Surullinen ope: oppilaiden taidot ja osaaminen laskevat vuosi vuodelta.
Olen käyttänyt tämän lauantain ja eilisen illan kokeiden ja suoritusten korjaamiseen. Alan vaipua epätoivoon oppialiden suoritusten kanssa. Olen pitänyt lähes identtisen kokeen (tehtävätyyppi pysyy samana, mutta aihetta varioidaan) jo useamman vuoden ajan. Saadut arvosanat ovat pudonneet koko ajan. Nyt luokan parhaat saivat enää seiskan. Opetussuunnitelma ja sen vaatimukset ovat pysyneet samana. Kuitenkin peruskoulun jälkeen näiltä nuorilta tullaan vaatimaan osaamista enemmän kuin koskaan ennen.
Joka syksy yhä suurempi osa oppilaista ei osaa yläkouluun tullessaan viikonpäiviä, ilmansuuntia, kuukausia tai erota oikeata ja vasempaa. Osa oppilaista ei ole koskaan tehnyt läksyjä tai kerrannut kokeeseen. Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.
Onneksi tämä sylissä kiehnäävä kissa lohduttaa... Ja ennen kuin kukaan käy valittamaan, myös aineenopettajalla voi olla lukivaikeus. Se ei vaikuta opetuksen laatuun.
Kommentit (805)
Nuori ope kirjoitti:
Omia kokemuksia aineenopettajana toimimisesta:
- Alakoululaiset tuntuvat olevan todella huonoja selvittämään keskinäisiä erimielisyyksiä toistensa kanssa. Haluavat open selvittämään pienetkin kiistat, kuten "tuo ei kuunnellut minua, kun kerroin sille jutun".
- Monet yläkoululaiset eivät jaksa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, vaan koko ajan on sata rautaa tulessa. Kännykkä eksyy ihan huomaamattaan käteen.
- Yläkoululaiset ovat niitä niin kutsuttuja diginatiiveja, mutta kirjoittavat tietokoneella hitaammin kuin oma mummoni. Miukumaukumerkin tekeminen näppäimistöstä tuottaa tuskaa. Tietokoneella ollessa salasanoja ei muisteta, koska puhelin ehdottaa niitä automaattisesti. Verkkosivulle meneminen tuottaa ongelmia, kun eivät malta kirjoittaa koko osoitetta osoitekenttään, vaan googlettavat pelkän alkuosan.
- Sähköpostin käyttö on osoittautunut hankalaksi yläkoululaisten kanssa. Pyydän heitä menemään tietokoneella sähköpostiin, niin he kysyvät, mikä äppi pitää ladata. Sitten ohjeistan menemään selaimeen, ja kirjoittamaan yläpalkkiin esim. gmailin.
- Sähköpostin lähettämisen joudun ohjeistamaan joka kerta uudestaan. "Paina vasemmalta plusmerkkiä, se tarkoittaa, että voit lähettää uuden viestin. Vastaanottajaan kirjoitat minun sähköpostin. Otsikkoon laitat oman nimesi". Tässä vaiheessa postilaatikkoni kilisee viesteistä, koska eivät kuunnelleet ohjeistusta loppuun tai tajunneet, että liitetiedosto ei ilmesty taikaiskusta mukaan viestiin, vaan se täytyy itse liittää "klemmarin kuvaa painamalla". Sitten ihmettelevät, mistä sen kuvan oikeen löytää. Osa luovuttaa tässä vaiheessa, koska turhautuvat, eivätkä "kuitenkaan osaa". Vaikeinta tämän opettaminen on etänä, kun en voi itse etsiä sitä oppilaan tiedostoa tietokoneen kansioiden kätköistä.
- Toki he ovat myös nopeita oppimaan, kun kerran malttavat kokeilla. En tiedä, millä tasolla atk- ja tvt-taitojen opetus heillä on.
- Käsialat ovat huonontuneet, eikä muistiinpanoja jakseta kirjoittaa
- Saman olen huomannut, että ei jakseta opetella mitään, kun se löytyy kuitenkin googlesta. Eivät silti osaa aina etsiä tätä tietoa.
