Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hei! täällä sulle kirjoittaa yksi peruskoulu aikainen "horo".

Vierailija
24.04.2014 |

Kommentoi, jos kuulostan tutulta!

 

Olen kasvanut aina epätasapainoisessa perheessä, vanhempani riitelivät usein ja heillä oli myös muut omat ongelmansa. Muistatko kun vanhempiani ei esimerkiksi yhtään kiinostanut huolehtia minua tuolta kyliltä kotiin, kun ryyppäilin 13-vuotiaana ja tulin vasta aamuyöllä kotiin? ovat olleet siis aina aika välinpitämättömiä ja heidän käsitys hyvästä vanhemmuudesta oli vain minun lelliminen joko rahalla tai sillä tavalla että sain tehdä yleensä mitä halusin. Kulissit pyrittiin pitämään kuitenkin yllä. Silti tuntuu että minusta ja perheestämme aina vaistottiin ja haistettiin, että olemme jotenkin outoja, normaalista poikkeavia.

 

Kun oltiin ala-asteella, koin aina että minua pidetään jotenkin nolona, outona ja epäsuosittuna ja että olen ihmisille vain se varakaveri, jonka kanssa ollaan jos ei ole muuta kaveria saatavilla tai saada koulussa paritehtäviin muuta paria. Vaikka oli mulla onneksi ala-asteella myös muutama hyväkin kaveri. Ryhmätehtävissä en esimerkiksi koskaan saanut tehdä oikein mitään käsillä tehtäviä juttuja, koska mun kädentaitoja pidettiin huonoina ja ajateltiin että ne pilaa koko työn. Nämä asiat tuntui minusta hyvin pahalta. Koulun jälkeen arkisin ja viikonloppuisinkin jouduin jostain syystä menemään ala-asteella aina joka päivä mummolaan, kun ukki ja mummo minut sinne pakotti vaikka en olisi halunnut. Ala-asteen viimesellä luokalla yksi meidän luokan suosituimmista tytöistä rupesi puhumaan minusta paskaa jostain syystä ja käännyitte kaikki joksikin aikaa mua vastaan, kunnes se tyttö myönsi virheensä ja voitin takaisin teidän luottamuksenne. Meidän luokalle tuli ala-asteen viidennellä myös se uusi tyttö, pidimme kaikki häntä hyvin outona isoveljensä takia. Isoveljellä oli ad/hd ja hän oli hieman väkivaltainen. Se tyttö oli aivan erillainen, hän jo 5 luokalla meikkasi ja pukeutui teinisti, kun me muut oltiin vielä lapsenomaisia. Päätin alkaa kaveraamaan sitten tämän tytön kanssa ja aloin häneltä oppimaan asioita, rupesin meikkaamaan, pukeutumistyylini muuttui jne. Aloin myös seurustelemaan sillon 5 luokalla aivan liian nuorena, lapsellisena ja kypsymättömänä, siksi tykkäsin aina millon kenestäkin ja suhteet eivät kestäneet pitkään ja poikaystävät vaihtui ja jotkut sen ajan poikaystävistäni tuntuu tänä päivänä ihan idiooteilta. Olisin sietänyt venata vielä sen pari vuotta ja kasvaa. 6-luokalla sain myös niitä vanhempia uusia kavereita, tämän meidän luokalle tulleen uuden tytön kautta, päätin alkaa tavoittelemaan sitten niiden seurassa suosiota ja luulin saavuttani suosion ihan idioottimaisilla jutuilla: toisten juttujen levittäminen, pahan puhuminen seläntakana ja niin edelleen. Vaikka olisi pitänyt olla vaan oma itsensä, kasvaa rauhassa ja olla luotettava toisia kohtaan. Ihastuin sillon myöskin niihin varattuihin poikiin, enkä osannut pitää asiaa omana tietonani ja se levisi sitten kuin kulovalkea ja siitähän se huorittelu ja monen vuoden helvetti lähtikin.

