Surullinen ope: oppilaiden taidot ja osaaminen laskevat vuosi vuodelta.
Olen käyttänyt tämän lauantain ja eilisen illan kokeiden ja suoritusten korjaamiseen. Alan vaipua epätoivoon oppialiden suoritusten kanssa. Olen pitänyt lähes identtisen kokeen (tehtävätyyppi pysyy samana, mutta aihetta varioidaan) jo useamman vuoden ajan. Saadut arvosanat ovat pudonneet koko ajan. Nyt luokan parhaat saivat enää seiskan. Opetussuunnitelma ja sen vaatimukset ovat pysyneet samana. Kuitenkin peruskoulun jälkeen näiltä nuorilta tullaan vaatimaan osaamista enemmän kuin koskaan ennen.
Joka syksy yhä suurempi osa oppilaista ei osaa yläkouluun tullessaan viikonpäiviä, ilmansuuntia, kuukausia tai erota oikeata ja vasempaa. Osa oppilaista ei ole koskaan tehnyt läksyjä tai kerrannut kokeeseen. Yhden oppilaan kohdalla paljastui, ettei hän tiennyt miten asioita opetellaan.
Onneksi tämä sylissä kiehnäävä kissa lohduttaa... Ja ennen kuin kukaan käy valittamaan, myös aineenopettajalla voi olla lukivaikeus. Se ei vaikuta opetuksen laatuun.
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota en kyllä usko, ettei osattaisi 13-vuotiaana ilmansuuntia, oikeaa ja vasenta jne. WTF
Olen tavannut monia aikuisia, jotka eivät osaa oikeaa ja vasenta. Olen saanut tietää sen ollessani itse lapsi. Aikuisille ihmiset tuskin uskaltavat kertoa noin noloa asiaa.
En erota oikeaa ja vasenta eikä kyllä yhtään nolota tunnustaa sitä. Olen valmistunut hyvin arvosanoin yliopistosta ja pärjännyt muutenkin elämässäni. En usko, että tämä puutteeni on siis kovin vakava.
Toivottavasti sinulla ei ole ajokorttia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan jännityksellä kevän ensimmäistä maantiedon koetta. Saapa nähdä miten iso prosentti seiskoista ei nyt tunnista maailmankartalta esimerkiksi Afrikan mannerta.
Testatkaapa omia lapsianne. Osaavatko he väli-ilmansuunnat tai luetella kuukaudet!
En ymmärrä, koska kuukaudet ja viikonpäiväthän pitää osata kaikilla kielillä. Miten yläasteelle menijä voisi olla osaamatta niitä?
Törmäsin tähän viitisen vuotta sitten, kun olin seiskaluokan ruotsinopena. Aloitettiin kuukausien opettelu ruotsiksi, ja yksi oppilaista ilmoitti, ettei osaa suomeksikaan. Yhdessä opeteltiin sitten molemmilla kielillä. Tällä oppilaalla ei ollut taidoissa tai muistissa vikaa, hän oppi ne nopeasti. Ilmeisesti kukaan ei koskaan ennen seiskaluokkaa ollut hänelle vaan tullut kuukausia opettaneeksi.
!! Oikeastiko seiskaluokallalainen voi olla noin tyhmä!!! Mitä kotona tehdään, eikö alkeellisimpiakaan asioita opeteta, saati keskutella mistään!!
80-luvulla luokassa oli 1 tai 2 oppilasta, jotka ei oppineet peruskoulussa kunnolla lukemaan. Jälkikäteen ajateltuna heillä oli varmaan lukihäiriö, mutta mitään apua he eivät saaneet. Kunhan vaan naureskeltiin, kun eivät osanneet. Opettaja nauroi muiden mukana.
En oikein tykkää varauksettomasta entisaikojen ihailusta. Paljon jää silloin kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan jännityksellä kevän ensimmäistä maantiedon koetta. Saapa nähdä miten iso prosentti seiskoista ei nyt tunnista maailmankartalta esimerkiksi Afrikan mannerta.
Testatkaapa omia lapsianne. Osaavatko he väli-ilmansuunnat tai luetella kuukaudet!
En ymmärrä, koska kuukaudet ja viikonpäiväthän pitää osata kaikilla kielillä. Miten yläasteelle menijä voisi olla osaamatta niitä?