- Ovat enemmän tietoisia pinnalla olevista asioista, kuin vaikka itse olin teininä. Kyseenalaistavat enemmän. Tämän koen positiivisena asiana. Ajattelisin, että he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan asioihin omalla toiminnallaan nyt ja tulevaisuudessa.
- Jostain syystä vallalla on ajatus, että kaikki esitelmät ja luokan edessä puhumiset on pahasta ja ahdistaa, joten välillä tuntuu, että uskallanko vaatia heiltä niitä. Luokissa on hyvin paljon erityisherkkiä tai muuten sosiaalisilta taidoiltaan huonosti kehittyneitä.Pidän työstäni paljon ja saan onnistumisen kokemuksia, kun oppilaani oppivat joitain yllämainitsemiani taitoja paremmin. Parempaa fiilistä työstäni en keksi, kun oppilaan aito ilo siitä, että hän ylitti itsensä ja oppi jonkun uuden taidon/asian.
Olen yliopistonlehtori teknillisessä yliopistossa, ja nyt etäopetukseen siirryttyä on ollut järkyttävää huomata, kuinka heikot digitaidot monilla opiskelijoilla on. Esimerkiksi luennot ovat videoina yliopiston järjestelmässä olevalla kurssin nettisivuilla. Nyt kurssipalautteessa tuli useita palautteita siitä, että sivulla ollut video oli väärän kokoinen tai että sitä ei voinut katsoa nopeutettuna tai hidastettuna. Selvästikin monet opiskelijat olivat tietämättömiä siitä, että yhdellä hiiren napin painalluksella videon saattoi avata uudessa ikkunassa tai tallentaa omalle koneelleen, jolloin videota saattoi katsoa tasan tarkkaan sen kokoisena tai sillä nopeudella kuin itse halusi. Olin toki selittänytkin tämän jollain näistä videoista, mutta selvästikin olisi pitänyt laittaa käyttöohjeet itse nettisivulle.
Ilmeisesti työelämässä vaaditaan sitten. Amk 10 vuotta sitten oli helpompi kuin teknikkokoulutus 90-luvun alussa. Nyt yliopisto on aika lailla samaa tasoa kuin amk 10 vuotta sitten, mutta aika näyttää. Yliopistossa on tekemistä paljon ja esseen kirjoitusta, mutta tosi helpolla saa tenteistä vitosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan täällä vielä. Jos viimeisen viiden vuoden aikana on tullut romahdus, niin luulisi, että noita asioita tutkimuksessa saisi tuota esiin. Onko kyse juuri älypuhelimesta?
Mutta tutkitusti, ei mutu-pohjalta.Vai onko kyse monesta pienestä asiasta, jotka näkyivät jo vuosikymmeniä sitten, mutta nyt yhtäkkiä joku ratkaiseva piste on saavutettu, joka sitten näkyy osaamisen romahduksena.
Jos ketjun näkemys on totta, niin ikäsyrjintää ei tulevaisuudessa ole ongelna, kun nuorethan eivät yksinkertaisesti osaa enää mitään. Osa tuntuu kyllä vain puheelta puhumisen vuoksi, koska tuskin kukaan vakavissaan tähän uskoisi.
Tuo, ettei nuoret enää osaisi tehdä mitään tai tuntisi kukkia ja taivaan tähtiä, niin tätä samaa mantraa on veisattu jokaisen sukupolven kohdalla.
Myös 50-luvulla, kun itse kävin kansakoulua, silloinkin nuoriso ja lapset olivat pilalla, eivätkä osanneet mitään, sama toistui myös 70-80-luvulla kun lapseni aloittivat peruskoulun ja samaa virttä veisataan nyt lastenlapsilleni. Haukutaan ja syyllistetään lapset.Kun kuvitellaan itse olevan parempi ja hallitsevan enemmän taitoja ja osaamista, kuin seuraavat sukupolvet tai edelliset ja näin saadaan omaa egoaan pönkitettyä ja sädekehää pään päälle.
