Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Surullinen ope: oppilaiden taidot ja osaaminen laskevat vuosi vuodelta.

Vierailija
12.12.2020 |

Olen käyttänyt tämän lauantain ja eilisen illan kokeiden ja suoritusten korjaamiseen. Alan vaipua epätoivoon oppialiden suoritusten kanssa. Olen pitänyt lähes identtisen kokeen (tehtävätyyppi pysyy samana, mutta aihetta varioidaan) jo useamman vuoden ajan. Saadut arvosanat ovat pudonneet koko ajan. Nyt luokan parhaat saivat enää seiskan. Opetussuunnitelma ja sen vaatimukset ovat pysyneet samana. Kuitenkin peruskoulun jälkeen näiltä nuorilta tullaan vaatimaan osaamista enemmän kuin koskaan ennen.

Joka syksy yhä suurempi osa oppilaista ei osaa yläkouluun tullessaan viikonpäiviä, ilmansuuntia, kuukausia tai erota oikeata ja vasempaa. Osa oppilaista ei ole koskaan tehnyt läksyjä tai kerrannut kokeeseen. Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.

Onneksi tämä sylissä kiehnäävä kissa lohduttaa... Ja ennen kuin kukaan käy valittamaan, myös aineenopettajalla voi olla lukivaikeus. Se ei vaikuta opetuksen laatuun.

Kommentit (805)

Vierailija
501/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Haistattelevatko he vai mistä pahan olon huomaa?

No ihan siitä kun pelkästään viime viikon aikana oman valvontaryhmän (22 oppilasta) oppilaista neljä halusi jutella, ei siis ryhmänä vaan kahden kesken, koska on vaikeaa. Yksi sai keskustelun aikana paniikkikohtauksen, kaksi itki kunnolla ja neljäs kertoi että pelkää kaikkea aamusta iltaan eikä saa nukuttua jne. Eikä kukaan osannut (tai sitten halunnut) nimetä mitään erityistä yksittäistä syytä pahalle ololle. 

Vierailija
502/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin.

Mitä? Kokeethan järjestetään luokassa valvotuissa olosuhteissa. Kuinka vaikea on estää oppilasta poistumasta ilman, että tämä jättää ensin koepaperinsa opettajan pöydälle?

Nehän oli jo arvosteltu, mutta niitä ei oltu näytetty vanhemmille allekirjoitusta varten ja pyydetty viemään allekirjoitettuna takaisin.

Eri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
503/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinta lääppimällä ei paljon opi.

Toinen juttu: ihmetyttää, kun mukulat puhuvat 20-30 vuoden takaisesta maailmasta kuin se olisi jotain pimeää keskiaikaa. Oikein ylpeilevät sillä, etteivät tiedä mikä on filmirulla, kasetti, piirtoheitin jne.

Ilmeisesti heillä ei ole vanhempia eikä isovanhempia juttuseurana, tai seura ei kelpaa. Ilmeisesti he eivät myöskään lue kirjoja, katso leffoja, plärää läpi kesämökkiä, autotallia, vinttiä, käy esim. kansallismuseossa.

Sama velttous luonnehtii epäilemättä käytännön taitojen opettelemista.

Penskat oppisivat paljon myös seikkailemalla ulkona, mutta eipä niitä ulkona näy.

Jos näkyy, tuijottavat kuin idiootit kädessään olevaa puhelinta.

Miettikää, kun nämä uunot siirtyvät parinkymmenen vuoden päästä työelämään, jotkut jopa vastuullisiin tehtäviin.

LOISTAVA kommentti ! 10+

Voi hyvä jeesus sentään teidän kanssanne. Ihan täsmälleen samasta nykynuorison rappiotilasta ja siitä kuinka maailma tuhoutuu kun he pääsevät puikkoihin, on kuulunut jo vuosiTUHANSIA.

No voi hyvä Jeesus sentään, kun niitä älyn imeviä älypuhelimia ei ole vielä kovin kauan ollut. Olet kyllä syvällä metsässä ajatuksinesi, mutta pidä hauskaa, kyllä se siitä.

Vierailija
504/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin.

Mitä? Kokeethan järjestetään luokassa valvotuissa olosuhteissa. Kuinka vaikea on estää oppilasta poistumasta ilman, että tämä jättää ensin koepaperinsa opettajan pöydälle?

Oletko lukutaitoinen? Miten tulkitset seuraavan tekstin; Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Opettaja lähettää kokeet vanhemmille näytettäväksi ja ne pitäisi palauttaa kouluun vanhempien allekirjoituksella varustettuna.

Kannattaisiko mennä takaisin kouluun?

Vierailija
505/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 ongelmaa:

- Ilmiöoppiminen. Lapsi ei vain voi vielä hahmottaa laajoja käsitteitä ja ilmiöitä. Hän pystyy hahmottaamaan ja ottamaan haltuun ensin pieniä, rajattuja ja selkeitä asioita. Niistä kaikista pikkupalikoista rakentuu vahva perusta. Sitten pikku hiljaa iän ja kypsyyden myötä alkaa hahmottaa suurempia ilmiöitä ja asioiden yhteyksiä toisiinsa. Nyt mennään perse edellä puuhun ja vaaditaan jotain, mihin lapsi ei vain vielä ole kypsä ja puhutaan hähmäisistä ilmiöistä, jotka jäävät sitten tyhjiksi ja sisällöttömiksi kun perusta ei ole kunnossa.

- Kirjat ovat nykyään sekavia. Kielten kirjatkin sekavaa sössöä, missä ei ole selkeästi koottuna sanastoja ja kielioppiasioita. Ne ovat hajallaan siellä täällä. Vaikuttaa siltä, että on tärkeämpää, että kirja on hauska ja kivasti kuvitettu kuin että siinä olisi napakasti se, mitä pitää oppia. Joissain tilainteissa vanhempana pitää tehdä selkeä oppimateriaali itse siinä kokeisiin lukiessa ja kuulusteltaessa kun kaikki on kirjassa niin sekavasti esitetty. Puhumattakaan näistä kursseista kun ope viittaa oppimateriaalin osalta wikipediaan ja oppilaalla ei ole mitään kättä pidempää. Siinä sitten tehtiin itse musiikin teoria-aineisto, mistä luettiin lapsen kanssa.

- Ei jakseta toistaa, toistaa ja toistaa. Myös opettajat voivat olla syypäitä tässä. Ei jakseta jankuttaa, kerrata ja kerrata. Se on Tylsää, kun koko ajan pitäisi tulla jotain uutta. Kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys on vähentynyt. Mutta kun esim. laskurutiinin kehittyminen on ihan olennaista matikassa. Se muuttuu automaatioksi, kun tarpeeksi monta kertaa toistaa. Sitten voi keskittyä siihen olennaiseen eli ongelmanratkaisuun ja asian syvälliseen ymmärtämiseen, kun työkalut eli laskurutiinit on ensin kunnossa. Nyt hypitään sinne tänne ja tonne ja lasketaan samaa asiaa viidellä eri tapaa (koska oppimistyylit), joista ei yksikään lopulta muodostu rutiiniksi ja todella uppoa päähän.

