Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Surullinen ope: oppilaiden taidot ja osaaminen laskevat vuosi vuodelta.

Vierailija
12.12.2020 |

Olen käyttänyt tämän lauantain ja eilisen illan kokeiden ja suoritusten korjaamiseen. Alan vaipua epätoivoon oppialiden suoritusten kanssa. Olen pitänyt lähes identtisen kokeen (tehtävätyyppi pysyy samana, mutta aihetta varioidaan) jo useamman vuoden ajan. Saadut arvosanat ovat pudonneet koko ajan. Nyt luokan parhaat saivat enää seiskan. Opetussuunnitelma ja sen vaatimukset ovat pysyneet samana. Kuitenkin peruskoulun jälkeen näiltä nuorilta tullaan vaatimaan osaamista enemmän kuin koskaan ennen.

Joka syksy yhä suurempi osa oppilaista ei osaa yläkouluun tullessaan viikonpäiviä, ilmansuuntia, kuukausia tai erota oikeata ja vasempaa. Osa oppilaista ei ole koskaan tehnyt läksyjä tai kerrannut kokeeseen. Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.

Onneksi tämä sylissä kiehnäävä kissa lohduttaa... Ja ennen kuin kukaan käy valittamaan, myös aineenopettajalla voi olla lukivaikeus. Se ei vaikuta opetuksen laatuun.

Kommentit (805)

Vierailija
481/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kauan kun Hesarin yleisöosastolla joku vastusti sitä, että lapset joutuvat opettelemaan kertotaulua ulkoa.

Muistan. Ja kyseessä oli vielä joku koulutettu ihminen.

joku humanisti

Vierailija
482/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksesta ....

Yläkoulun asta-palavereista on tullut ohjeita aineenopettajille, että oppilaalta ei saa kysyä mitään, joitakin ei saa katsoa tai mennä liian lähelle, kerrotaan että missä oppilaan pitää istua luokassa (oppilaan valitsema paikka) ja keitä kavereita siinä vieressä pitää olla. Läksyjä ei saa tarkistaa tietyiltä oppilailta koska ahdistuivat. Kokeet tehdään erikseen jossain sillä koetilanne ahdistaa

Ei oikeesti voi olla totta... Kuka noita ohjeita/määräyksiä opettajille oikein jakelee??

Asta-palaverissa on läsnä oppilas, huoltaja, usein luokanvalvoja, saatta olla myös laaja-alainen erityisope, opo. Ja sitten joku, joka ei ole opettaja, eli voi olla terveydenhoitaja, kuraattori, psyk.sh, nuorisotyöntekijä. Siellä sovitaan tukitoimista oppilaan auttamiseksi ja luokanvalvoja saa usein tehtäväksi infota oppilasta opettavia aineenopettajia. Tälläisiä toimenpiteitä sieltä on annettu ohjeeksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
483/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakaan lukiossa ei vaadita enemmän osaamista kuin koskaan ennen. Päinvastoin, kyllä tämä sama ilmiö näkyy sielläkin. Ja mikä hankalinta, nykyajan lukiolaisilta ei saa edes vaatia mitään, koska he ahdistuvat siitä. Nuoret ovat tänä päivänä todella ahdistuneita. Ei heitä päin saa edes katsoa, saati että heiltä kysyisi jotain tunnilla. Ei voi, koska he ahdistuvat sellaisesta.

Ihan sama nälkyy jo yliopistotasollakin. Opiskelelen itse alaa, jossa opetussuunnitelmaakin on jo helpotettu. Tuntuu, että koko ajan pitää varoa sitä, etteivät opiskelijat ahdistu, eikä enää uskalleta vaatia niin paljon osaamista kuin ennen. Sääli.

 

Ennen opiskeltiin joku 10 vuotta ja nykyään sama pitää pusertaa 4 vuoteen ja ehtiä hankkimaan työkokemusta.

Vierailija
484/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulutusvienti on tärkeämpi kuin mikään muu: ulkomaan päivärahat kai?

Vierailija
485/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 ongelmaa:

- Ilmiöoppiminen. Lapsi ei vain voi vielä hahmottaa laajoja käsitteitä ja ilmiöitä. Hän pystyy hahmottaamaan ja ottamaan haltuun ensin pieniä, rajattuja ja selkeitä asioita. Niistä kaikista pikkupalikoista rakentuu vahva perusta. Sitten pikku hiljaa iän ja kypsyyden myötä alkaa hahmottaa suurempia ilmiöitä ja asioiden yhteyksiä toisiinsa. Nyt mennään perse edellä puuhun ja vaaditaan jotain, mihin lapsi ei vain vielä ole kypsä ja puhutaan hähmäisistä ilmiöistä, jotka jäävät sitten tyhjiksi ja sisällöttömiksi kun perusta ei ole kunnossa.