Eikä sitä koulua käydä pelkästään itseä varten, vaan yhteiskunnan ja elinkeinoelämää varten ja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan aivan muita taitoja ja osaamista, kuin ennen.
Tulevaisuudessa teknologian ja digiosaamisen osaamisen hallintaan tarvitaan paljon enemmän ja tämä pitää huomioida jo päiväkodissa ja koulussa, koska entiseen ei ole paluuta, vaikka sitä kuinka täällä parjataan.
Ja nähtiihän tämä viime keväänä, kun koulussa siirryttiin etäopetukseen ja opettajilta ei löytynut osaamista, vaan alakouluiläiset hallitsivat tietotek.käytön paremmin. Opettajat saivat ulkopuolista apua, mutta oppilaat pärjäsivät niiden käytössä omillaan kotona.
Ja mitattiin millä mittarilla tahansa, tämän päivän lapset ja nuoret ovat paljon fiksumpia ja osaavat enemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomen hostoriassa. Jopa 10v voi puhua useampaa kieltä ja osaa monia taitoja.
On turha verrata ”sukupolvivertailuun” asiaa, mikä nyt on käynnissä. Olen ollut yli vuotta peruskoulussa aineenopettajana ja 10v sitten kännykät eivät olleet ongelma, ongelmaksi ne alkoovat muodostua pikkuhiljaa ja viimeisen 3-5v pelkkä riesa.
Miten kuvittelet, että oppilas pystyisi keskittymään tiktoki kissavideoon ja matematiikkaan samanaikaisesti? Tai pystyisi seuraamaan opetusta, kun sekunnnvälein some piippaa jotain?
Opetin heikkoja ja heikois oloista lähtöisin oppilaita yli 10 vuotta sitten, nykyään oppilaita paremmalla alueella ja joilla on kaikilla kalliit älypuhelimet. Ero on huima! Mitään ei enää viitsitä tehdä, kun ”ei ole motii!” Sen sijaan on moti naureskella kissavideoille kuin seurata opetusta.
Totuus. yt vaan ”ei ole motii”, kun on paljon hauskempi vaan somettaa... Tämä tuntunolevan oppilaiden vanhemmille jotenkin käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, kun heille asiasta sanoo.. Ihan sama kuinka monta kertaa, ”olemme puhuneet tästä kyllä kotona... - lopettajaa jo ne puheet ja siirtykää tekoihin! Ruutuaika käyttöön joka lapsen luuriin! Alkaa olla motii sen jälkeen taas oppitunneillakin, kun ei ole muutakaan tekemistä...
Hyvä ope. Laita kotiväelle wilmaviestiä. Meille tuli kännykänkäytöstä tunnilla muutama wilmaviesti. Keskusteltiin lapsen kanssa vakavasti, varoitettiin kaksi kertaa. Sitten sai älykännykän tilalle näppäinpuhelimen. Kuukauden hillosin sitä älypuhelinta jemmassa, jotta lapsi vieroittuisi. SItten sai älypuhelimensa takaisin. Sama toistuu, jos sitä vehjttä käytetään taas tunnilla muihin hommiin kuin opettajan antamiin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti työelämässä vaaditaan sitten. Amk 10 vuotta sitten oli helpompi kuin teknikkokoulutus 90-luvun alussa. Nyt yliopisto on aika lailla samaa tasoa kuin amk 10 vuotta sitten, mutta aika näyttää. Yliopistossa on tekemistä paljon ja esseen kirjoitusta, mutta tosi helpolla saa tenteistä vitosia.
Minulla on siis nämä kaikki koulutukset. Yliopistossa aion vielä yhden tutkinnon suorittaa, jos saan näistä avoimen opinnosta - joihin muuten 70 % osallistujista on tutkinto-opiskelijoita - riittävän hyvän pistemäärän. Hyvältä näyttää tähän saakka.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, kun kaikki kaverit, jotka ovat vanhempia, "auttavat" lapsia läksyissä.
Miten lapsi oppii oma-aloitteiseksi? Eiväthän ne vanhemmat kokeissakaan auta.