Törmäsin tähän viitisen vuotta sitten, kun olin seiskaluokan ruotsinopena. Aloitettiin kuukausien opettelu ruotsiksi, ja yksi oppilaista ilmoitti, ettei osaa suomeksikaan. Yhdessä opeteltiin sitten molemmilla kielillä. Tällä oppilaalla ei ollut taidoissa tai muistissa vikaa, hän oppi ne nopeasti. Ilmeisesti kukaan ei koskaan ennen seiskaluokkaa ollut hänelle vaan tullut kuukausia opettaneeksi.
!! Oikeastiko seiskaluokallalainen voi olla noin tyhmä!!! Mitä kotona tehdään, eikö alkeellisimpiakaan asioita opeteta, saati keskutella mistään!!
Luulin, että kuukaudet opitaan jo päiväkodissa.
Omia kokemuksia aineenopettajana toimimisesta:
- Alakoululaiset tuntuvat olevan todella huonoja selvittämään keskinäisiä erimielisyyksiä toistensa kanssa. Haluavat open selvittämään pienetkin kiistat, kuten "tuo ei kuunnellut minua, kun kerroin sille jutun".
- Monet yläkoululaiset eivät jaksa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, vaan koko ajan on sata rautaa tulessa. Kännykkä eksyy ihan huomaamattaan käteen.
- Yläkoululaiset ovat niitä niin kutsuttuja diginatiiveja, mutta kirjoittavat tietokoneella hitaammin kuin oma mummoni. Miukumaukumerkin tekeminen näppäimistöstä tuottaa tuskaa. Tietokoneella ollessa salasanoja ei muisteta, koska puhelin ehdottaa niitä automaattisesti. Verkkosivulle meneminen tuottaa ongelmia, kun eivät malta kirjoittaa koko osoitetta osoitekenttään, vaan googlettavat pelkän alkuosan.
- Sähköpostin käyttö on osoittautunut hankalaksi yläkoululaisten kanssa. Pyydän heitä menemään tietokoneella sähköpostiin, niin he kysyvät, mikä äppi pitää ladata. Sitten ohjeistan menemään selaimeen, ja kirjoittamaan yläpalkkiin esim. gmailin.
- Sähköpostin lähettämisen joudun ohjeistamaan joka kerta uudestaan. "Paina vasemmalta plusmerkkiä, se tarkoittaa, että voit lähettää uuden viestin. Vastaanottajaan kirjoitat minun sähköpostin. Otsikkoon laitat oman nimesi". Tässä vaiheessa postilaatikkoni kilisee viesteistä, koska eivät kuunnelleet ohjeistusta loppuun tai tajunneet, että liitetiedosto ei ilmesty taikaiskusta mukaan viestiin, vaan se täytyy itse liittää "klemmarin kuvaa painamalla". Sitten ihmettelevät, mistä sen kuvan oikeen löytää. Osa luovuttaa tässä vaiheessa, koska turhautuvat, eivätkä "kuitenkaan osaa". Vaikeinta tämän opettaminen on etänä, kun en voi itse etsiä sitä oppilaan tiedostoa tietokoneen kansioiden kätköistä.
- Toki he ovat myös nopeita oppimaan, kun kerran malttavat kokeilla. En tiedä, millä tasolla atk- ja tvt-taitojen opetus heillä on.
- Käsialat ovat huonontuneet, eikä muistiinpanoja jakseta kirjoittaa
- Saman olen huomannut, että ei jakseta opetella mitään, kun se löytyy kuitenkin googlesta. Eivät silti osaa aina etsiä tätä tietoa.
- Ovat enemmän tietoisia pinnalla olevista asioista, kuin vaikka itse olin teininä. Kyseenalaistavat enemmän. Tämän koen positiivisena asiana. Ajattelisin, että he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan asioihin omalla toiminnallaan nyt ja tulevaisuudessa.
- Jostain syystä vallalla on ajatus, että kaikki esitelmät ja luokan edessä puhumiset on pahasta ja ahdistaa, joten välillä tuntuu, että uskallanko vaatia heiltä niitä. Luokissa on hyvin paljon erityisherkkiä tai muuten sosiaalisilta taidoiltaan huonosti kehittyneitä.
Pidän työstäni paljon ja saan onnistumisen kokemuksia, kun oppilaani oppivat joitain yllämainitsemiani taitoja paremmin. Parempaa fiilistä työstäni en keksi, kun oppilaan aito ilo siitä, että hän ylitti itsensä ja oppi jonkun uuden taidon/asian.