 

13-vuotiaana kun mentiin ylä-asteelle, jouduin ylä-asteen alusta heti tuntemaan järkyttävää kiusaamista jota kesti niin kauan kun peruskoulu päättyi. Kiusaajia oli tosi monta ja minua kiusattiin vaikka millä tavoilla. En koskaan kertonut kiusaamisesta opettajille tai vanhemmille, koska ajattelin sillon että jos kerron opettajalle niin olen nolo rollikello ja vanhemmille en kehtaa sanoa siksi kun niillä on sen verran paljon omiakin ongelmia. Koitin sitten vain kestää. Samaan aikaan koin sisälläni syyllisyyttä että olin käyttäytynyt ala-asteen viimeisillä luokilla niin typerästi niiden uusien kavereideni kanssa ja toivoin että kumpa en olisi käyttäytynyt, kumpa olisin kasvanut jotenkin muuten tämänlaiseksi ihmiseksi mitä olin nyt. Olin mm. oppinut sillon läksyni siitä, miten poikien kanssa olisi tullut toimia oikein ja olin hyvin ihastunut koko ylä-asteen ajan yhteen tiettyyn poikaan, mistä kerroin aina teille ystävilleni hyvin paljon. Olin myös siihen aikaan erittäin huono ystävä, vittuilin aina pahaa oloani ainoille ystävilleni, levitin edelleen toisten ihmisten asioita ja olen siitä hyvin pahoillani. Kiusasin myös yhtä poikaa samaan aikaan kun minua kiusattiin vaikka mun ois just pitäny tajuta miltä se tuntuu, mutta olitte tekin sen pojan nälvimisessä mukana. Joka tapauksessa, kaikki tämä käytökseni tuntuu jälkeen päin aivan järkyttävältä ja äärettömän surulliselta. ;(( olin myös ylä-asteelle mennessä siistinyt tyylini, osasin meikata nätimmin ja siistimmin, enkä pukeutunut enää kuin mikään huora.

 

Ylä-asteen viimesillä luokilla mun psyyke alkoi kuitenkin rakoilemaan erittäin pahasti. En vain jaksanut enää sitä herjaamista ja kantaa huoran leimaa hartioillani. En ollut kuitenkaan koskaan edes harrastanut varsinaista seksiä, eli ei ne minun poikien kanssa tekemät asiat voineet olla niin suuria... tältä minusta tuntui.

 

Nyt minulla ei edelleenkään mene hyvin. Psyykkeeni on paskana ja rakoilee. Jouduin alkamaan syömään myös mielialalääkitystä ahdistukseen, masennukseen ja niiden seurauksena tulleeseen unettomuuteen. Psyykkeeni on paskana siitä kaikesta raskaasta  kiusaamisesta, huoran leimasta ja ongelmista kotonamme.

 

Olen pohtinut nyt jälkikäteen paljon käytöstäni ja pyytänyt esim. joiltakin ihmisiltä anteeksikin. Olen kasvanut henkisesti paljon ihmisenä, tämän kaiken paskan ansiosta ja muutenkin kun ikää on tullut lisää.

 

Olen hyvin pahoillani kaikista tekemistä virheistäni ja myönnän että ne ovat olleet täysin omaa syytäni. Omaa tyhmyyttäni, lapsellisuuttani. Mutta vanhemmissani ja kotioloissamme on varmasti myös valitettavasti ollut oma osuutensa, kun olivat välinpitämättömiä ja antoivat tulla kännissä oksennukset rinnuksilla kotiin jne... 

 

Tuli eilen hyvin paha mieli kun luin noita keskusteluja että huoran maineeni ei saisi jättää mua koskaan rauhaan. Ymmärtäkää, minä olen ollut lapsi, niin kuin tekin mua kiusanneet henkilöt. On erittäin valitettavaa että asioissa kävi näin, mutta itkin eilen hyvin paljon ja tulin siihen tulokseen että ei kukaan jaksa iät ja ajat elää huoran maineensa kanssa, ihan niiden virheiden takia mitä on tehnyt lapsena...

 

Anteeksi.

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:16"]

Hanki koulutus, ammattipätevyys. Muuta isoon kaupunkiin. Saat uuden tuttavapiirin ja voit aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei kannata katsa peruutuspeiliin, vaan eteenpäin. Elämässään menestyneet ihmiset ei jumitu kouluajan kuvioihin.