- Kirjat ovat nykyään sekavia. Kielten kirjatkin sekavaa sössöä, missä ei ole selkeästi koottuna sanastoja ja kielioppiasioita. Ne ovat hajallaan siellä täällä. Vaikuttaa siltä, että on tärkeämpää, että kirja on hauska ja kivasti kuvitettu kuin että siinä olisi napakasti se, mitä pitää oppia. Joissain tilainteissa vanhempana pitää tehdä selkeä oppimateriaali itse siinä kokeisiin lukiessa ja kuulusteltaessa kun kaikki on kirjassa niin sekavasti esitetty. Puhumattakaan näistä kursseista kun ope viittaa oppimateriaalin osalta wikipediaan ja oppilaalla ei ole mitään kättä pidempää. Siinä sitten tehtiin itse musiikin teoria-aineisto, mistä luettiin lapsen kanssa.

- Ei jakseta toistaa, toistaa ja toistaa. Myös opettajat voivat olla syypäitä tässä. Ei jakseta jankuttaa, kerrata ja kerrata. Se on Tylsää, kun koko ajan pitäisi tulla jotain uutta. Kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys on vähentynyt. Mutta kun esim. laskurutiinin kehittyminen on ihan olennaista matikassa. Se muuttuu automaatioksi, kun tarpeeksi monta kertaa toistaa. Sitten voi keskittyä siihen olennaiseen eli ongelmanratkaisuun ja asian syvälliseen ymmärtämiseen, kun työkalut eli laskurutiinit on ensin kunnossa. Nyt hypitään sinne tänne ja tonne ja lasketaan samaa asiaa viidellä eri tapaa (koska oppimistyylit), joista ei yksikään lopulta muodostu rutiiniksi ja todella uppoa päähän.

- Kirjoihin ei saa tehdä merkintöjä, koska usein kirjoja ei saa omiksi. Ainakin itsellä oli ihan olennaista aikoinaan koulussa, että pystyi alleviivaamaan ja tekemään omia merkintöjä kirjoihin. Minulla on myös vahva visuaalinen muisti ja siinä oli ihan olennaista ne omat merkinnät ja kuvat. Nyt lapsi lukee parikymmentä sivua tasapaksua tekstiä eikä voi tunnistaa ja merkata niitä tärkeitä asioita sieltä. Kaikki pysyy samanarvoisena mössönä. Vaikeuttaa myös oppimisen oppimisesta, kun et opi sitä taktiittaa, että ensin tunnistaa tärkeät asiat -> alleviivaa -> lukee pääasiassa niitä ja muistaa, miten monta asiaa mistäkin aiheesta piti muistaa. Nyt sitä sitten muistetaan hajanaisesti sitä sun tätä.

- Lasten väsymys valvomisen, ylenpalttisen harrastamisen ja digikuormituksen takia. Tunnistan tämän omistakin lapsista, vaikkei vapaa-aikamme edes ole minuuttiaikataulutettua, niin kuin monilla on.

Ongelmiin ratkaisu: Tasotesti ennen koulun alkua ja luokan määrittely taitojen mukaan. Onko se 1. , 2. , tai 3. luokka. On järjetöntä lukita älykkäät lapset samaan luokkaan, kuin mukanamatkustajat. Halutaanko tasapäitä, pakottamalla äly taantuvaksi, vai kannattaisiko tasokokeella saada mahdollisesti maailmaa edistäviä, älykkäitä ihmisiä? Nykyinen järjestelmä on ehdottoman tasapäistävä ja se ei ole kenenkään etu.

Eli jo ennen koulun alkua pitäisi tuomita osa oppilaista "mukanamatkustajiksi". Voin kuvitella minkälaista opetusta näille etukäteen tuomituille luusereille sen jälkeen annetaan: miksi vaivautua, kun eivät he ole niitä maailmaa edistäviä ja älykkäitä ihmisiä kuitenkaan?

Jos nyt viitsisit suoda asialle ajatuksen, havaitsisit, että siinä ei tuomita ketään. Nykysysteemi tuomitsee älykkään lapsen ja ymmärrät kai, että sekin on tuomitsemista?