- Kirjoihin ei saa tehdä merkintöjä, koska usein kirjoja ei saa omiksi. Ainakin itsellä oli ihan olennaista aikoinaan koulussa, että pystyi alleviivaamaan ja tekemään omia merkintöjä kirjoihin. Minulla on myös vahva visuaalinen muisti ja siinä oli ihan olennaista ne omat merkinnät ja kuvat. Nyt lapsi lukee parikymmentä sivua tasapaksua tekstiä eikä voi tunnistaa ja merkata niitä tärkeitä asioita sieltä. Kaikki pysyy samanarvoisena mössönä. Vaikeuttaa myös oppimisen oppimisesta, kun et opi sitä taktiittaa, että ensin tunnistaa tärkeät asiat -> alleviivaa -> lukee pääasiassa niitä ja muistaa, miten monta asiaa mistäkin aiheesta piti muistaa. Nyt sitä sitten muistetaan hajanaisesti sitä sun tätä.

- Lasten väsymys valvomisen, ylenpalttisen harrastamisen ja digikuormituksen takia. Tunnistan tämän omistakin lapsista, vaikkei vapaa-aikamme edes ole minuuttiaikataulutettua, niin kuin monilla on.

Ongelmiin ratkaisu: Tasotesti ennen koulun alkua ja luokan määrittely taitojen mukaan. Onko se 1. , 2. , tai 3. luokka. On järjetöntä lukita älykkäät lapset samaan luokkaan, kuin mukanamatkustajat. Halutaanko tasapäitä, pakottamalla äly taantuvaksi, vai kannattaisiko tasokokeella saada mahdollisesti maailmaa edistäviä, älykkäitä ihmisiä? Nykyinen järjestelmä on ehdottoman tasapäistävä ja se ei ole kenenkään etu.

Eli jo ennen koulun alkua pitäisi tuomita osa oppilaista "mukanamatkustajiksi". Voin kuvitella minkälaista opetusta näille etukäteen tuomituille luusereille sen jälkeen annetaan: miksi vaivautua, kun eivät he ole niitä maailmaa edistäviä ja älykkäitä ihmisiä kuitenkaan?

Jos nyt viitsisit suoda asialle ajatuksen, havaitsisit, että siinä ei tuomita ketään. Nykysysteemi tuomitsee älykkään lapsen ja ymmärrät kai, että sekin on tuomitsemista?

Jos lapsi on tiedoiltaan ja taidoiltaan kolmasluokkalaisen tasolla, miten hänen sijoittamisensa kolmannelle luokalle on tuomio jollekkin toiselle lapselle?

Opetus pysyy tietenkin muuttumattomana ja sitä aihetta kommenttini ei käsitellyt lainkaan, koska se asia ei kuulu tähän millään tavalla.

Älä näe mörköjä siellä, missä niitä ei ole. Ota huomioon se, että älykäs lapsi turhautuu, kun koulu ei tarjoa hänelle haasteita. Ja kun hänen kehitystään ei oteta huomioon, hänet tuomitaan tylsyyteen.

Ajattele ihan oikeasti asiaa syvemmältä, kun kyse ei ole kenenkään tuomitsemisesta mihinkään. Lapsen testaus tehdään ennen koulua ja kukaan lapsista ei näe muiden testituloksia. Järki voidaan oikein mielellään ottaa mukaan, jos varmasti halutaan motivoida kaikki lapset omilla tasoillaan. Joku osaa ennen koulua kaikenlaista ja joku toinen pitää opettaa osaamaan. On kaikkien, ja varsinkin lasten etu, kun heidät ohjataan suoraan heidän tasoaan vastaavaan luokkaan. Ja on käsittämätöntä, että joku voi nähdä tämän asian ongelmana.

Yritätkö nyt ihan tosissasi sanoa, että kirjoittamasi viestisi oli sävyltään täysin neutraali ja ei ketään tuomitseva? Mistä me tiedämme ensinäkin jo alle 7-vuotiasta lapsista ketkä ovat niitä tulevaisuuden toivoja, jotka ansaitsevat vain parasta ja ketkä ovat niitä, jotka sijoitetaan huonompaan luokkaan? Tehdäänkö lapsille kenties ÄO testi? Tiestitkö muuten että, nuoren lapsen ÄO ei välttämättä ennusta tulevaisuuden suorituskykyä (toisin kuin ennen luultiin) vaan ÄO voi todellakin muuttua teini-iän myötä. Tai kenties ennen kouluikää voidaan ryhmitellä lapset osaamistason mukaan, mutta sekin on hieman epäreilua. Keskivertoälykäs lapsi jonka vanhemmat ovat panostaneet varhaiskasvatukseen pääsee heittämällä paremmalle luokalle ja se kenties älykkäämpi lapsi sitten sinne "mukanamatkustajien" luokalle.

Tutkimusten mukaan oppilailla on muuten taipumus mukautua opettajien odotuksiin. Mikäli opettaja ei odota, että lapsi kykenee mihinkään niin lopputulos usein on juurikin sen mukainen. Jos siis alusta alkaen luodaan luokkia, joiden lähtötaso on matala ja joiden oppilasta puhutaan jäännöseränä joka "oppii omalla tasollaan", niin se on helposti valmis tuomio josta ei sitten enää nousta ylöspäin.

Vierailija
506/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessa havahduin siihen miten vähän meidän kahden lapsettoman kolmekymppisen arjessa on käyttöä monille perustiedoille ja -taidoille. Analogista kelloa ei tule katsottua, toinen seinäkello on pysähtynyt joskus ja toinen on kesäajassa. Seinä- ja paperikalentereita ei ole. Säätiedotuksia emme lue tai katso, puhelimesta tarkistetaan tarvittaessa lämpöasteet ym. Tietokoneelle on kotona hyvin vähän käyttöä, koska kaikki asiat hoituvat puhelimella. Osoitetta ei tarvitse kirjoittaa mihinkään, paperipostia ei tule. Ystävien ja perheenjäsenten kanssa viestiminen tapahtuu yhä useammin kirjoittamisen sijaan kuva- ja ääniviestein, töissä viestitään slackissa, joten sähköpostinkin käyttö on aika vähäistä. Perinteisiä kirjoja  luemme, mutta käytämme myös paljon ääni- ja sähkökirjoja, äänikirjat kuuntelen aina nopeutettuna. Uutiset luetaan puhelimelta, tai itse asiassa usein kuuntelen ne ruudunlukijan avulla. Puhelinta tulee käytettyä paljon ääniohjauksella ("avaa hs", "ajastin 5 min", "soita äiti") ja sivustoja avattua googlen kautta, joten selaimen osoiteriville ei tarvitse kirjoittaa mitään. Viikonpäivillä ei ole juuri merkitystä kun kaikki on auki ja saatavilla 24/7, ei ole eroa arjen ja pyhän välillä. Varmasti tällaisessa arjessa jää helposti opettamatta lapsille monia asioita ellei kiinnitä niihin erityistä huomiota.