[/quote]

 

Kiitos kannustuksesta. :)

Vierailija
2/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis ahdistaa joku ala-aste-yläaste-kuvio? Herää todellisuuteen! Ne tyypit tuskin edes muistaa sua. Tai ehkä muistaa, ja tällöin luultavasti häpee omaa käyttäytymistään... Huoh. Normaalit ihmiset on mennyt noista ajoista ETEENPÄIN aika helvetisti ja törmännyt varmasti myöhemmin, esim. yliopistossa, paljon (sun mittapuullas) "huoramaisempaan" käytökseen.

Vierailija
4/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä toi nyt vaan valitettavasti hieman horolta haiskahtaa. Mutta se on ihan tavallista, että sen puoleen ei kannata murehtia. Harvassapa ovat ne naiset jotka eivät olisi lutkailleet nuorempana. Ei sitä sekoilua tietysti koskaan saa tekemättömäksi tai välttämättä anteeksikaan, mutta näin se nyt vaan menee.

Vierailija
5/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:16"]Kyllä toi nyt vaan valitettavasti hieman horolta haiskahtaa. Mutta se on ihan tavallista, että sen puoleen ei kannata murehtia. Harvassapa ovat ne naiset jotka eivät olisi lutkailleet nuorempana. Ei sitä sekoilua tietysti koskaan saa tekemättömäksi tai välttämättä anteeksikaan, mutta näin se nyt vaan menee.

[/quote]

Siis horoilua joku ala-asteella tapahtunut, "varattuihin" pikkupoikiin ihastuminen? Jooo - mikä helvetti teitä vaivaa... :D t. 23

Vierailija
6/33 |
28.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:12"]

Siis ahdistaa joku ala-aste-yläaste-kuvio? Herää todellisuuteen! Ne tyypit tuskin edes muistaa sua. Tai ehkä muistaa, ja tällöin luultavasti häpee omaa käyttäytymistään... Huoh. Normaalit ihmiset on mennyt noista ajoista ETEENPÄIN aika helvetisti ja törmännyt varmasti myöhemmin, esim. yliopistossa, paljon (sun mittapuullas) "huoramaisempaan" käytökseen.

[/quote]

 

Kiitos. :) no joskus jos olen kotipaikkakunnalla noihin entisiin kiusaajiin törmännyt, niin ovat kääntyneet pois päin minusta tai laittaneet pään alaspäin kun ovat kulkeneet mun ohi..

 

Pari ilkeintä kiusaajaa katsoi edelleen ilkeästi ja ylimielisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/33 |
28.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:16"]

Kyllä toi nyt vaan valitettavasti hieman horolta haiskahtaa. Mutta se on ihan tavallista, että sen puoleen ei kannata murehtia. Harvassapa ovat ne naiset jotka eivät olisi lutkailleet nuorempana. Ei sitä sekoilua tietysti koskaan saa tekemättömäksi tai välttämättä anteeksikaan, mutta näin se nyt vaan menee.

[/quote]

 

Huoh. :D

Vierailija
8/33 |
28.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 22:16"]Kyllä toi nyt vaan valitettavasti hieman horolta haiskahtaa. Mutta se on ihan tavallista, että sen puoleen ei kannata murehtia. Harvassapa ovat ne naiset jotka eivät olisi lutkailleet nuorempana. Ei sitä sekoilua tietysti koskaan saa tekemättömäksi tai välttämättä anteeksikaan, mutta näin se nyt vaan menee.

[/quote]

 

Siis horoilua joku ala-asteella tapahtunut, "varattuihin" pikkupoikiin ihastuminen? Jooo - mikä helvetti teitä vaivaa... :D t. 23

[/quote]

 

Samaa mieltä. :D:D:D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/33 |
28.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
10/33 |
28.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/33 |
29.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
12/33 |
29.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan ala-asteelta pari tyttöä, joihin silloin viitattiin "horoina" kun heillä oli poikia jos jonkinlaista. Tottahan sitä nyt vanhempana tietää että tuskin he niiden poikien kanssa mitään oikeasti tekivät. Ala-asteella uskoin kun luokkatoveri selitti käsityöntunnilla kuinka menetti neitsyytensä 10-vuotiaana 11-vuotiaalle "kundille" ja kuinka siitä vähän ajan päästä meni mukamas aborttiin. Nyt jälkeenpäin ajatellen he luultavasti halusivat huomiota ja halusivat kuulostaa ja vaikuttaa aikuisilta. Kyllä jo silloin tiesi että heillä oli huonot kotiolot.