Jos lapsi on tiedoiltaan ja taidoiltaan kolmasluokkalaisen tasolla, miten hänen sijoittamisensa kolmannelle luokalle on tuomio jollekkin toiselle lapselle?

Opetus pysyy tietenkin muuttumattomana ja sitä aihetta kommenttini ei käsitellyt lainkaan, koska se asia ei kuulu tähän millään tavalla.

Älä näe mörköjä siellä, missä niitä ei ole. Ota huomioon se, että älykäs lapsi turhautuu, kun koulu ei tarjoa hänelle haasteita. Ja kun hänen kehitystään ei oteta huomioon, hänet tuomitaan tylsyyteen.

Ajattele ihan oikeasti asiaa syvemmältä, kun kyse ei ole kenenkään tuomitsemisesta mihinkään. Lapsen testaus tehdään ennen koulua ja kukaan lapsista ei näe muiden testituloksia. Järki voidaan oikein mielellään ottaa mukaan, jos varmasti halutaan motivoida kaikki lapset omilla tasoillaan. Joku osaa ennen koulua kaikenlaista ja joku toinen pitää opettaa osaamaan. On kaikkien, ja varsinkin lasten etu, kun heidät ohjataan suoraan heidän tasoaan vastaavaan luokkaan. Ja on käsittämätöntä, että joku voi nähdä tämän asian ongelmana.

Vierailija
486/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
487/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kauan kun Hesarin yleisöosastolla joku vastusti sitä, että lapset joutuvat opettelemaan kertotaulua ulkoa.

Muistan. Ja kyseessä oli vielä joku koulutettu ihminen.

joku humanisti

sitra koulutusvienti

siinä sulle lukenmista illaksi, kun haet noilla avainsanoilla:-X

Vierailija
488/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?

Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.

Eli jos sinulle sanotaan esim. että mene oikeanpuoleisesta ovesta sisään, et tiedä mistä menet? 

Tiedän. Siihen menee vain hetki, muutama sekunti. Joudun tietoisesti miettimään kumpaa kättä käytän kirjoittamiseen. Mutta se ei ole automaatio kuten vaikkapa on oikealtatulevien väistäminen autoillessa.

Muutamalla kirjoittajalla on outo käsitys siitä, ettei joku erota toisistaan oikeaa ja vasenta. Minä kirjoitin numerolla 106 siitä, etten vieläkään osaa kertotaulua. Joudun laskemaan kaiken erikseen, ja kun lasken päässä, saan paljon useammin väärän kuin oikean tuloksen. Laskukaavanikin on niin outo, etten viitsi edes kertoa sitä, koska kukaan ei ole ennenkään uskonut. Vasen ja oikea ovat yhtä mystisen vaikeita; on ihan selvää, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia tai muuta diagnosoitavaa. On vain jokin kalju kohta aivoissa siinä, mihin näiden tiedonmurujen pitäisi kiinnittyä.

"Ulkopuolisille": vasemman ja oikean erottamisessa on vaikeaa nimenomaan se, ettei niiden nimiä muista. Ei ihmisen tarvitse miettiä, että ajanpa tässä nyt oikealla tai että tuo auto tulee oikealta ja sitä pitää väistää; pikkutenavakin oppii tien oikean puolen miettimättä koko ajan sen nimitystä. Useimmiten ylempänä mainittu oikeanpuoleinen ovikin käy jotenkin ilmi asiayhteydestä tai kädenliikkeestä tai vaikka siinä olevasta nimikilvestä. Minulla on ollut tässä asiassa kunnon vaikeuksia kahdentyyppisissä tilanteissa. Ensimmäinen oli 80-luvulla, kun ajo-opettajani teki virheitä vasemmassa ja oikeassa (taitaa olla perinnöllinen juttu) ja keskinäiset ymmärtämisvaikeudet olivat joskus hyvin erikoisia, ja toinen, kun pidin kiertoajeluja turisteille. Minulla oli bussin ikkunassa lunttilappu, mutta se ei auttanut silloin, kun käännyin seisomaan selkä menosuuntaan. Suunnat toki tiesin, mutta nimiä en. Siinä se vaikeus. Minun turistini ovat joskus tuijottaneet tiukasti vasemmalla olevaa peltoaukeaa, kun nähtävyys on sujahtanut ohi niskojen takaa oikealta.

