Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (3793)

Vierailija

Nyt ei taida kirpputorimyynti kukoistaa. En ainakaan itse lähde mihinkään turhan takia ihmisten keskelle hiplaamaan ja hypistelemään kierrätystavaraa.

Vierailija

Jokainen tyylillään kirjoitti:
Meillä on paljon tavaraa. Paljon myös sellaista tavaraa, jota ei ole käytetty yli vuoteen. Silloin on jollekin tarpeetonta. Meille ei. On mukavaa, että kotoa löytyy kaikenlaista, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse mennä ostamaan uudelleen, eikä lokkeilemaan naapureilta. 

Minua oksettaa minimalistinen elämäntyyli. Sellainen valkea koti, jossa on vain huonekalut ei edusta minulle kotia. Kodissa pitää olla paljon esineitä, joihin on syntynyt tunneside. Silloin jo niiden näkeminen tuottaa mielihyvää.

Ehkä olet ymmärtänyt minimalismin hiukan väärin. Mutta ei se tietenkään kaikkien juttu olekaan, vaikka sen idean ymmärtäisikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jokainen Ityylillään kirjoitti:
Meillä on paljon tavaraa. Paljon myös sellaista tavaraa, jota ei ole käytetty yli vuoteen. Silloin on jollekin tarpeetonta. Meille ei. On mukavaa, että kotoa löytyy kaikenlaista, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse mennä ostamaan uudelleen, eikä lokkeilemaan naapureilta. 

Minua oksettaa minimalistinen elämäntyyli. Sellainen valkea koti, jossa on vain huonekalut ei edusta minulle kotia. Kodissa pitää olla paljon esineitä, joihin on syntynyt tunneside. Silloin jo niiden näkeminen tuottaa mielihyvää.

Ehkä olet ymmärtänyt minimalismin hiukan väärin. Mutta ei se tietenkään kaikkien juttu olekaan, vaikka sen idean ymmärtäisikin.


Samaa mieltä. Tykkään, että kaikessa mitä minulla on, on joku syy ja tarina miksi ne ovat. Ne ovat silti kaikki tarpeellisia ja mielestäni kauniin boheemeja ja värikkäitä. Taulujakin minulla on, joko omatekemiä, tai matkamuistoja. Silti en huku tavaraan, niitä on juuri sopivasti ja kaikki tarpeeseen.
Valkoinen koti ei sinänsä ole mitään minimalismia, tyyli muiden joukossa. Jotkut nyt tykkäävät olla sekä minimalistisia että moderneja, minä olen vähän maalaisromanttinen. Pitsinenkin päiväpeitto on vain yksi päiväpeitto, ja koristeellinen tyylisohva on vain yksi sohva.

Vierailija

Täälläkin tavaranpaljous tietyssä mielessä ahdistaa, vaikka toisaalta siitä on nyt korona-aikaan ollut suurta hyötyäkin. Ei ainakaan sitä tilannetta pääse tulemaan, että tekeminen loppuisi kesken.

Ongelmana minulla on se, että omistan paljon materiaalia esim. askarteluun ja käsitöihin, mutta en ole halukas niistä luopumaan, koska tahdon vielä käyttää niitä. Kuitenkin ne vievät paljon tilaa. Myös käsityölehdet, kopioidut ohjeet, kirjat ym vie oman tilansa, mutta nekään eivät ole turhia. Unelmakotini olisikin sellainen, jossa olisi väljästi säilytystilaa, että oleskeluhuoneet eivät täyttyisi liiaksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nyt ei taida kirpputorimyynti kukoistaa. En ainakaan itse lähde mihinkään turhan takia ihmisten keskelle hiplaamaan ja hypistelemään kierrätystavaraa.