Entä jos ne lapset tietääkin, mutta eivät halua näyttää sitä?
Vierailija kirjoitti:
!! Oikeastiko seiskaluokallalainen voi olla noin tyhmä!!! Mitä kotona tehdään, eikö alkeellisimpiakaan asioita opeteta, saati keskutella mistään!!
Se on tämä ”mitään ei tartte opetella ulkoa, kun...” Jos lähtökohta on koko ajan tämä, niin mitä sitä voi olettaa oppilaan silloin osaavan ilman nettiä? Opettajana en vain ymmärrä, miten voi opiskella mitään, kun ei ole niitä pohjatietoja edes opiskeltu ulkoa. Toisaalta mitä sieltä netistä etsit, kun et kerran aiheesta ole mitään oppinut ulkoa, joten millä sanoilla haet tietoa?
Pahinta on se, kun olen kuullut vanhemman kollegan sanovan, että kaikki löytyvät netistäkin, turha opetella ulkoa... No, ehkä hänen aineessaan mitään ei oikeasti tarvi edes opiskella ulkoa... Minun aineessa ei sen sijaan pärjää, jos ei osaa vanhoja asioita ensin ja se vaatii sitä ulkoaosaamista, etkä kyllä osaa etsiä netistä tietoakaan, jos et tiedä, millä sanoilla haet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Musta on käsittämätöntä, ettei lapsi osaa esimerkiksi ilmansuuntia jo ekalle mennessään. Noi on sellaisia asioita, jotka opitaan kätevästi kotona ihan normaalin elämän yhteydessä. En kehtaisi päästä lasta ihmisten ilmoille, jos se ei edes tietäisi mikä viikonpäivä on tai osaisi katsoa ja päätellä sitä seinällä roikkuvasta kalenterista.
Millä lailla noita ilmansuuntia tulee tarvittua ihan normaalissa elämässä? Viikonpäiviä ja kuukausia toki, mutta millä ihmeen lailla nuo ilmansuunnat (puhumattakaan väli-ilmansuunnista) ovat nykyaikana merkityksellisiä jos ei vaella tai suunnista? Me asumme ison kaupungin keskustassa ja missään välissä minun ei ole tarvinnut kouluaikojen jälkeen miettiä ilmansuuntia siten että ne olisivat arkielämää. Asunnon ostossa katsoin mihin suuntaan ikkunat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään ulkomaillakin ollut pyyntö vaihtaa kellot kouluissa digitaalisiin kun viisarikellosta osata hahmottaa aikaa ja jokin puoli tai varttiavailla heikko hahmottaa?
Mikään ei ole pysyvää, vaan ne muuttuvat aikojen ja kehityksen mukana. Myös kellot. Nyt eletään digitaalisessa ajassa, sitä ennen oli viisarit osoittamaan numeroa ja joskus 60-luvulla kellon aika opeteltiin roomalaisista numeroista ja sitä ennen laskettiin kellon aika auringon noususta.
Sama päivämäärien kirjoittamisessa. Itse olen vaihdellut niidenkin "virallista" muotoa ties kuinka monta kertaa yli 70v aikana.
Minua ihmetyttää, kun kaikki kaverit, jotka ovat vanhempia, "auttavat" lapsia läksyissä.
Miten lapsi oppii oma-aloitteiseksi? Eiväthän ne vanhemmat kokeissakaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten oppilaat on noilla tiedoilla ja taidoilla siirretty yläkouluun? Esikoiseni aloittaessa koulutiensä viime vuonna opettajat totesivat että 80% oppilaista luki kun koulu alkoi ja tämä oli kuulemma poikkeuksellisen korkea luku. Eikö tämä kertoisi ennemminkin siitä, että oppilasmateriaali on laadukkaampaa kuin aiemmin (panostettu kotona ja eskarissa paremmin?) ja jos nämä samaiset oppilaat eivät kehity samassa tahdissa, on koulussa itsessään se vika?
Lasteni koulu on täysin ilmiöpohjainen ja ainakin siellä on oppimistulokset olleet erinomaisia.Samaa olen ihmetellyt, kun olen lukenut näitä opettajien kommentteja. Mihin se tieto lapselta katoaa?
Eskarissa suurin osa lapsista osaa lukea ja tunteeävat kelloajat ja viikonpäivät. Samoin helppoja laskutehtäviä ja monet porskuttelevat sataan asti. Käyttäytyvät kauniisti, osaavat käyttää aterimia ja sitoa kengännauhat.
