yhteydessä täytyy kyllä sanoa, että TODELLA usein opettaja oli tehnyt aikamoisia virheitä.

Miten niin ei saa viedä kotiin kokeitaan? Opettajahan jakaa ne kokeet oppilaille, tuskin hän enää sen jälkeen välittää, minne se lapsi sen kokeen vie... Meillä ainakin koulussa ne päätyvät kuulemma usein luokan tai käytävän roskikseen monelta... Kokeet toisinaan tulee palautettua vasta parinkin kuukauden päästä, koska osa oppilaista tekevät nämä kokeet paljon myöhemmin syystä tai toisesta...

Vierailija
639/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Peruskouluun tarvitaan "portit", joiden läpi ei pääse ellei ole saavuttanut tiettyä minimitasoa. Nämä voisivat olla alkuopetuksen päätteeksi 2 luokalla, alakoulun päättyessa 6 luokalla ja peruskoulun lopussa 9 luokalla. Joka vaiheessa järjestettäisiin valtakunnallisesti määritelty tasokoe, mielellään sellainen jonka arvostelee joku muu kuin oma opettaja tai sitten monivalinta, jonka arvostelu on kaavamaisen objektiivista. Esim. 2 luokan lopussa pitäisi osata lukea ja peruslaskutoimitukset, 6 luokan lopussa pitää olla tietty luetunymmärtämisen ja kirjoittamisen taso sekä matematiikassa ymmärtää murtoluvut ja desimaalit, ja 9 luokalla sellainen äidinkielen taso että pärjää toisen asteten opinnoissa sekä matematiikassa osata esim. perustason prosenttilasku.

9-luokan loppukoe voisi olla kaksitasoinen niin, että A-tason saavuttaneet saavat opiskeluoikeuden lukiossa ja B-tasolla pääsee ammattiopintoihin.  

Vierailija
640/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen avustajana alakoulussa, ja muutaman viime vuoden aikana olen huomannut että joka syksy koulun aloittaa liuta uusia ekaluokkalaisia, joilla ihan perustaidot elämässä pärjäämiseen on todella heikolla tasolla. Uskoisin, että näille lapsille on kotona tehty aivan kaikki valmiiksi, eikä heidän ole tarvinnut opetella tekemään mitään itse. Ei tiedetä mitä omassa koulurepussa on ja onko kaikki tarvittava mukana, koska äiti on pakannut repun valmiiksi. Ei osata sitoa kengännauhoja, laittaa ulkovaatteita siististi naulakkoon, syödä muulla välineellä kuin lusikalla, tehdä minkäänlaista yhteistyötä muiden kanssa jne. Näille lapsille pitää välitunnille lähtiessä neuvoa mitä ulkovaatteita pitää pukea päälle, ja vielä auttaa kenkien, hanskojen ja vetoketjujen kanssa. Askartelutunneilla jokaiselle pitäisi olla omat sakset, liimat, vesivärit jne., jos antaa jonkun välineen vaikka kolmelle lapselle yhteiskäyttöön niin alkaa hirveä omiminen ja yhtään ei malteta odottaa omaa vuoroa. Ruokailussa pitää selostaa ihan tavallisista ruoista että mitä se on ja miten sitä kuuluu syödä, esim. että marjakeitto on tarkoitus syödä puuron kanssa yhdessä samalta lautaselta eikä erikseen. Leipien voitelu ei onnistu, likaiset astiat laitetaan yhtenä läjänä linjastoon kun ei osata katsoa mihin mikäkin lasi tai tarjotin kuuluu laittaa. Eikä se mitään jos ei kaikkea tätä osaa koulua aloittaessaan, mutta moni ei edes ekaluokan aikana opi näitä juttuja vaan tarvitsee jatkuvasti neuvomista.

Mitä siellä koulussa sitten tapahtuu, kun lapset taantuvat kouluympäristössä?

Minä taas työskentelen eskarissa ja lapsista n. 80-90% osaavat lukea, laskea ja nuo kengän nauhat, aterimien käyttö, pukeminen, lapset kuuntelevat ohjeita, käyttäytyvät hyvin jne. lapset hallitsevat ne taidot jo 4-5v, eikä ongemia lasten kanssa ole, vaikka ryhmät suuria.

Ja varmaan osaavat sitoa luistimetkin kuin pelaajat konsanaan ja pitkin katuja luisteluhiihtävät kuin alppimaisimissa, ntegroivat ja derivoivat muuttujia ja muutoksia ja soveltavat tilastotieteitä puluihin?