Ikävimmät raskausvaivasi?
Minä aloitan:
- yleinen huono olo
- selkä vääntyy kasvavan mahan takia sellaiselle mutkalle, että normaalisti liikkuminen on vain haave
- kivut ja kolotukset: liitoskivut, nivuskivut ja yleinen kipuherkkyys vatsan ja alapään alueella
- valkovuoto, jota tulee ja tulee, ja joka ärsyttää alapään limakalvoja ja kiristää hermoja
Kommentit (9)
Ennenaikaiset supitukset. Kohdunkaulan rakenteellinen heikkous. Istukan osittainen irtoaminen ja siitä seurannut viikoja jatkunut verenvuoto. Hengenvaarallisen korkea verenpaine.
Alhainen verenpaine yhdistettynä korkeaan pulssiin ja matalaan hemoglobiiniit. Pyörtyilyä, pahaa oloa ja pelkoa.
Iskias hermosärky ja liitoskivut
hormoneista johtuva jatkuva vitutus
Selkäkivut. Lopussa tunne etten pysty hengittämään, kun iso vatsa estää pallean laajenemisen hengittäessä.
En ole ollut raskaana kuin vasta n. 12vko, mutta ärsyttävintä ovat olleet:
-rintojen ja vatsan alueen reilu turvotus. Iltaisin näytän olevani raskauden puoessa välissä
-jatkuva yökötys ja paha olo vaikka en ole oksennellut mitenkään erityisen paljon
Kaikenlaiset kivut (jotka ovat aika lieviä), päänsäryn, ihon rasvoittumisen ja väsymyksen kestän kyllä mutta se että turvotus on näin kovaa haittaa olemista ihan kunnolla. Painoa tullut lisää jo lähes 2kg, joka on ilmeisesti liian paljon ja tuntuukin siltä. En vaan tiedä mistä paino kertyy, kun syön jopa vähemmän ja terveellisemmin (esim. enen usein välipalana ruisleipää juustolla, nyt vähärasvaista maustamatonta jugurttia hedelmillä)
Pahinta olivat ja ovat edelleen 10 vuotta raskauden jälkeen peräpukamat. 20 viikon yrjöäminen ei siihen verrattuna ollut mitään.
Mulla on ollut selkä vaihtelevasti kipeä niin etten ole pystynyt suurinta osaa raskausajasta kävelemään juurikaan kilometriä enempää päivässä ja senkin tuskalla. Mutta kyllä silti ensimmäiset 3 kk kestänyt pahoinvointi ja totaalinen ruokahaluttomuus oli se pahin oire vaikken edes oksennellut joka päivä. Liikkua ei oo mikään pakko, mutta syömättä ei oikein voi olla vaan se sama piina ruokapöydässä on edessä muutaman tunnin välein. Kaikki etenkin ns. oikea ruoka etoi, jos yritti syödä väkisin oksensi, julkisillakin paikoilla ja töissä joutui pelkäämään oksentamista, pelkästä työkaverin eväiden hajusta alkoi yökkiä, samaan aikaan olisi pitänyt salata vielä raskaus ja kauhea huoli, saako vauva riittävästi ravintoa kasvuunsa kun olin alipainoinen jo valmiiksi ja välillä mehujää oli ainoa asia, mitä pystyin syömään yökkimättä. Mistään ei pystynyt nauttimaan eikä mihinkään keskittymään, koska pahoinvointi jyräsi kaiken alleen. Oon sairastanut vakaviakin sairauksia (mm. syöpä) eikä pahoinvointini ollut läheskään pahimmasta päästä, mutta silti tuo raskauspahoinvointi jättää taakseen kaikki ns. oikeat sairaudet, koska se kesti niin saakelin kauan ja silti olisi pitänyt selvitä ihan normaalisti arjesta, koska en voinut kuukausia saikuttaakaan vaan siksi että on paha olo.
Nyt liitoskivut ovat alkaneet ja liikuntakyky on edelleen rajallinen, pienenkin kävelyn jälkeen tuntuu kuin joku olisi potkinut jalkoväliin, mutta pahoinvointi on tiessään, joten eipä paljoa haittaa.
Ripuli, kestoltaan puoli vuotta.
Harjoitussupistukset, joita tuli liian usein jo monta kuukautta etukäteen.
Loppuvaiheen liitoskivut, jotka veivät melkein kävelykyvyn.
Vatsakivut alkuraskaudessa olivat jotain ihan hirveää. Kipulääkkeitäkään ei voinut syödä joten piti vaan kärvistellä. En ole vieläkään kuullut kenenkään kärsineen sellaisista kivuista. Ja samaan aikaan jatkuva jännitys meneekö kesken.
Ennenaikaiset supistukset ja uhka siitä, että lapsi syntyy reilusti ennen aikojaan, mikä johti viikkojen vuodelepoon. Rankkaa aikaa oli.