 

Vaikka näillä tytöillä oli "horon" leima, en missään vaiheessa ajatellut heistä pahaa. He vain olivat sen tyyppisiä. Samoin siitä 12-vuotiaasta goottitytöstä joka kutsui itseään saatananpalvojaksi en ajatellut mitään pahaa vaikka hän olikin "se satanisti". Joku oli luokan "hikke", toinen "no se lesta", kolmas "Se heppahuppari" joka pukeutui printtihuppareihin vielä silloinkin kun se muiden mielestä oli jo lapsellista.

 

Suoraan sanottuna kukaan näistä, vaikka heillä olikin se kategorisoiva liikanimi, ei ollut niin suuren huomion keskipisteenä kuin he luulivat. Suurin osa ei itseasiassa kiinnittänyt heihin sen kummempaa huomiota, saati sitten että niitä olisi porukalla jotenkin halveksuttu tai haukuttu. Pojat nyt jotain aina jollekin huutelivat, koska niiden mielestä tytöille haukkumanimien huutelu kuului asiaan. Mitään tiettyä uhria ei ollut, vaan kaikkia haukuttiin millä nimityksillä nyt keksittiin. Jotkut huusivat pahempaa takaisin, jotkut yrittivät nälväistä jotain nokkelaa, toiset juoksivat vessaan itkemään ja jotkut kantelivat opettajille saaden sitten vielä yhden lisänimen: no se kielikello open lellikki.

 

Oikeasti, silloin oltiin LAPSIA. Kyllä minullekin vitosluokalla luokan pojat porukalla tulivat irvimään, saattoivat kouluun tullessa mölistä että "pullatyttö sieltä vierii!". Joskus joku pojannulikka koulun käytävällä kysyi isoon ääneen saako minulta pillua. Kyllä nämä pahalta tuntuivat, oma liikanimeni minullakin oli ja monestikin purskahdin itkuun kotona ja kirjoitin päiväkirjaani kuinka olen koko koulun kiusatuin ihminen. Nyt jälkikäteen kun ajattelee ja vertaa kokemuksiani muiden kokemuksiin, en ollut niin uhri kuin mitä itseäni silloin pidin. Itseasiassa erästä luokkalaistani tyttöä kiusattiin pahemmin kuin minua, mutta silloin en sitä tajunnut koska olin niin syvällä omassa itsessäni enkä täysin nähnyt tai osannut tiedostaa sitä, miten sain itseasiassa samaa kohtelua kuin muutkin.

 

Näin jälkikäteen sitä vain miettii että se oli lasten pöljäilyä, olisi typerää kantaa kaunaa jollekin vanhalle luokkatoverille joka kutsui minua "palleroksi" ala-asteella, kun itsekin viittasin ihmisiin "lestana", "horona" ja "hikkenä" vaikken noilla nimityksillä edes tarkoittanut mitään pahaa tai loukata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/33 |
29.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 10:10"]

Muistan ala-asteelta pari tyttöä, joihin silloin viitattiin "horoina" kun heillä oli poikia jos jonkinlaista. Tottahan sitä nyt vanhempana tietää että tuskin he niiden poikien kanssa mitään oikeasti tekivät. Ala-asteella uskoin kun luokkatoveri selitti käsityöntunnilla kuinka menetti neitsyytensä 10-vuotiaana 11-vuotiaalle "kundille" ja kuinka siitä vähän ajan päästä meni mukamas aborttiin. Nyt jälkeenpäin ajatellen he luultavasti halusivat huomiota ja halusivat kuulostaa ja vaikuttaa aikuisilta. Kyllä jo silloin tiesi että heillä oli huonot kotiolot.

 

Vaikka näillä tytöillä oli "horon" leima, en missään vaiheessa ajatellut heistä pahaa. He vain olivat sen tyyppisiä. Samoin siitä 12-vuotiaasta goottitytöstä joka kutsui itseään saatananpalvojaksi en ajatellut mitään pahaa vaikka hän olikin "se satanisti". Joku oli luokan "hikke", toinen "no se lesta", kolmas "Se heppahuppari" joka pukeutui printtihuppareihin vielä silloinkin kun se muiden mielestä oli jo lapsellista.