Itse asiassa kirpparimyynti saattaa kyllä kohta kukoistaa. Monella on ollut aikaa tyhjennellä kaappeja, ja toisaalta moni kirppisharrastaja tahtoo takaisin harrastuksen pariin. Sitä paitsi moni on saattanut alkaa kyseenalaistamaan kulutustottumuksensa (= shoppailun ja kaiken uutena ostamisen) , ja rahatkin saattavat lomautusten takia olla tiukilla.

Toki toivon, että ihmiset käyttävät järkeä kirppareilla ja kaupoissa, oikeastaan missä vaan!
Itse mieli tekisi mennä kirpparille, mutta maltan mieleni. Ehtiihän sitä. Ulkoilmakirppikset olisivat nyt tosi tervetulleita!

Vierailija

Raivaus suoritettu ja vien kaikki kamat hyväntekeväisyyteen, euron ja kahden kamaa, en sen takia jaksa vuokrata kirppispöytää, ja sieltäkin joutuu roudaamaan tuonne hyväntekeväisyyteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte todella materialisteilta. Tavaroissako se onni on?

No eikös tässä juuri olla hankkiutumassa turhasta materiasta eroon?

En ole minimalisti vaan sotkuinen ihminen ja kaipaan pieneen asuntooni selkeyttä ja siisteyttä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte todella materialisteilta. Tavaroissako se onni on?

Ei vaan osa onnellisuutta joillekin on sitä, että kotona on viihtyisää ja tavaramäärät ja laatu hallinnassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mitäs nämä ekotekoilijat ovat tänään heittäneet roskikseen, jätelavoille?  Maksatatte tavaraneuroosinne luonnolla.
Jos tavara kuuluu roskikseen tai jätelavalle, se päätyy sinne joka tapauksessa jossain vaiheessa. Roskan säilyttäminen vuosikausia nurkissa ei vaikuta luonnon tilaan millään merkittävällä tavalla. Kritiikki olisi järkevämpää kohdistaa uusien tavaroiden tuottamiseen ja hankkimiseen kuin vanhojen hävittämiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.

Vierailija

Jokainen tyylillään kirjoitti:
Meillä on paljon tavaraa. Paljon myös sellaista tavaraa, jota ei ole käytetty yli vuoteen. Silloin on jollekin tarpeetonta. Meille ei. On mukavaa, että kotoa löytyy kaikenlaista, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse mennä ostamaan uudelleen, eikä lokkeilemaan naapureilta. 

Minua oksettaa minimalistinen elämäntyyli. Sellainen valkea koti, jossa on vain huonekalut ei edusta minulle kotia. Kodissa pitää olla paljon esineitä, joihin on syntynyt tunneside. Silloin jo niiden näkeminen tuottaa mielihyvää.


Ei karsimisen seurauksena tarvitse alkaa minimalistiksi eikä vaihtaa sisustusta valkoiseksi. Jos nuo tavarasi ovat sinulle tarpeellisia, eivät ne tietenkään ole turhia eikä karsittavia, eivätkä kuulu tähän ketjuun. Täällä toisiaan tsemppaavat ihmiset jotka kärsivät liiasta tavaramäärästään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.

Tässä on vaan se ongelma, että esim 20 euron farkut ei kestä. Ne on epäeettiset, epäekologiset ja huono valinta köyhällekin, kun ei kestä käytössä ja pesuja kauaa. Sitten pitää kohta taas ostaa uudet 20 euron farkut. Mutta jos ostaa kerran ne 120 euron farkut, niin pitkällä aikavälillä siinä säästää. (Sekä luontoa että omia rahoja.)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.

Tässä on vaan se ongelma, että esim 20 euron farkut ei kestä. Ne on epäeettiset, epäekologiset ja huono valinta köyhällekin, kun ei kestä käytössä ja pesuja kauaa. Sitten pitää kohta taas ostaa uudet 20 euron farkut. Mutta jos ostaa kerran ne 120 euron farkut, niin pitkällä aikavälillä siinä säästää. (Sekä luontoa että omia rahoja.)


