Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Surullinen ope: oppilaiden taidot ja osaaminen laskevat vuosi vuodelta.

Vierailija
12.12.2020 |

Olen käyttänyt tämän lauantain ja eilisen illan kokeiden ja suoritusten korjaamiseen. Alan vaipua epätoivoon oppialiden suoritusten kanssa. Olen pitänyt lähes identtisen kokeen (tehtävätyyppi pysyy samana, mutta aihetta varioidaan) jo useamman vuoden ajan. Saadut arvosanat ovat pudonneet koko ajan. Nyt luokan parhaat saivat enää seiskan. Opetussuunnitelma ja sen vaatimukset ovat pysyneet samana. Kuitenkin peruskoulun jälkeen näiltä nuorilta tullaan vaatimaan osaamista enemmän kuin koskaan ennen.

Joka syksy yhä suurempi osa oppilaista ei osaa yläkouluun tullessaan viikonpäiviä, ilmansuuntia, kuukausia tai erota oikeata ja vasempaa. Osa oppilaista ei ole koskaan tehnyt läksyjä tai kerrannut kokeeseen. Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.

Onneksi tämä sylissä kiehnäävä kissa lohduttaa... Ja ennen kuin kukaan käy valittamaan, myös aineenopettajalla voi olla lukivaikeus. Se ei vaikuta opetuksen laatuun.

Kommentit (805)

Vierailija
601/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opettajien tasokin laskee vuosi vuodelta. Omina kouluvuosina opettajat, ainakin useimmat olivat todella fiksuja ja lukeneita (ei vain se tutkinto), mutta muutenkin sellainen innostus alaan ja kasvatukseen. Nykyään tuntuu että sinne pääsee kuka vaan opettajaksi opiskelemaan, voiko sellaiselta sitten kovin paljon oppia, joka ei oikein itsekään ole se terävin kynä penaalissa.

Hyvin paljon on myös fiksuja lapsia edelleen, tulevat kodeista joissa opiskelua ja oppimista arvostetaan, mutta valitettavasti tämä nykyinen aikakausikin ajaa useimpia luulemaan että ovat "asiantuntijoita", kun ovat katsoneet pari kivaa videota youtubesta ja seuraavat näitä "wellness guruja" netissä. Voiko tommoisessa perheessä kovin fiksuksi kasvaa?

Vierailija
602/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvion tekemisellä harjoitellaan seuraavia taitoja: Projektin suunnittelu, suorittaminen ja aikataulujen noudattaminen. Lisäksi opetellaan kuvaamaan ja tekemään tiedosto. Sitten pitäisi vielä osata toimittaa se opelle, jollain neljästä sovistusta keinosta. Kasvien tunnistus on vain yksi pieni osanen tätä tehtävää.

Eivätkö nämä ole juuri niitä työelämätaitoja, joiden opettelua ja opettamista on kouluilta vaadittu?

Ps: Nykynuoret ovat googlettamisessa ihan surkeita. He eivät yleensä löydä sieltä netistä mitään tietoja hakiessaan. Joudun nykyään kirjoittamaan netin tiedonhakua opettaviin tehtäviin millä hakusanoilla vastaukset löytyvät. Muuten kukaan ei osaa tehdä sitä tehtävää.

Tätä en olisi kyllä uskonut. Mistäköhän johtuu, eikö niiden pitänyt olla ns. diginatiiveja?

Nykynuoret käyttävät nettiä valikoiden. Kuulemma esimerkiksi sanomalehtiä netistä lukee yläkoululaisista vain vähemmistö. Ohjelmien kuten tekstinkäsittelyn, taulukkolaskennan tai sähköpostin käyttö on myös heikkoa. Diginatiivius keskittyy lähinnä Spotifyn, TikTokin ja muiden nuorten suosimien juttujen käyttöön.

Monet sanomalehdet on maksullisia, harvalla lapsella on varaa maksaa lehdistä. Harvaan kotiin tulee enää lehti. Yleä voi toki lukea, mutta ei sanomalehti ole nykyään enää mikään ainoa tapa hankkia tietoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
603/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kauan kun Hesarin yleisöosastolla joku vastusti sitä, että lapset joutuvat opettelemaan kertotaulua ulkoa.