 

Suoraan sanottuna kukaan näistä, vaikka heillä olikin se kategorisoiva liikanimi, ei ollut niin suuren huomion keskipisteenä kuin he luulivat. Suurin osa ei itseasiassa kiinnittänyt heihin sen kummempaa huomiota, saati sitten että niitä olisi porukalla jotenkin halveksuttu tai haukuttu. Pojat nyt jotain aina jollekin huutelivat, koska niiden mielestä tytöille haukkumanimien huutelu kuului asiaan. Mitään tiettyä uhria ei ollut, vaan kaikkia haukuttiin millä nimityksillä nyt keksittiin. Jotkut huusivat pahempaa takaisin, jotkut yrittivät nälväistä jotain nokkelaa, toiset juoksivat vessaan itkemään ja jotkut kantelivat opettajille saaden sitten vielä yhden lisänimen: no se kielikello open lellikki.

 

Oikeasti, silloin oltiin LAPSIA. Kyllä minullekin vitosluokalla luokan pojat porukalla tulivat irvimään, saattoivat kouluun tullessa mölistä että "pullatyttö sieltä vierii!". Joskus joku pojannulikka koulun käytävällä kysyi isoon ääneen saako minulta pillua. Kyllä nämä pahalta tuntuivat, oma liikanimeni minullakin oli ja monestikin purskahdin itkuun kotona ja kirjoitin päiväkirjaani kuinka olen koko koulun kiusatuin ihminen. Nyt jälkikäteen kun ajattelee ja vertaa kokemuksiani muiden kokemuksiin, en ollut niin uhri kuin mitä itseäni silloin pidin. Itseasiassa erästä luokkalaistani tyttöä kiusattiin pahemmin kuin minua, mutta silloin en sitä tajunnut koska olin niin syvällä omassa itsessäni enkä täysin nähnyt tai osannut tiedostaa sitä, miten sain itseasiassa samaa kohtelua kuin muutkin.

 

Näin jälkikäteen sitä vain miettii että se oli lasten pöljäilyä, olisi typerää kantaa kaunaa jollekin vanhalle luokkatoverille joka kutsui minua "palleroksi" ala-asteella, kun itsekin viittasin ihmisiin "lestana", "horona" ja "hikkenä" vaikken noilla nimityksillä edes tarkoittanut mitään pahaa tai loukata.

[/quote]

 

Kiitos pitkästä vastauksesta!. :)

Vierailija
14/33 |
29.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei millään pahalla, mutta:

 

-sä et ole huora.

-et voi syyttää muita virheistäsi.

-sulla on ollut paska elämä, mutta sun pitää nyt päästä siitä yli.

-olet masentunut/huonoitsetuntoinen tai muuta. Taitat tarvita apua (kuten sanoitkin).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
16/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hanki koulutus, ammattipätevyys. Muuta isoon kaupunkiin. Saat uuden tuttavapiirin ja voit aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei kannata katsa peruutuspeiliin, vaan eteenpäin. Elämässään menestyneet ihmiset ei jumitu kouluajan kuvioihin.

Vierailija
17/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selvittelehän edelleen ongelmia ammattiauttajan kanssa, mielialalääkkeet eivät auta kuin rajallisen ajan.

Vierailija
18/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole huora nyt etkä ole koskaan varmasti ollutkaan.

 

Ikävää on tuo kaikki paska mitä olet joutunut kantamaan sisälläsi.

 

Älä murehi enää.

Vierailija
19/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sulla ole anteeksipyydettävää.

Vierailija
20/33 |
24.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kommentoin,vaikka et kuulosta tutulta, mutta OT, mullakin oli huoran mainen yläasteella vaikka olin kaveripiristäni ainoa, joka ei edes seurustellut kenenkään kanssa... Silti jotkut kiusaajani TUNSIVAT minut itseäni muka paremmin, voi niitä juoruja, huoh!

 

Tsemppiä toipumiseen!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kaksi