Nyt viisikymppisenä olen pikkuhiljaa päässyt siihen pisteeseen, että suunnat muistuvat mieleen melkein automaattisesti. Outoa kyllä, muistan joko oikean tai vasemman, mutta en heti sitä, kumpi se vastakkainen suunta on. Aivan, ei mitään järkeä. Ilmansuunnat ovat ihan helppoja paitsi yhdessä tapauksessa: kun ajan moottoritietä etelään päin ja joudun kääntymään kehätielle itään tai länteen. Ei auta yhtään, että olen ajanut saman reitin työssäni satoja kertoja; joko menen ajattelematta vanhasta muistista tai sitten joudun päättelemään kuumeisesti, mikä kyltti vie haluamaani suuntaan.

Lukion matikanopettaja, maailman kannustavin ihminen, otti minut oma-aloitteisesti tukiopetukseen ja optimistisesti selitti, että on tavallaan arvokkaampaa, että joudun laskemaan kertotaulun aina erikseen. Kumpikin tiesimme, että eihän se hyväksi ollut kenellekään, mutta jotenkin sen kanssa piti oppia selviytymään. Ja olenhan minä selviytynyt, koska joitakin asioita osaan huomattavasti keskivertoa paremmin. En esimerkiksi ole oikolukenut tai kovin edes harkinnut tätä kirjoitustani, mutta yrittäkääpäs huviksenne löytää jostain lyönti- tai pilkkuvirhe. ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
489/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhelinta lääppimällä ei paljon opi.

Toinen juttu: ihmetyttää, kun mukulat puhuvat 20-30 vuoden takaisesta maailmasta kuin se olisi jotain pimeää keskiaikaa. Oikein ylpeilevät sillä, etteivät tiedä mikä on filmirulla, kasetti, piirtoheitin jne.

Ilmeisesti heillä ei ole vanhempia eikä isovanhempia juttuseurana, tai seura ei kelpaa. Ilmeisesti he eivät myöskään lue kirjoja, katso leffoja, plärää läpi kesämökkiä, autotallia, vinttiä, käy esim. kansallismuseossa.

Sama velttous luonnehtii epäilemättä käytännön taitojen opettelemista.

Penskat oppisivat paljon myös seikkailemalla ulkona, mutta eipä niitä ulkona näy.

Jos näkyy, tuijottavat kuin idiootit kädessään olevaa puhelinta.

Miettikää, kun nämä uunot siirtyvät parinkymmenen vuoden päästä työelämään, jotkut jopa vastuullisiin tehtäviin.

Vierailija
490/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
491/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessa havahduin siihen miten vähän meidän kahden lapsettoman kolmekymppisen arjessa on käyttöä monille perustiedoille ja -taidoille. Analogista kelloa ei tule katsottua, toinen seinäkello on pysähtynyt joskus ja toinen on kesäajassa. Seinä- ja paperikalentereita ei ole. Säätiedotuksia emme lue tai katso, puhelimesta tarkistetaan tarvittaessa lämpöasteet ym. Tietokoneelle on kotona hyvin vähän käyttöä, koska kaikki asiat hoituvat puhelimella. Osoitetta ei tarvitse kirjoittaa mihinkään, paperipostia ei tule. Ystävien ja perheenjäsenten kanssa viestiminen tapahtuu yhä useammin kirjoittamisen sijaan kuva- ja ääniviestein, töissä viestitään slackissa, joten sähköpostinkin käyttö on aika vähäistä. Perinteisiä kirjoja  luemme, mutta käytämme myös paljon ääni- ja sähkökirjoja, äänikirjat kuuntelen aina nopeutettuna. Uutiset luetaan puhelimelta, tai itse asiassa usein kuuntelen ne ruudunlukijan avulla. Puhelinta tulee käytettyä paljon ääniohjauksella ("avaa hs", "ajastin 5 min", "soita äiti") ja sivustoja avattua googlen kautta, joten selaimen osoiteriville ei tarvitse kirjoittaa mitään. Viikonpäivillä ei ole juuri merkitystä kun kaikki on auki ja saatavilla 24/7, ei ole eroa arjen ja pyhän välillä. Varmasti tällaisessa arjessa jää helposti opettamatta lapsille monia asioita ellei kiinnitä niihin erityistä huomiota.

Ja oot varmaan jossain duunissa, jonka apinakin osaisi tehdä? No, kaikki muut ei ole, joten monet tiedot ja taidot todellakin tulevat tarpeeseen. Ja mikä on kamalampaa kuin TYHMÄ ja yleistiedoton ihminen!?!

En väittänyt etteivätkö nuo tiedot ja taidot olisi tarpeellisia tai ettemme osaisi niitä, kerroin vain ettei niitä välttämättä tule arjessa käytettyä. Tämä ketju on huolestuttavaa luettavaa ja yritin oman kokemukseni kautta ymmärtää miksi niin moni lapsi ei opi kotona näitä perusasioita.

Lapsi ei opi perusasioita kotona, koska vanhemmat ei viitsi niitä opettaa. Vanhempien viitsimisen vähäisyys saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että hekään eivät osaa. Yleissivistys on ominaisuus, mikä täällä vauvalla on suuri harvinaisuus. Tämä(kin) ketju on huolestuttavaa luettavaa, koska mielipiteet ovat vankkoja, mutta niistä loistaa sivistymättömyys kirkkaana. Sivistymätön ihminen on tyhmä, mutta tyhmyydessään onnellinen, koska hän olettaa olevansa muita viisaampi ja se on syy hänen onnellisuudelleen. Mitään hoitokeinoa tähän ei ole ja siksi tyhmyys on väistämättä periytyvää vaikka se oikeasti on vanhempien lapsilleen opettama käytösmalli. Valitettavasti.

Vierailija
492/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan jännityksellä kevän ensimmäistä maantiedon koetta. Saapa nähdä miten iso prosentti seiskoista ei nyt tunnista maailmankartalta esimerkiksi Afrikan mannerta.

Testatkaapa omia lapsianne. Osaavatko he väli-ilmansuunnat tai luetella kuukaudet!

Miksi se nykymaailmassa tunnistaa? Netistä löytyy nopeasti tieto mistä se löytyy ja miltä se näyttää jos tietoa johonkin tarvitsee.

Netistä löytyy kyllä tietoa, mutta hyvin vaikeaa ja hedelmätöntä sitä on toisten kanssa keskustella oikeastaan mistään muusta kuin: "ilmoja on pitänyt" , jos ei ole mistään asiasta mitään tarkempaa tietoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
493/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota en kyllä usko, ettei osattaisi 13-vuotiaana ilmansuuntia, oikeaa ja vasenta jne. WTF

Olen tavannut monia aikuisia, jotka eivät osaa oikeaa ja vasenta. Olen saanut tietää sen ollessani itse lapsi. Aikuisille ihmiset tuskin uskaltavat kertoa noin noloa asiaa.

En erota oikeaa ja vasenta eikä kyllä yhtään nolota tunnustaa sitä. Olen valmistunut hyvin arvosanoin yliopistosta ja pärjännyt muutenkin elämässäni. En usko, että tämä puutteeni on siis kovin vakava.

Syötkö muuten yhtä sujuvasti lusikalla kummalla tahansa kädellä?

Jos et, niin ainakin sun kroppasi erottaa oikean ja vasemman, vaikka sinä et.

Vierailija
494/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Puhelinta lääppimällä ei paljon opi.

Toinen juttu: ihmetyttää, kun mukulat puhuvat 20-30 vuoden takaisesta maailmasta kuin se olisi jotain pimeää keskiaikaa. Oikein ylpeilevät sillä, etteivät tiedä mikä on filmirulla, kasetti, piirtoheitin jne.

Ilmeisesti heillä ei ole vanhempia eikä isovanhempia juttuseurana, tai seura ei kelpaa. Ilmeisesti he eivät myöskään lue kirjoja, katso leffoja, plärää läpi kesämökkiä, autotallia, vinttiä, käy esim. kansallismuseossa.

Sama velttous luonnehtii epäilemättä käytännön taitojen opettelemista.

Penskat oppisivat paljon myös seikkailemalla ulkona, mutta eipä niitä ulkona näy.

Jos näkyy, tuijottavat kuin idiootit kädessään olevaa puhelinta.

Miettikää, kun nämä uunot siirtyvät parinkymmenen vuoden päästä työelämään, jotkut jopa vastuullisiin tehtäviin.

LOISTAVA kommentti ! 10+

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
495/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?

Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.

Mielenkiintoista, tämä on joku aivojen tapa toimia selkeästi. Ehkä tuo sana "oikea" luo jonkun ristiriidan ajatteluketjuun aivoissa?

Se on kaikki sanat jotka liittyvät suuntiin horisontaalisesti. Niin oikea ja vasen kuin itä ja länsi. Sen sijaan esim pohjoinen ja etelä ovat täysin luonnollisia. Mitään muuta lukihäiriötä itselläni ei ole, äo huomattavan korkea ja tilallinen hahmottaminen on hyvä. Itselläni kesti tämä aika kauan hyväksyä, mutta eipä tuo ole missään vaiheessa “harjaantunut”.

Sama juttu. Minun äidinkieleni on suomi, ja minulla on englannin ja saksan kielissä maisterintutkinto. Alusta alkaen oikea ja vasen sekä rechts ja links olleet erittäin vaikeita, mutta right ja left itsestään selviä.

Kirjoittaja nro 106 ja 491

Vierailija
496/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan jännityksellä kevän ensimmäistä maantiedon koetta. Saapa nähdä miten iso prosentti seiskoista ei nyt tunnista maailmankartalta esimerkiksi Afrikan mannerta.

Testatkaapa omia lapsianne. Osaavatko he väli-ilmansuunnat tai luetella kuukaudet!

Miksi se nykymaailmassa tunnistaa? Netistä löytyy nopeasti tieto mistä se löytyy ja miltä se näyttää jos tietoa johonkin tarvitsee.

Netistä löytyy kyllä tietoa, mutta hyvin vaikeaa ja hedelmätöntä sitä on toisten kanssa keskustella oikeastaan mistään muusta kuin: "ilmoja on pitänyt" , jos ei ole mistään asiasta mitään tarkempaa tietoa!

Afrikan kartassa on sellainen koukero siinä kohtaa, huomasitko että tuossa kohtaa on nippu... juu ei kiitos, mielenkiintoisempaakin keskusteltaakin löytyy.

Vierailija
497/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?

Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.

Eli jos sinulle sanotaan esim. että mene oikeanpuoleisesta ovesta sisään, et tiedä mistä menet? 

Tiedän. Siihen menee vain hetki, muutama sekunti. Joudun tietoisesti miettimään kumpaa kättä käytän kirjoittamiseen. Mutta se ei ole automaatio kuten vaikkapa on oikealtatulevien väistäminen autoillessa.

Muutamalla kirjoittajalla on outo käsitys siitä, ettei joku erota toisistaan oikeaa ja vasenta. Minä kirjoitin numerolla 106 siitä, etten vieläkään osaa kertotaulua. Joudun laskemaan kaiken erikseen, ja kun lasken päässä, saan paljon useammin väärän kuin oikean tuloksen. Laskukaavanikin on niin outo, etten viitsi edes kertoa sitä, koska kukaan ei ole ennenkään uskonut. Vasen ja oikea ovat yhtä mystisen vaikeita; on ihan selvää, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia tai muuta diagnosoitavaa. On vain jokin kalju kohta aivoissa siinä, mihin näiden tiedonmurujen pitäisi kiinnittyä.

"Ulkopuolisille": vasemman ja oikean erottamisessa on vaikeaa nimenomaan se, ettei niiden nimiä muista. Ei ihmisen tarvitse miettiä, että ajanpa tässä nyt oikealla tai että tuo auto tulee oikealta ja sitä pitää väistää; pikkutenavakin oppii tien oikean puolen miettimättä koko ajan sen nimitystä. Useimmiten ylempänä mainittu oikeanpuoleinen ovikin käy jotenkin ilmi asiayhteydestä tai kädenliikkeestä tai vaikka siinä olevasta nimikilvestä. Minulla on ollut tässä asiassa kunnon vaikeuksia kahdentyyppisissä tilanteissa. Ensimmäinen oli 80-luvulla, kun ajo-opettajani teki virheitä vasemmassa ja oikeassa (taitaa olla perinnöllinen juttu) ja keskinäiset ymmärtämisvaikeudet olivat joskus hyvin erikoisia, ja toinen, kun pidin kiertoajeluja turisteille. Minulla oli bussin ikkunassa lunttilappu, mutta se ei auttanut silloin, kun käännyin seisomaan selkä menosuuntaan. Suunnat toki tiesin, mutta nimiä en. Siinä se vaikeus. Minun turistini ovat joskus tuijottaneet tiukasti vasemmalla olevaa peltoaukeaa, kun nähtävyys on sujahtanut ohi niskojen takaa oikealta.

Nyt viisikymppisenä olen pikkuhiljaa päässyt siihen pisteeseen, että suunnat muistuvat mieleen melkein automaattisesti. Outoa kyllä, muistan joko oikean tai vasemman, mutta en heti sitä, kumpi se vastakkainen suunta on. Aivan, ei mitään järkeä. Ilmansuunnat ovat ihan helppoja paitsi yhdessä tapauksessa: kun ajan moottoritietä etelään päin ja joudun kääntymään kehätielle itään, tai länteen. Ei auta yhtään, että olen ajanut saman reitin työssäni satoja kertoja; joko menen ajattelematta vanhasta muistista tai sitten joudun päättelemään kuumeisesti, mikä kyltti vie haluamaani suuntaan.

Lukion matikanopettaja, maailman kannustavin ihminen, otti minut oma-aloitteisesti tukiopetukseen ja optimistisesti selitti, että on tavallaan arvokkaampaa, että joudun laskemaan kertotaulun aina erikseen. Kumpikin tiesimme, että eihän se hyväksi ollut kenellekään, mutta jotenkin sen kanssa piti oppia selviytymään. Ja olenhan minä selviytynyt, koska joitakin asioita osaan huomattavasti keskivertoa paremmin. En esimerkiksi ole oikolukenut tai kovin edes harkinnut tätä kirjoitustani, mutta yrittäkääpäs huviksenne löytää jostain lyönti- tai pilkkuvirhe. ;)

Viimeisen lauseen tai-sanojen edestä puuttuu pilkut. Huomaat sen kun puhut ääneen lauseen.

Tai-sana on yleensä vertaavan sivulauseen edessä ja se näyttää sinun tekstissäsi olevan ongelma muissakin lauseissa.

Vierailija
498/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinta lääppimällä ei paljon opi.

Toinen juttu: ihmetyttää, kun mukulat puhuvat 20-30 vuoden takaisesta maailmasta kuin se olisi jotain pimeää keskiaikaa. Oikein ylpeilevät sillä, etteivät tiedä mikä on filmirulla, kasetti, piirtoheitin jne.

Ilmeisesti heillä ei ole vanhempia eikä isovanhempia juttuseurana, tai seura ei kelpaa. Ilmeisesti he eivät myöskään lue kirjoja, katso leffoja, plärää läpi kesämökkiä, autotallia, vinttiä, käy esim. kansallismuseossa.

Sama velttous luonnehtii epäilemättä käytännön taitojen opettelemista.

Penskat oppisivat paljon myös seikkailemalla ulkona, mutta eipä niitä ulkona näy.

Jos näkyy, tuijottavat kuin idiootit kädessään olevaa puhelinta.

Miettikää, kun nämä uunot siirtyvät parinkymmenen vuoden päästä työelämään, jotkut jopa vastuullisiin tehtäviin.

LOISTAVA kommentti ! 10+

Voi hyvä jeesus sentään teidän kanssanne. Ihan täsmälleen samasta nykynuorison rappiotilasta ja siitä kuinka maailma tuhoutuu kun he pääsevät puikkoihin, on kuulunut jo vuosiTUHANSIA.

Vierailija
499/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä opettajilla peiliin katsomista. Meidän vanhempien täältä kotikentällä on vaikea puuttua mihinkään jos koulusta ei enää olla yhteydessä koteihin.

Meidän 6 -luokkalaisella koulu menee todella hyvin. Kokeista 8- 10. Näin olen siis kuvitellut tähän saakka kunnes tänään löysin vanhoja kokeita pinon hänen laatikostaan joissa arvosana 6. PINON. Miten voi olla että opettaja ei vaadi kokeiden palautusta enää?

Ope ei enää vaadi kokeiden palautusta, koska oppilaat eivät kuitenkaan niitä palauta. Heillä ei ole riittävästi oman toiminnan ohjauskykyä siihen :( Niitä kokeita saa ihan turhaan kysellä takaisin.

Mitä? Kokeethan järjestetään luokassa valvotuissa olosuhteissa. Kuinka vaikea on estää oppilasta poistumasta ilman, että tämä jättää ensin koepaperinsa opettajan pöydälle?

Vierailija
500/805 |
13.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tiedä, kumpi puoli on oikea ja kumpi vasen, miten tasa-arvoisessa risteyksessä tietää, kumpi puoli on se oikea, josta tulevia pitää väistää?

Ties kuinka monennen kerran, se kummalta tulevia pitää väistää on eri asia kuin se että sanat oikea ja vasen eivät integroidu suuntaan. Tiedän välittömästi kummalta suunnalta tulevia pitää tasa-arvoisessa risteyksessä väistää, mutta se sana oikea ei liity siihen. Jos pitäisi piirtää kompassi paperille, minulle olisi aivan itsestäänselvää kirjoittaa pohjoinen ja etelä oikeisiin kohtiin, mutta lännen ja idän kanssa pitäisi miettiä hetki. Siitä huolimatta tiedän välittömästi kummalla puolen kartassa on Venäjä ja kummalla Britit. Kyse ei ole niinkään suunnan hahmottamisesta, vaan jostain syystä sen suunnan ja siihen liittyvien sanojen kyvyttömyydestä liittyä toisiinsa. Esim autokoulussa opettaja sanoi sinne (minun suuntaani eli vasemmalle) ja tänne (hänen suuntaansa eli oikealle) ja se saa aikaan välittömän reaktion, mutta vasen ja oikea/itä ja länsi ei saa.