Se oli ihan naurettava, nelisluokkalainen joutuu opettelemaan kertotaulua ULKOA, ja itse oli vielä korkeasti koulutettu. Kunnon älytön vanhempi. Kertotaulut PITÄÄ osata, ei sitä muuten osaa mitään laskea.

Samantien voi jättää koko kymmenjärjestelmän opettamatta. "mitä väliiiiiiiii, kännykästä löytyy"

Minä olen nyt opettamassa neljävuotiaalleni jo lukuja 20 asti, hyvin jo luettelee ja lukee numeroita.

Ja en pakota vaan lapsi itse haluaa tietää ne.

periaatteessa opetan kertotauluakin kun näytän sormilla että 20 on kaksi kertaa ne kymmenen sormea.

Vierailija
604/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Opettajien tasokin laskee vuosi vuodelta. Omina kouluvuosina opettajat, ainakin useimmat olivat todella fiksuja ja lukeneita (ei vain se tutkinto), mutta muutenkin sellainen innostus alaan ja kasvatukseen. Nykyään tuntuu että sinne pääsee kuka vaan opettajaksi opiskelemaan, voiko sellaiselta sitten kovin paljon oppia, joka ei oikein itsekään ole se terävin kynä penaalissa.

Hyvin paljon on myös fiksuja lapsia edelleen, tulevat kodeista joissa opiskelua ja oppimista arvostetaan, mutta valitettavasti tämä nykyinen aikakausikin ajaa useimpia luulemaan että ovat "asiantuntijoita", kun ovat katsoneet pari kivaa videota youtubesta ja seuraavat näitä "wellness guruja" netissä. Voiko tommoisessa perheessä kovin fiksuksi kasvaa?

Tässä voi katsoa uusien opettajien sivistykseb tasoa.

VMP voinko sanoa.

https://www.iltalehti.fi/keho/a/eb1e7b70-2ba6-4e09-8a5b-01e35c192273

Vierailija
605/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erityisopettajanakin toimii helvetin porteilta olevat tyypit! Kuten Tampereella.

Vierailija
606/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.

Opetetaanko tätä asiaa kouluissa? Itselleni oppiminen oli helppoa, mutta en muista, että koulussa olisi annettu vinkkejä muille opiskelumetodeista. Yläasteelle päästyäni muistan yhden kaverini sanoneen opolle, että haluaisi ammattiin x, johon ope oli sanonut, ettei siihen ole mitään mahdollisuuksia "koska numerosi ovat niin huonot".

Olin vihainen. Mielestäni kaverille olisi pitänyt opettaa, miten lukea ja opiskella. Itse yritin joskus, en tiedä oliko siitä loppujen lopuksi apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
607/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajien tasokin laskee vuosi vuodelta. Omina kouluvuosina opettajat, ainakin useimmat olivat todella fiksuja ja lukeneita (ei vain se tutkinto), mutta muutenkin sellainen innostus alaan ja kasvatukseen. Nykyään tuntuu että sinne pääsee kuka vaan opettajaksi opiskelemaan, voiko sellaiselta sitten kovin paljon oppia, joka ei oikein itsekään ole se terävin kynä penaalissa.

Hyvin paljon on myös fiksuja lapsia edelleen, tulevat kodeista joissa opiskelua ja oppimista arvostetaan, mutta valitettavasti tämä nykyinen aikakausikin ajaa useimpia luulemaan että ovat "asiantuntijoita", kun ovat katsoneet pari kivaa videota youtubesta ja seuraavat näitä "wellness guruja" netissä. Voiko tommoisessa perheessä kovin fiksuksi kasvaa?

Tässä voi katsoa uusien opettajien sivistykseb tasoa.

VMP voinko sanoa.

https://www.iltalehti.fi/keho/a/eb1e7b70-2ba6-4e09-8a5b-01e35c192273

Siellä kasvaa uusi genderlahkolaisten sukupolvi ja tukevat opettamasn SINUN lapsiasi.

Sitten vasn blokkereita naamaan ja hormonit peräänja lapsesi on steriili koko loppuelämän, vaikka sukupuolidysforia hälvenee n. 80% tapauksista murrosiässä.

Opettaja voi vahvistaa dysforiaa jos hän lähtee kutsumaan lastasi pojan/tytön nimellä ilman lupaasi.

Ja vanhemman lupaa ei nimenmuutokseen enää 15 - jälkeen kysellä.

Vierailija
608/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Opettajien tasokin laskee vuosi vuodelta. Omina kouluvuosina opettajat, ainakin useimmat olivat todella fiksuja ja lukeneita (ei vain se tutkinto), mutta muutenkin sellainen innostus alaan ja kasvatukseen. Nykyään tuntuu että sinne pääsee kuka vaan opettajaksi opiskelemaan, voiko sellaiselta sitten kovin paljon oppia, joka ei oikein itsekään ole se terävin kynä penaalissa.

Hyvin paljon on myös fiksuja lapsia edelleen, tulevat kodeista joissa opiskelua ja oppimista arvostetaan, mutta valitettavasti tämä nykyinen aikakausikin ajaa useimpia luulemaan että ovat "asiantuntijoita", kun ovat katsoneet pari kivaa videota youtubesta ja seuraavat näitä "wellness guruja" netissä. Voiko tommoisessa perheessä kovin fiksuksi kasvaa?

Epätoivoinen fiilis opettajien tasosta tuli silloin kun jossain tositv-kisailussa oli mukana nuori opettaja, joka oli ehkä tyhmin näkemäni - epäilin kyllä koko ajan, että hän esitti "tyhmää", mutta ei kai kukaan menisi kisaan mukaan sellaista tekemään kun osaamalla vastaukset voi voittaa paljon rahaa?!

Nainen muun muuassa ei tiennyt kuka on Florence Nightingale ja nimi Florence sai hänet kikattamaan, että miten se äännetään ja onpas hassu nimi! Lisäksi hän ei kyennyt neljästä vaihtoehdosta valkkaamaan amerikkalaista / brittiläistä (ei muista enää kumpi) huippuyliopistoa - ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisista nimistä kuin Eton, Harward ja Yale.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
610/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olisin tehny seuraavan

hakenut googlesta sanalla sinivuokko kuvia

Siitä kuvan kaappaus

Sit suraava kasvi..:)

Ja jatkanu ku kaikki kasassa

Eix noi osaa edes huijata?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
611/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin kouluni vuodesta 1970 eteenpäin. Muiden kuin omieni ja sisaruksieni läjsyjenluvusta en tiedä mitään. Kuinka moni teistä tämänikäisistä sai vanhemmiltaan jatkuvaa apua läksyjenteossa? Oliko auttaminen ja neuvominen yleistä, ja jollei ollut, milloin se on yleistynyt?

Minun vanhempani pitivät tärkeänä sitä, että lapsilla oli oma työpöytä ja rauhallinen paikka tehdä läksyjä. Muuten he puuttuivat asiaan vain kysymällä, onko läksyt tehty. Kun me lapset olimme alaluokilla, isä opiskeli työn ohessa öiseen aikaan ja me varmaankin otimme hänestä esimerkkiä. Isän pöydälle meillä ei ollut asiaa, vaikka siellä olikin kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa. (Kävin "salaa".)

Olen tehnyt urani aikuiskoulutuksen parissa. Muutaman kerran on käynyt ilmi, että opiskelija ei ole tehnyt kotitehtäviään itse (tai sitten hän on muuttanut käsialansa hetkellisesti aivan erilaiseksi, yleensä tavallista huomattavasti siistimmäksi). Kerran eräs mies aivan tosissaan valitti minulle siitä, ettei hän ollut tehnyt kotitehtäviään viikkokausiin sen vuoksi, että vaimo oli kieltäytynyt "auttamasta". Arvelen, että tuossa perheessä myös lapset ovat tottuneet siihen, että tehtäviä ei ole tarkoituskaan tehdä itse.

Ainoa perhe, jota olen päässyt tarkkailemaan normaalioloissa, on veljeni perhe. Lapsilla on omat huoneet ja pöydät, mutta alakoululaisina he tekivät läksynsä keittiön pöydän ääressä, missä varsinkin sen huolettomamman vilperin touhuja voitiin pitää silmällä. Millaisia kokemuksia ja näkemyksiä teillä muilla on? Miten on tarkoitus toimia ja mitä pidetään yleisenä käytäntönä?

Olen syntynyt 80-luvulla ja tein läksyni aina koulussa. Kokeisiin luin niin että äiti kuulusteli koealueen. Itse olen pitänyt hyvin tärkeänä saada nähdä miten lapseni läksyt tekevät jotta pysyn itsekin kärryillä siitä mitä tapahtuu. Koen että nykyään koulumaailma on paljon vaikeampi ja yliopistossa itselleni tuli monesti tenkkapoo kun en ollut opiskellut oppimaan, olin luottanut vain ulkolukuun. Opetan lapsiani kädestä pitäen tekemään läksyt, kerron aina lisäjuttuja heidän opiskelemistaan aineista mielenkiintoisina anekdootteina, teen selviä muistisääntöjä ja opetan lapsia ajattelemaan itsekin eri tavalla asioita, ei vain mekaanisesti tekemään. Jos haluaa lastensa pärjäävän tässä maailmassa, on keinot opetettava pienestä pitäen. Itselläni tokaluokkalainen.

Vierailija
612/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä haluaisin opettaa uskontoa

AAAHHH..kertoisin KAUNISTELEMATTA

esim jumala h.ukutti koko maapallon koska sen mielestä KAIKKI oli pahoja.

LUTHER kirjoitti miten JUUTALAISET myrkyttivät kaivot.

jne..jne

Kaiki totta..niin mikäjottei:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
613/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin tehny seuraavan

hakenut googlesta sanalla sinivuokko kuvia

Siitä kuvan kaappaus

Sit suraava kasvi..:)

Ja jatkanu ku kaikki kasassa

Eix noi osaa edes huijata?

Saatat yllättyä, miten huonoja nämä nuoret ovat googlettamaan. 90%:lla ei ole mitään hajua niistä perusteista, joilla Google toimii.

Vierailija
614/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jo on korpit löytäneet haaaskan ja nyt kohteena on puolustuskyvyn lapsi.

Oletteko miettineet millaisen mallin ja esimerkin annatte lapsille ja nuorille omalla asenteella ja esimerkillänne?

Ihmisen on parempi olla tyhmä ja vähemmän menetystynyt koulussa, kuin pahansuopainen ja empatiakyvytön, joka turmelee muiden elämän kärkkäillä kielinystyröillään ja käytöksellään ja aiheuttaa pahaa mieltä ja tuhoaa toisen elämän.

Ja täällä vielä opettajat etunenässä.

Järkyttävä ketju ja edustaa somekiusaamista parhaimmillaan. Miten kehtaatte.

t. entinen koulukiusattu ja kommentien lukeminen aiheuttaa tunnemyrskyn, kun ymmärtää, mistä kiusaajat saivat esimerkin ja mallin muiden kiusaamiseen.

Minuakin on koulukiusattu..mutta tyhmyys ja laiskuus..niitä en siedä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
615/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Kehitys" kulkee kohti yksityiskouluja. Parhaat perheet saa lapsensa kunnon kouluihin, loput menee säilöön piikkilanka-aidan taakse.,

Vierailija
616/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.

Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?

Opetan englantia ja ruotsia ja myös minä törmään tähän joka vuosi yläkoululaisten kanssa. Vaikea on osata kuukaudet vieraalla kielellä kun ei pysty edes suomeksi luettelemaan kuukausia järjestyksessä. Toki on siis enemmän niitä oppilaita jotka osaavat mutta yhä enenevässä määrin niitä jotka ei osaa. Joka luokassa on myös vähintään yksi joka ei osaa lukea kellotaulua. Digitaalista kelloa ymmärtävät joten kuten mutta kellotaulu on täyttä hepreaa heille. Tarvisivat enemmän tukea mutta kun kunnan resurssit on mitkä on niin tyhjästä on vähän vaikea ottaa lisää erityisopettajan tukea.

Minä opettelin englanninkielen kieliopin aikuisena.

Voi sitä riemun määrää.

Olin ns huonon kodin lapsi ja osa lukiosta meni kapinoidessa.

Kirjoitin englannin  ressun aikuislukiossa uudestaan, sain magnan. ja kiitettävän todistukseen.

OLen ihan tyytyväinen tähän.

Luen viikoittain englannin kielisiä kirjoja:)

Minun opiskeluani ei tulkenut kukaan, muutin pysyvästi pois kodista 16 vuotiaana.

Vierailija
617/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin kouluni vuodesta 1970 eteenpäin. Muiden kuin omieni ja sisaruksieni läjsyjenluvusta en tiedä mitään. Kuinka moni teistä tämänikäisistä sai vanhemmiltaan jatkuvaa apua läksyjenteossa? Oliko auttaminen ja neuvominen yleistä, ja jollei ollut, milloin se on yleistynyt?

Minun vanhempani pitivät tärkeänä sitä, että lapsilla oli oma työpöytä ja rauhallinen paikka tehdä läksyjä. Muuten he puuttuivat asiaan vain kysymällä, onko läksyt tehty. Kun me lapset olimme alaluokilla, isä opiskeli työn ohessa öiseen aikaan ja me varmaankin otimme hänestä esimerkkiä. Isän pöydälle meillä ei ollut asiaa, vaikka siellä olikin kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa. (Kävin "salaa".)

Olen tehnyt urani aikuiskoulutuksen parissa. Muutaman kerran on käynyt ilmi, että opiskelija ei ole tehnyt kotitehtäviään itse (tai sitten hän on muuttanut käsialansa hetkellisesti aivan erilaiseksi, yleensä tavallista huomattavasti siistimmäksi). Kerran eräs mies aivan tosissaan valitti minulle siitä, ettei hän ollut tehnyt kotitehtäviään viikkokausiin sen vuoksi, että vaimo oli kieltäytynyt "auttamasta". Arvelen, että tuossa perheessä myös lapset ovat tottuneet siihen, että tehtäviä ei ole tarkoituskaan tehdä itse.

Ainoa perhe, jota olen päässyt tarkkailemaan normaalioloissa, on veljeni perhe. Lapsilla on omat huoneet ja pöydät, mutta alakoululaisina he tekivät läksynsä keittiön pöydän ääressä, missä varsinkin sen huolettomamman vilperin touhuja voitiin pitää silmällä. Millaisia kokemuksia ja näkemyksiä teillä muilla on? Miten on tarkoitus toimia ja mitä pidetään yleisenä käytäntönä?

Olen syntynyt 80-luvulla ja tein läksyni aina koulussa. Kokeisiin luin niin että äiti kuulusteli koealueen. Itse olen pitänyt hyvin tärkeänä saada nähdä miten lapseni läksyt tekevät jotta pysyn itsekin kärryillä siitä mitä tapahtuu. Koen että nykyään koulumaailma on paljon vaikeampi ja yliopistossa itselleni tuli monesti tenkkapoo kun en ollut opiskellut oppimaan, olin luottanut vain ulkolukuun. Opetan lapsiani kädestä pitäen tekemään läksyt, kerron aina lisäjuttuja heidän opiskelemistaan aineista mielenkiintoisina anekdootteina, teen selviä muistisääntöjä ja opetan lapsia ajattelemaan itsekin eri tavalla asioita, ei vain mekaanisesti tekemään. Jos haluaa lastensa pärjäävän tässä maailmassa, on keinot opetettava pienestä pitäen. Itselläni tokaluokkalainen.

Minun äitini l öi ja piti nälässä

Mitäköhän minusta olisi tullut..jos olisin saanu ruokaa ja omaa rauhaa????

se aikuisena enkun kieliopin  opetellut

Vierailija
618/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin kouluni vuodesta 1970 eteenpäin. Muiden kuin omieni ja sisaruksieni läjsyjenluvusta en tiedä mitään. Kuinka moni teistä tämänikäisistä sai vanhemmiltaan jatkuvaa apua läksyjenteossa? Oliko auttaminen ja neuvominen yleistä, ja jollei ollut, milloin se on yleistynyt?

Minun vanhempani pitivät tärkeänä sitä, että lapsilla oli oma työpöytä ja rauhallinen paikka tehdä läksyjä. Muuten he puuttuivat asiaan vain kysymällä, onko läksyt tehty. Kun me lapset olimme alaluokilla, isä opiskeli työn ohessa öiseen aikaan ja me varmaankin otimme hänestä esimerkkiä. Isän pöydälle meillä ei ollut asiaa, vaikka siellä olikin kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa. (Kävin "salaa".)

