oletko onnellisempi omakotitalossa

up and bown

Kyllä olen ja kokemusta on kaikista asumismuodoista

Juuri mietin kuinka onnellinen olen rivitalossa. Lapsuudenkotini valtava omkotitalo tontteineen vei kaiken voiman ja ajan. Kerrostalossa en viihdy, pieni piha on paras mahdollinen vaihtoehto. Elämässä on muutakin kuin kotona kököttäminen. Ja halvempaa ja helpompaakin rivitalossa on asua.

En. Kaipaan takaisin kerrostaloon.

Olen, ehdottomasti. Ei tarvi ajatella naapureita yhtään, ei tarvi edes puhua niille, eikä tarvi lapsia olla lapsia hyssyttelemässä koko ajan, etteivät vaan häiritse naapureita. Eikä toisaalta tarvi kuunnella naapurin ukon kuorsausta vielä oman lisäksi, eikä niiden lapsen heräämistä yöllä kun omat nukkuu.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 19:14"]

Olen asunut kaikissa näissä kolmessa. Omakotitalo sopii minulle ehdottomasti parhaiten. Olen erakkoluonne ja tykkään pihanlaitosta yms. Puuhastelusta. Talomme on haja-asutusalueella. Lähimpään naapuriin 300 metriä, ei näkö yhteyttä. Viihdyn hyvin.

Kerrostalossa ahdisti jatkuva naapureilta kuuluva meteli. Lisäksi piti miettiä mitä meiltä kuuluu muille. Rivitalo oli kamalin. Piha oli kuin tarjottimella. Aina oli yhteistä toimintaa, talkoita yms.

[/quote] Täsmälleen sama. Kiva kun voi olla ulkona vaikka ilkimullikkana.

Olen onnellinen omakotitalossa. Lapset saavat riehua ja on pihaa temmeltää. Jos on juhlia, saa rauhassa mekastaa. Naapurit on lähellä tosin, koska on rintamamiestaloaluetta. Keskustaan pari km. Huonoja puolia tietysti on että koko ajan pitää tehdä jotain, remonttia tms ainakin meidän vanhassa talossa.

Mutta yyyh, kerrostalossa kaatui seinät päälle!

Mietin juuri että olisiko minusta okt-asujaksi, koska olen niin sosiaalinen. Tykkään asua riverissa, kun pihassa on melkein aina juttuseuraa eikä aina tarvitse lasten kanssa kökkiä keskenään. Luulen, että olisin yksinäinen okt:ssa. Ja silti jotenkin on hinku sellaiseen...huoh.

En. Olen onnellisempi kun ei tarvitse hoitaa pihaa.

Olen onnellinen nyt omakoktitalossa ja tulen olemaan onnellinen kun tästä muutaman vuoden päästä, lasten muuttaessa pois kotoa, muutamme miehen kanssa kerrostaloon. 

Oletan, että seskä kerrostalo- ja rivariasuntoja että omakotitaloja on sekä itselle sopivia että vähemmän sopivia. Me emme tietenkään muuta asuntoon, joka ei ole meille sopiva.

Joo, kyllä varmaan. Kerrostalossa minua häiritsi naapureiden bileet ja yölliset tappelut tai paneminen, kovemmat äänet kyllä kuuluu yöllä kun on muuten hiljaisempaa. Toisekseen häiritsi kyttääminen ja ilkivalta.

Olen asunut lähes kaikissa kuviteltavissa olevissa asumismuodoissa, joten kokemuspohjaakin löytyy.

Tykkään omakotitlaossa siitä että on oma rauha, kukaan vieras ei asu suoraan seinän takana, eikä liiku samoissa tiloissani kanssani. Haluan päättää itse omat asiani ja kantaa niistä vastuun.

Olen. Naapurit tarpeeksi kaukana. Ei tarvitse heräillä muiden metelöintiin. Eikä kukaan urpo kaasuttele ikkunan alla ja pysäköi ovien eteen. Upeeta kun ei tarvi katsella urpoja liian läheltä.

Olen asunut kaikissa näissä kolmessa. Omakotitalo sopii minulle ehdottomasti parhaiten. Olen erakkoluonne ja tykkään pihanlaitosta yms. Puuhastelusta. Talomme on haja-asutusalueella. Lähimpään naapuriin 300 metriä, ei näkö yhteyttä. Viihdyn hyvin.

Kerrostalossa ahdisti jatkuva naapureilta kuuluva meteli. Lisäksi piti miettiä mitä meiltä kuuluu muille. Rivitalo oli kamalin. Piha oli kuin tarjottimella. Aina oli yhteistä toimintaa, talkoita yms.

Olen, iso talo jossa on tilaa sisustaa, pihaa missä myllätä..kerrostalo oli rauhaton ja rivarissa valittavia naapureita ja jatkuvaa hyssyttelyä. En muuta enää takaisin jos ei ole pakko.

Ok-talossa saa olla rauhassa. Lapsi saa huutaa ja raivota Eikä kukaan tee ls-ilmoitusta.