Ja oot varmaan jossain duunissa, jonka apinakin osaisi tehdä? No, kaikki muut ei ole, joten monet tiedot ja taidot todellakin tulevat tarpeeseen. Ja mikä on kamalampaa kuin TYHMÄ ja yleistiedoton ihminen!?!

Millä lailla sinä esimerkiksi tarvitset työssäsi analogista kelloa? Millä lailla sinä tarvitset työssäsi omaa osoitettasi? Millä lailla sinä tarvitset työssäsi tietoa ilmansuunnista? Se ei kuitenkaan merkitse että ihminen olisi tyhmä tai yleistiedoton millään tavalla.

T. Vaativalla asiantuntija-alalla oleva väitellyt akateemikko joka ei tarvitse mitään noista työssään.

Akateemikko? Just joo.

Jos olisit väitellyt, tietäisit sanan ”akateemikko” merkityksen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
507/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?

Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.

Eli jos sinulle sanotaan esim. että mene oikeanpuoleisesta ovesta sisään, et tiedä mistä menet? 

Tiedän. Siihen menee vain hetki, muutama sekunti. Joudun tietoisesti miettimään kumpaa kättä käytän kirjoittamiseen. Mutta se ei ole automaatio kuten vaikkapa on oikealtatulevien väistäminen autoillessa.

Muutamalla kirjoittajalla on outo käsitys siitä, ettei joku erota toisistaan oikeaa ja vasenta. Minä kirjoitin numerolla 106 siitä, etten vieläkään osaa kertotaulua. Joudun laskemaan kaiken erikseen, ja kun lasken päässä, saan paljon useammin väärän kuin oikean tuloksen. Laskukaavanikin on niin outo, etten viitsi edes kertoa sitä, koska kukaan ei ole ennenkään uskonut. Vasen ja oikea ovat yhtä mystisen vaikeita; on ihan selvää, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia tai muuta diagnosoitavaa. On vain jokin kalju kohta aivoissa siinä, mihin näiden tiedonmurujen pitäisi kiinnittyä.

"Ulkopuolisille": vasemman ja oikean erottamisessa on vaikeaa nimenomaan se, ettei niiden nimiä muista. Ei ihmisen tarvitse miettiä, että ajanpa tässä nyt oikealla tai että tuo auto tulee oikealta ja sitä pitää väistää; pikkutenavakin oppii tien oikean puolen miettimättä koko ajan sen nimitystä. Useimmiten ylempänä mainittu oikeanpuoleinen ovikin käy jotenkin ilmi asiayhteydestä tai kädenliikkeestä tai vaikka siinä olevasta nimikilvestä. Minulla on ollut tässä asiassa kunnon vaikeuksia kahdentyyppisissä tilanteissa. Ensimmäinen oli 80-luvulla, kun ajo-opettajani teki virheitä vasemmassa ja oikeassa (taitaa olla perinnöllinen juttu) ja keskinäiset ymmärtämisvaikeudet olivat joskus hyvin erikoisia, ja toinen, kun pidin kiertoajeluja turisteille. Minulla oli bussin ikkunassa lunttilappu, mutta se ei auttanut silloin, kun käännyin seisomaan selkä menosuuntaan. Suunnat toki tiesin, mutta nimiä en. Siinä se vaikeus. Minun turistini ovat joskus tuijottaneet tiukasti vasemmalla olevaa peltoaukeaa, kun nähtävyys on sujahtanut ohi niskojen takaa oikealta.

Nyt viisikymppisenä olen pikkuhiljaa päässyt siihen pisteeseen, että suunnat muistuvat mieleen melkein automaattisesti. Outoa kyllä, muistan joko oikean tai vasemman, mutta en heti sitä, kumpi se vastakkainen suunta on. Aivan, ei mitään järkeä. Ilmansuunnat ovat ihan helppoja paitsi yhdessä tapauksessa: kun ajan moottoritietä etelään päin ja joudun kääntymään kehätielle itään, tai länteen. Ei auta yhtään, että olen ajanut saman reitin työssäni satoja kertoja; joko menen ajattelematta vanhasta muistista tai sitten joudun päättelemään kuumeisesti, mikä kyltti vie haluamaani suuntaan.

Lukion matikanopettaja, maailman kannustavin ihminen, otti minut oma-aloitteisesti tukiopetukseen ja optimistisesti selitti, että on tavallaan arvokkaampaa, että joudun laskemaan kertotaulun aina erikseen. Kumpikin tiesimme, että eihän se hyväksi ollut kenellekään, mutta jotenkin sen kanssa piti oppia selviytymään. Ja olenhan minä selviytynyt, koska joitakin asioita osaan huomattavasti keskivertoa paremmin. En esimerkiksi ole oikolukenut tai kovin edes harkinnut tätä kirjoitustani, mutta yrittäkääpäs huviksenne löytää jostain lyönti- tai pilkkuvirhe. ;)

Viimeisen lauseen tai-sanojen edestä puuttuu pilkut. Huomaat sen kun puhut ääneen lauseen.

Tai-sana on yleensä vertaavan sivulauseen edessä ja se näyttää sinun tekstissäsi olevan ongelma muissakin lauseissa.

Oletko ihan varma siitä, että haluat ryhtyä keskustelemaan tästä asiasta? Et nimittäin pärjää kovin pitkälle sillä, että olet joskus kuullut pilkutuksen perussäännöistä.

Vierailija
508/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin.

Mitä? Kokeethan järjestetään luokassa valvotuissa olosuhteissa. Kuinka vaikea on estää oppilasta poistumasta ilman, että tämä jättää ensin koepaperinsa opettajan pöydälle?

Nehän oli jo arvosteltu, mutta niitä ei oltu näytetty vanhemmille allekirjoitusta varten ja pyydetty viemään allekirjoitettuna takaisin.

Eri

No näinhän se näköjään olikin. Vastasin vain tuohon viimeiseen viestiin, enkä lukenut koko keskustelua läpi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
509/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 ongelmaa:

- Ilmiöoppiminen. Lapsi ei vain voi vielä hahmottaa laajoja käsitteitä ja ilmiöitä. Hän pystyy hahmottaamaan ja ottamaan haltuun ensin pieniä, rajattuja ja selkeitä asioita. Niistä kaikista pikkupalikoista rakentuu vahva perusta. Sitten pikku hiljaa iän ja kypsyyden myötä alkaa hahmottaa suurempia ilmiöitä ja asioiden yhteyksiä toisiinsa. Nyt mennään perse edellä puuhun ja vaaditaan jotain, mihin lapsi ei vain vielä ole kypsä ja puhutaan hähmäisistä ilmiöistä, jotka jäävät sitten tyhjiksi ja sisällöttömiksi kun perusta ei ole kunnossa.