Ihmisillä taitaa olla varsin erilaisia näkemyksiä mitä on köyhyys.. Ongelma on se, että oikeasti köyhällä ei ole millään tuollaisia rahoja housuihin. Se 20 euroakin voi olla kova tikki. Köyhä joko ostaa halpaa tai on ilman.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.

Tässä on vaan se ongelma, että esim 20 euron farkut ei kestä. Ne on epäeettiset, epäekologiset ja huono valinta köyhällekin, kun ei kestä käytössä ja pesuja kauaa. Sitten pitää kohta taas ostaa uudet 20 euron farkut. Mutta jos ostaa kerran ne 120 euron farkut, niin pitkällä aikavälillä siinä säästää. (Sekä luontoa että omia rahoja.)


Ihmisillä taitaa olla varsin erilaisia näkemyksiä mitä on köyhyys.. Ongelma on se, että oikeasti köyhällä ei ole millään tuollaisia rahoja housuihin. Se 20 euroakin voi olla kova tikki. Köyhä joko ostaa halpaa tai on ilman.

Kalliimmaksi tulee ostaa jatkuvasti 20 euron housuja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.

Tässä on vaan se ongelma, että esim 20 euron farkut ei kestä. Ne on epäeettiset, epäekologiset ja huono valinta köyhällekin, kun ei kestä käytössä ja pesuja kauaa. Sitten pitää kohta taas ostaa uudet 20 euron farkut. Mutta jos ostaa kerran ne 120 euron farkut, niin pitkällä aikavälillä siinä säästää. (Sekä luontoa että omia rahoja.)


Ihmisillä taitaa olla varsin erilaisia näkemyksiä mitä on köyhyys.. Ongelma on se, että oikeasti köyhällä ei ole millään tuollaisia rahoja housuihin. Se 20 euroakin voi olla kova tikki. Köyhä joko ostaa halpaa tai on ilman.

Kalliimmaksi tulee ostaa jatkuvasti 20 euron housuja.


Aika kallista on myös olla kokonaan ilman housuja, kun sitä 120 euroa ei vaan ole. Se on tietysti asia, joka voi olla kovin vaikea hahmottaa, jos ei ole koskaan koskettanut omaa elämää. Mutta ehkä tämä köyhyysjankutus voidaan jättää tähän ja jatkaa itse asiaan.

Itselläni on varastossa edelleen 5 muuttolaatikollista kirpputorille menevää tavaraa, jotka oli tarkoitus viedä lopputalvesta. Uskaltaakohan pöytää varata alkukesälle, miten lie ihmiset liikkuvat vielä silloin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.

Tässä on vaan se ongelma, että esim 20 euron farkut ei kestä. Ne on epäeettiset, epäekologiset ja huono valinta köyhällekin, kun ei kestä käytössä ja pesuja kauaa. Sitten pitää kohta taas ostaa uudet 20 euron farkut. Mutta jos ostaa kerran ne 120 euron farkut, niin pitkällä aikavälillä siinä säästää. (Sekä luontoa että omia rahoja.)


Ihmisillä taitaa olla varsin erilaisia näkemyksiä mitä on köyhyys.. Ongelma on se, että oikeasti köyhällä ei ole millään tuollaisia rahoja housuihin. Se 20 euroakin voi olla kova tikki. Köyhä joko ostaa halpaa tai on ilman.

Kirppikseltä voi löytää vähänkäytetyt laatufarkut edullisesti. Arpapeliä toki löytää sopiva koko.

Vierailija

Minulla on nyt aikaa.
Lapset ovat Koronan vuoksi ulkomailla isänsä kanssa.

Olen etätöissä ja lisäksi jeesaan puolituttua. Käyn hakemassa hänen lapset kerran päivässä ma-pe puistoon. Ovelta ovelle menee 1,5 h. Tämä loppuu vkon päästä , kun koulut loppuu.