Miksi nämä samaiset lapset taantuvat koulussa, etteivät tunne sinivuokkoa tai osaa lukea, kun se taito ja osaaminen on ollut jo ennen kouluikää eskarissa?
Ja mitä lasten lukemiseen tulee kotona, koskaan Suomen historiassa lapsille ei ole luettu lapsille niin paljon kuin tänä päivänä. Ja sen todistaa kirjamarkkinat. Ei kait niitä turhan päiden paineta.
Eskarissa on väljempi aikataulu, aikaa leikille,puuhastelulle,tutkimiselle jne. ja enemmän aikuisia. Vanhemmatkin vielä enemmän mukana lastensa arjessa. Näillä eväillä oppi jääkin päähän.
Koulussa on iso ryhmäkoko, yksi opettaja ja kaikki erityislapset kipataan sekaan ilman avustajia. Yhtäkkiä lapset ovat aika omillaan, koska ope raataa niska limassa niiden häiriköiden ja häirikkövanhempia kanssa. Opetus keskeytyy koko ajan, puolet ei osaa suomea ja osa konttaa lattioilla pulpetteja potkien.
Kotona lapset alkavat olla "niin isoja", että pärjäävät vanhempien mielestä omillaan iltapäivät ja harrastuksissa illat. Loppuaika meneekin ruudun äärellä.
Mitäpä tästä yhtälöstä voi muuta tulla kun taitojen taantumista. Niitä pitäisi ylläpitää kotiarjessa ja koulussa taata sellaiset olosuhteet, että kertaus ja uuden oppiminen olisi mahdollista. Siihen tarvitaan päättäjiltä toimia. Tarkkikset olisi aivan ehdottomasti saatava takaisin ja tasoryhmät myös. Jokaisella on oikeus oppia uutta, myös niillä taitavilla. Tasapäistäminen tasaisen tyhmäksi ja kädettömäksi ikäluokaksi ei palvele ketään.
Meidän koulun kellariin oli jäänyt pino 1970-ja 1980-lukujen kutosluokan matikan kirjoja. Kun katsoin niitä, ne olivat kuin eri planeetalta kuin nykyiset vaikeustasonsa puolesta. Ajattelin, että voisi kokeeksi antaa joskus ysiluokkalaisille jonkun sivun kirjasta, osaisivatko ratkaista.
Uskon, että osasyy tähän ilmiöön on se, että maailmassa on nykyään niin paljon enemmän asioita ja tietoa, joka pitäisi opetella kuin vaikka 20 vuotta sitten. Sosiaalinen media ja pelit vievät tilaa siitä aivokapasiteetista, joka ennen käytettiin näihin yleissivistäviin asioihin. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole aikaa tai resursseja oppia sekä näitä uusia asioita että niitä vanhoja, jotka ovat meille aikuisille itsestäänselviä. Kun ajattelu suuntautuu jatkuvasti esim. siihen someen, on päivänselvää, että se on pois jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Musta on käsittämätöntä, ettei lapsi osaa esimerkiksi ilmansuuntia jo ekalle mennessään. Noi on sellaisia asioita, jotka opitaan kätevästi kotona ihan normaalin elämän yhteydessä. En kehtaisi päästä lasta ihmisten ilmoille, jos se ei edes tietäisi mikä viikonpäivä on tai osaisi katsoa ja päätellä sitä seinällä roikkuvasta kalenterista.
Millä lailla noita ilmansuuntia tulee tarvittua ihan normaalissa elämässä? Viikonpäiviä ja kuukausia toki, mutta millä ihmeen lailla nuo ilmansuunnat (puhumattakaan väli-ilmansuunnista) ovat nykyaikana merkityksellisiä jos ei vaella tai suunnista? Me asumme ison kaupungin keskustassa ja missään välissä minun ei ole tarvinnut kouluaikojen jälkeen miettiä ilmansuuntia siten että ne olisivat arkielämää. Asunnon ostossa katsoin mihin suuntaan ikkunat ovat.
Yleissivistys ei varmaan ole sinulle tuttu käsite. Mihin sitä tarvitsee oikeastaan yhtään mitään. Ainahan voi kysyä. Aika tyhmän kuvan vaan itsestään antaa jos ei mistään mitään tiedä. Harmi kyllä tämän saman vinkumisen moni tartuttaa alunperin ihan uteliaisiin ja innokkaisiin lapsiinsa. Sen jälkeen pitää joka asiasta vääntää ja perustella.