- Kirjat ovat nykyään sekavia. Kielten kirjatkin sekavaa sössöä, missä ei ole selkeästi koottuna sanastoja ja kielioppiasioita. Ne ovat hajallaan siellä täällä. Vaikuttaa siltä, että on tärkeämpää, että kirja on hauska ja kivasti kuvitettu kuin että siinä olisi napakasti se, mitä pitää oppia. Joissain tilainteissa vanhempana pitää tehdä selkeä oppimateriaali itse siinä kokeisiin lukiessa ja kuulusteltaessa kun kaikki on kirjassa niin sekavasti esitetty. Puhumattakaan näistä kursseista kun ope viittaa oppimateriaalin osalta wikipediaan ja oppilaalla ei ole mitään kättä pidempää. Siinä sitten tehtiin itse musiikin teoria-aineisto, mistä luettiin lapsen kanssa.

- Ei jakseta toistaa, toistaa ja toistaa. Myös opettajat voivat olla syypäitä tässä. Ei jakseta jankuttaa, kerrata ja kerrata. Se on Tylsää, kun koko ajan pitäisi tulla jotain uutta. Kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys on vähentynyt. Mutta kun esim. laskurutiinin kehittyminen on ihan olennaista matikassa. Se muuttuu automaatioksi, kun tarpeeksi monta kertaa toistaa. Sitten voi keskittyä siihen olennaiseen eli ongelmanratkaisuun ja asian syvälliseen ymmärtämiseen, kun työkalut eli laskurutiinit on ensin kunnossa. Nyt hypitään sinne tänne ja tonne ja lasketaan samaa asiaa viidellä eri tapaa (koska oppimistyylit), joista ei yksikään lopulta muodostu rutiiniksi ja todella uppoa päähän.

- Kirjoihin ei saa tehdä merkintöjä, koska usein kirjoja ei saa omiksi. Ainakin itsellä oli ihan olennaista aikoinaan koulussa, että pystyi alleviivaamaan ja tekemään omia merkintöjä kirjoihin. Minulla on myös vahva visuaalinen muisti ja siinä oli ihan olennaista ne omat merkinnät ja kuvat. Nyt lapsi lukee parikymmentä sivua tasapaksua tekstiä eikä voi tunnistaa ja merkata niitä tärkeitä asioita sieltä. Kaikki pysyy samanarvoisena mössönä. Vaikeuttaa myös oppimisen oppimisesta, kun et opi sitä taktiittaa, että ensin tunnistaa tärkeät asiat -> alleviivaa -> lukee pääasiassa niitä ja muistaa, miten monta asiaa mistäkin aiheesta piti muistaa. Nyt sitä sitten muistetaan hajanaisesti sitä sun tätä.

- Lasten väsymys valvomisen, ylenpalttisen harrastamisen ja digikuormituksen takia. Tunnistan tämän omistakin lapsista, vaikkei vapaa-aikamme edes ole minuuttiaikataulutettua, niin kuin monilla on.

Ongelmiin ratkaisu: Tasotesti ennen koulun alkua ja luokan määrittely taitojen mukaan. Onko se 1. , 2. , tai 3. luokka. On järjetöntä lukita älykkäät lapset samaan luokkaan, kuin mukanamatkustajat. Halutaanko tasapäitä, pakottamalla äly taantuvaksi, vai kannattaisiko tasokokeella saada mahdollisesti maailmaa edistäviä, älykkäitä ihmisiä? Nykyinen järjestelmä on ehdottoman tasapäistävä ja se ei ole kenenkään etu.

Eli jo ennen koulun alkua pitäisi tuomita osa oppilaista "mukanamatkustajiksi". Voin kuvitella minkälaista opetusta näille etukäteen tuomituille luusereille sen jälkeen annetaan: miksi vaivautua, kun eivät he ole niitä maailmaa edistäviä ja älykkäitä ihmisiä kuitenkaan?

Jos nyt viitsisit suoda asialle ajatuksen, havaitsisit, että siinä ei tuomita ketään. Nykysysteemi tuomitsee älykkään lapsen ja ymmärrät kai, että sekin on tuomitsemista?

Jos lapsi on tiedoiltaan ja taidoiltaan kolmasluokkalaisen tasolla, miten hänen sijoittamisensa kolmannelle luokalle on tuomio jollekkin toiselle lapselle?

Opetus pysyy tietenkin muuttumattomana ja sitä aihetta kommenttini ei käsitellyt lainkaan, koska se asia ei kuulu tähän millään tavalla.

Älä näe mörköjä siellä, missä niitä ei ole. Ota huomioon se, että älykäs lapsi turhautuu, kun koulu ei tarjoa hänelle haasteita. Ja kun hänen kehitystään ei oteta huomioon, hänet tuomitaan tylsyyteen.

Ajattele ihan oikeasti asiaa syvemmältä, kun kyse ei ole kenenkään tuomitsemisesta mihinkään. Lapsen testaus tehdään ennen koulua ja kukaan lapsista ei näe muiden testituloksia. Järki voidaan oikein mielellään ottaa mukaan, jos varmasti halutaan motivoida kaikki lapset omilla tasoillaan. Joku osaa ennen koulua kaikenlaista ja joku toinen pitää opettaa osaamaan. On kaikkien, ja varsinkin lasten etu, kun heidät ohjataan suoraan heidän tasoaan vastaavaan luokkaan. Ja on käsittämätöntä, että joku voi nähdä tämän asian ongelmana.

Yritätkö nyt ihan tosissasi sanoa, että kirjoittamasi viestisi oli sävyltään täysin neutraali ja ei ketään tuomitseva? Mistä me tiedämme ensinäkin jo alle 7-vuotiasta lapsista ketkä ovat niitä tulevaisuuden toivoja, jotka ansaitsevat vain parasta ja ketkä ovat niitä, jotka sijoitetaan huonompaan luokkaan? Tehdäänkö lapsille kenties ÄO testi? Tiestitkö muuten että, nuoren lapsen ÄO ei välttämättä ennusta tulevaisuuden suorituskykyä (toisin kuin ennen luultiin) vaan ÄO voi todellakin muuttua teini-iän myötä. Tai kenties ennen kouluikää voidaan ryhmitellä lapset osaamistason mukaan, mutta sekin on hieman epäreilua. Keskivertoälykäs lapsi jonka vanhemmat ovat panostaneet varhaiskasvatukseen pääsee heittämällä paremmalle luokalle ja se kenties älykkäämpi lapsi sitten sinne "mukanamatkustajien" luokalle.