Työpäivän jälkeen olen ollut muutaman tunnin lähikaupassa jeesaamassa kotiinkannossa.
Teen vielä ensi vkolla 4 vuoroa, ma - to, sitten tulee kesätyöntekijät.

Saan puistoretkestä ”palkkaa” muovipussillisen kirppistavaraa per kerta.

Oon myös kauppiaalta ja yhdeltätyökaverilta saanut vähän kirppistavaraa ja kauppiaan kanssa puhuttiin voisin tehdä heille esim kerran viikossa siivouksen.

Sain ensi vkon ulkoiluttamista palkan etukäteen .

Minulla on kirppiskiintiö. Eräs kirppisyrittäjä käy täällä 2 x vuodessa hakemassa myytävää. Meillä on sopimus. Kerään 10 laatikkoa ja myyntiprovikka on 50%.
Koska nyt moni ei ollutkaan saanut kerättyä, sain annettua kaikki : 30 banaanilaatikkoa. Tämä määrä on tullut 4.stä kodista joulun jälkeen. Ihmisillä on paljon tarpeetonta tavaraa.

Tänään haki ja kun olin noudon jälkeen imuroinut, koti tuntui taas avarammalta.

Teen tällä hetkellä villasukkia joulumyynteihin. Pyysin kirppisomistajaa ottamaan minulle sivuun edullisia villalankoja ja villavaatteita. Toi tänään minulle jätesäkillisen villapaitoja, - sukkia, - huiveja jne.
Mitään ei maksanut 5 euroa. Myyntitulot riittivät ostoksiin.

Nyt edessä on villavaatteiden purkamista, lankojen pesemistä ja ennen kaikkea sukkien tekemistä. Laskin langoista tulee väh 1000 sukkaparia. Saan maksimissaan 2 sukat viikossa valmiiksi, tässä on 10 vuoden työ edessä.

Tämä on kierrätystä parhaimmillaan . Ihmiset pääsevät kätevästi eroon tarpeettomasta. Kirppis saa myytävää. Minä muutan tarpeettomat villatyöt villasukiksi, joita joku ostaa, jolloin sukat tulevat käyttöön.

Kotoa on kaikki tarpeeton mennyt samaiselle kirppikselle jo vuosia .

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.

Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.

Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.

No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.

Tässä on vaan se ongelma, että esim 20 euron farkut ei kestä. Ne on epäeettiset, epäekologiset ja huono valinta köyhällekin, kun ei kestä käytössä ja pesuja kauaa. Sitten pitää kohta taas ostaa uudet 20 euron farkut. Mutta jos ostaa kerran ne 120 euron farkut, niin pitkällä aikavälillä siinä säästää. (Sekä luontoa että omia rahoja.)

Kiitos kommentistasi. Minulla se isoin ongelma tässä on usein se, että kun olen koettanut panostaa laatuun, olenkin saanut lähes yhtä huonoa laatua kuin halvoissa vaatteissa. Mielelläni säästäisin vaikka pikku hiljaa voidakseni ostaa 120 e maksavat farkut, mutta jos ne ovatkin huonot, se on köyhälle omanlaisensa katastrofi. Ymmärrän hyvin, että olisi pitkän päälle taloudellisempaa (ja ehdottomasti ekologisempaa) ostaa laadukkaita ja kestäviä vaatteita, vaikka ne hieman enemmän maksaisivatkin, olen siitä ihan samaa mieltä. Olen vain vähän kyllästynyt hokemaan "köyhän ei kannata ostaa halpaa", koska se EI pidä paikkaansa, että kalliimpi olisi automaattisesti laadukkaampaa. Otin tämän farkkuesimerkin kirjoitukseeni, koska se on nyt siitä ajankohtainen, että taas ovat farkut haaroista puhki - ja nämä ovat maksaneet satasen luokkaa, eikä ole vuosikausia käytetty. 

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla