Surullinen ope: oppilaiden taidot ja osaaminen laskevat vuosi vuodelta.
Olen käyttänyt tämän lauantain ja eilisen illan kokeiden ja suoritusten korjaamiseen. Alan vaipua epätoivoon oppialiden suoritusten kanssa. Olen pitänyt lähes identtisen kokeen (tehtävätyyppi pysyy samana, mutta aihetta varioidaan) jo useamman vuoden ajan. Saadut arvosanat ovat pudonneet koko ajan. Nyt luokan parhaat saivat enää seiskan. Opetussuunnitelma ja sen vaatimukset ovat pysyneet samana. Kuitenkin peruskoulun jälkeen näiltä nuorilta tullaan vaatimaan osaamista enemmän kuin koskaan ennen.
Joka syksy yhä suurempi osa oppilaista ei osaa yläkouluun tullessaan viikonpäiviä, ilmansuuntia, kuukausia tai erota oikeata ja vasempaa. Osa oppilaista ei ole koskaan tehnyt läksyjä tai kerrannut kokeeseen. Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.
Onneksi tämä sylissä kiehnäävä kissa lohduttaa... Ja ennen kuin kukaan käy valittamaan, myös aineenopettajalla voi olla lukivaikeus. Se ei vaikuta opetuksen laatuun.
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?
Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.
Eli jos sinulle sanotaan esim. että mene oikeanpuoleisesta ovesta sisään, et tiedä mistä menet?
Tiedän. Siihen menee vain hetki, muutama sekunti. Joudun tietoisesti miettimään kumpaa kättä käytän kirjoittamiseen. Mutta se ei ole automaatio kuten vaikkapa on oikealtatulevien väistäminen autoillessa.
Muutamalla kirjoittajalla on outo käsitys siitä, ettei joku erota toisistaan oikeaa ja vasenta. Minä kirjoitin numerolla 106 siitä, etten vieläkään osaa kertotaulua. Joudun laskemaan kaiken erikseen, ja kun lasken päässä, saan paljon useammin väärän kuin oikean tuloksen. Laskukaavanikin on niin outo, etten viitsi edes kertoa sitä, koska kukaan ei ole ennenkään uskonut. Vasen ja oikea ovat yhtä mystisen vaikeita; on ihan selvää, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia tai muuta diagnosoitavaa. On vain jokin kalju kohta aivoissa siinä, mihin näiden tiedonmurujen pitäisi kiinnittyä.
"Ulkopuolisille": vasemman ja oikean erottamisessa on vaikeaa nimenomaan se, ettei niiden nimiä muista. Ei ihmisen tarvitse miettiä, että ajanpa tässä nyt oikealla tai että tuo auto tulee oikealta ja sitä pitää väistää; pikkutenavakin oppii tien oikean puolen miettimättä koko ajan sen nimitystä. Useimmiten ylempänä mainittu oikeanpuoleinen ovikin käy jotenkin ilmi asiayhteydestä tai kädenliikkeestä tai vaikka siinä olevasta nimikilvestä. Minulla on ollut tässä asiassa kunnon vaikeuksia kahdentyyppisissä tilanteissa. Ensimmäinen oli 80-luvulla, kun ajo-opettajani teki virheitä vasemmassa ja oikeassa (taitaa olla perinnöllinen juttu) ja keskinäiset ymmärtämisvaikeudet olivat joskus hyvin erikoisia, ja toinen, kun pidin kiertoajeluja turisteille. Minulla oli bussin ikkunassa lunttilappu, mutta se ei auttanut silloin, kun käännyin seisomaan selkä menosuuntaan. Suunnat toki tiesin, mutta nimiä en. Siinä se vaikeus. Minun turistini ovat joskus tuijottaneet tiukasti vasemmalla olevaa peltoaukeaa, kun nähtävyys on sujahtanut ohi niskojen takaa oikealta.
Nyt viisikymppisenä olen pikkuhiljaa päässyt siihen pisteeseen, että suunnat muistuvat mieleen melkein automaattisesti. Outoa kyllä, muistan joko oikean tai vasemman, mutta en heti sitä, kumpi se vastakkainen suunta on. Aivan, ei mitään järkeä. Ilmansuunnat ovat ihan helppoja paitsi yhdessä tapauksessa: kun ajan moottoritietä etelään päin ja joudun kääntymään kehätielle itään, tai länteen. Ei auta yhtään, että olen ajanut saman reitin työssäni satoja kertoja; joko menen ajattelematta vanhasta muistista tai sitten joudun päättelemään kuumeisesti, mikä kyltti vie haluamaani suuntaan.
Lukion matikanopettaja, maailman kannustavin ihminen, otti minut oma-aloitteisesti tukiopetukseen ja optimistisesti selitti, että on tavallaan arvokkaampaa, että joudun laskemaan kertotaulun aina erikseen. Kumpikin tiesimme, että eihän se hyväksi ollut kenellekään, mutta jotenkin sen kanssa piti oppia selviytymään. Ja olenhan minä selviytynyt, koska joitakin asioita osaan huomattavasti keskivertoa paremmin. En esimerkiksi ole oikolukenut tai kovin edes harkinnut tätä kirjoitustani, mutta yrittäkääpäs huviksenne löytää jostain lyönti- tai pilkkuvirhe. ;)
Viimeisen lauseen tai-sanojen edestä puuttuu pilkut. Huomaat sen kun puhut ääneen lauseen.
Tai-sana on yleensä vertaavan sivulauseen edessä ja se näyttää sinun tekstissäsi olevan ongelma muissakin lauseissa.
Oletko ihan varma siitä, että haluat ryhtyä keskustelemaan tästä asiasta? Et nimittäin pärjää kovin pitkälle sillä, että olet joskus kuullut pilkutuksen perussäännöistä.
Olen varma ja itsestäänselvyyksistä ei tarvitse keskustella.
Vai sillä lailla. Lukaisepa kuitenkin läpi oheinen esitys ja ota opiksesi. Voit vaikka korjata ensin omat virheesi ja tulla sitten juttelemaan lisää. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, kun kaikki kaverit, jotka ovat vanhempia, "auttavat" lapsia läksyissä.
Miten lapsi oppii oma-aloitteiseksi? Eiväthän ne vanhemmat kokeissakaan auta.
Nykyään jotkut opettajat eivät millään tavalla valmistele läksyjä oppitunnilla ja olettavat jopa 9v lapsen pystyvän itseopiskeluun ja opettajat olettavat, että vanhemmat auttavat läksyjen teossa. Samoin tehtävät tehdään kotona.
Opetus on siirretty kotiin.Ennen läksyt käytiin oppitunnilla ja jos seurasi opetusta, ei juuri tarvinnut tehdä läksyjä. Nyt oma kolmasluokkalaiselle saattaa tulla viikonlopuksi 5 sivua läksyä, joita tunnilla ei ole millään tavalla valmisteltu.
Ja se on normaalia, kun kysyin asiaa opettajalta. Ei kuulema ole aikaa opettajalla neuvoa, kun "paperityöt" vievät aikaa opetukselta.
Ei ihme jos lapsia siirretään koulusta kotiopetukseen.
Wilmaa opettaja ehtii kyllä takomaan. Ville heilutti jalkaa, Kalle katsoi ikkunasta ulos, Jussi naputti kynällä pulpettia.
Kotiopetukselle ääni täältäkin. Jos nimittäin haluaa, että lapsi saa kunnollista opetusta / työrauhan ja vanhemmat pystyvät kotiopetuksen kunnialla järjestämään + muuta sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Toimin opettajana ammattikoulussa ja jotenkin uskon apn ongelman :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Opetan englantia ja ruotsia ja myös minä törmään tähän joka vuosi yläkoululaisten kanssa. Vaikea on osata kuukaudet vieraalla kielellä kun ei pysty edes suomeksi luettelemaan kuukausia järjestyksessä. Toki on siis enemmän niitä oppilaita jotka osaavat mutta yhä enenevässä määrin niitä jotka ei osaa. Joka luokassa on myös vähintään yksi joka ei osaa lukea kellotaulua. Digitaalista kelloa ymmärtävät joten kuten mutta kellotaulu on täyttä hepreaa heille. Tarvisivat enemmän tukea mutta kun kunnan resurssit on mitkä on niin tyhjästä on vähän vaikea ottaa lisää erityisopettajan tukea.
Tää kellotaulun osaamattomuus on kyllä tosi hullua! Luulin että oli yksittäistapaus eka kerta kun multa tuli parikymppinen jätkä kysymään töissäni et mitä kello on ja kun osoitin vieressä olevaa isoa kelloa niin sano et niin mitä se on, en osaa lukea tollasta... Oikeasti häiritsevää ett ä voi päästä peruskoulusta läpi ilman että osaa kellon...
Mitähän keksitään korvaamaan ajokorttitarkastusten kellotaulun piirtäminen? Jotain on kehiteltävä, koska muuten nykynuoret diagnosoidaan dementikoiksi heti, kun on ensimmäisen ajolääkärintarkastuksen aika. Piirretäänkö älypuhelimen nappuloiden paikkoja?
Käytetäänkö tuota kellotaulun piirtämistä muuten jossain lääkärintarkastuksissa/tutkimuksissa muussa yhteydessä tällä hetkellä? Jos käytetään nuoremmillakin, niin kai tämä ilmiö on sielläkin tullut vastaan. Vanhanaikaisia viisarikelloja on edelleen seinäkellona monissa paikoissa ja on kyllä mutkikasta käytännön elämässä, jos sellaista ei osaa lukea. Aina ei ole mahdollista katsoa kelloa kännykästä, vaan on esim. monia töitä joissa puhelinta ei voi välillä hiplailla, koska sillä likaisi joko työt, puhelimen tai molemmat - mutta tällöin on kyllä usein seinäkello seinällä. Menee noloksi, jos ei sen perusteella tiedä, missä pitää milloinkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Minä olin vuonna 1993 edellä aikaani.
Olin nykynuorten prototyyppi.
Kävin koulussa koska oli pakko, mutta Nintendo on työpaikkani, josta kukaan ei maksa minulle palkkaa!
Kommentti: Nuoret eivät ole koskaan osanneet yhtään mitään
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000804740.html?cs
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota en kyllä usko, ettei osattaisi 13-vuotiaana ilmansuuntia, oikeaa ja vasenta jne. WTF
Olen tavannut monia aikuisia, jotka eivät osaa oikeaa ja vasenta. Olen saanut tietää sen ollessani itse lapsi. Aikuisille ihmiset tuskin uskaltavat kertoa noin noloa asiaa.
Uskoisin että kyseessä on tietty lukihäiriön muoto josta puhutaan, eli länsi ja itä sekä oikea ja vasen eivät hahmotu samalla tavalla automaattisesti kuin esim etelä ja pohjoinen.
Oikean ja vasemman erottamisen vaikeus on ihan eri asia kuin ilmansuuntien. Ilmansuunnat ovat absoluuttisia, mutta oikea ja vasen suhteellisia. Tuota selitettiin jossain dokkarissa ja se liittyy siihen, että joidenkin on paljon helpompi hahmottaa maailmaa ikäänkuin kiinteiden maamerkkien avulla ja toisten suhteessa itseensä.
t. itselläni on huomattavia vaikeuksia erottaa oikea ja vasen, muttei ilmansuuntia
Jännä ilmiö! Luin/kuulin myös joskus jostain kielestä, olisiko ollut jollain Australian alkuperäisasukkailla, jossa ei ole lainkaan tällaisia suhteellisia suuntasanoja kuin oikea, vasen, edessä, takana, vaan suunnista puhutaan vain ilmansuuntien kautta. Kielen puhujat ovat siis aina kartalla siitä, miten päin ovat suhteessa ilmansuuntiin, mikä lienee metsästäjä-keräilijöille suht välttämätöntä.
Näissä ahdistustapauksissa kyseessä on infektio aivokudoksessa ja suolistossa. Suosittelen kelaatioterapiaa tai antibioottihoitoa. Sillä tavalla mikrobeista pääsee eroon pikkuhiljaa, vie todennäköisesti vuosia. Mutta oireet helpottavat sitä mukaa kun mikrobikuorma vähenee. Kannattaa valita antibioottimixi (vähän kuin myyntimixi, josta analyytikot puhuvat) oikein, esim. doksisykliini, atsitromysiini, metronidatsoli ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja. Ja kunnon vahva B-vitamiini pitää olla mukana, sillä aktiivinen immuunipuolustus kuluttaa paljon B-vitamiineja, ja koneisto voi leikata kiinni , jos ei pidä saannistaan huolen.
Yläasteella annetaan numerot niin eiköhän vanhemmat näe miten kullannuppu on ahertanut. Annetaankö viides kuudes luokkalaisille numerot? Turha sitä on opettajaa syyttää jos oma lapsi ei menesty koulussa.
Alakoulu perustuu kertaukseen. Esim. ilmansuunnat on opeteltu joskus ja nyt vitosluokkalaisellani oli niistä koe ja väli-ilmansuuntien harjoittelu tuotti vaikeuksia. Ilmeisesti alakoulussa ei oteta opittua käytäntöön eli liikuntatunneilla ei harjoitella suunnistamista ilmansuuntien mukaan eikä pohdita karttaa katsoessa, missä suunnassa mikäkin naapurimaa on, niin se yksi opetuskerta unohtuu nopeasti. .
Toisaalta ei hätää. Isoveli on seiskalla ja heillä on tämä nyt kertauksessa. Näitä opetetaan kyllä mutta osalle ei vain jää päähän.
Esikoiseni on muuten aika uuvelo kuukausien ja kellotaulun suhteen. Muistan, miten niitä opetettiin ekalla tai tokalla ja hyvin lapsi osasi. Sitten nelosella tai vitosella piti osata ne kuukaudet englanniksi ja silloin kävi ilmi, että lapsi osasi ne kyllä englanniksi mutta ei suomeksi. Ja englanniksikin se oli vain ulkoa opeteltu rimssu, eikä pystynyt irrottamaan niitä pois. Sitten tahkottiin niitä niin uutterasti, että 6v sisarus oppi ne helposti mutta ei vain tämä meidän uuvelo. Muisti muutaman päivän ajan, parhaimmillaan viikon ja sitten taas pää tyhjänä. Sama ongelma oli kellotaulun kanssa. Olin aivan epätoivoinen, kun meni kuudennelle eikä osannut arjessa sitä kelloa. Toki matikan kellohommat olivat sujuneet erinomaisesti mutta tosielämässä ja käytännössä ei. Osasi siis sen verran hyvin, että pystyi sanomaan tasan ja puolet mutta ei pystynyt sijoittamaan aikaa 20.37 kellotaululle. Näitä sitten harjoteltiin niin, että takuulla oppi, mutta en ole taas hetkeen tarkistanut, onko edelleen hallussa vai onko pää tyhjentynyt taas. Niin, ja keskiarvo on nyt ysillä 8,8, että ei nyt ihan täysi tollo ole kyseessä. Sisaruksilla ei ole ollut tätä ongelmaa.
Yhteiskunta pehmenee väärissä asioissa ajan myötä.
Kristiina xx kirjoitti:
Luokanopettajan ammatti ei kuulosta nykyään yhtään houkuttelevalta.
Ei se kyllä vaikuttanut houkuttelevalta vaihtoehdolta 80-luvullakaan. No silloin olis ehkä voinut harkita jonkun tietotekniikan opettajan hommia lukiossa. Valitettavasti olin silloin itsekin vielä lukiossa.
Mä olen jännä tyyppi, kun olen ollut aina tosi hyvä geometriassa ja matematiikassa. Pystyn kääntelemään esineitä mielessäni ja huonekalujen ym. kokoaminen on mulle aina ollut tosi helppoa. En myöskään juuri koskaan eksy. Kerran lähdettiin alakouluikäsinä luislemaan järven jäälle liikuntatunnilla, kun iski ihan hirveä lumipyry. Nähtiin metri eteemme, mutta silti sieltä keskeltä järveä löysimme oikean suunnan ja rannan. Osa kavereista olisi lähtenyt täysin vastakkaiseen suuntaan. Siinä oltaisiinkin saatu luistella. Ei ollut meinaan ihan pieni järvi. Mutta jos mun pitää nopeasti sanoa, että pitääkö kääntyä vasempaan vai oikeaan, niin joudun aina hetken miettimään. Maisteri olen koulutukseltani kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvion tekemisellä harjoitellaan seuraavia taitoja: Projektin suunnittelu, suorittaminen ja aikataulujen noudattaminen. Lisäksi opetellaan kuvaamaan ja tekemään tiedosto. Sitten pitäisi vielä osata toimittaa se opelle, jollain neljästä sovistusta keinosta. Kasvien tunnistus on vain yksi pieni osanen tätä tehtävää.
Eivätkö nämä ole juuri niitä työelämätaitoja, joiden opettelua ja opettamista on kouluilta vaadittu?
Ps: Nykynuoret ovat googlettamisessa ihan surkeita. He eivät yleensä löydä sieltä netistä mitään tietoja hakiessaan. Joudun nykyään kirjoittamaan netin tiedonhakua opettaviin tehtäviin millä hakusanoilla vastaukset löytyvät. Muuten kukaan ei osaa tehdä sitä tehtävää.
Usko jo, että oikeasti ne oppilaat, jotka ton kasvion tekee oikein, teettää sen homman pitkälti vanhemmillaan. Ei vanhemmat tietenkään sitä kokonaan tekee, mutta auttaa löytämään kuvattavia kasveja ja tunnistamaan niitä ja auttaa palauttamaan pyydetyssä muodossa.
Tuo tehtävä erottelee lapset kotitaustan mukaan. Kaikilla ei ole vanhempia, jotka osaa tai haluaa auttaa.
Näin se menee. Ei mun lapsella ollut aavistustakaan mistä löytyy tammi, ei minullakaan joten lähdettiin yhdessä etsimään. Iso osa kolmen viikon kesälomasta meni kasvion kanssa, siis minulla äidillä.
Voi miten ihana seikkailu tuosta kasvien etsimisestä voisi tulla! Koko perheen luontoretki eväiden kanssa. Retkelle voi pyytää vaikka kaverinkin, niin on vielä hauskempaa.
Niinpä. Mutta tuota aiempaa äitiä harmittaa, kun joutui käyttämään loma-aikaansa lapsensa kanssa.
Ja noinkin tylsään hommaan kuin luonnossa oleilu ja kasvien etsiminen.
Voi ope, ei nykyaikana enää tarvita taitoja ja osaamista, se maailma oli ja meni.
Tämä päivä on somea ja tubea, snappia ja chattia ja tietenkin pelien pelaamista. Siinä sinulle ope tämän päivän taidot ja osaamiset, ja nuorilla on kyllä nämä asiat hanskassa oikein hyvin. Ja jos jotain tarvii tietää se on KVG, ei siinä mitään kokeita tarvita
Agronomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 40v enkä osaa ilmansuunnista kuin pohjoisen ja etelän, muut menee sekaisin. Oikea vasen pitää tarkistaa kädessäni olevasta luomesta, luomi on oikeassa kädessä. Enkä mä osaa aakkosjärjestystä. Digitaalinen kello on mulle myös haaste, esim että klo 17 on niinkuin ilta viisi ja 17.30 on ilta puoli kuusi.
Silti olen ihan ylioppilas ja amk:n käynyt agronomi.Mun on nyt pakko korjata: Amk:sta valmistuu maataloudesta agrologeja, agronomin arvonimen saa vain yliopiston käynyt MMM. Epäilen siis vahvasti, oletko edes sieltä amk:sta ollut, luulisi nyt tietävän miksi valmistuu.
Valitettavasti on lisääntyvässä määrin niitä, jotka eivät tiedä, miksi ovat valmistumassa. Olen amkissa töissä,.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, huomaan kun opetan lastani johonkin kokeeseen. Hän oppii hyvin. Sitä ennen hän ei osaa mitään. Mistä tämä kertoo? Takana lukukausi koulussa, mitään oppimatta. Ettekö te opettajat kykene opettamaan MITÄÄN?
Surullista!
Kouluista vingutaan, että lasten kasvattaminen kuuluu vanhemmille, sen teen, mutta kuuluisinko se opettaminen teille?
Kyllä kokeisiin luku on kodin tehtävä. Ei voida olettaa, että lapsi muistaisi jotain tunnilla opitusta.