Tutkimusten mukaan oppilailla on muuten taipumus mukautua opettajien odotuksiin. Mikäli opettaja ei odota, että lapsi kykenee mihinkään niin lopputulos usein on juurikin sen mukainen. Jos siis alusta alkaen luodaan luokkia, joiden lähtötaso on matala ja joiden oppilasta puhutaan jäännöseränä joka "oppii omalla tasollaan", niin se on helposti valmis tuomio josta ei sitten enää nousta ylöspäin.

Eli olet valmis tuomitsemaan älykkään lapsen. ÄO on yksi asia. Toinen, relevantti asia, on lukutaito. Kolmas, relevantti asia, on matematiikan taito.

Sinun ongelmasi on kyvyttömyys ajatella loogisesti ja sinä haluat tasapäistää kaikki, mutta olet väärässä. Sinä et taivu järjen ääneen, sinä olet tasapäisyyttä puolustava tasapää, mutta me kaikki emme ole kaltaisiasi, onneksi.

Vierailija
510/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Somen ja puhelinten syytä että nykyään ei osata keskittyä mihinkään kahta sekuntia pidempään. Vihaan puhelimia ja jotain helvetin tiktokia.

vanhemmat voi ja pitää puuttua pelaamiseen, eli jos ei uskota niin pelit ja vehkeet samaten puhelin naftaliiniin joksikin aikaa. Eikä osteta niitä mopoja ellei tule koulumenestystä siis omaa tasoa . 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
511/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.

Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?

Opetan englantia ja ruotsia ja myös minä törmään tähän joka vuosi yläkoululaisten kanssa. Vaikea on osata kuukaudet vieraalla kielellä kun ei pysty edes suomeksi luettelemaan kuukausia järjestyksessä. Toki on siis enemmän niitä oppilaita jotka osaavat mutta yhä enenevässä määrin niitä jotka ei osaa. Joka luokassa on myös vähintään yksi joka ei osaa lukea kellotaulua. Digitaalista kelloa ymmärtävät joten kuten mutta kellotaulu on täyttä hepreaa heille. Tarvisivat enemmän tukea mutta kun kunnan resurssit on mitkä on niin tyhjästä on vähän vaikea ottaa lisää erityisopettajan tukea.

Tää kellotaulun osaamattomuus on kyllä tosi hullua! Luulin että oli yksittäistapaus eka kerta kun multa tuli parikymppinen jätkä kysymään töissäni et mitä kello on ja kun osoitin vieressä olevaa isoa kelloa niin sano et niin mitä se on, en osaa lukea tollasta... Oikeasti häiritsevää ett ä voi päästä peruskoulusta läpi ilman että osaa kellon...

Mitähän keksitään korvaamaan ajokorttitarkastusten kellotaulun piirtäminen? Jotain on kehiteltävä, koska muuten nykynuoret diagnosoidaan dementikoiksi heti, kun on ensimmäisen ajolääkärintarkastuksen aika. Piirretäänkö älypuhelimen nappuloiden paikkoja?

Vierailija
512/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?

Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.

Eli jos sinulle sanotaan esim. että mene oikeanpuoleisesta ovesta sisään, et tiedä mistä menet? 

Tiedän. Siihen menee vain hetki, muutama sekunti. Joudun tietoisesti miettimään kumpaa kättä käytän kirjoittamiseen. Mutta se ei ole automaatio kuten vaikkapa on oikealtatulevien väistäminen autoillessa.

Muutamalla kirjoittajalla on outo käsitys siitä, ettei joku erota toisistaan oikeaa ja vasenta. Minä kirjoitin numerolla 106 siitä, etten vieläkään osaa kertotaulua. Joudun laskemaan kaiken erikseen, ja kun lasken päässä, saan paljon useammin väärän kuin oikean tuloksen. Laskukaavanikin on niin outo, etten viitsi edes kertoa sitä, koska kukaan ei ole ennenkään uskonut. Vasen ja oikea ovat yhtä mystisen vaikeita; on ihan selvää, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia tai muuta diagnosoitavaa. On vain jokin kalju kohta aivoissa siinä, mihin näiden tiedonmurujen pitäisi kiinnittyä.

"Ulkopuolisille": vasemman ja oikean erottamisessa on vaikeaa nimenomaan se, ettei niiden nimiä muista. Ei ihmisen tarvitse miettiä, että ajanpa tässä nyt oikealla tai että tuo auto tulee oikealta ja sitä pitää väistää; pikkutenavakin oppii tien oikean puolen miettimättä koko ajan sen nimitystä. Useimmiten ylempänä mainittu oikeanpuoleinen ovikin käy jotenkin ilmi asiayhteydestä tai kädenliikkeestä tai vaikka siinä olevasta nimikilvestä. Minulla on ollut tässä asiassa kunnon vaikeuksia kahdentyyppisissä tilanteissa. Ensimmäinen oli 80-luvulla, kun ajo-opettajani teki virheitä vasemmassa ja oikeassa (taitaa olla perinnöllinen juttu) ja keskinäiset ymmärtämisvaikeudet olivat joskus hyvin erikoisia, ja toinen, kun pidin kiertoajeluja turisteille. Minulla oli bussin ikkunassa lunttilappu, mutta se ei auttanut silloin, kun käännyin seisomaan selkä menosuuntaan. Suunnat toki tiesin, mutta nimiä en. Siinä se vaikeus. Minun turistini ovat joskus tuijottaneet tiukasti vasemmalla olevaa peltoaukeaa, kun nähtävyys on sujahtanut ohi niskojen takaa oikealta.

Nyt viisikymppisenä olen pikkuhiljaa päässyt siihen pisteeseen, että suunnat muistuvat mieleen melkein automaattisesti. Outoa kyllä, muistan joko oikean tai vasemman, mutta en heti sitä, kumpi se vastakkainen suunta on. Aivan, ei mitään järkeä. Ilmansuunnat ovat ihan helppoja paitsi yhdessä tapauksessa: kun ajan moottoritietä etelään päin ja joudun kääntymään kehätielle itään, tai länteen. Ei auta yhtään, että olen ajanut saman reitin työssäni satoja kertoja; joko menen ajattelematta vanhasta muistista tai sitten joudun päättelemään kuumeisesti, mikä kyltti vie haluamaani suuntaan.

Lukion matikanopettaja, maailman kannustavin ihminen, otti minut oma-aloitteisesti tukiopetukseen ja optimistisesti selitti, että on tavallaan arvokkaampaa, että joudun laskemaan kertotaulun aina erikseen. Kumpikin tiesimme, että eihän se hyväksi ollut kenellekään, mutta jotenkin sen kanssa piti oppia selviytymään. Ja olenhan minä selviytynyt, koska joitakin asioita osaan huomattavasti keskivertoa paremmin. En esimerkiksi ole oikolukenut tai kovin edes harkinnut tätä kirjoitustani, mutta yrittäkääpäs huviksenne löytää jostain lyönti- tai pilkkuvirhe. ;)

Viimeisen lauseen tai-sanojen edestä puuttuu pilkut. Huomaat sen kun puhut ääneen lauseen.

Tai-sana on yleensä vertaavan sivulauseen edessä ja se näyttää sinun tekstissäsi olevan ongelma muissakin lauseissa.

Oletko ihan varma siitä, että haluat ryhtyä keskustelemaan tästä asiasta? Et nimittäin pärjää kovin pitkälle sillä, että olet joskus kuullut pilkutuksen perussäännöistä.

Olen varma ja itsestäänselvyyksistä ei tarvitse keskustella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
513/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin.

Mitä? Kokeethan järjestetään luokassa valvotuissa olosuhteissa. Kuinka vaikea on estää oppilasta poistumasta ilman, että tämä jättää ensin koepaperinsa opettajan pöydälle?

Nehän oli jo arvosteltu, mutta niitä ei oltu näytetty vanhemmille allekirjoitusta varten ja pyydetty viemään allekirjoitettuna takaisin.

Eri

Miksi pitäisi? Mun yläkoululaisella tulee kaikki koenumerot wilmaan ja kuittaan ne sieltä.

Vierailija
514/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.

Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?

Opetan englantia ja ruotsia ja myös minä törmään tähän joka vuosi yläkoululaisten kanssa. Vaikea on osata kuukaudet vieraalla kielellä kun ei pysty edes suomeksi luettelemaan kuukausia järjestyksessä. Toki on siis enemmän niitä oppilaita jotka osaavat mutta yhä enenevässä määrin niitä jotka ei osaa. Joka luokassa on myös vähintään yksi joka ei osaa lukea kellotaulua. Digitaalista kelloa ymmärtävät joten kuten mutta kellotaulu on täyttä hepreaa heille. Tarvisivat enemmän tukea mutta kun kunnan resurssit on mitkä on niin tyhjästä on vähän vaikea ottaa lisää erityisopettajan tukea.

Tää kellotaulun osaamattomuus on kyllä tosi hullua! Luulin että oli yksittäistapaus eka kerta kun multa tuli parikymppinen jätkä kysymään töissäni et mitä kello on ja kun osoitin vieressä olevaa isoa kelloa niin sano et niin mitä se on, en osaa lukea tollasta... Oikeasti häiritsevää ett ä voi päästä peruskoulusta läpi ilman että osaa kellon...

Mitähän keksitään korvaamaan ajokorttitarkastusten kellotaulun piirtäminen? Jotain on kehiteltävä, koska muuten nykynuoret diagnosoidaan dementikoiksi heti, kun on ensimmäisen ajolääkärintarkastuksen aika. Piirretäänkö älypuhelimen nappuloiden paikkoja?

Olen 50-vuotias ja mulla olisi hankaluuksia piirtää kellotaulu ja siihen tietty kellonaika. Osaan kyllä katsoa kellotaulusta ajan, mutta jos sanotaan, että piirrä kellotaulu joka on ajassa 32 minuuttia yli kolme niin joudun miettimään tovin miten viisarit menee. Olen aina joutunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
515/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 ongelmaa:

- Ilmiöoppiminen. Lapsi ei vain voi vielä hahmottaa laajoja käsitteitä ja ilmiöitä. Hän pystyy hahmottaamaan ja ottamaan haltuun ensin pieniä, rajattuja ja selkeitä asioita. Niistä kaikista pikkupalikoista rakentuu vahva perusta. Sitten pikku hiljaa iän ja kypsyyden myötä alkaa hahmottaa suurempia ilmiöitä ja asioiden yhteyksiä toisiinsa. Nyt mennään perse edellä puuhun ja vaaditaan jotain, mihin lapsi ei vain vielä ole kypsä ja puhutaan hähmäisistä ilmiöistä, jotka jäävät sitten tyhjiksi ja sisällöttömiksi kun perusta ei ole kunnossa.

- Kirjat ovat nykyään sekavia. Kielten kirjatkin sekavaa sössöä, missä ei ole selkeästi koottuna sanastoja ja kielioppiasioita. Ne ovat hajallaan siellä täällä. Vaikuttaa siltä, että on tärkeämpää, että kirja on hauska ja kivasti kuvitettu kuin että siinä olisi napakasti se, mitä pitää oppia. Joissain tilainteissa vanhempana pitää tehdä selkeä oppimateriaali itse siinä kokeisiin lukiessa ja kuulusteltaessa kun kaikki on kirjassa niin sekavasti esitetty. Puhumattakaan näistä kursseista kun ope viittaa oppimateriaalin osalta wikipediaan ja oppilaalla ei ole mitään kättä pidempää. Siinä sitten tehtiin itse musiikin teoria-aineisto, mistä luettiin lapsen kanssa.

- Ei jakseta toistaa, toistaa ja toistaa. Myös opettajat voivat olla syypäitä tässä. Ei jakseta jankuttaa, kerrata ja kerrata. Se on Tylsää, kun koko ajan pitäisi tulla jotain uutta. Kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys on vähentynyt. Mutta kun esim. laskurutiinin kehittyminen on ihan olennaista matikassa. Se muuttuu automaatioksi, kun tarpeeksi monta kertaa toistaa. Sitten voi keskittyä siihen olennaiseen eli ongelmanratkaisuun ja asian syvälliseen ymmärtämiseen, kun työkalut eli laskurutiinit on ensin kunnossa. Nyt hypitään sinne tänne ja tonne ja lasketaan samaa asiaa viidellä eri tapaa (koska oppimistyylit), joista ei yksikään lopulta muodostu rutiiniksi ja todella uppoa päähän.

- Kirjoihin ei saa tehdä merkintöjä, koska usein kirjoja ei saa omiksi. Ainakin itsellä oli ihan olennaista aikoinaan koulussa, että pystyi alleviivaamaan ja tekemään omia merkintöjä kirjoihin. Minulla on myös vahva visuaalinen muisti ja siinä oli ihan olennaista ne omat merkinnät ja kuvat. Nyt lapsi lukee parikymmentä sivua tasapaksua tekstiä eikä voi tunnistaa ja merkata niitä tärkeitä asioita sieltä. Kaikki pysyy samanarvoisena mössönä. Vaikeuttaa myös oppimisen oppimisesta, kun et opi sitä taktiittaa, että ensin tunnistaa tärkeät asiat -> alleviivaa -> lukee pääasiassa niitä ja muistaa, miten monta asiaa mistäkin aiheesta piti muistaa. Nyt sitä sitten muistetaan hajanaisesti sitä sun tätä.

- Lasten väsymys valvomisen, ylenpalttisen harrastamisen ja digikuormituksen takia. Tunnistan tämän omistakin lapsista, vaikkei vapaa-aikamme edes ole minuuttiaikataulutettua, niin kuin monilla on.

Ongelmiin ratkaisu: Tasotesti ennen koulun alkua ja luokan määrittely taitojen mukaan. Onko se 1. , 2. , tai 3. luokka. On järjetöntä lukita älykkäät lapset samaan luokkaan, kuin mukanamatkustajat. Halutaanko tasapäitä, pakottamalla äly taantuvaksi, vai kannattaisiko tasokokeella saada mahdollisesti maailmaa edistäviä, älykkäitä ihmisiä? Nykyinen järjestelmä on ehdottoman tasapäistävä ja se ei ole kenenkään etu.

Eli jo ennen koulun alkua pitäisi tuomita osa oppilaista "mukanamatkustajiksi". Voin kuvitella minkälaista opetusta näille etukäteen tuomituille luusereille sen jälkeen annetaan: miksi vaivautua, kun eivät he ole niitä maailmaa edistäviä ja älykkäitä ihmisiä kuitenkaan?

Jos nyt viitsisit suoda asialle ajatuksen, havaitsisit, että siinä ei tuomita ketään. Nykysysteemi tuomitsee älykkään lapsen ja ymmärrät kai, että sekin on tuomitsemista?

Jos lapsi on tiedoiltaan ja taidoiltaan kolmasluokkalaisen tasolla, miten hänen sijoittamisensa kolmannelle luokalle on tuomio jollekkin toiselle lapselle?

Opetus pysyy tietenkin muuttumattomana ja sitä aihetta kommenttini ei käsitellyt lainkaan, koska se asia ei kuulu tähän millään tavalla.

Älä näe mörköjä siellä, missä niitä ei ole. Ota huomioon se, että älykäs lapsi turhautuu, kun koulu ei tarjoa hänelle haasteita. Ja kun hänen kehitystään ei oteta huomioon, hänet tuomitaan tylsyyteen.

Ajattele ihan oikeasti asiaa syvemmältä, kun kyse ei ole kenenkään tuomitsemisesta mihinkään. Lapsen testaus tehdään ennen koulua ja kukaan lapsista ei näe muiden testituloksia. Järki voidaan oikein mielellään ottaa mukaan, jos varmasti halutaan motivoida kaikki lapset omilla tasoillaan. Joku osaa ennen koulua kaikenlaista ja joku toinen pitää opettaa osaamaan. On kaikkien, ja varsinkin lasten etu, kun heidät ohjataan suoraan heidän tasoaan vastaavaan luokkaan. Ja on käsittämätöntä, että joku voi nähdä tämän asian ongelmana.

Yritätkö nyt ihan tosissasi sanoa, että kirjoittamasi viestisi oli sävyltään täysin neutraali ja ei ketään tuomitseva? Mistä me tiedämme ensinäkin jo alle 7-vuotiasta lapsista ketkä ovat niitä tulevaisuuden toivoja, jotka ansaitsevat vain parasta ja ketkä ovat niitä, jotka sijoitetaan huonompaan luokkaan? Tehdäänkö lapsille kenties ÄO testi? Tiestitkö muuten että, nuoren lapsen ÄO ei välttämättä ennusta tulevaisuuden suorituskykyä (toisin kuin ennen luultiin) vaan ÄO voi todellakin muuttua teini-iän myötä. Tai kenties ennen kouluikää voidaan ryhmitellä lapset osaamistason mukaan, mutta sekin on hieman epäreilua. Keskivertoälykäs lapsi jonka vanhemmat ovat panostaneet varhaiskasvatukseen pääsee heittämällä paremmalle luokalle ja se kenties älykkäämpi lapsi sitten sinne "mukanamatkustajien" luokalle.

Tutkimusten mukaan oppilailla on muuten taipumus mukautua opettajien odotuksiin. Mikäli opettaja ei odota, että lapsi kykenee mihinkään niin lopputulos usein on juurikin sen mukainen. Jos siis alusta alkaen luodaan luokkia, joiden lähtötaso on matala ja joiden oppilasta puhutaan jäännöseränä joka "oppii omalla tasollaan", niin se on helposti valmis tuomio josta ei sitten enää nousta ylöspäin.

Eli olet valmis tuomitsemaan älykkään lapsen. ÄO on yksi asia. Toinen, relevantti asia, on lukutaito. Kolmas, relevantti asia, on matematiikan taito.

Sinun ongelmasi on kyvyttömyys ajatella loogisesti ja sinä haluat tasapäistää kaikki, mutta olet väärässä. Sinä et taivu järjen ääneen, sinä olet tasapäisyyttä puolustava tasapää, mutta me kaikki emme ole kaltaisiasi, onneksi.

Voisitko loogisena ihmisenä vastata siihen kysymykseen, eli mistä tiedämme ketkä ovat niitä lapsia joihin kannattaa panostaa ja keihin ei? Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että älykkäille ja motivoituneille lapsille pitää löytää koulussa mielekästä tekemistä, mikäli tavallinen koulumateriaali ei ole heille tarpeeksi haastavaa. En siis ole tuomitsemassa älykkäitä lapsia mihinkään enkä usko, että tällaisia jakoja menestyjiin ja älykkäisiin voidaan tehdä pikkulapsissa. Ensinäkin pienillä lapsilla on huomattavia eroja ihan henkisessä kypsyydessä jotka tasoittuvat iän mukana, ja toisekseen myös motivaatio on huomattava tekijä koulumenestyksessä. Älykäs lapsi voi olla monestakin syystä alisuoriutuja, ja se on juuri tuo sinun mallisi joka tuomitsisi tällaisen lapsen.

516/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luokanopettajan ammatti ei kuulosta nykyään yhtään houkuttelevalta.

Vierailija
517/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin.

Mitä? Kokeethan järjestetään luokassa valvotuissa olosuhteissa. Kuinka vaikea on estää oppilasta poistumasta ilman, että tämä jättää ensin koepaperinsa opettajan pöydälle?

Oletko lukutaitoinen? Miten tulkitset seuraavan tekstin; Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Opettaja lähettää kokeet vanhemmille näytettäväksi ja ne pitäisi palauttaa kouluun vanhempien allekirjoituksella varustettuna.

Kannattaisiko mennä takaisin kouluun?

Mun laitteen näytöllä näkyi vain tuo viimeinen osa tekstiä "Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin."

Kommentoin siis sitä tekstiä, jonka luin.

Vierailija
518/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?

Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.

Eli jos sinulle sanotaan esim. että mene oikeanpuoleisesta ovesta sisään, et tiedä mistä menet? 

Tiedän. Siihen menee vain hetki, muutama sekunti. Joudun tietoisesti miettimään kumpaa kättä käytän kirjoittamiseen. Mutta se ei ole automaatio kuten vaikkapa on oikealtatulevien väistäminen autoillessa.

Muutamalla kirjoittajalla on outo käsitys siitä, ettei joku erota toisistaan oikeaa ja vasenta. Minä kirjoitin numerolla 106 siitä, etten vieläkään osaa kertotaulua. Joudun laskemaan kaiken erikseen, ja kun lasken päässä, saan paljon useammin väärän kuin oikean tuloksen. Laskukaavanikin on niin outo, etten viitsi edes kertoa sitä, koska kukaan ei ole ennenkään uskonut. Vasen ja oikea ovat yhtä mystisen vaikeita; on ihan selvää, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia tai muuta diagnosoitavaa. On vain jokin kalju kohta aivoissa siinä, mihin näiden tiedonmurujen pitäisi kiinnittyä.