Eli jos sinulle sanotaan esim. että mene oikeanpuoleisesta ovesta sisään, et tiedä mistä menet? 

Tiedän. Siihen menee vain hetki, muutama sekunti. Joudun tietoisesti miettimään kumpaa kättä käytän kirjoittamiseen. Mutta se ei ole automaatio kuten vaikkapa on oikealtatulevien väistäminen autoillessa.

Muutamalla kirjoittajalla on outo käsitys siitä, ettei joku erota toisistaan oikeaa ja vasenta. Minä kirjoitin numerolla 106 siitä, etten vieläkään osaa kertotaulua. Joudun laskemaan kaiken erikseen, ja kun lasken päässä, saan paljon useammin väärän kuin oikean tuloksen. Laskukaavanikin on niin outo, etten viitsi edes kertoa sitä, koska kukaan ei ole ennenkään uskonut. Vasen ja oikea ovat yhtä mystisen vaikeita; on ihan selvää, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia tai muuta diagnosoitavaa. On vain jokin kalju kohta aivoissa siinä, mihin näiden tiedonmurujen pitäisi kiinnittyä.

"Ulkopuolisille": vasemman ja oikean erottamisessa on vaikeaa nimenomaan se, ettei niiden nimiä muista. Ei ihmisen tarvitse miettiä, että ajanpa tässä nyt oikealla tai että tuo auto tulee oikealta ja sitä pitää väistää; pikkutenavakin oppii tien oikean puolen miettimättä koko ajan sen nimitystä. Useimmiten ylempänä mainittu oikeanpuoleinen ovikin käy jotenkin ilmi asiayhteydestä tai kädenliikkeestä tai vaikka siinä olevasta nimikilvestä. Minulla on ollut tässä asiassa kunnon vaikeuksia kahdentyyppisissä tilanteissa. Ensimmäinen oli 80-luvulla, kun ajo-opettajani teki virheitä vasemmassa ja oikeassa (taitaa olla perinnöllinen juttu) ja keskinäiset ymmärtämisvaikeudet olivat joskus hyvin erikoisia, ja toinen, kun pidin kiertoajeluja turisteille. Minulla oli bussin ikkunassa lunttilappu, mutta se ei auttanut silloin, kun käännyin seisomaan selkä menosuuntaan. Suunnat toki tiesin, mutta nimiä en. Siinä se vaikeus. Minun turistini ovat joskus tuijottaneet tiukasti vasemmalla olevaa peltoaukeaa, kun nähtävyys on sujahtanut ohi niskojen takaa oikealta.

Nyt viisikymppisenä olen pikkuhiljaa päässyt siihen pisteeseen, että suunnat muistuvat mieleen melkein automaattisesti. Outoa kyllä, muistan joko oikean tai vasemman, mutta en heti sitä, kumpi se vastakkainen suunta on. Aivan, ei mitään järkeä. Ilmansuunnat ovat ihan helppoja paitsi yhdessä tapauksessa: kun ajan moottoritietä etelään päin ja joudun kääntymään kehätielle itään tai länteen. Ei auta yhtään, että olen ajanut saman reitin työssäni satoja kertoja; joko menen ajattelematta vanhasta muistista tai sitten joudun päättelemään kuumeisesti, mikä kyltti vie haluamaani suuntaan.

Lukion matikanopettaja, maailman kannustavin ihminen, otti minut oma-aloitteisesti tukiopetukseen ja optimistisesti selitti, että on tavallaan arvokkaampaa, että joudun laskemaan kertotaulun aina erikseen. Kumpikin tiesimme, että eihän se hyväksi ollut kenellekään, mutta jotenkin sen kanssa piti oppia selviytymään. Ja olenhan minä selviytynyt, koska joitakin asioita osaan huomattavasti keskivertoa paremmin. En esimerkiksi ole oikolukenut tai kovin edes harkinnut tätä kirjoitustani, mutta yrittäkääpäs huviksenne löytää jostain lyönti- tai pilkkuvirhe. ;)

Motarilla lukee kuitenkin lukee aina kaupunki jonne päin mennään siinä samassa yhteydessä kun pitää valita liittymää, joten osaan päätellä sen perusteella mihin suuntaan tarvitsee mennä.