Nykyään jotkut opettajat eivät millään tavalla valmistele läksyjä oppitunnilla ja olettavat jopa 9v lapsen pystyvän itseopiskeluun ja opettajat olettavat, että vanhemmat auttavat läksyjen teossa. Samoin tehtävät tehdään kotona.
Opetus on siirretty kotiin.
Ennen läksyt käytiin oppitunnilla ja jos seurasi opetusta, ei juuri tarvinnut tehdä läksyjä. Nyt oma kolmasluokkalaiselle saattaa tulla viikonlopuksi 5 sivua läksyä, joita tunnilla ei ole millään tavalla valmisteltu.
Ja se on normaalia, kun kysyin asiaa opettajalta. Ei kuulema ole aikaa opettajalla neuvoa, kun "paperityöt" vievät aikaa opetukselta.
Ei ihme jos lapsia siirretään koulusta kotiopetukseen.
Kerran opetin duunissa nuorelle parikymppiselle kundille aakkosjärjestystä. Siis, kai sä ymmärrät mikä on aakkosjärjestys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan täällä vielä. Jos viimeisen viiden vuoden aikana on tullut romahdus, niin luulisi, että noita asioita tutkimuksessa saisi tuota esiin. Onko kyse juuri älypuhelimesta?
Mutta tutkitusti, ei mutu-pohjalta.Vai onko kyse monesta pienestä asiasta, jotka näkyivät jo vuosikymmeniä sitten, mutta nyt yhtäkkiä joku ratkaiseva piste on saavutettu, joka sitten näkyy osaamisen romahduksena.
Jos ketjun näkemys on totta, niin ikäsyrjintää ei tulevaisuudessa ole ongelna, kun nuorethan eivät yksinkertaisesti osaa enää mitään. Osa tuntuu kyllä vain puheelta puhumisen vuoksi, koska tuskin kukaan vakavissaan tähän uskoisi.
Tuo, ettei nuoret enää osaisi tehdä mitään tai tuntisi kukkia ja taivaan tähtiä, niin tätä samaa mantraa on veisattu jokaisen sukupolven kohdalla.
Myös 50-luvulla, kun itse kävin kansakoulua, silloinkin nuoriso ja lapset olivat pilalla, eivätkä osanneet mitään, sama toistui myös 70-80-luvulla kun lapseni aloittivat peruskoulun ja samaa virttä veisataan nyt lastenlapsilleni. Haukutaan ja syyllistetään lapset.Kun kuvitellaan itse olevan parempi ja hallitsevan enemmän taitoja ja osaamista, kuin seuraavat sukupolvet tai edelliset ja näin saadaan omaa egoaan pönkitettyä ja sädekehää pään päälle.
Eikä sitä koulua käydä pelkästään itseä varten, vaan yhteiskunnan ja elinkeinoelämää varten ja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan aivan muita taitoja ja osaamista, kuin ennen.
Tulevaisuudessa teknologian ja digiosaamisen osaamisen hallintaan tarvitaan paljon enemmän ja tämä pitää huomioida jo päiväkodissa ja koulussa, koska entiseen ei ole paluuta, vaikka sitä kuinka täällä parjataan.
Ja nähtiihän tämä viime keväänä, kun koulussa siirryttiin etäopetukseen ja opettajilta ei löytynut osaamista, vaan alakouluiläiset hallitsivat tietotek.käytön paremmin. Opettajat saivat ulkopuolista apua, mutta oppilaat pärjäsivät niiden käytössä omillaan kotona.
Ja mitattiin millä mittarilla tahansa, tämän päivän lapset ja nuoret ovat paljon fiksumpia ja osaavat enemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomen hostoriassa. Jopa 10v voi puhua useampaa kieltä ja osaa monia taitoja.
Karu fakta on vain se että nykyisin oppimustulokset ovat kehnompia kuin ennen. Asian voi todentaa mm. PISA-tuloksista joten se ei ole vain tunnepohjaista aikuisten ennenkaikkioliparemmin-mutuilua.
PISA-tuloksethan ovat nimenomaan vertailevia, eli ei voida sanoa että tulokset ovat kehnompia, vaan sijoitus on huonompi. Eli muut maat ovat ottaneet kiinni, ei että suomalaisten lasten tulokset olisivat huonompia kuin ennen.