"Ulkopuolisille": vasemman ja oikean erottamisessa on vaikeaa nimenomaan se, ettei niiden nimiä muista. Ei ihmisen tarvitse miettiä, että ajanpa tässä nyt oikealla tai että tuo auto tulee oikealta ja sitä pitää väistää; pikkutenavakin oppii tien oikean puolen miettimättä koko ajan sen nimitystä. Useimmiten ylempänä mainittu oikeanpuoleinen ovikin käy jotenkin ilmi asiayhteydestä tai kädenliikkeestä tai vaikka siinä olevasta nimikilvestä. Minulla on ollut tässä asiassa kunnon vaikeuksia kahdentyyppisissä tilanteissa. Ensimmäinen oli 80-luvulla, kun ajo-opettajani teki virheitä vasemmassa ja oikeassa (taitaa olla perinnöllinen juttu) ja keskinäiset ymmärtämisvaikeudet olivat joskus hyvin erikoisia, ja toinen, kun pidin kiertoajeluja turisteille. Minulla oli bussin ikkunassa lunttilappu, mutta se ei auttanut silloin, kun käännyin seisomaan selkä menosuuntaan. Suunnat toki tiesin, mutta nimiä en. Siinä se vaikeus. Minun turistini ovat joskus tuijottaneet tiukasti vasemmalla olevaa peltoaukeaa, kun nähtävyys on sujahtanut ohi niskojen takaa oikealta.

Nyt viisikymppisenä olen pikkuhiljaa päässyt siihen pisteeseen, että suunnat muistuvat mieleen melkein automaattisesti. Outoa kyllä, muistan joko oikean tai vasemman, mutta en heti sitä, kumpi se vastakkainen suunta on. Aivan, ei mitään järkeä. Ilmansuunnat ovat ihan helppoja paitsi yhdessä tapauksessa: kun ajan moottoritietä etelään päin ja joudun kääntymään kehätielle itään tai länteen. Ei auta yhtään, että olen ajanut saman reitin työssäni satoja kertoja; joko menen ajattelematta vanhasta muistista tai sitten joudun päättelemään kuumeisesti, mikä kyltti vie haluamaani suuntaan.

Lukion matikanopettaja, maailman kannustavin ihminen, otti minut oma-aloitteisesti tukiopetukseen ja optimistisesti selitti, että on tavallaan arvokkaampaa, että joudun laskemaan kertotaulun aina erikseen. Kumpikin tiesimme, että eihän se hyväksi ollut kenellekään, mutta jotenkin sen kanssa piti oppia selviytymään. Ja olenhan minä selviytynyt, koska joitakin asioita osaan huomattavasti keskivertoa paremmin. En esimerkiksi ole oikolukenut tai kovin edes harkinnut tätä kirjoitustani, mutta yrittäkääpäs huviksenne löytää jostain lyönti- tai pilkkuvirhe. ;)

Motarilla lukee kuitenkin lukee aina kaupunki jonne päin mennään siinä samassa yhteydessä kun pitää valita liittymää, joten osaan päätellä sen perusteella mihin suuntaan tarvitsee mennä.

Niin lukee. Siinä vaiheessa, kun olen vastoin parempaa harkintaani kiinnittänyt huomiota ilmansuuntiin ja sotkenut sillä ajatukseni, kaupunginosien nimillä ei välttämättä ole enää vaikutusta. Viimeisin täydellinen ajatusjumi sattui tänä syksynä, kun ajoin pimeällä Tuusulanväylää pohjoiseen tarkoituksenani ajaa Kehä ykköstä itään päin. Olin jo miettinyt reitin valmiiksi, kun tienviitta "MALMI" sekoitti ajatukseni pahanpäiväisesti. Hetkeen en tajunnut, oliko Malmi minusta katsottuna idässä vai lännessä, ja unohdin, olinko ajamassa itään vai länteen. En muuten edes ollut menossa Malmille. Ajoin sitten suoraan eteenpäin ja koukkasin Kehä kolmoselta oikeaan suuntaan. Ani harvoin olen ajanut väärään suuntaan tämän älyhäiriön vuoksi, mutta kerroinpa tämän nyt esimerkkinä siitä, miten kummallisesta ilmiöstä on kyse muuten ihan normaaleissa aivoissa.

Vierailija
519/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää kellotaulun osaamattomuus on kyllä tosi hullua! Luulin että oli yksittäistapaus eka kerta kun multa tuli parikymppinen jätkä kysymään töissäni et mitä kello on ja kun osoitin vieressä olevaa isoa kelloa niin sano et niin mitä se on, en osaa lukea tollasta... Oikeasti häiritsevää ett ä voi päästä peruskoulusta läpi ilman että osaa kellon...

Kellotaulun ymmärtämisen ongelmat ovat myös yleisiä dyskalkuliasta kärsivillä. Pikkusiskoni, nykyään jo parikymppinen opiskelija, ei koskaan oppinut lukemaan kellotaulua. Yritettiin kyllä, äiti ja mummo pänttäsivät kelloa ja matikkaa siskon kanssa illat pitkät, vuodesta toiseen, mutta hän ei vaan näe kelloa samalla tavalla kuin me muut. Myös esim. varteista puhuminen tuottaa hänelle haasteita, joutuu aina miettimään että vartti eli 15 min eli 00.15, ennen kuin tajuaa. Varmaan samantyyppinen juttu kuin se, että jotkut eivät aikuisiälläkään erota oikeaa ja vasenta.

Vierailija
520/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en kyllä usko, ettei osattaisi 13-vuotiaana ilmansuuntia, oikeaa ja vasenta jne. WTF

Olen tavannut monia aikuisia, jotka eivät osaa oikeaa ja vasenta. Olen saanut tietää sen ollessani itse lapsi. Aikuisille ihmiset tuskin uskaltavat kertoa noin noloa asiaa.

Uskoisin että kyseessä on tietty lukihäiriön muoto josta puhutaan, eli länsi ja itä sekä oikea ja vasen eivät hahmotu samalla tavalla automaattisesti kuin esim etelä ja pohjoinen.

Oikean ja vasemman erottamisen vaikeus on ihan eri asia kuin ilmansuuntien. Ilmansuunnat ovat absoluuttisia, mutta oikea ja vasen suhteellisia. Tuota selitettiin jossain dokkarissa ja se liittyy siihen, että joidenkin on paljon helpompi hahmottaa maailmaa ikäänkuin kiinteiden maamerkkien avulla ja toisten suhteessa itseensä. 

t. itselläni on huomattavia vaikeuksia erottaa oikea ja vasen, muttei ilmansuuntia