Miten toimit, kun sukulainen ärsyttää?
Puhun nyt mieheni veljestä ja hänen vaimostaan. Miten toimisit, kun pikkuisen koko ajan ärsyttää? En jaksa lähteä kaikkea erittelemään, mutta mieheni ja veljensä ovat hyvin erilaisia ihmisiä. Heillä (tai meillä vaimoillakaan) ei ole mitään riitaa ja välit ovat asialliset ja ihan kivasti jutellaan kun tavataan. Verrattuna esim. mieheni ja hänen siskonsa väleihin, välit veljeen eivät ole mitkään erityisen läheiset. Kummankaan käytöksessä ei sinänsä ole mitään vikaa, ovat vaan ihan eri aaltopituuksilla.
Tiedän kuitenkin (monen jutun summa), että meistä ja minusta ei erityisesti pidetä. Esim. sukujuhliin, lasten synttäreille yms. kutsutaan pitkälti siksi, että anoppi pitää huolen, että kaikki kutsutaan. Joskus kun ei ole kutsuttu, anoppi ja muu suku on antanut suoraa palautetta siitä, että pitää kutsua myös meidätkin (minä en ole mieltäni pahoittanut lainkaan, vaikka ei ole kutsuttu). Jos meillä järkätään jotain, niin yleensä he eivät tule. Meidän tapaaminen tai meidän lasten synttärit ei kauheasti heitä kiinnosta, mutta aina olen kuitenkin heidätkin kutsunut.
Lapsemme ovat serkkuja ja pitkälti senkin takia en jaksa alkaa mistään riitelemään tai en viitsi myöskään jättää yhteydenpitoa kokonaan. Välillä kuitenkin ärsyttää esim. mennä sinne kylään, kun vaistoaa ja tietää, että en ole erityisen toivottu vieras.
Muihin miehen sukulaisiin, siskoon ja anoppiin, mulla on tosi lämmin ja hyvä suhde.
Koen myös, että jos mieheni ja veljensä välit jo lähtökohtaisesti ei ole hyvät, niin ei ole mun tehtävä yrittää parantaa niitä tai luoda jotain, mitä oikeasti ei ole.
Miten sinä toimisit? Kieltäytyisitkö kutsuista, jos tiedät, että ihan oikeasti sinua ei kaivata? Vai leikkisitkö muutaman kerran vuodessa, että ollaan hyvää pataa, jotta miehen siskolla ja anopilla on parempi mieli ja jotta lasten yhteys serkkuihin säilyy.
Toivottavasti joku tajusi, mitä ajan takaa...
Kommentit (5)
Yleensä meitä ärsyttä ihmiseissa piirteita ja ominaisuuksia mikä meissa on tai meilta puuttu. Ihminen hänkiin on kuten sinäkiin ärtyminen ei auttaa ketään kannatta tutkia itseään ja miettia mikä itsessa ärsyttä käydä vaikka juttelemassa jossain ja avata omia solmuja se autta enemmään.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 08:34"]
Yleensä meitä ärsyttä ihmiseissa piirteita ja ominaisuuksia mikä meissa on tai meilta puuttu. Ihminen hänkiin on kuten sinäkiin ärtyminen ei auttaa ketään kannatta tutkia itseään ja miettia mikä itsessa ärsyttä käydä vaikka juttelemassa jossain ja avata omia solmuja se autta enemmään.
[/quote]
Yleesäkin tämä on klisee, joka ei päde juuri mihinkään. Ihmisessä voi ärsyttää vaikka se, että hänellä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, hän haukkuu ihmisiä muiden kuullen, juoruilee, puhuu pahaa selän takana tai vaikka vain on koko ajan äänessä itsestään. Silti kuulijan ei tarvitse olla samanlainen, että tuo on vastenmielistä.
Hei!:)
Ymmärrän todella hyvin mitä tarkoitat, olen samassa tilanteessa. Jatkaisin samaan malliin, kävisin tapaamassa/kyläilemässä ne muutamat kerrat vuodessa ihan vaan lasten takia, mutta en edes yrittäisi olla sen enempi "ystävä". Sukulaisia ei valitettavasti voi valita, ystävät voi.
Itse olen aktiivisesti tsempannut itseäni olemaan tapaamisissa positiivinen, mutta sillä tavalla rehellinen, että en kysele kuulumisia ym jos ne eivät minua kiinnosta. Keskityn lähinnä omaan lapseeni ja mukaviin appivanhempiini. Yritän ottaa ilon irti niistä pienistä asioista, mitä niissä tilanteissa vain voi.
Mä en ole tekemisissä. Muutamat omat sukulaiset ärsyttää. Heidän asenteensa ja jatkuva muiden arvostelu ja arvosteleminen. En halua pahoittaa omaa tai perheeni mieltä heidän takia. Näin ollen päädyin siihen, että ei ole pakko kutsua juhliimme tms. Joitain joutuu joskus hetken aikaan näkemään esim jonkun häät tai hautajaiset.
Meni vuosia, etten käynyt lainkaan, koska kuulin ihan liikaa puheita. Kehotin miestä käymään ilman minua, muttei hänkään ollut kiinnostunut.
Elämäntilanteen muututtua äkkiä oli pakko kohdata muutaman kerran ja suvulta päin tuli anteeksipyytelevää, korjattua käytöstä. Mukauduin siihen, menen kun kutsutaan ja käyttäydyn asiallisesti. Kotiimme kutsun sukulaisia hyvin harvoin. Jotkut kutsun, joitakin en.
En pidä väkisin yllä suhteita edes lasten serkkusuhteen takia, kun paskaa on tullut tarpeeksi.