Olen tehnyt urani aikuiskoulutuksen parissa. Muutaman kerran on käynyt ilmi, että opiskelija ei ole tehnyt kotitehtäviään itse (tai sitten hän on muuttanut käsialansa hetkellisesti aivan erilaiseksi, yleensä tavallista huomattavasti siistimmäksi). Kerran eräs mies aivan tosissaan valitti minulle siitä, ettei hän ollut tehnyt kotitehtäviään viikkokausiin sen vuoksi, että vaimo oli kieltäytynyt "auttamasta". Arvelen, että tuossa perheessä myös lapset ovat tottuneet siihen, että tehtäviä ei ole tarkoituskaan tehdä itse.

Ainoa perhe, jota olen päässyt tarkkailemaan normaalioloissa, on veljeni perhe. Lapsilla on omat huoneet ja pöydät, mutta alakoululaisina he tekivät läksynsä keittiön pöydän ääressä, missä varsinkin sen huolettomamman vilperin touhuja voitiin pitää silmällä. Millaisia kokemuksia ja näkemyksiä teillä muilla on? Miten on tarkoitus toimia ja mitä pidetään yleisenä käytäntönä?

Olen syntynyt 80-luvulla ja tein läksyni aina koulussa. Kokeisiin luin niin että äiti kuulusteli koealueen. Itse olen pitänyt hyvin tärkeänä saada nähdä miten lapseni läksyt tekevät jotta pysyn itsekin kärryillä siitä mitä tapahtuu. Koen että nykyään koulumaailma on paljon vaikeampi ja yliopistossa itselleni tuli monesti tenkkapoo kun en ollut opiskellut oppimaan, olin luottanut vain ulkolukuun. Opetan lapsiani kädestä pitäen tekemään läksyt, kerron aina lisäjuttuja heidän opiskelemistaan aineista mielenkiintoisina anekdootteina, teen selviä muistisääntöjä ja opetan lapsia ajattelemaan itsekin eri tavalla asioita, ei vain mekaanisesti tekemään. Jos haluaa lastensa pärjäävän tässä maailmassa, on keinot opetettava pienestä pitäen. Itselläni tokaluokkalainen.

Minun äitini l öi ja piti nälässä

Mitäköhän minusta olisi tullut..jos olisin saanu ruokaa ja omaa rauhaa????

se aikuisena enkun kieliopin  opetellut

Asutko paikassa jossa piikkilanka aidat?

"Kehitys" kulkee kohti yksityiskouluja. Parhaat perheet saa lapsensa kunnon kouluihin, loput menee säilöön piikkilanka-aidan taakse.,

Vierailija
619/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulun pitäisi muuttua sisäoppilaitokseksi: kolme ruokaa päivässä, herättäminen aamulla, soittoja ja muistutuksia jokaisesta pikkuasiastakin esim.kynien otto kouluun mukaan eli tuoevaisuudessa hotellit ja koulut voisi yhdistää, jotta oppilaat voisivat nukkuakin koulun yhteydessä. Vanhempien rooli on kerätä 17 vuotta lapsilisät ja siihen se jääkin.

Vierailija
620/805 |
14.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kauan kun Hesarin yleisöosastolla joku vastusti sitä, että lapset joutuvat opettelemaan kertotaulua ulkoa.

Se oli ihan naurettava, nelisluokkalainen joutuu opettelemaan kertotaulua ULKOA, ja itse oli vielä korkeasti koulutettu. Kunnon älytön vanhempi. Kertotaulut PITÄÄ osata, ei sitä muuten osaa mitään laskea.

Samantien voi jättää koko kymmenjärjestelmän opettamatta. "mitä väliiiiiiiii, kännykästä löytyy"

Minä olen nyt opettamassa neljävuotiaalleni jo lukuja 20 asti, hyvin jo luettelee ja lukee numeroita.

Ja en pakota vaan lapsi itse haluaa tietää ne.

periaatteessa opetan kertotauluakin kun näytän sormilla että 20 on kaksi kertaa ne kymmenen sormea.

Ehkä diginatiivien on opeteltava enää vain kaksijärjestelmän kertomataulu, ettei pikkuisia aivoparkoja rasitettaisi turhalla tiedolla. Ei olisi kuin opeteltava: 0x0=0, 0x1=0; 1x0=0 ja 1x1=1. Siinä kaikki mitä itse kertomataulusta tarvitsee tietää.