Vastauksena kysymykseesi: ihan nyt esim. säätiedotuksissa puhutaan, että koillistuuli, sadealue lähestyy Suomea lännestä jne.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla luokassa oli 1 tai 2 oppilasta, jotka ei oppineet peruskoulussa kunnolla lukemaan. Jälkikäteen ajateltuna heillä oli varmaan lukihäiriö, mutta mitään apua he eivät saaneet. Kunhan vaan naureskeltiin, kun eivät osanneet. Opettaja nauroi muiden mukana.
En oikein tykkää varauksettomasta entisaikojen ihailusta. Paljon jää silloin kertomatta.
Ainakin minun koulussa nämä saivat juuri niitä opettajan tukiopetustunteja ja harjoittelivat opettajan kanssa kahdestaan ennen koulupäivää tai jälkeen koulupäivän. Ja se ei ollut edes vapaaehtoosta vaan pakollista tukiopetusta.
Nykyäänhän n on se tilanne, että lapsi rientää joka päivä eri harrastukseen koulupäivän jälkeen. Yläkoululaiset ilmoittavat kyselyissä suoraan, etteivät ehdi tekemään läksyjä, koska ovat illalla vasta kotona jne.. Toisaalta, tekeisivätkö niitä läksyjä, vaikka ei olisi harrastuksiakaan? Kaapissahan ne kirjat ovat, eivät siellä kotona kuin kokeisiin lukua varten.. ja sitten ihmetellään, kun ei osata, kun ihan puolituntia eilen illalla luin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Musta on käsittämätöntä, ettei lapsi osaa esimerkiksi ilmansuuntia jo ekalle mennessään. Noi on sellaisia asioita, jotka opitaan kätevästi kotona ihan normaalin elämän yhteydessä. En kehtaisi päästä lasta ihmisten ilmoille, jos se ei edes tietäisi mikä viikonpäivä on tai osaisi katsoa ja päätellä sitä seinällä roikkuvasta kalenterista.[/quot
Yleensä ihminen oppii sen, mitä pitää tarpeellisena. Kaupunkilaislapsena en minäkään osannut ilmansuuntia mennessäni kouluun 60-luvulla. Muistan, kun kokeessa kysyttiin, mihin ilmansuuntaan aurinko laskee, ja olin kuullut iskelmän, jossa laulettiin "aurinko laskee länteen". Sen mukaan vastasin oikein sitten. Ja päättelin, että aurinko siis nousee idästä. Monenlaiset tuollaiset kikat auttoivat.
Ei taatusti kaikki eskarilaiset osaa kuukausia, lukea tai kellonaikoja. Eikä niitä kyllä vielä 6-vuotiaana tarvitsekaan osata. Osa toki osaa jo hyvin mutta on kyllä liioittelua sanoa, että kaikki osaavat ja sitten muka ekaluokalla niitä ei osatakaan.
Meillä on tokaluokkalainen ja eskari ja ei ole eskarilaisen kanssa vielä edes aloitettu opettelemaan kellonaikoja. Esikoisen kanssa niitä tankattiin ekaluokan syksyllä ja hyvin on hallussa nyt tokalla.
Varmasti on lapsia joille ei kotona opeteta mitään mutta kuitenkin iso osa perheistä viettää lapsen kanssa paljon aikaa ja menee lapsen ehdoilla enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Ei vielä 30 vuotta sitten aikuiset jatkuvasti pelanneet tai leikkineet lasten kanssa vaan lapset touhuavat keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis yläkouluun tullessaan ei osaa viikonpäiviä eikä kuukausia tai oikeata ja vasenta? Eihän sellainen ole mahdollista. Ilmansuuntien kohdalla pystyn vielä jotenkin ymmärtämään.
Ovatko nämä siis ihan tavallisia oppilaita? Ei yksilöllistettyä opetusta?
Musta on käsittämätöntä, ettei lapsi osaa esimerkiksi ilmansuuntia jo ekalle mennessään. Noi on sellaisia asioita, jotka opitaan kätevästi kotona ihan normaalin elämän yhteydessä. En kehtaisi päästä lasta ihmisten ilmoille, jos se ei edes tietäisi mikä viikonpäivä on tai osaisi katsoa ja päätellä sitä seinällä roikkuvasta kalenterista.