Tämä. Eihän opettaja voi käytännössä mitään, jos joku oppilas viettää tunnit katsellen ulos ikkunasta tai piirrellen vihkon reunaan. Tunnit on vain pohjustusta sille että ne asiat opiskellaan omalla ajalla ja tehdään läksyt.
Sen takia pitää olla niitä kokeita ja muita, ettei ikkunaa katsomalla pääse seuraavalle luokalle.
Ei peruskoulussa ole enää ikuisuuteen jätetty ketään luokalle. Sellainen olisi leimaavaa ja syrjäytymistä edistävää. Kaikki pääsevät aina seuraavalle luokalle. Samoin ammattiopistoissa ja lukioissa pyritään kaikin konstein tukemaan ja huolehtimaan, ettei kukaan vaan jäisi suoritusten ulkopuolelle. Jos ei millään saada onnistumaan, niin sitten mukautetaan oppimäärää ja saadaan kaikki siten etenemään ja valmistumaan.
Juuri viime keväänä oman alakouluikäisen lapseni luokalla jäi ns. luokalle oppilas, jolla luokka-asteelle suunnatut tavoitteet ei päässeet täyttymään.
Eli kyllä tätä ilmeisesti vielä tapahtuu.
Tosin nyt tämä oppilas on nuoremman lapsemme luokalla. Ilmeisesti ainakin jonkinlainen osa ajasta opella menee järjestyksen palauttamiseen parin oppilaan kohdalla, mistä taas seuraa se, että muu luokka joutuu odottelemaan ja odottelemaan. Oma lapsi on tähän mennessä hoksannut asiat nopeasti, ja meinaa turhautua, kun välillä saa edetä esim. yhden tehtävän kerralla, koska muita on odotettava.
Tosin välillä on saanut haastavampia tehtäviä tai lisätehtäviä vaikkapa monistemuodossa, mistä olen itsekin opelle kiitollinen. Vaikka onkin mukava, että koulunkäynti tuntuu helpolta, ei sekään liene tarkoituksenmukaista että oppilas turhautuu liian lepsuun meininkiin.
kemikaaliali kirjoitti:
AP nostaa nyt ihan oikean aiheen esille. Tämä on mielestäni Suomessa Koronan jälkeen isoin ongelma!
Meillä on neljä lasta. Vanhin nyt lukiossa ja nuorin ykkösellä.
Ongelmat:
- Ei tarvitse opetella mitään juuri mitään ulkoa,
- kokeessa voi käyttää kirjaa.
-Koetta voi jatkaa seuraavalla tunnilla.
- Yläkoulussa tupakointi on sallittu, mutta tupakoinnista ei saa puhua negatiivisesti, koska tupakoivat oppilaat voi pahoittaa mielensä.
-rangaistukset puuttuvat, kasvatuskeskustelu ei ole rangaistus, rangaistuksen pitää tuntua ikävältä, kuten hyvä palaute tuntuu hyvältä.
-Läksyjä ei tarkisteta. Eli jos on väärin, kukaan ei korjaa eikä näin voi oppia virheistään.
- Parhaat oppilaat ovat hiljaisia. äänekkäät ovat kaikki häiriköitä.
- Käsillä kirjoittamista liian vähän. Siksi kokeiden aika venyy pidemmäksi kuin ennemmin.
- Matematiikkaa oppii vain laskemalla. Miksi nykyään kirjat ovat vain puoliksi täynnä?
-läksyjä ei tule tai niiden tekemiseen menee vain 10-15min.
-Oppiminen on siirtynyt enemmän lasten vanhempien vastuulle.
-opettajat ei vaati oppilailta riittävästi.
-Oppilaat/lapset ei opi ottamaan vastuuta. Vastuun pitää kasvavan iän myötä, jotta pärjää aikuisena aikuisen vastuista, siksi nuoret aikuiset sairastuvat henkisesti yhä useammin.Lasten koulu menee juuri niin hyvin kuin jaksan paneutua kotona opetukseen.
-
Täältä päästä löytyy hyvin samanlaisia havaintoja.
Eikö koulussa enää opeteta, että Kekkonen söi lounaan? Ai mutta eihän ne tiedä, kuka oli Kekkonen.