Mulla on 4. Ja 6. Luokkalaiset ja itse täss käyn tokaa ja kolmatta kertaa tätä peruskoulua. Huh! Mutta joo koen että meidän vanhempien osuus lasten koulunkäynnissä on jotenkin todella iso, tuntuu että vasta kotona kun käydään asioita läpi, ymmärtää lapsikin ne. En tiiä mitä ne siel koulussa tekee..
no, osaahan ne pahoinpidellä toisiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota en kyllä usko, ettei osattaisi 13-vuotiaana ilmansuuntia, oikeaa ja vasenta jne. WTF
Olen tavannut monia aikuisia, jotka eivät osaa oikeaa ja vasenta. Olen saanut tietää sen ollessani itse lapsi. Aikuisille ihmiset tuskin uskaltavat kertoa noin noloa asiaa.
En erota oikeaa ja vasenta eikä kyllä yhtään nolota tunnustaa sitä. Olen valmistunut hyvin arvosanoin yliopistosta ja pärjännyt muutenkin elämässäni. En usko, että tämä puutteeni on siis kovin vakava.
Toivottavasti sinulla ei ole ajokorttia!
Millä lailla tuo liittyy ajamiseen? Vaikkei hahmota sitä sanaa automaattisesti, tiedän mitä puolen tulevia tulee väistää. Tiedän myös miltä puolen aurinko paistaa. Se ettei erota oikeaa ja vasenta kertoo nimenomaan ettei se sana hahmotu kiinni siihen asiaan, ei etteikö osaisi väistää tietystä suunnasta tulevia autoja. Autokoulussa tämä asia selvisi ihan sillä että opettaja sanoi aina että käänny sinnepäin tai tännepäin, jotka sanat taas kiinnittyvät siihen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko open katsoa peiliin jos oppilaat eivät opi?
Eikös se "opettaminen" ole kuitenkin teidän homma?
Aika iso osa oppimisesta on kuitenkin oppijalla itsellään. Tunnilla pitää kuunnella opetus, sitten pitää jaksaa harjoitella opittua tekemällä annetut tehtävät., sen jälkeen tarkistaa, menikö homma oikein, ja sitten vielä kerrata asiaa läksyjen muodossa. Onhan se ope koulussa opettamisen jälkeen asiassa apuna ja tukena, mutta kyllä työn tekee oppilas itse.
Olisi ajat muuttuneet monessa asiassa. Yllättävän moni yläkoululainen ei muuten nykyisin tiedä osoitettaan. Katu saattaa vielä muistua mieleen, mutta loppuosa postinumeroineen on hämärän peitossa. Enää ei ainakaan kirjoiteta kirjeitä, mihin se lähettäjän osoite aina ennen tarvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Kerran opetin duunissa nuorelle parikymppiselle kundille aakkosjärjestystä. Siis, kai sä ymmärrät mikä on aakkosjärjestys?
Syksyn ylioppilaskirjoituksissa oli luokkatilat jaettu vaikkapa esim. näin:
Sali 1, sukunimen mukaan Aaltonen - Kähkönen
Sali 2, sukunimen mukaan Lauronen - Örn.
Salin ulkopuolella oli abiturientti, joka kysyi, kumpaan saliin hänen pitää mennä, kun omaa sukunimeä ei näy listassa :)
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, kun kaikki kaverit, jotka ovat vanhempia, "auttavat" lapsia läksyissä.
Miten lapsi oppii oma-aloitteiseksi? Eiväthän ne vanhemmat kokeissakaan auta.