Millä lailla noita ilmansuuntia tulee tarvittua ihan normaalissa elämässä? Viikonpäiviä ja kuukausia toki, mutta millä ihmeen lailla nuo ilmansuunnat (puhumattakaan väli-ilmansuunnista) ovat nykyaikana merkityksellisiä jos ei vaella tai suunnista? Me asumme ison kaupungin keskustassa ja missään välissä minun ei ole tarvinnut kouluaikojen jälkeen miettiä ilmansuuntia siten että ne olisivat arkielämää. Asunnon ostossa katsoin mihin suuntaan ikkunat ovat.
Yleissivistys ei varmaan ole sinulle tuttu käsite. Mihin sitä tarvitsee oikeastaan yhtään mitään. Ainahan voi kysyä. Aika tyhmän kuvan vaan itsestään antaa jos ei mistään mitään tiedä. Harmi kyllä tämän saman vinkumisen moni tartuttaa alunperin ihan uteliaisiin ja innokkaisiin lapsiinsa. Sen jälkeen pitää joka asiasta vääntää ja perustella.
Vastauksena kysymykseesi: ihan nyt esim. säätiedotuksissa puhutaan, että koillistuuli, sadealue lähestyy Suomea lännestä jne.
Juuri näin. Huomaa, ettei nykyään ihmisillä ole juurikaan yleissivistystä. Sitä ei näemmä arvosteta samalla tavalla kuin ennen. Ja taso sen kun vain laskee. Hälyttävää.
No, ainakin koulu, siis ihan alakoulusta alkaen, on muuttunut täysin sitten oman lapsuuteni. Asioita ehkä opetetaan tai laitetaan oppimaan mitä se sitten tarkoittaakin, mutta mitään ei VAADITA. Poikani on nyt seiskaluokalla ja hän kirjoitti ekan äikän kirjoitelman niin, ettei merkinnyt lainkaan pisteitä ja isoja alkukirjaimia. Opettaja oli korjannut ne kaikki ja antanut välttävän arvosanan. Syy ei ollut se, etteikö poika olisi (ainakin kutakuinkin) osannut vaan se, että alakoulussa ei TARVINNUT. Siellä opetettiin nuo asiat, mutta ei edellytetty, että ohjeiden mukaan toimitaan. Väänsin itse näistä asioista poikani kanssa, mutta kun opettajan mukaan ei tarvinnut, niin poika toimi niin. Nyt sitten tajusi, kun punakynä oli viuhunut. Turha näistä kaikista asioista on vanhempia syyttää. Omat vanhempani olivat ihan kelvollisia kasvattajia, mutta ei meillä kotona erikseen opetettu mitään ilmansuuntia. Jos niitä ei sivumennen ollut oppinut, ne opittiin koulussa. Silloin ei ollut ilmiöitä ja ties mitä itsereflektointia vaan opettaja selitti rauhallisesti ja selvästi ja oli jopa kirjat, joista katsoa.
On turha verrata ”sukupolvivertailuun” asiaa, mikä nyt on käynnissä. Olen ollut yli vuotta peruskoulussa aineenopettajana ja 10v sitten kännykät eivät olleet ongelma, ongelmaksi ne alkoovat muodostua pikkuhiljaa ja viimeisen 3-5v pelkkä riesa.
Miten kuvittelet, että oppilas pystyisi keskittymään tiktoki kissavideoon ja matematiikkaan samanaikaisesti? Tai pystyisi seuraamaan opetusta, kun sekunnnvälein some piippaa jotain?
Opetin heikkoja ja heikois oloista lähtöisin oppilaita yli 10 vuotta sitten, nykyään oppilaita paremmalla alueella ja joilla on kaikilla kalliit älypuhelimet. Ero on huima! Mitään ei enää viitsitä tehdä, kun ”ei ole motii!” Sen sijaan on moti naureskella kissavideoille kuin seurata opetusta.
Totuus. yt vaan ”ei ole motii”, kun on paljon hauskempi vaan somettaa... Tämä tuntunolevan oppilaiden vanhemmille jotenkin käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, kun heille asiasta sanoo.. Ihan sama kuinka monta kertaa, ”olemme puhuneet tästä kyllä kotona... - lopettajaa jo ne puheet ja siirtykää tekoihin! Ruutuaika käyttöön joka lapsen luuriin! Alkaa olla motii sen jälkeen taas oppitunneillakin, kun ei ole muutakaan tekemistä...