Eipä se oma-aloitteisuus sieltä itsekseen tule. Ei tulisi läksyt tehtyä 1 ja 2lk jos ei vanhemmat tue ja varmista. Välitetään ja neuvotaan tarvittaessa. Yleensä se riittää että vanhempi on vieressä henkisenä tukena. Joskus opetan sellaisia muistisääntöjä joilla itse olen oppinut. Ajan myötä oppivat pikkuhiljaa itse vastuulliseksi. Ihan älytöntä ajatella että pikkukoululainen olisi valmis huolehtimaan itse kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Voin kertoa että olin hyvin yllättynyt kun kolmasluokkalainen ei tiennyt, mones kuukausi hänen syntymäkuukautensa on. Eikä tiennyt muitakaan eikä sitä, että vuodessa on 12 kuukautta. En itse 90- luvulla todellakaan opetellut näitä kotona, vaan kellonajat ja kuukaudet opeteltiin esikoulussa. Mutta ehkä nykyään siinä mennäänkin metsään, kun esikoulussa on siirrytty laskemiseenn ja lukemisen harjoitteluun, kun ennen ne ajoitettiin ensimmäiselle luokalle. Ja ihan normaalisti meillä kalenteri seinällä, joten luulin että olisi vähän hollilla. Olen myös huomannut ajan kellosta katsomisen huonontuneen hänellä ja kavereillaan, mikä varmaan johtuu siitä että kännykkä kertoo sen suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Musta on käsittämätöntä, ettei lapsi osaa esimerkiksi ilmansuuntia jo ekalle mennessään. Noi on sellaisia asioita, jotka opitaan kätevästi kotona ihan normaalin elämän yhteydessä. En kehtaisi päästä lasta ihmisten ilmoille, jos se ei edes tietäisi mikä viikonpäivä on tai osaisi katsoa ja päätellä sitä seinällä roikkuvasta kalenterista.
Millä lailla noita ilmansuuntia tulee tarvittua ihan normaalissa elämässä? Viikonpäiviä ja kuukausia toki, mutta millä ihmeen lailla nuo ilmansuunnat (puhumattakaan väli-ilmansuunnista) ovat nykyaikana merkityksellisiä jos ei vaella tai suunnista? Me asumme ison kaupungin keskustassa ja missään välissä minun ei ole tarvinnut kouluaikojen jälkeen miettiä ilmansuuntia siten että ne olisivat arkielämää. Asunnon ostossa katsoin mihin suuntaan ikkunat ovat.
Yleissivistys ei varmaan ole sinulle tuttu käsite. Mihin sitä tarvitsee oikeastaan yhtään mitään. Ainahan voi kysyä. Aika tyhmän kuvan vaan itsestään antaa jos ei mistään mitään tiedä. Harmi kyllä tämän saman vinkumisen moni tartuttaa alunperin ihan uteliaisiin ja innokkaisiin lapsiinsa. Sen jälkeen pitää joka asiasta vääntää ja perustella.
Vastauksena kysymykseesi: ihan nyt esim. säätiedotuksissa puhutaan, että koillistuuli, sadealue lähestyy Suomea lännestä jne.
Yleissivistys ja jokapäiväisessä arkielämässä esiintyvät asiat ovat kaksi eri asiaa. Meillä ei katsota tai kuunnella säätiedotuksia. Seuraavan päivän sää katsotaan forecasta.
Yleissivistystä meidän perheessämme sen sijaan arvostetaan paljonkin, sinä sen sijaan et ymmärtänyt miten yleissivistys ja arkielämässä esiintyvät asiat eroavat toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvion tekemisellä harjoitellaan seuraavia taitoja: Projektin suunnittelu, suorittaminen ja aikataulujen noudattaminen. Lisäksi opetellaan kuvaamaan ja tekemään tiedosto. Sitten pitäisi vielä osata toimittaa se opelle, jollain neljästä sovistusta keinosta. Kasvien tunnistus on vain yksi pieni osanen tätä tehtävää.
Eivätkö nämä ole juuri niitä työelämätaitoja, joiden opettelua ja opettamista on kouluilta vaadittu?
Ps: Nykynuoret ovat googlettamisessa ihan surkeita. He eivät yleensä löydä sieltä netistä mitään tietoja hakiessaan. Joudun nykyään kirjoittamaan netin tiedonhakua opettaviin tehtäviin millä hakusanoilla vastaukset löytyvät. Muuten kukaan ei osaa tehdä sitä tehtävää.
Tätä en olisi kyllä uskonut. Mistäköhän johtuu, eikö niiden pitänyt olla ns. diginatiiveja?
Kyllä tämän allekirjoitan iham oman 6.luokan oppilaan kohdalta. Hän on todella taitava digilaitteiden ja koodauksen parissa, mutta googleen yrittää laittaa ihan hölmöjä hakusanoja.... Niin ja kokeidenkeskiarvo kaikissa aineissa 9.
Googlaaminenkin on tosiaan taito, jota täytyy opetella. Siinä on hyötyä niin yleissivistyksestä kuin siitäkin, että osaa ajatella asioita eri näkökulmista. Nykyään on vieläpä sekin ongelma, että valheellista tietoa on netti pullollaan ja pitää osata arvioida tiedon oikeellisuutta - se näyttää olevan usein niin haastavaa, etteivät siinä aikuisetkaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4. Ja 6. Luokkalaiset ja itse täss käyn tokaa ja kolmatta kertaa tätä peruskoulua. Huh! Mutta joo koen että meidän vanhempien osuus lasten koulunkäynnissä on jotenkin todella iso, tuntuu että vasta kotona kun käydään asioita läpi, ymmärtää lapsikin ne. En tiiä mitä ne siel koulussa tekee..
Samanikäiset lapset ja samaa olen ihmetellyt. Tuntuu, että lapsilla ei ole mitään käsitystä opetetuista asioista eikä tunneilla saatu mitään aikaan. Kokeista saadaan kuitenkin kiitettäviä, kun kotona ne opetan ja ”kuulustelen” kokeisiin. Tehtäviä ei tarkisteta kuulemma ikinä, ilmankos on tehtäviä tekemättä ja virheitä löytyy. Aika työlästä ne on tarkistaa itse kahdelta lapselta. Aineita ei kirjoiteta ollenkaan koulussa tai ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Omana aikanani tunti aloitettiin tehtävien tarkastamisella aina ja vastausvuoro kiersi luokassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman täällä AV-palstalla. Paljon täällä kysellään asioita jotka kuuluvat ihan peruskoulun oppimäärään ja tiedonhakutaidot ovat romahtaneet. Kyllä itse kyselen juttuja googlen tädiltä sen sijaan että täällä huhuilisin jotain jonka selvittää parissa sekunnissa itsekin. Syytän tästä kehityksestä älykännyjä, niiden käyttö laiskistuttaa.
Kielitaidon romahtaminen näkyi hyvin Spotifyn kuunneltuimpien listassa, silkkaa suomiräppiä. Surullista.
Turhien asioiden kysely palstalla ajaa myös sosiaalista funktiota, juttelu ja ajatustenvaihto opettaa ja kasvattaa. Nykyisin ei ole enää niin paljon mahdollisuutta päivittäin jutella kokemuksista ja kysellä arkisista asioista. Minusta on ihan selvä asia, että Suomessa on maailman tappiin asti ihmisiä, jotka eivät osaa laskea parvekkeen pinta-alaa. On silti hienoa että he osaavat muotoilla ja julkaista kysymyksen jollakin palstalla.
En ymmärrä miksi kotimaisen räpin suosio olisi negatiivinen asia. Se mistä itse olen eniten huolissani on juuri oman kielen ilmaisun ja ymmärtäminsen pinnallistuminen. Jos nuori oppii nauttimaan omasta kielestä edes räppilyriikoiden kautta, se on sentään jotakin. Kaikkein kurjimpia ovat tapaukset, jossa selvästi jonkunlaisessa puolittain englanninkielisessä nettimaailmassa elävä nuori (tai sanomalehden toimittaja) ei kykene ilmaisemaan asiaa suomenkielellä koska läpi kuultaa se, että termiä, ilmaisua tai asiaa ei ole ymmärretty alkukielelläkään.
Hupsista, kysyin lapseltani kuukausia. Hän osaa ne toisella äidinkielellään tyyliin January, February... muttei suomeksi! Lapsi on kutosella. Tänä iltana taomme kalloon kuukaudet myös suomeksi. Eihän se ole kuin litania, loru.